Tarvitseeko 2-vuotias päiväkotia varhaiskasvatuksen näkökulmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon vanhemmista. Päiväkotiin saattaa tulla lapsia, jotka kolmevuotiaana ovat vielä vaipoissa ja jotka eivät syö eivätkä pue itse. Tämän ikäiset päiväkodissa harjoittelevat kaveritaitoja ja vuorovaikutusta. Aika paljon ovat siis ikätovereitaan jäljessä nämä edellä mainitut. Mutta yhtälailla päiväkotiin tulee saman ikäisiä lapsia, joiden kanssa on aktiivisesti tehty asioita ja jotka ovat saaneet iän mukaisesti harjoitella asioita. 

Ei siis voi yksiselitteisesti sanoa, että minkä ikäisenä lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta. 

Kaikki lapset harjoittelevat päiväkodissa vasun mukaisesti mm. tunnetaitoja, kaveritaitoja ja motorisia taitoja.

Tottakai harjoittelevat, mutta kyllä lapsissa on isoja eroja miten kotona on kasvatettu. 

Toiset harjoittelevat jo paljon

Lapsi oppii tunne/kaveri/motoriset taidot siinä vaiheessa, kun hänen aivonsa ovat kypsyneet riittävästi. Sitä ennen oppi on vettä hanhenselkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon vanhemmista. Päiväkotiin saattaa tulla lapsia, jotka kolmevuotiaana ovat vielä vaipoissa ja jotka eivät syö eivätkä pue itse. Tämän ikäiset päiväkodissa harjoittelevat kaveritaitoja ja vuorovaikutusta. Aika paljon ovat siis ikätovereitaan jäljessä nämä edellä mainitut. Mutta yhtälailla päiväkotiin tulee saman ikäisiä lapsia, joiden kanssa on aktiivisesti tehty asioita ja jotka ovat saaneet iän mukaisesti harjoitella asioita. 

Ei siis voi yksiselitteisesti sanoa, että minkä ikäisenä lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta. 

Kaikki lapset harjoittelevat päiväkodissa vasun mukaisesti mm. tunnetaitoja, kaveritaitoja ja motorisia taitoja.

Tottakai harjoittelevat, mutta kyllä lapsissa on isoja eroja miten kotona on kasvate

Lapsi alkaa oppimaan asioita heti syntymästään alkaen, kaikki tieto ja taito hioutuvat vuosi vuodelta paremmiksi. Sitä kutsutaan kauniisti ilmaistuna kehittymiseksi. Ihminen kehittää itse itseään, osa kehityksestä on ihmiselle itselleen tiedostamatonta.

Ei todellakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole päivähoitoa vaan varhaiskasvatus. Päivähoitolaki kumottiin jo vuonna 2015. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tutkittuun tietoon pohjautuvaan pedagogista toimintaa joka on kiinteä osa lapsen koulutuspolkua.

Tämän ymmärrän, mutta tarvitseeko jo 2-vuotias tällaista kouluttautumista? Eikö esim. 3-vuotiaasta alkaen riitä?

 

Varmaan lapsikohtaista. Nykyisin monessa perheessä on vain yksi lapsi eikä kavereillakaan ole lapsia. Käytännössä muita lapsia ei oikein näe. Leikkipuistossa on lapsia, mutta ne ovat siitä viereisestä päiväkodista ja leikkivät vain tuntemiensa lasten kanssa. Kyllä ajattelisin, että jo kaksivuotiaskin kaipaisi ikätoveriseuraa.

Tutkimusten mukaan 4-v hyötyy kavereista ja 5-v tarvitsee ikäisiään kavereita. Sitä nuoremmille riittävät perheenjäsenet/muut läheiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:ärrän, mutta tarvitseeko jo 2-vuotias tällaista kouluttautumista? Eikö esim. 3-vuotiaasta alkaen riitä?

Taaperoikä on sitä aikaa, kun ihmisen taidot kehittyvät kaikkein nopeimmin. Lapsen herkkyyskausista suuri osa keskittyy juuri taaperoikään. Tässä iässä voidaan saavuttaa huomattava hyöty siitä, että lapsi saa ammattilaisen suunnittelemaa ikätasoon sopeutettua varhaiskasvatusta. 

Jälleen kerran höpötystä. Lapsi hyötyy kaikkein eniten siitä, että saa olla tavallisen, rakastavan perheensä seurassa. Lapsi oppii taidot, kun on niihin biologisesti valmis. Hän ei tarvitse siihen ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksivuotias ei tarvitse päivähoitoa kavereiden tai varhaiskasvatuksen kannalta. Neljävuotias voisi korkeintaan mennä puolipäivähoitoon. 

Asia on tietysti eri jos työn takia joutuu laittamaan lapsen päivähoitoon.

Hienoa että kaksivuotiaasi saa olla kotona vielä!

 

T. Ammattikasvattaja

Suomessa ei ole päivähoitoa vaan varhaiskasvatus. Päivähoitolaki kumottiin jo vuonna 2015. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tutkittuun tietoon pohjautuvaan pedagogista toimintaa joka on kiinteä osa lapsen koulutuspolkua.

Noin pieni lapsi ei tarvitse opetusta muuhun kuin aivopesuun 

1950-luvulla varhaiskasvatus tarkoitti piiskaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon vanhemmista. Päiväkotiin saattaa tulla lapsia, jotka kolmevuotiaana ovat vielä vaipoissa ja jotka eivät syö eivätkä pue itse. Tämän ikäiset päiväkodissa harjoittelevat kaveritaitoja ja vuorovaikutusta. Aika paljon ovat siis ikätovereitaan jäljessä nämä edellä mainitut. Mutta yhtälailla päiväkotiin tulee saman ikäisiä lapsia, joiden kanssa on aktiivisesti tehty asioita ja jotka ovat saaneet iän mukaisesti harjoitella asioita. 

Ei siis voi yksiselitteisesti sanoa, että minkä ikäisenä lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta. 

Kaikki lapset harjoittelevat päiväkodissa vasun mukaisesti mm. tunnetaitoja, kaveritaitoja ja motorisia taitoja.

2v ei tarvitse mitään näistä. Tämän ikäinen lähinnä syötetään, vaipatetaan ja sen jälkeen lapset leikkii omin nokkineen. Pä

Kyllä meillä kotihoidossa kaksivuotiaat ovat kovasti harjoitelleet jo ilman vaippaa oloa. Ja sopii koettaa, leikkiikö sen ikäinen omine nokkineen ilman seuraa.

Vierailija kirjoitti:

1950-luvulla varhaiskasvatus tarkoitti piiskaamista.

Höpö höpö. Lapsille opetettiin kotona esim. pöytätapoja ja muita käytöstapoja. Missä  ne tavat ovat nyt??? Lippis päässä istutaan ruokapöydässä ja joka toinen sana alkaa veellä. Muita ihmisiä ei osata edes tervehtiä, saati että osattaisiin keskustella nätisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin sitten tarvitaan varhaiskasvatustieteen maistereita?

 

 

No onhan se hyvä, että joku osaa opettaa lapselle käytöstapoja ja elämän perustaitoja (pukeminen, vessassa käyminen + hygienia, liikunta, jne.) jos lapsen vanhemmat eivät osaa tai viitsi. Nykyäänhän meillä valmistuu peruskoulusta oppilaita, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa, niin miten sellainen osaa edes lapselleen kirjaa lukea? Tai sitten nämä, joille some on tärkeämpi kuin vuorovaikutus lapsen kanssa? Lapsi istutetaan ruudun ääreen, niin jää itselle aikaa selata somea. 

Normaali, lastaan rakastava vanhempi kyllä varmasti osaa varhaiskasvattaa lastaan siinä missä maisterikin, mutta kun yhä enenevissä määrin meillä on vanhempia, joita kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin se oma lapsi. Tietysti varhaiskasvatuksen maisteri osaa myös h

Jos ammattikasvattajat peruskoulussa eivät kykene opettamaan lapsia edes lukemaan, miksi ihmeessä pitäisi luottaa varhaiskasvattajien ammattitaitoon?

Itse tein sen virheen, että yritin palata vanhempainvapaalta, kun lapsi oli 2-vuotias. Lapsi ei ollut yhtään valmis. Ujo ja arka lapsi lakkasi puhumasta, syömästä ja nukkumasta ja itki aina, kun päiväkodista edes puhuttiin. Onneksi olin vielä koeajalla uudessa työssä, niin purin työsopimuksen 3kk kohdalla ja palasin lapsen kanssa kotiin vielä hetkeksi.

3-vuotiaana kokeilimme uudelleen. Tilanne oli ihan eri. Toki ujolla lapsella meni edelleen varmaan puoli vuotta, että uskalsi puhua päiväkodissa. Kuitenkin hän nautti ihan eri tavalla kavereiden seurasta, ei koskaan itkenyt ja kertoi iltapäivällä innoissaan mitä olivat tehneet.

Päiväkoti oli kyllä eri toisella kerralla. Ensimmäinen oli iso ja hälyinen. Toinen oli pieni 30 lapsen päiväkoti, jossa oli yhteensä 5 aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon vanhemmista. Päiväkotiin saattaa tulla lapsia, jotka kolmevuotiaana ovat vielä vaipoissa ja jotka eivät syö eivätkä pue itse. Tämän ikäiset päiväkodissa harjoittelevat kaveritaitoja ja vuorovaikutusta. Aika paljon ovat siis ikätovereitaan jäljessä nämä edellä mainitut. Mutta yhtälailla päiväkotiin tulee saman ikäisiä lapsia, joiden kanssa on aktiivisesti tehty asioita ja jotka ovat saaneet iän mukaisesti harjoitella asioita. 

Ei siis voi yksiselitteisesti sanoa, että minkä ikäisenä lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta. 

Kaikki lapset harjoittelevat päiväkodissa vasun mukaisesti mm. tunnetaitoja, kaveritaitoja ja motorisia taitoja.

2v ei tarvitse mitään näistä. Tämän ikäinen lähinnä syötetään, vaipatetaa

Kyllä meillä kotihoidossa kaksivuotiaat ovat kovasti harjoitelleet jo ilman vaippaa oloa. Ja sopii koettaa, leikkiikö sen ikäinen omine nokkineen ilman seuraa.

 

Meilläkin lapsi oli päiväkuiva jo 1,5-vuotiaana, mutta omin päin leikkiminen oli haastavaa. Edelleen 10-vuotiaana tykkää ennemmin olla seurassa kuin yksin. 

Vuosia vakassa töissä ja edelleen sitä mieltä, että ei mielellään alle 3 vuotiaita nykypäiväkoteihin joissa harvoissa on lapselle ykislöityä laadukasta hoitoa ja huolenpitoa enää tarjolla. Pienten lasten paikka on omassa kodissa oman äidin/isän/sisarusten luona.

.

Riippuu täysin lapsesta ja perheestä. Joskus päiväkotipaikka myönnetään esimerkiksi lastensuojelun tukitoimena perheelle. Aika rohkeaa olisi näissä tilanteissa jonkun asiasta satunnaisen netinkulkijan väittää, ettei lapsen pitäisi vielä päiväkodissa olla.

Jos kyseessä on arjesta hyvin suoriutuva perhe, jossa on lämpöä ja vuorovaikutusta, niin toki silloin lapselle on hyväksi olla vielä kotona 2-vuotiaana. Aika monille se ei vain valitettavasti ole mahdollista.

Missä nyt on "menkää töihin" -kilkatus? Lapset laitetaan päivähoitoon, koska vanhempien on todellakin mentävä töihin tai opiskelemaan. Kotihoidon tuki on pahimpia naisen työurantappajia mitä tiedän. Jollei nyt satu olemaan hoitaja, lääkäri tms. Hyvät suhteetkin voi auttaa.

Ei ne lapset siellä päivähoidossa rikki mene!

Mutta kysymykseen vastaus: lapsi ei tarvitse varhaiskasvatusta alle 3-vuotiaana. Paitsi jos vanhemmat ovat digilaitteita näprääviä tumpeloita, jotka eivät ymmärrä opettaa ja kasvattaa lastaan. Silloin päivähoito on oikein paikallaan.

Alle kolmevuotiaana lapsi tarvitsee hoivaa, syliä ja huolenpitoa. Leikkipuiston kaverit riittää, jos sellaisia on lähellä. Varhaiskasvatus ei anna näin pienelle mitään mitä normaali koti ei voisi antaa. Vakaopettajien työ pienten ryhmässä on mielestäni hölmöilyä. Mitään pedagogista ei pienet tarvitse vaan huomiota, syliä ja turvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vuosia vakassa töissä ja edelleen sitä mieltä, että ei mielellään alle 3 vuotiaita nykypäiväkoteihin joissa harvoissa on lapselle ykislöityä laadukasta hoitoa ja huolenpitoa enää tarjolla. Pienten lasten paikka on omassa kodissa oman äidin/isän/sisarusten luona.

.

Eihän vakan (varhaiskasvatus) tarkoituksena ole hoito ja huolenpito vaan nimenomaan varhaiskasvatus. Myös henkilökunta kokee sen pääosin myönteisenä, että heidät on ylennetty hoitotädeistä varhaiskasvattajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Alle kolmevuotiaana lapsi tarvitsee hoivaa, syliä ja huolenpitoa. Leikkipuiston kaverit riittää, jos sellaisia on lähellä. Varhaiskasvatus ei anna näin pienelle mitään mitä normaali koti ei voisi antaa. Vakaopettajien työ pienten ryhmässä on mielestäni hölmöilyä. Mitään pedagogista ei pienet tarvitse vaan huomiota, syliä ja turvaa. 

--KIITOS. Täsmälleen näin.

Mielestäni tämä asia on helppo ratkaista, JOS tiedetään vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1) onko kiistattomia tieteellisiä tutkimuksia siitä, mikä ikä on paras ikä aloittaa varhaiskasvatus pk:ssa?

2) onko varhaiskasvatus lapsen kiistaton etu ylipäätään? 

3) mitä varhaiskasvatukselta halutaan? Onko se mahdollista saavuttaa vai onko esim. tietyt asiat biologisesta kypsyydestä riippuvia?

4) miten tukea perheitä, jotta lapsen tieteellisesti todistettu etu joko varhaiskasvatuksesta pk:ssa tai kotihoidosta toteutuu tasa-arvoa edistäen? 

5) kumpi on meille yhteiskuntana tärkeämpää: lapsen vai vanhemman etu? Miten pitkälle vanhemman tulee luopua omasta edusta lapsen hyväksi?

6) milloin riittävän hyvä ei ole enää riittävän hyvä?

Uskon, että jokainen meistä haluaa hyvää lapsille, mutta kuka meistä tietää aukottomasti, mitä se on? 

Erittäin selkeästi erottuu lapsista ne, joihion on panostettu edes sen verran, että opetettu pöytätavat ja oman vuoron odottaminen sekä se, että sitä huoltapitävää aikuista on hyvä kuunnella ja totella.

Kuinka nämä pellossa kasvaneet pärjäävät yhteiskunnassa, siis lapset, joita ei edes sen verran viitsitä ohjata tai enuvoa = kasvateta kotona, että opetetaan sille omalle lapselle mikä on oikein ja mikä väärin. Lapsi saa itse päättää ja tottakai pitkän neuvottelun kautta että mikä sille lapselle sopii senhetkiseen mielentilaan. Käytöksen jatkuvuutta psysvyysvaikutusten kautta ei mietitä. Tyydytään helppoihin ratkaisuihin, esim. lässytetään älytöntä dialogia taaperoikäisen kanssa ja jopa lahjotaan.

Päiväkodeissa kukkii kaiken aikaa melkoisia täysin rajattomia ja pelottavia voikukkia joiden epäsosiaalisen käytöksen haituvat leviävät tehokkaasti kasvualustansa ympäristön jokaikiseen päiväkotiryhmässä arkensa viettävään ihmistaimeen.