Yliopisto-lehti: Parisuhde merkitsee miehille enemmän kuin naisille, sosiologi tulkitsee pitkän seurantatutkimuksen aineistoa

Vierailija kirjoitti:

"Kerrotko sitten, miten yleistä se on ja onko sen yleisyys naisten tunnistamisen varassa?"

Ei se ole kenenkään tunnustamisen varassa. Ainoa joka voi sen yleisyyttä oikeasti kuvata on tieteelinen tutkimus.

 

"Samalla voit avata, miksi aihe on sinulle niin arka?"

Minusta nyt vain on haitallista jos asioista annetaan kovin mustavalkoinen kuva. Parisuhteiden muodostumista pitäisi ennemminkin tukea kuin sabotoida niitä väittämällä niitä jotenkin yleisesti miehille ikäviksi ja rajoittaviksi.

Ehkäpä kannattaisi sitten olla rajoittamatta miehiä mielivaltaisesti? Vai olisiko sekin sinusta ikävää. 

"Kiinnostavaahan on se, että kontrollia perustelevat viestit nimenomaan kerää ne yläpeukut ja sitten samat mammat kieltää, ettei niitä ole. "

Edelleen en kyllä muista yhtään sellaista viestiä jossa olisi kerrottu että miehiä pitää tiukasti kontrolloida ja jossa ei samalla olisi syyksi laitettu sellaista miehen käytöstä joka ihan oikeasti haittaa sitä arkea.

Mutta jos sellaisia on ollut niin varmasti voit siteerata niitä vielä tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kerrotko sitten, miten yleistä se on ja onko sen yleisyys naisten tunnistamisen varassa?"

Ei se ole kenenkään tunnustamisen varassa. Ainoa joka voi sen yleisyyttä oikeasti kuvata on tieteelinen tutkimus.

 

"Samalla voit avata, miksi aihe on sinulle niin arka?"

Minusta nyt vain on haitallista jos asioista annetaan kovin mustavalkoinen kuva. Parisuhteiden muodostumista pitäisi ennemminkin tukea kuin sabotoida niitä väittämällä niitä jotenkin yleisesti miehille ikäviksi ja rajoittaviksi.

Ehkäpä kannattaisi sitten olla rajoittamatta miehiä mielivaltaisesti? Vai olisiko sekin sinusta ikävää. 

Kenelle tuon kehotuksen annat? Minä olen itse mies enkä ole ketään rajoittanut eikä kukaan minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kerrotko sitten, miten yleistä se on ja onko sen yleisyys naisten tunnistamisen varassa?"

Ei se ole kenenkään tunnustamisen varassa. Ainoa joka voi sen yleisyyttä oikeasti kuvata on tieteelinen tutkimus.

 

"Samalla voit avata, miksi aihe on sinulle niin arka?"

Minusta nyt vain on haitallista jos asioista annetaan kovin mustavalkoinen kuva. Parisuhteiden muodostumista pitäisi ennemminkin tukea kuin sabotoida niitä väittämällä niitä jotenkin yleisesti miehille ikäviksi ja rajoittaviksi.

Ehkäpä kannattaisi sitten olla rajoittamatta miehiä mielivaltaisesti? Vai olisiko sekin sinusta ikävää. 

Kenelle tuon kehotuksen annat? Minä olen itse mies enkä ole ketään rajoittanut eikä kukaan minua.

Kaikille niille, joiden mielestä kontrolli on normaali osa parisuhdetta. 

Ehkä sinunkin vatupassin pitäisi tajuta, ettei mikään ilmiö koske 100 % parisuhteista, mutta jotku ilmiöt ovat yleisiä. Sinäkin voisit mennä avautumaan niille tällä palstalla, joiden mielestä miehen kaverisuhteiden katkominen on perussettiä, eikä länkyttää minulle. 

"Ehkäpä kannattaisi sitten olla rajoittamatta miehiä mielivaltaisesti?"

Oletteko te jotain lapsia tai lapasia kun tarvitsette jonkun muun sanomaan että teitä ei saa rajoittaa? Ottakaa nyt herranen aika se oma elämä ja oma suhde omiin käsiin ja sanokaa vaimollenne ääneen jos joku asia siinä hiertää. Keskustelkaa että mikä mättää ja miten asiassa päästään eteenpäin. Toisin sanoen olkaa miehiä. Se vaimo ei ole äitinne jota pitää totella vaan kumppani jonka kanssa pitäisi elää niin että molemmat voivat olla tyytyväisiä.

Ja jos ei kompromissit onnistu niin sitten lusikat jakoon ja sinkkuuden vapaudesta nauttimaan.

"Sinäkin voisit mennä avautumaan niille tällä palstalla, joiden mielestä miehen kaverisuhteiden katkominen on perussettiä, eikä länkyttää minulle. "

No täällä on kyllä näkyvissä lähinnä sinun länkytyksesi eikä se mielestäsi kauhean yleinen rajoittava porukka. Pyysin muutamaankin kertaan esimerkkejä heidän mielipiteistään tästä ketjusta mutta ei näköjään löytynyt.

"Kaikille niille, joiden mielestä kontrolli on normaali osa parisuhdetta. "

Eli siis niille joiden mies on muuttunut jupisevaksi lapseksi joka mukautuu äidin joka käskyyn ja nurisee vain hiljaa itsekseen?

Toki parisuhteiden dynamiikka on aina molemmista kiinni eikä se nainenkaan saisi muuttua miehellä äidiksi joka antaa määräyksiä. Mutta kyllä sitä vikaa löytyy paljon miehistäkin jotka eivät ota sitä tasaveroisen kumppanin roolia vaan antavat dynamiikan mennä kieroksi.

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoiden, jotka tekee tutkimusta kyselytutkimusten tilastojen perusteella, luulisi osaavan hiukan maltillisemmin vetää johtopäätöksiään ja yhteenvetojaan. Tässäkin tapauksessa yksittäinen mies tai nainen voi olla onnellisempi sinkkuna tai parisuhteessa lähes samalla todennäköisyydellä. Jollekin jää käsitys tämänkin palstan keskustelua lukiessa, että kaikki miehet on onnellisia avioliitossa ja naiset sinkkuina. Ja tätä otsikointia liittyen ko tutkimukseen en ymmärrä varsinkaan.

Joo, erot on pieniä, vaikka trendi toki näkyy paperin tuloksista. Yksilön kannalta ei merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisin sinkkuna ja nainen parisuhteessa. ~Mies26

Ei ole. Miehet tarvitsee naisen ollakseen innellisia. N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisin sinkkuna ja nainen parisuhteessa. ~Mies26

Ei ole. Miehet tarvitsee naisen ollakseen innellisia. N43

Ei tarvita, ja sekös sinkkunaisia kiukuttaa. Eri

Ihmettelen kyllä monia miehiä ja sitä miten he ovat taipuneet tossun alle. Kyllä sitä pitää saada se suu auki ja kertoa selvästi jos joku asia parisuhteessa ei mielytä. Itsekin muistan yhden tapauksen suhteemme alkupuolelta kun aloin itse päsmäröimään liikaa miestä ja sain vielä jälkikäteen todella huonon idean kiristää hieman klassisesti seksillä.

Onneksi mieheni sanoin minulle ihan suoraan ja heti että nyt meni liian pitkälle ja että meidän suhteemme ei voi perustua siihen että toinen määrää ja toinen mukautuu vaan asiat pitää päättää yhdessä. Ja että seksi on sellainen osa suhdetta jolla ei kyllä koskaan kiristetä.

Hetken jouduin nikottelemaan ja nielemään ylpeyteni ennen kuin pystyin tunnustamaan että oikeassahan hän oli. Ja sen jälkeen on jatkettu sovussa ja ilman kummankaan päsmäröintiä. Mutta jos mieheni olisi ollut vähänkään heikompi persoona niin olisihan tuossa voinut olla siemen tosi huonoon liittoon.

Vierailija kirjoitti:

Pystyn miehenä samaistumaan tähän ihan täydellisesti.

Mulla ei ole ainuttakaan kaveria eli se mahdollinen kumppani olisi koko mun sosiaalinen elämäni.

 

Tuo on aika rankkaa sille kumppanille. Kukaan ei halua olla toisen "koko sosiaalinen elämä" (paitsi jos on joku sairaalloisen mustasukkainen henkilö). 

Noista aikuisuuteen liittyvistä kommenteista tuli turhautuneen nostalginen olo.

Oman nyt kohta 30 vuotta kestäneen parisuhteeni alkuvaiheessa, pian yhteen muuttamisen jälkeen, meilläkin käytiin tiukka keskustelu tästä aikuisen ihmisen vapaudesta tulla ja mennä mielensä mukaan. Mieheni oli sitä mieltä, ettei hänen aikuisena ihmisenä tarvitse kertoa, mitä tekee töiden jälkeen tai viikonloppuna, tai milloin tulee kotiin. Jouduin ihan ratakiskosta vääntämään, että yhdessä asuessa täytyy tietää, kuinka monelle ostetaan ja laitetaan ruokaa, ja mihin aikaan toinen on syömässä. Ei ole kiva laittaa herkkuruokaa kahdelle, odotella toista kotiin ruokien jäähtyessä, ja sitten kuulla, että hän lähtikin kavereiden kanssa hampurilaiselle.

Samoin parisuhteessa täytyy tietää, onko viikonloppuna yhteistä aikaa vai onko toisella omia menoja. Naisena minulle oli itsestään selvää, etten buukkaa mitään tyttöjen ohjelmaa kertomatta etukäteen. Mieskin piti itsestään selvänä, että jos minulla on la iltana menoa, hän kyselee kavereilta, mitä he voisivat tehdä lauantaina. Silti mies ei ymmärtänyt, mistä minä hiillyin, jos lauantaina kyselin, mentäisikö illalla leffaan ja hän vastasi, että on menossa Villen ja Peten kanssa. 

Mieheni käsitys aikuisen ihmisen vapauksista oli enemmänkin teinin käsitys. Teinit sopivat menojaan vanhempiensa menoista välittämättä eivätkä välttämättä kerro kotiintuloaikojaan. Parisuhteessa ei toimita niin. 

Myöhemmin olin tosi iloinen, että keskustelu asiasta käytiin tuossa vaiheessa. Moni kiltimpi ystäväni ajautui avioeroon, kun mies jatkoi tuollaista elämää vielä lasten syntymän jälkeenkin, ja siinä kohtaa tietysti piti sitä jo kiveen kirjoitettuna oikeutenaan. Aikuinen ihminen kun oli 🙄 Siinä kohtaa lopulta ero oli ainoa tapa pakottaa mies vastuuseen omista lapsistaan edes joka toinen viikonloppu.

"Oman nyt kohta 30 vuotta kestäneen parisuhteeni alkuvaiheessa, pian yhteen muuttamisen jälkeen, meilläkin käytiin tiukka keskustelu tästä aikuisen ihmisen vapaudesta tulla ja mennä mielensä mukaan. Mieheni oli sitä mieltä, ettei hänen aikuisena ihmisenä tarvitse kertoa, mitä tekee töiden jälkeen tai viikonloppuna, tai milloin tulee kotiin."

Se pointtihan on juuri se että kenenkään ei pidä kertoa menoistaa mutta järkevä aikuinen ihminen haluaa ihan itse kertoa menonsa ja suunnitella ne niin että niistä ei tule ongelmia.

Törmäykset tulevat juuri siitä kun ihminen ei tajua että kyse ei ole pakosta vaan asiasta jota kannattaa tehdä jos haluaa että suhde toimii.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset vaativat miehiä katkaisemaan yhteydet kaverinaisiin seurustelun alkaessa, mikä on surullista. Nuo ystävyydet tekisivät varmasti hyvää monelle miehelle.

Tämä on muuten ihan totta! Myös miesten kavereidensa kanssa viettämä aika tuntuu herättävän maustasukkiasuutta ja raivoa monissa naisissa!

Miesten pitääkin aina ensin ajatella itseään ja avioliittoon ei kannata ikinä ryhtyä, pitäkää naiset hiukan jojotuksessa ja epävarmoina, kilpailuttakaa jatkuvasti suhdetta ja aikaa ja resursseja. Pitäkää itsenne Miehinä! (ja juu eiei mitään miesasiahömppää, oikeistopopulismia sun muuat skeidaa...)

Kyllä mullekin parisuhde olisi ihan tärkeä, jos se meinaa sitä että mulla on ilmainen palvelija käytössä 24/7, joka tiskaa, pyykkää, hoitaa kodin, laittelee safkaa, muistaa mun puolesta kaikki tärkeät päivämäärät sun muut etc. Ite saisi sitten nautiskella, mennä ja tulla miten haluaa, viettää aikaa kavereiden kanssa ja sen sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se mikään yllätys ole koska miehet aidosti pitävät ja välittävät naisista, päinvastoin kuin naiset. Miehet ovat myös romanttisempia. Naiset eivät kykene rakastamaan miestä aidosti, ainoastaan lastaan ja lemmikkiään. Tästä syystä erotkin syntyvät lähes ainoastaan naisten aloitteesta.

Juu ukko juoksee vieraissa ja kun ero vihdoin tulee niin puskistahan se tietysti tulee.

Joo miehet aina YLLÄTTYVÄT :D jos nainen haluaa erota, kyllä se siitä äijästä johtuu. Miehet vaan ei osaa tarkastella omaa käytöstään. Harva mies on parisuhdemateriaalia. Ehkä kolme sadasta.

" Myös miesten kavereidensa kanssa viettämä aika tuntuu herättävän maustasukkiasuutta ja raivoa monissa naisissa!"

Kannattaa miettiä että miksi. Tunteeko se nainen että hän jää jatkuvasti toiseksi niille kavereille vai mistä on kyse?

Parisuhteen pitäisi kuitenkin noin lähtökohtaisesti olla se ihmisen läheisin aikuissuhde, joka ei tietenkään tarkoita että muita ei saisi tai pitäisikin olla. Mutta kyllä sen kumppanin pitäisi myös pystyä tuntemaan että hän on tärkeä ja häneenkin panostetaan aikaa ja vaivaa.

Ei minua haittaa jos mieheni menee kaveriensa kanssa. Mutta kyllä minä haluan myös tietää siitä hyvissä ajoin että voin suunnitella myös omia menojani ja että mieheni myös oikeasti haluaa välillä satsata meidän suhteeseemme eikä kaverit mene aina ohi.

Jos mä mietin omaa lähipiiriäni, niin moni nainen ei halua olla parisuhteessa/voi huonosti parisuhteessa sen takia, että naisen niskoille sysätään liikaa odotuksia. Tällä pienellä otannallani ja mutulla sanoisin, että mies myös odottaa parisuhteelta enemmän. 

Naisen pitää olla sekä naisystävä, että jätkäkaveri. Molempia tyydyttävässä suhteessa/liitossa molemmilla olisi laaja tukiverkosto/kaveripiiri ja omia harrastuksia, näin mä ajattelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn miehenä samaistumaan tähän ihan täydellisesti.

Mulla ei ole ainuttakaan kaveria eli se mahdollinen kumppani olisi koko mun sosiaalinen elämäni.

 

Tuo on aika rankkaa sille kumppanille. Kukaan ei halua olla toisen "koko sosiaalinen elämä" (paitsi jos on joku sairaalloisen mustasukkainen henkilö). 

Joo ahdistavaa! Mä en jaksaisi olla kumppanini elämän ainoa sosiaalinen elämä, koska mitä jos haluan päättää suhteen? Miten se toinen suhtautuu siihen että jää sitten yksin? Ei varmaan reagoi kovin rauhallisesti. Pelottava ajatus. Mullahan pitää olla oikeus suhteesta lähteä jos haluan.