Mieheni ei osaa jotenkin yhdistää asioita toisiinsa
Vaikeaa kuvailla tätä ongelmaa, mutta jos minä esim. Teen jotain hyviä asioita hänen eteensä, ne eivät liity tavallaan millään tavalla tulevaan, vaan hän voi sitten vaikka seuraavana päivänä tehdä jonkin todella ikävän asian minulle. Suhteemme on siis pahassa kriisissä mm. kommunikointiongelmien takia, mutta olemme yrittäneet sinnitellä yhdessä. Ennen olin kuitenkin kunnon kynnysmatto sovun säilyttämiseksi, mutta nyt olen alkanut pistää vastaan ja käyttäytymään välillä samoin kuin mies käyttäytyy. Mies mm. lähtee usein mökille sopimatta kanssani, että minä hoitaisin sitten yksin lapsia. No, minä tein sitten kerran samat hänelle, eli lähdin kun hän sieltä tuli ja sekös vasta törkeä teko hänestä oli ja hän vieläkin välillä muistelee sitä, kuinka ei ole sitä unohtanut. Eli hän ei näe lainkaan omaa toimintaansa.
Lisäksi minusta välillä tuntuu, että mieheni ei edes ymmärrä lastemme olevan myös hänen lapsiaan ja jokainen asia, jonka hän lastemme eteen tekee, on hänestä jokin palvelus minulle. Esim. Eilen sain hänet täyttämään lasten uima-altaan pihalle ennen kuin häipyi taas mökille, niin hän laittoi sitten mökiltä viestiä perään, kuinka hän käytti koko illan siihen, että sai altaan täytettyä TEILLE. Ihan kun se olisi ollut jokin maailman suurin tai vaativin urakka, kuten peruskodinhommat/lapsiin liittyvät asiat tuntuvat hänestä olevan..
Kommentit (226)
Ihmisillä on kyllä ihan karseita parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on kyllä ihan karseita parisuhteita.
En itsekään olisi ikinä uskonut tällaisessa suhteessa olevani, olen todella perhekeskeinen ihminen. Mutta mies ei toiminut noin ennen lapsia.
ap
Lapsi ei tarvii vaatteita? Mitään perhekeskeistä siinä ei ole, etta altistat lapsiasi henkistä väkivaltaa tekevälle isälle.
Ukko kiusaa, koska haluaa ärsyttää sua niin, että otat eron. Et valitettavasti pääse tuosta millään muulla tavalla ulos kuin eroamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa kantaa, kun ei tiedä asiasta kuin toisen osapuolen näkökulman. Onko mies vuosien saatossa esim ollut se, joka lähinnä yksinään tuo toimeentulon taloon? Ajatteletko, että kotityöt sun muut kuuluu mennä 50/50 ja siihen päälle vielä on luonnollista, että mies vastaa leijonanosasta elinkustannuksista? Näin tuntui ajattelevan kaverini vaimo ja erohan siitä tuli, kun mies koki suhteen epätasa-arvoiseksi, eikä kyllä syyttä.
Me olemme molemmat työssäkäyviä ja tienaaminen suunnilleen saman verran. Mieheni ei nykyään suostu osallistumaan edes lastemme vaatekuluihin, vaan sanoi esim eilen kun ostin lapsellemme shortsit, että ei maksa niistä osuuttaan koska ei lapsi sellaisia tarvitse.
ap
Rasauttaa lukea tällaista lasten tarpeiden vähättelyä. Ei voi mies kohdella lapsia henkisestikään hyvin. Jättää traumat lapsille elää tuollaisen kanssa.
Hirveetä lukea myös miten nainen kestää tuollaista kaltoinkohtelua. Miksi ei hae eroa, kun sellainen on Suomessa sallittua ja mahdollista? Mikä pitää kiinni huonosti kohtelevassa ihmisessä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa ihan "tavalliselta" mieheltä, ikävä kyllä, suurin osa on juuri tuollaisia. Eivät ole psykopaatteja eivätkä narsisteja, mutta empatiakyky on puutteellinen ja pidetään itsestään selvänä, että nainen on suhteessa se osapuoli, jonka tarpeet ja mielipiteet ovat toissijaisia.
Mulla oli 15 vuotta tuollainen mies. Oli muuten kunnollinen, kävi töissä eikä ollut väkivaltainen eikä varsinaisesti ilkeäkään. Mutta kerronpa yhden jutun. Rakennutimme omakotitalon aikoinaan kivaan paikkaan lähelle Helsinkiä, maaseudulle. Olimme asuneet siinä seitsemisen vuotta kun eräänä päivänä mies sanoi minulle, että nyt hän on löytänyt unelmien talon n. 50 km päässä, joo, ihan kiva paikka kyllä, mutta minun mielestäni hän olisi ennen kaupantekoa voinut kertoa minulle tai kysyä edes mielipidettäni mitä mieltä minä olin muutosta. Olimme sentään siinä vaiheesa olleet naimisissa jo kahdeksan vuotta. Toki muutimme kun hän oli ehtinyt tehdä kaupa
"Toki muutimme..." Ei hyvän tähden, joku roti sentään! Samanlaisessa tilanteessa ilmoitin, että herra on hyvä ja muuttaa ihan itse, minä olen valinnut tässä eikä minun puolestani tehdä tuollaisia päätöksiä. Vähän jotain itsekunnioitusta, miehesi nimittäin ei kunnioita sinua pätkääkään.
Se on vanhanaikainen sovinisti-mulkvisti
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävällä nalkuttamisella joka ei lopu ollenkaan niin voi provosoida toisen menettämään hermonsa kokonaan ja silloin saattaa turvautua väkivaltaan jotta se räksytys loppuisi.
Minulla oli äitini sellainen ja viikonloppuisinkaan ei saanut nukkua kello aamu kuutta pidempään kun herätettiin ja piti alkaa pitää seuraa sille. Miestä ei hänellä ollut ja oli häipynyt jo kaksi vuotta täytettyäni.
Äitini oli ADHD tapaus kun jälkeenpäin ajattelen. Oli kaikkea muutakin ihmetyksenaihetta kotona asuessani niin että häiritsi kun hän tykkäsi olla kotona melkein puoli alasti pelkissä rintsikoissa ja kalsareissa eikä käyttänyt aamutakkia.
Minä olisin halunnut nähdä äitini pukeutuneena eikä missään alusasuissa aamiaspöydässä. Meille ei ostettu mitään aamutakkeja kenellekkään.
Kun pääsin puolisoni kanssa asumaan niin ihmettelin kuinka hän oli aina niin hiljaa jos heräsi aikaisemmin niin etten herää ja saan n
Mulla samankaltainen lapsuus. Ikinä viikonloppuna ei saanu nukkua kunnolla. Vanhemman oikeus oli meluta. Lapsen tarpet eivät olleet mitään eikä niistä tarvinnut välittää mutta lapsen kyllä piti ottaa aikuiset huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tarvii vaatteita? Mitään perhekeskeistä siinä ei ole, etta altistat lapsiasi henkistä väkivaltaa tekevälle isälle.
Ukko kiusaa, koska haluaa ärsyttää sua niin, että otat eron. Et valitettavasti pääse tuosta millään muulla tavalla ulos kuin eroamalla.
Nimenomaan näin! Ja sitten "tilastoiden valossa" sanotaan, että naiset on niitä, jotka hakevat eroa. Pakko kai se on, jos elämä menee ihan kauheaksi. Tai sitten mies vain häipyy, niin jossain vaiheessa sitä eroa on naisen haettava.
Vierailija kirjoitti:
Saan suunnatonta tyydytystä siitä että täällä on selvästi keskivertoa fiksumpia naisia keskustelemalla selvästi keskivertoa tyhmempien miesten kanssa. Jälki on brutaalia. 😂
Jep, ja minä kun näen mitä se kodin leikkiminen oikeasti on. Sinkku velana ei ole näitä(kään) ongelmia. Jatketaan tuhon näytyöstä!!
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on kyllä ihan karseita parisuhteita.
Näin on. Niin paljon näitä juttuja kuulee ja lukee, että en taida jaksaa enää katsoa jos sattuisi löytymään se yksi ok parisuhde sadasta.
Olen yh. ja kyllä todella ois moneen kertaan tehnyt mieli pakata laukut ja painua mökille tai johonkin luolaan, mutta ei voi, kun se vastuu nyt vaan pitää kantaa. Ja siis toki jos on turvaverkkoja voi joskus lyhyeksi aikaa johonkin mennä jos sellainen paikka on. Mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta. Sitten sitä on yh:na vielä ns. pohjasakkaa, etenkin miesten mielestä, kun kantaa vastuun eikä ole hylännyt lapsiaan.
Minä luulin, ettei nykyään enää tällaista olekaan. Olin samalaisessa tilanteessa aikoinaan. Kun lapset oli noin kymmenen vuoden ikäisiä, käskin lasten isän etsimään itselleen oman kodin.
Hän vielä tapaamisoikeuttaan lyhensi puoleen, kun ei oikein nappaa se jälkikasvun kanssa oleilu. Milloinkaan hän ei lomillaan halunnut lapsia luokseen.
Hyvä muistaa ap n tyyppisissä parisuhteissa, että sama mentaliteetti tulee pysymään vaikka tapahtuisi mitä. Eli siihen ajatusvirheeseen ei kannata sortua, että sitten kun tulee oikeasti jotain vakavaa, niin mies kyllä kantaa vastuunsa.
Mun tuleva ex halusi aivan väen vängällä lapsia, mutta kas, totesikin sitten myöhemmin, että lapsiperhe-elämä ei olekaan häntä varten. Eli pakeni hoitovastuuta kaikin keinoin, ja sehän on helppoa kun on oma yritys jossa riittää aina kaikenlaista "tärkeää" puuhaa.
Sitten sairastuin syöpään ja ei hän silloinkaan ottanut yhtään enempää vastuuta kun aivan pakko. Eli katsoi vähän lasten perään sen päivän kun olin pahimmin sytostaateista pahoinvoiva. Sitten kun olin jotenkin tolpillani, niin ei muuta takavasemmalle. Unohdinko mainita, että tässä vaiheessa yrityskään ei enää kiinnostanut, mutta vietti aikaansa "seksipositiivisen" yhteisön parissa. Kyllä, on katkera tilitys ja kyllä, olin aivan kynnysmatto. Älkää muut olko.
Petterin ja Riikan yhteinen arki hallituksessa osa 87036403439032
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on kyllä ihan karseita parisuhteita.
Totta. Hallituksessakin pitää olla 3 naista, kaksi hissukkaa ja yksi Louhen Akka ja yksi mies, joka mieluummin menisi yksikseen mökille kaljoittelemaan ja raapimaan pallejaan kuin kuuntelisi akkojen jatkuvaa mäkätystä joka asiasta.
Siitä sitten kärsii koko Suomi.
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä lukea myös miten nainen kestää tuollaista kaltoinkohtelua. Miksi ei hae eroa, kun sellainen on Suomessa sallittua ja mahdollista? Mikä pitää kiinni huonosti kohtelevassa ihmisessä?
Empatia ei kuulu parisuhteeseen perussuomalaisessa arjessa.
-winner-
Empatiakyky kehittyy hyvin pienellä lapsella, kun hänen tarpeisiinsa vastataan. Jos se ei pääse kehittymään, ihmisestä ei tule myöhemminkään empaattista. On turha silloin odottaa, että hän muuttuisi ja tajuaisi tilanteen.
Jos haluat muutosta, se on tehtävä itse. Miksi mies lähtee yksin mökille? Mene lasten kanssa mukaan. Keksikää jotain yhteistä tekemistä koko perheelle, ettei lapsiarki ole vaan kivirekeä.
Kiinnostavaa, miten tällaisissa keskusteluissa (oletettavasti) miesten mielestä naisen tulisi hoitaa koti ja lapset. Sitten kun keskustellaan siitä miksi lapset menevät usein erossa äidille, miehet tuntuvat unohtavan tämän ihan kokonaan.
Mies, mene vain sinne mökille ja harrastuksiin yksin. Älä sitten ulise kun vaimo jättää sinut ja ottaa lapset mukaansa.
Kyllä nyt ap kannattaa ihan ryhtyä toimiin ja ottaa ero - ei tuo tuosta parane. Mies pyörittää sinua kuin litran mittaa. Eron myötä saat elatusavut, miehen on pakko osallistua lasten kuluihin ja lisäksi tapaamisaikoina saat sitä omaakin aikaa välillä.