Salasuhde varattuun mieheen aiheuttaa mulle välillä ahdistusta, mutta en pysty lopettamaan suhdetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ASuuko mies pääkaupunkiseudulla ja puoliso käy viikot Keski-Suomessa?

Taitaa olla Vaasasta.

Ei ole sieltäkään. Ihan turhaan yritätte arvailla mistä olen.

Ap

Olet perseestä. Haluat ruinata, että on ahdistavaa, mutta ratkaisuehdotukset ei käy. 

Ai ratkaisuehdotus on se, että arvaillaan mistä olen? Itse olette perseestä. Mene muualle ulisemaan jos mä häiritsen sua. Omaa tyhmyyttä lukea tätä ketjua jos noin ärsyttää. 

Ap

Muistuttaisin, että aloituksessasi kyselit, miten saat voimia lopettaa suhteen. Mutta jatka ihmeessä elämääsi ahdistuksessa.

Varmaan heiluu. Tää oli tsemppiviesti AP:lle 😘

Vierailija kirjoitti:

Varmaan heiluu. Tää oli tsemppiviesti AP:lle 😘

Oletko ihan idioottikusipää? Kyllä mä sen tajuan, että miehellä on seksiä myös puolisonsa kanssa. 

Ap

Harva yli viisikymppinen mies jaksaa olla noin kiinnostunut seksistä että viitsii pitää yllä seksisuhdetta, ei ainakaan pidempään kun uutuden viehätys on mennyt ohi. Vaikea uskoa sinua Ap kun kerrot ettet halua parisuhdetta mutta voivottelet kuitenkin aloituksessa että olet kiinni miehessä ja hän haluaa vain seksiä.. kovin ristiriitaista. Olet yhtä säälittävä ja turmeltunut ihminen kuin pettäjä mies. Molemmat ansaitsette toisenne. Toivottavasti vaimo saa tietää miehensä petollisuudesta, todennäköisesti jossain vaiheessa. Se voi särkeä hänen sydämen totaalisesti ja jäljelle jää teidän irstas seksisessio. Mitä se kertoo teidän valheellisesta suhteesta jossa kyvittelet himoa rakkaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan heiluu. Tää oli tsemppiviesti AP:lle 😘

Oletko ihan idioottikusipää? Kyllä mä sen tajuan, että miehellä on seksiä myös puolisonsa kanssa. 

Ap

Olen tyytyväinen! Vaari-ikäinen ikämies joka nylkttää kahta reikää pyöreäksi! Se on jo saavutus! Lohtuna voin kertoa ettei tuota kauaa kestä; jos ei addiktiota normaali biologinen ikä pysäytä, niin ikävuodetkin alkavat olla jo loppupolulla. Kuolema korjaa huoravaarin.

Nuo salasuhteet on jo ihan "laast siison." Nuorilla aikuisilla on itsetunto jo parempi ja osaavat arvostaa itseään ja rajojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan heiluu. Tää oli tsemppiviesti AP:lle 😘

Oletko ihan idioottikusipää? Kyllä mä sen tajuan, että miehellä on seksiä myös puolisonsa kanssa. 

Ap

Olen tyytyväinen! Vaari-ikäinen ikämies joka nylkttää kahta reikää pyöreäksi! Se on jo saavutus! Lohtuna voin kertoa ettei tuota kauaa kestä; jos ei addiktiota normaali biologinen ikä pysäytä, niin ikävuodetkin alkavat olla jo loppupolulla. Kuolema korjaa huoravaarin.

Et säkään ihan terve ole jos olet tyytyväinen tuntemattomien ihmisten seksielämän vuoksi. Et myöskään ilmeisesti aio olla pitkäikäinen jos sut kuolo korjaa 60+ ikäisenä. 

Ap

Voiko AP avata meille että mikä olisi hänen ideaalitilanne?

AP haluaa varatulta mieheltä seksiä, intiimiä yhdessäoloa ja tunteita (romanttisia) mutta ei halua parisuhdetta. Ei halua kuitenkaan itse polyamorista suhdetta, mutta miehen pitäisi siihen olla valmis? Oletan että mies haluaa nimittäin parisuhteen koska on jo sellaisessa. 

jos AP saisi muuttaa tilanteen itselleen ideaaliksi niin millainen se olisi? 

Mulla ei ole fyysistä suhdetta mutta ymmärrän valitettavasti tuon, että tunteille ei voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Olen ollut vuosia "koukussa" yhteen mieheen, joka antaa minulle ns. leivänmurusia sen verran, että pysyn koukussa.

Vasta viime kuukausina olen pystynyt irroittautumaan vähän. Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa kun en vastaa tai vastaan kuivasti, mutta se on nopeasti paljastanut miehen todelliset tunteet minua kohtaan. Jos minä en tee aloitetta, mies voi mennä päiväkausia, jopa pari viikkoa ilman kontaktia. Minä olen se, jonka puoleen käännytään, kun ollaan yksin kotona, vaimon kanssa riitaa tai muuten tylsää. Olen alkanut viimein hiljalleen arvostamaan itseäni enemmän.

Yritä AP ymmärtää, että tuo teidän suhde ei ole rakkautta vaan hyväksikäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole fyysistä suhdetta mutta ymmärrän valitettavasti tuon, että tunteille ei voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Olen ollut vuosia "koukussa" yhteen mieheen, joka antaa minulle ns. leivänmurusia sen verran, että pysyn koukussa.

Vasta viime kuukausina olen pystynyt irroittautumaan vähän. Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa kun en vastaa tai vastaan kuivasti, mutta se on nopeasti paljastanut miehen todelliset tunteet minua kohtaan. Jos minä en tee aloitetta, mies voi mennä päiväkausia, jopa pari viikkoa ilman kontaktia. Minä olen se, jonka puoleen käännytään, kun ollaan yksin kotona, vaimon kanssa riitaa tai muuten tylsää. Olen alkanut viimein hiljalleen arvostamaan itseäni enemmän.

Yritä AP ymmärtää, että tuo teidän suhde ei ole rakkautta vaan hyväksikäyttöä. 

Miksi tuo olisi hyväksikäyttöä sen paremmin ap:n kuin sinunkaan tapauksessasi? Jos mies ei ole luvannut mitään, ja toinen tietää, että hän on naimisissa? Pelihän on täysin selvä, ei ole mitään kusetusta.

Kai aikuinen nainen nyt osaa tehdä itseään koskevia päätöksiä, ettei tarvitse ulkoistaa niitäkin miehille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole fyysistä suhdetta mutta ymmärrän valitettavasti tuon, että tunteille ei voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Olen ollut vuosia "koukussa" yhteen mieheen, joka antaa minulle ns. leivänmurusia sen verran, että pysyn koukussa.

Vasta viime kuukausina olen pystynyt irroittautumaan vähän. Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa kun en vastaa tai vastaan kuivasti, mutta se on nopeasti paljastanut miehen todelliset tunteet minua kohtaan. Jos minä en tee aloitetta, mies voi mennä päiväkausia, jopa pari viikkoa ilman kontaktia. Minä olen se, jonka puoleen käännytään, kun ollaan yksin kotona, vaimon kanssa riitaa tai muuten tylsää. Olen alkanut viimein hiljalleen arvostamaan itseäni enemmän.

Yritä AP ymmärtää, että tuo teidän suhde ei ole rakkautta vaan hyväksikäyttöä. 

Ap:lle riittää kunhan joskus silloin tällöin, kun miehelle sopii, mies tulee lempeä antamaan. En tiedä onko mies joku luomakunnan kruunu, valkealla ratsulla neitoja pelastava ritari, ja naisille riittää ne leivänmurut, joita maahan viskataan, hetkenä kun vaimo ei tiedä. Tunteille todellakin voi jotain. Kaikki lähtee siitä omasta arvostuksesta. Näitä varattuja sankareita kyllä riittää, jotka ei aina "omaansa tunnista." Toisen naisen oma päätös, jos siihen rulettiin lähtee. Lopputulos voi olla ero vaimosta ja hyvä parisuhde ja onnellinen ex-vaimo. Tai loputon riitely kaikesta. Tai kuherruskuukauden jälkeen saa huomata, että pelimiehellä riittää taas mystisiä työmatkoja. Tai vuosien saatossa siitä ex-vaimosta onkin hitsautunut perhe-elämän myötä miehelle hyvä ystävä, joka on ja pysyy miehen elämässä, koska vaimokin on ollut kauan kaverillisessa liitossa miehen kanssa, ja ehkä myös jo eroa miettinyt. Bonuksena lapset. Heidän elämä on turvattava, eikä traumatisoitava. Meitä on moneksi. Yllä mainittujen syiden takia en koskaan lähtisi salasuhteeseen. Olisinko mieheni suvulle ja ystäville hävettävä salainen hoito, ja omilleko vanhemmilleni esittelisin miehen, malliin löysin sielunkumppanin ja hänen vaimonsa on hyvässä ammatissa ja matkatöissä, niin ei ole äijä vielä kärynnyt. Ei se alapää aina oikeassa ole, joskus voi kysyä mielipidettä myös yläpäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole fyysistä suhdetta mutta ymmärrän valitettavasti tuon, että tunteille ei voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Olen ollut vuosia "koukussa" yhteen mieheen, joka antaa minulle ns. leivänmurusia sen verran, että pysyn koukussa.

Vasta viime kuukausina olen pystynyt irroittautumaan vähän. Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa kun en vastaa tai vastaan kuivasti, mutta se on nopeasti paljastanut miehen todelliset tunteet minua kohtaan. Jos minä en tee aloitetta, mies voi mennä päiväkausia, jopa pari viikkoa ilman kontaktia. Minä olen se, jonka puoleen käännytään, kun ollaan yksin kotona, vaimon kanssa riitaa tai muuten tylsää. Olen alkanut viimein hiljalleen arvostamaan itseäni enemmän.

Yritä AP ymmärtää, että tuo teidän suhde ei ole rakkautta vaan hyväksikäyttöä. 

Ap:lle riittää kunhan joskus silloin tällöin, kun miehelle sopii, mies tulee lempeä antamaan. En tiedä onko mies joku luomakunnan kruunu, valkealla ratsulla neitoja pelastava ritari, ja naisille riittää ne leivänmurut, joita maahan viskataan, hetkenä kun vaimo ei tiedä. Tunteille todellakin voi jotain. Kaikki lähtee siitä omasta arvostuksesta. Näitä varattuja sankareita kyllä riittää, jotka ei aina "omaansa tunnista." Toisen naisen oma päätös, jos siihen rulettiin lähtee. Lopputulos voi olla ero vaimosta ja hyvä parisuhde ja onnellinen ex-vaimo. Tai loputon riitely kaikesta. Tai kuherruskuukauden jälkeen saa huomata, että pelimiehellä riittää taas mystisiä työmatkoja. Tai vuosien saatossa siitä ex-vaimosta onkin hitsautunut perhe-elämän myötä miehelle hyvä ystävä, joka on ja pysyy miehen elämässä, koska vaimokin on ollut kauan kaverillisessa liitossa miehen kanssa, ja ehkä myös jo eroa miettinyt. Bonuksena lapset. Heidän elämä on turvattava, eikä traumatisoitava. Meitä on moneksi. Yllä mainittujen syiden takia en koskaan lähtisi salasuhteeseen. Olisinko mieheni suvulle ja ystäville hävettävä salainen hoito, ja omilleko vanhemmilleni esittelisin miehen, malliin löysin sielunkumppanin ja hänen vaimonsa on hyvässä ammatissa ja matkatöissä, niin ei ole äijä vielä kärynnyt. Ei se alapää aina oikeassa ole, joskus voi kysyä mielipidettä myös yläpäältä.

Onko mahdoton ajatus, että itseään arvostava ihminen voi valita juuri tuollaisen, itselleen sopivan suhteen tietoisesti? Jos se sopii omaan elämäntilanteeseen, niin en näe miten ei arvostaisi itseään, vaikka tapailu on satunnaista ja seksivoittoista. Noita mitä nimität muruiksi nimenomaan joku haluaa, eikä mitään muuta.

Onko mahdoton ajatus, että itseään arvostava ihminen voi valita juuri tuollaisen, itselleen sopivan suhteen tietoisesti? Jos se sopii omaan elämäntilanteeseen, niin en näe miten ei arvostaisi itseään, vaikka tapailu on satunnaista ja seksivoittoista. Noita mitä nimität muruiksi nimenomaan joku haluaa, eikä mitään muuta.

Saa sitä muruja syödä, jos ei kakusta pidä.

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdoton ajatus, että itseään arvostava ihminen voi valita juuri tuollaisen, itselleen sopivan suhteen tietoisesti? Jos se sopii omaan elämäntilanteeseen, niin en näe miten ei arvostaisi itseään, vaikka tapailu on satunnaista ja seksivoittoista. Noita mitä nimität muruiksi nimenomaan joku haluaa, eikä mitään muuta.

Saa sitä muruja syödä, jos ei kakusta pidä.

Minusta ap on juurikin murunsyöjä ja kannattaa myös pysyä sellaisena kun kerta tykkää! Ja Huoravaari on myös tehnyt valintansa samalla mentaliteetilla; miksi ottaa koko lehmää jos haluaa mukillisen maitoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole fyysistä suhdetta mutta ymmärrän valitettavasti tuon, että tunteille ei voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Olen ollut vuosia "koukussa" yhteen mieheen, joka antaa minulle ns. leivänmurusia sen verran, että pysyn koukussa.

Vasta viime kuukausina olen pystynyt irroittautumaan vähän. Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa kun en vastaa tai vastaan kuivasti, mutta se on nopeasti paljastanut miehen todelliset tunteet minua kohtaan. Jos minä en tee aloitetta, mies voi mennä päiväkausia, jopa pari viikkoa ilman kontaktia. Minä olen se, jonka puoleen käännytään, kun ollaan yksin kotona, vaimon kanssa riitaa tai muuten tylsää. Olen alkanut viimein hiljalleen arvostamaan itseäni enemmän.

Yritä AP ymmärtää, että tuo teidän suhde ei ole rakkautta vaan hyväksikäyttöä. 

Ap:lle riittää kunhan joskus silloin tällöin, kun miehelle sopii, mies tul

Osa populaa jää aina jälkeen evoluutiossa. Meillä on vielä pitkään libidovetoisia liskoaivoja keskuudessamme. Ajattelen heistä vähän samoin kuin tyypeistä, jotka yläasteen  jälkeen elävät yhä kokonaisvaltaisesti ysärimeininkiä muiden vaihtaessa aikakautta.

Minusta ap on juurikin murunsyöjä ja kannattaa myös pysyä sellaisena kun kerta tykkää! 

Eikö ap tapauksessa oli juuri niin ettei ne murut enää riitä? Silloin tällöin seksi on muruja ja nyt hän haluaa myös jotain muuta eli tunteita? Ap ei halua parisuhdetta miehen tsi kenenkään kanssa mutta haluaa mieheltä seksiä ja tunteita. Mies saa puolestaan olla vaimon kanssa naimisissa ja pitää siellä parisuhteensa vai miten tää nyt menee? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole fyysistä suhdetta mutta ymmärrän valitettavasti tuon, että tunteille ei voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Olen ollut vuosia "koukussa" yhteen mieheen, joka antaa minulle ns. leivänmurusia sen verran, että pysyn koukussa.

Vasta viime kuukausina olen pystynyt irroittautumaan vähän. Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa kun en vastaa tai vastaan kuivasti, mutta se on nopeasti paljastanut miehen todelliset tunteet minua kohtaan. Jos minä en tee aloitetta, mies voi mennä päiväkausia, jopa pari viikkoa ilman kontaktia. Minä olen se, jonka puoleen käännytään, kun ollaan yksin kotona, vaimon kanssa riitaa tai muuten tylsää. Olen alkanut viimein hiljalleen arvostamaan itseäni enemmän.

Yritä AP ymmärtää, että tuo teidän suhde ei ole rakkautta vaan hyväksikäyttöä. 

Ap:lle riittää kunhan jo

Osa populaa jää aina jälkeen evoluutiossa. Meillä on vielä pitkään libidovetoisia liskoaivoja keskuudessamme. Ajattelen heistä vähän samoin kuin tyypeistä, jotka yläasteen  jälkeen elävät yhä kokonaisvaltaisesti ysärimeininkiä muiden vaihtaessa aikakautta.

Onko nämä läpinäkyvät halventamisyritykset omaa epävarmuutta siitä, että tulee ehkä petetyksi tai on petetty? Mitenkään muuten en tätä toisten haukkumista osaa tulkita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap on juurikin murunsyöjä ja kannattaa myös pysyä sellaisena kun kerta tykkää! 

Eikö ap tapauksessa oli juuri niin ettei ne murut enää riitä? Silloin tällöin seksi on muruja ja nyt hän haluaa myös jotain muuta eli tunteita? Ap ei halua parisuhdetta miehen tsi kenenkään kanssa mutta haluaa mieheltä seksiä ja tunteita. Mies saa puolestaan olla vaimon kanssa naimisissa ja pitää siellä parisuhteensa vai miten tää nyt menee? 

Olen itse elänyt tuon vaiheen omassa suhteessani, ja se oli vain sitä, että luulin haluavani mieheltä enemmän. Typerää mustasukkaisuutta. Mies sitten jätti vaimonsa ja halusi muuttaa yhteen kanssani ja naimisiin. Kauheaa! Tajusin, etten minä sitä halunnutkaan.

Ap:n puolesta en sano mitään. Mutta luulen, että tuolla miehellä on kyllä tunteita ap:takin kohtaan. Niin siinä vaan ajan kuluessa käy. (Muutenhan hän vaihtaisi rakastajatarta, jos kyse olisi pelkästä seksistä.)

Sinä minäkin ajattelin. Onko tässä 3 vaihtoehtoa jos haluaa muutosta:

1. Ap kertoo miehelle tunteistaan. Mies jättää vaimonsa ja alkaa romanttiseen suhteeseen ap kanssa (luultavasti haluaa myös parisuhteen, yhteisen kodin jne). Tätäkö ap haluaa?

2. Ap kertoo miehelle tunteista, mutta ei halua vaimon paikalle. Mies ja ap yrittävät löytää kompromissin (kuulostaa jo parisuhteelta ;): miten jatketaan niin että ap saa kaikkea vähän enemmän. Ap saa seksiä ja tunteita enemmän ja mies jatkaa yhteiseloa vaimonsa kanssa. Mies elää siis polyamorisesti vaimon tietämättä, kunnes 

3. Ap kertoo tunteistaan miehelle ja mies säikähtää eikä enää halua tavara ap. Ap pääsee vihdoin vapaaksi ja aloittaa uuden elämän: löytää seksiä ja tunteita muualta

oliko vielä muita vaihtoehtoja? 

Eikö se mies todella ole suhun kiintynyt vaan pelkkä seksi miellyttää? Olisiko mahdollista kohota ns. kunnon kakkosnaiseksi joka saa huomiota, tunteita, joskus lahjan...