Tarvitseeko 2-vuotias päiväkotia varhaiskasvatuksen näkökulmasta?
Monet pitävät 2-vuotiaita päiväkodissa vaikka olisivat itse kotona, perustuen siihen, että lapsi tarvitsee ohjattua toimintaa, kavereita, virikkeitä jne. Mitä sanotte, etenkin te kasvatusalan ihmiset, tarvitseeko jo 2 vuotias näitä? Saako lapsi riittävän varhaiskasvatuksen touhuamalla äidin kanssa leikkipuistoissa ja perhekerhoissa? Minkä ikäinen lapsi alkaa kaivata samoja, tuttuja, päivittäin tavattavia leikkikavereita? Minulla on siis kaksivuotias lapsi, joten siksi tämän ikäisestä kysyn.
Kommentit (152)
Näkökulma pitää olla lapsen, ei varhaiskasvatuksen.
Lapsen näkökulmasta ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä asia on helppo ratkaista, JOS tiedetään vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
1) onko kiistattomia tieteellisiä tutkimuksia siitä, mikä ikä on paras ikä aloittaa varhaiskasvatus pk:ssa?
2) onko varhaiskasvatus lapsen kiistaton etu ylipäätään?
3) mitä varhaiskasvatukselta halutaan? Onko se mahdollista saavuttaa vai onko esim. tietyt asiat biologisesta kypsyydestä riippuvia?
4) miten tukea perheitä, jotta lapsen tieteellisesti todistettu etu joko varhaiskasvatuksesta pk:ssa tai kotihoidosta toteutuu tasa-arvoa edistäen?
5) kumpi on meille yhteiskuntana tärkeämpää: lapsen vai vanhemman etu? Miten pitkälle vanhemman tulee luopua omasta edusta lapsen hyväksi?
6) milloin riittävän hyvä ei ole enää riittävän hyvä?
Uskon, että jokainen meistä haluaa hyvää lapsille, mutta kuka meistä tietää aukottomasti, mitä se on?
Kiistatta tutkimukset osoittavat (lue esim. jo useasti mainitun Keltinkangas-Järvisen kirjoja), ettei lapsi tarvitse varhaiskasvatusta laisinkaan, vaan pärjää mainiosti ilman sitä.
Kukaan ei tarvitse varhaiskasvatusta sellaisenaan kuin se tänäpäivänä on. Kaikki päiväkodit pitäisi lakkauttaa.
T:varhaiskasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin lapsesta ja perheestä. Joskus päiväkotipaikka myönnetään esimerkiksi lastensuojelun tukitoimena perheelle. Aika rohkeaa olisi näissä tilanteissa jonkun asiasta satunnaisen netinkulkijan väittää, ettei lapsen pitäisi vielä päiväkodissa olla.
Jos kyseessä on arjesta hyvin suoriutuva perhe, jossa on lämpöä ja vuorovaikutusta, niin toki silloin lapselle on hyväksi olla vielä kotona 2-vuotiaana. Aika monille se ei vain valitettavasti ole mahdollista.
--> Päiväkotiympäristö ylikuormittuneina vaka-henkilöstöinä ei mitenkään kykene vastaamaan tehokkaaseen sosiaalityöhön kaiken muun työmäärän ohella. On väärin vastuuttaa esim tavallisia lähihoitajia ammattimaisiksi sosiaalityöntekijöiksi ja ohjata pokkana selkeästi lastensuojeluasiakkaita vaka-hoitajien vastuulle ikäänkuin lastensuojelun tukitoimenpiteenä ! Harvalla hoitajalla on sen suuntaista osaamista + resurssia hoitaa tehokkaasti esim selkeästi lastensuojelutapauksia, tai poimia turvaan lastensuojeluun kiireelliseen huostaanotto-tarpeisia ylisuurista lapsiryhmistä.
Onko päiväkodeissa muka ikioma lastensuojelutyöntekijä joka perehtynyt lastensuojelutarpeisiin?
Sitä, että taloudelliset, ammatilliset, elintasolliset yms. syyt (ymmärrettävästi) saavat vanhemmat viemään pienet lapsensa päiväkotiin ei pidä perustella millään varhaiskasvatuksella, sosiaalistamisella tms. Eikä sillä, etteivät lapset pk:ssa rikkoudu. Ehkäpä tavallaan rikkoutuvatkin, sillä kahden-kolmen vuoden iässä kehittyy stressinsietokyky, joka parhaiten kypsyy stressittömässä ympäristössä. Toisessa ketjussa keskustellaan nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Voisiko varhaislapsuudesta löytyä selittävät?
Kyllä se varhaislapsuus todellakin vaikuttaa. Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja teen paljolti töitä myös mielenterveyden ongelmista kärsivien lasten ja nuorten kanssa. Osalla on varmasti perinnöllistä altistusta erilaisille mielenterveyden ongelmille, mutta ihan varmuudella se ympäristö vaikuttaa. Nykytietämyksen mukaan laaja-alaiset kognitiivisuuden haasteet ja erilaiset tarkkaavaisuuden puutteet syntyvät raskausajan ja ensimmäisen elinvuoden kaoottisuudesta. Kun se äidin elämä on yhtä kaaosta, tulee isoja ongelmia. Käytöshäiriöt, masennus jopa seksuaali-identiteetin tunnistamishäiriöt ovat peräisin kodista ja lapsuuden oloista kodissa. Käytännössä kaikilla vaikeasti psykiatrisesti oireilevilla lapsilla ja nuorilla on kodin olosuhteet kamalat tai niissä on vakavia puutteita vähintääkin. Päiväkoti tukee lapsia tässä, antaa normaalin ympristön, terveet ja turvalliset aikuiset ja normaalistikehittyvien lasten kaveriseuraa.
Päiväkodin tulee olla pienimuotoinen turvallinen hoitopaikka mihin työssäkäyvät vanhemmat voivat veidä lapsensa hoitoon työpäivänsä ajaksi.
Se ei saa olla lapsiparkki, mihin voi jättää jokapäivä lapsensa jo aamupalasta alkaen - ja mennä itse viettämään vapaa-aikaa tai lapsivapaata kesälomaa.
Sen ei tule olla lastensuojelulaitos missä arvioidaan tarvitseeko joku lapsi huostaanottoa vai ei.
Päiväkotiympäristö ylikuormittuneina vaka-henkilöstöinä ei mitenkään kykene vastaamaan tehokkaaseen sosiaalityöhön kaiken muun työmäärän ohella. On väärin vastuuttaa esim tavallisia lähihoitajia ammattimaisiksi sosiaalityöntekijöiksi ja ohjata pokkana selkeästi lastensuojeluasiakkaita vaka-hoitajien vastuulle ikäänkuin lastensuojelun tukitoimenpiteenä ! Harvalla hoitajalla on sen suuntaista osaamista + resurssia hoitaa tehokkaasti esim selkeästi lastensuojelutapauksia, tai poimia turvaan lastensuojeluun kiireelliseen huostaanotto-tarpeisia ylisuurista lapsiryhmistä.
Onko päiväkodeissa muka ikioma lastensuojelutyöntekijä joka perehtynyt lastensuojelutarpeisiin?
Henkilöstön koulutustasoa onkin tästä syystä nostettu. Siksi siellä on akateemisia opettajia ja lasusosionomeja. Kyllä päiväkodissa pitää olla osaamista kaikenlaisiin lapsiin. Ei voida ajatella, että ollaan päiväkoti vain hyvin pärjäävien keskiluokkaisten lapsille.
No mietitäänpä. 2-vuotiaat ovat yleensä pienten ryhmässä, jossa toiset 11 ovat joko muiden armoilla olevia (syötettävä, puettava, kannettavia) vauvoja tai parhaassa uhmaiässä olevia raivottaria ja "Minä ITTE! EI! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" -tyylisesti kommunikoivia "kavereita". Tuon ikäiset eivät vielä yhtään osaa toimia reilusti ja muut huomioiden, vaan vievät lelut käsistä, repivät hiuksista, yrittäen karata jos vähänkään joutuvat odottamaan kun muita hoidetaan. Ja sitä odottamista pienten ryhmässä todella on, kun aikuinen ehtii auttaa vain murto-osaa kerrallaan.
Että olisikohan tuon ikäisen parempi olla oman rakkaan vanhemman kanssa, joka opettaa tälle elämän perustaitoja seesteisemmässä ja hälyttömämmässä ympäristössä? Päiväkotiin voi mennä, kun itsestä huolehtimisen taidot ovat jo kehittyneet ja voidaan olettaa, että myös ne muut ovat jo kutakuinkin ihmisiä.
Btw. Usein näkee sanottavan, ettei pienten puolella tarvita vahvaa osaamista ja koulutusta kasvattajilta. Voin kertoa, että siellä jos missä sitä juuri tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
No mietitäänpä. 2-vuotiaat ovat yleensä pienten ryhmässä, jossa toiset 11 ovat joko muiden armoilla olevia (syötettävä, puettava, kannettavia) vauvoja tai parhaassa uhmaiässä olevia raivottaria ja "Minä ITTE! EI! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" -tyylisesti kommunikoivia "kavereita". Tuon ikäiset eivät vielä yhtään osaa toimia reilusti ja muut huomioiden, vaan vievät lelut käsistä, repivät hiuksista, yrittäen karata jos vähänkään joutuvat odottamaan kun muita hoidetaan. Ja sitä odottamista pienten ryhmässä todella on, kun aikuinen ehtii auttaa vain murto-osaa kerrallaan.
Että olisikohan tuon ikäisen parempi olla oman rakkaan vanhemman kanssa, joka opettaa tälle elämän perustaitoja seesteisemmässä ja hälyttömämmässä ympäristössä? Päiväkotiin voi mennä, kun itsestä huolehtimisen taidot ovat jo kehittyneet ja voidaan olettaa, että myös ne muut ovat jo kutakuinkin ihmisiä.
Btw. Usein näkee sanottavan, ettei pienten puolella tarvita vahvaa osaamista ja koulutusta kasvattajilta. Voin kertoa, että siellä jos missä sitä juuri tarvitaan.
Siellä tarvitaan lastenhoitokokemusta ja maalaisjärkeä. Siellä ei esim. tarvita ketään lasusosionomia jolle on koulussa opetettu, että lapsen ottaminen väkisin syliin rikkoo lastenoikeuksia tai että kaikki kasvatusongelmat ratkeavat sanoittamalla.
Päiväkoti-hullut taas vauhdissa... Kyllä sen lapsen pitäminen kotona vaikka kotikoulua myöten on ihan vaihtoehto, jos siltä itsestä tuntuu. Kaikki voisivat keskittyä omiin lapsiin, eikä muiden. Sillä tavoin kaikkien lasten tulevaisuus olisi hieman valoisampi.
"--> Päiväkotiympäristö ylikuormittuneina vaka-henkilöstöinä ei mitenkään kykene vastaamaan tehokkaaseen sosiaalityöhön kaiken muun työmäärän ohella. On väärin vastuuttaa esim tavallisia lähihoitajia ammattimaisiksi sosiaalityöntekijöiksi ja ohjata pokkana selkeästi lastensuojeluasiakkaita vaka-hoitajien vastuulle ikäänkuin lastensuojelun tukitoimenpiteenä ! Harvalla hoitajalla on sen suuntaista osaamista + resurssia hoitaa tehokkaasti esim selkeästi lastensuojelutapauksia, tai poimia turvaan lastensuojeluun kiireelliseen huostaanotto-tarpeisia ylisuurista lapsiryhmistä.
Onko päiväkodeissa muka ikioma lastensuojelutyöntekijä joka perehtynyt lastensuojelutarpeisiin?"
Kyllä siellä päiväkodissa kohdataan myös ne "vaikeat" perheet, olivat he sitten lastensuojelun piirissä tai eivät. Minne ne lapset sitten pitäisi laittaa? Ai niin, siihenhän sinulla ei vastauksia ole.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti-hullut taas vauhdissa... Kyllä sen lapsen pitäminen kotona vaikka kotikoulua myöten on ihan vaihtoehto, jos siltä itsestä tuntuu. Kaikki voisivat keskittyä omiin lapsiin, eikä muiden. Sillä tavoin kaikkien lasten tulevaisuus olisi hieman valoisampi.
Tämä. On suorastaan pelottavaa miten fanaattisesti jotkut vihaavat päiväkoteja. Millainen ihminen vihaa päiväkotia? Täytyy olla jotain pahasti vialla päässä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että taloudelliset, ammatilliset, elintasolliset yms. syyt (ymmärrettävästi) saavat vanhemmat viemään pienet lapsensa päiväkotiin ei pidä perustella millään varhaiskasvatuksella, sosiaalistamisella tms. Eikä sillä, etteivät lapset pk:ssa rikkoudu. Ehkäpä tavallaan rikkoutuvatkin, sillä kahden-kolmen vuoden iässä kehittyy stressinsietokyky, joka parhaiten kypsyy stressittömässä ympäristössä. Toisessa ketjussa keskustellaan nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Voisiko varhaislapsuudesta löytyä selittävät?
Kyllä se varhaislapsuus todellakin vaikuttaa. Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja teen paljolti töitä myös mielenterveyden ongelmista kärsivien lasten ja nuorten kanssa. Osalla on varmasti perinnöllistä altistusta erilaisille mielenterveyden ongelmille, mutta ihan varmuudella se ympäristö vaikuttaa. Nykytietämyksen mukaan laaja-alaiset kognitiivisuuden haasteet ja erilaiset tarkkaavaisuuden
Normaalin ympäristön🤣🤣🤣 anna mun nauraa! Tiedätkö yhtään miten kamalaa päiväkodeissa on? Normaalius on siitä kaukana.
Normaalin ympäristön🤣🤣🤣 anna mun nauraa! Tiedätkö yhtään miten kamalaa päiväkodeissa on? Normaalius on siitä kaukana.
Tiedän. Omanikin on päiväkodissa. On hyvä päiväkoti muuten, olen ihan tyytyväinen. Sen sijaan se mitä sinä et ymmärrä, että on vatavasti koteja, joissa tehdään kaikkea muuta kuin sylitellään rauhallisesti oman aikataulun mukaan. Suomalaiset kodit eivät todellakaan ole samanlaisia. Se ero hyvinvoivien ihmisten kotien ja huonosti voivien ihmisten kotien välillä on järkyttävä. Et uskoisi millaisista oloista ne lapset aamuisin tulevat, jos kertoisin.
Vierailija kirjoitti:
Normaalin ympäristön🤣🤣🤣 anna mun nauraa! Tiedätkö yhtään miten kamalaa päiväkodeissa on? Normaalius on siitä kaukana.
Tiedän. Omanikin on päiväkodissa. On hyvä päiväkoti muuten, olen ihan tyytyväinen. Sen sijaan se mitä sinä et ymmärrä, että on vatavasti koteja, joissa tehdään kaikkea muuta kuin sylitellään rauhallisesti oman aikataulun mukaan. Suomalaiset kodit eivät todellakaan ole samanlaisia. Se ero hyvinvoivien ihmisten kotien ja huonosti voivien ihmisten kotien välillä on järkyttävä. Et uskoisi millaisista oloista ne lapset aamuisin tulevat, jos kertoisin.
Ootko ollu töissä päiväkodeissa? Mä oon monta vuotta. Nyt on mitta tullut täyteen. Olen nähnyt kun väsyneet opettajat ja hoitajat huutaa päin naamaa lapselle tai ruoka heitetään roskiin kun lapsi ei oo ehtinyt syödä. Päiväkoti on ympäristönä äärimmäisen stressaava eikä tue yhtään kenenkään hyvinvointia.
Ootko ollu töissä päiväkodeissa? Mä oon monta vuotta. Nyt on mitta tullut täyteen. Olen nähnyt kun väsyneet opettajat ja hoitajat huutaa päin naamaa lapselle tai ruoka heitetään roskiin kun lapsi ei oo ehtinyt syödä. Päiväkoti on ympäristönä äärimmäisen stressaava eikä tue yhtään kenenkään hyvinvointia.
Niin, päiväkodeissa on ilmeisesti valtavia eroja. On näitä sinun persläpipäiväkotejasi, joissa ei viihdy henkilökuntakaan ja kukaan ei tule edes sijaistamaan ja sitten on niitä kunnollisia. En tiedä mitä näille huonoille tekisi. Ehkä henkilökunnan vaihdos voisi auttaa. Omatkin asiakkaat ovat kertoneet hoitajista, jotka eivät viitsi edes kääntyä katsomaan vanhempaa ja lasta, kun nämä tulevat aamulla ja tiuskivat katse puhelimessaan mennessään. Tuolla tavalla käyttäytyvät eivät kuulu lasten kanssa työskentelyaloille.
Jos haluaa lapselle pysyviä kavereita ja tekemistä tuttujen aikuisten kanssa, niin päiväkoti on oikein hyvä siihen.
Ei meillä ole ystäväperheitä tai sukulaisia, joilla olisi useita saman ikäisiä lapsia. Naapurissa asuu eläkeläisiä ja taloyhtiön piha on autoille. On siellä yksi hiekkalaatikko ja liukumäki, jossa käydään lauantaiaamuna lapsen kanssa. Ei siellä viihdy 7 päivää viikossa yksin. Asunto on liian pieni jo meidän perheelle.
Meillä vanhemmilla ei ylipäätään ole ystäviä eikä sukulaisia juuri ollenkaan. Työkavereita, harrastuskavereita ja muutama kaveri omasta lapsuudesta, joiden kanssa voi käydä terassilla kerran kesässä tai muuta aikuisaikaa. Lasten kaverit on päiväkodista ja koulusta tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa lapselle pysyviä kavereita ja tekemistä tuttujen aikuisten kanssa, niin päiväkoti on oikein hyvä siihen.
Ei meillä ole ystäväperheitä tai sukulaisia, joilla olisi useita saman ikäisiä lapsia. Naapurissa asuu eläkeläisiä ja taloyhtiön piha on autoille. On siellä yksi hiekkalaatikko ja liukumäki, jossa käydään lauantaiaamuna lapsen kanssa. Ei siellä viihdy 7 päivää viikossa yksin. Asunto on liian pieni jo meidän perheelle.
Meillä vanhemmilla ei ylipäätään ole ystäviä eikä sukulaisia juuri ollenkaan. Työkavereita, harrastuskavereita ja muutama kaveri omasta lapsuudesta, joiden kanssa voi käydä terassilla kerran kesässä tai muuta aikuisaikaa. Lasten kaverit on päiväkodista ja koulusta tuttuja.
Kouluun mentäessä ne päiväkodin kaveriryhmät pysyvät yhdessä hyvin. Vaikea siihen on mahtua, jos ei ole ollut päiväkodissa. Ja moni lapsi nykyisin on ainoa lapsi. Ei siellä kotonakaan ole leikkiseuraa.
Tässä keskustellaan 2-vuotiaan (ja muidenkin) varhaiskasvatuksen tarpeellisuudesta. Työssä käymisen tarpeellisuus on eri asia. On älyllistä epärehellisyyttä olla tiedostamatta sitä, että lapselle paras paikka on tavallinen koti. Mikään syy ei puolla päivähoitoa, kun asiaa katsotaan alle kolmivuotiaan vinkkelistä. Sitä, että taloudelliset, ammatilliset, elintasolliset yms. syyt (ymmärrettävästi) saavat vanhemmat viemään pienet lapsensa päiväkotiin ei pidä perustella millään varhaiskasvatuksella, sosiaalistamisella tms. Eikä sillä, etteivät lapset pk:ssa rikkoudu. Ehkäpä tavallaan rikkoutuvatkin, sillä kahden-kolmen vuoden iässä kehittyy stressinsietokyky, joka parhaiten kypsyy stressittömässä ympäristössä. Toisessa ketjussa keskustellaan nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Voisiko varhaislapsuudesta löytyä selittävät?