Kysymys yli 40- vuotiaille musiikista

Välillä kuuntelen semmoista nettiradiota kuin Radio Paradisea, tuolla on paljon tuttuja biisejä mutta mukavasti myös uudempaa ja eri tyylejä (olisiko neljä tai viisi genrekanavaa) eli sielä olen löytänyt uusia suosikkeja, noita voi tallentaa omaan suosikkilistaan. 

Hittilistoja en ole jaksanut vilkuilla aikoihin enkä kuuntele suomiradiota.

t viiskymppinen

Tiedetään, että vauvat kuulevat sikiöaikana äidin vatsan läpi todella paljon ympäristön ääniä. Sosialisoituminen omaan musiikki- ja ääniympäristöön tapahtuu jo ennen syntymää.

Nuoruusvuosina yhtälöön nousevat myös kaverit: on tarve kuulua joukkoon ja tykätä samoista asioista. Silloin kuunnellusta musiikista muodostuu monille sitä tärkeintä. Noin puolet ihmisten suosikkikappaleista on peräisin juuri omilta nuoruusvuosilta.

Ikää lähes 60 ja kuuntelen 70-80 luvulla tehtyä rock musiikkia eniten. Lähinnä raskaampaa rockia

Kuuntelen kaikenlaista alkaen joitakin vuosisatoja sitten, eli klassista. Joka genrestä löytyy hyvää kuunneltavaa. Mitä vanhemmaksi tulen sitä nostalgisemmaksi musiikin kuuntelu muuttuu. Biisit joihin liittyy muistoja. Reggaesta ja räpistä ja suomi- iskelmästä vähemmän innostun.

Missä iässä on hylättävä lapselliset populäärimusiikit ja alettava kuunnella oikeasti aikuisten ainutta oikeaa musiikkia, eli suomitangoa, ja ruettava käyskentelemään kädet selän takana tyytymätön ilme naamalla ja kasvatettava myös kalapuikkoviikset?

Yli 40-vuotiaat ovat nyt sattumoisin julkaisseet hyvää musaa: Jolly Jumpers: viiden tähden taideteos ja moderni klassikko jo syntyessään, Moontwins: Pk-Keränen ja Leija Lautamaja. Räjäyttäjät: täydellistä suomi-rokkia, Aija Puurtinen ja Brooklynin satu, J.Karjalainen- tehkää perässä junnut. 

Sekalaisesti, mutta vain kotimaista. Tykkään Vesterisestä finnhitseistä ja siltä väliltä. Vm -75

Kuuntelen radiosta usein nuoruuteni kasarihittejä. Mutta välillä kuuntelen YouTubesta myös uudempaa musiikkia. Mm. Dua Lipalla on lauluja, joista pidän, esim. Hallucinate, Illusion ja Elton Johnin kanssa laulettu Cold Cold Heart. Kotimaisista artisteista mm. Behmillä ja Olavi Uusivirralla on hyviä kappaleita.

Monilla omilla soittolistoilla on tuttuja kappaleita omasta nuoruudesta, mutta myös paljon vanhempaa ja paljon tuoreempaa. Noissa suorasoittopalveluissa on kiva, kun ne välillä suosittelee musiikkia "mun tyyliin" ja sieltä löytyy helmiä. 

Hyvää metallimusiikkia tehdään nykyäänkin, mutta uusi pop-musiikki ei kiinnosta yhtään.

Vaikka kasarin ja ysärin poppia kuuntelenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan, ihmisen musiikkimaku jää siihen, mitä on kuunnellut myöhäisessä murrosiässä (n. 16-20v). Ei ole ehdotonta, etteikö voisi innostua jostain uudestammakin, mutta useimmiten musiikkilaji säilyy. Eli metalli, rock, pop jne.

Ihminen kuuntelee sen ajan musiikkia, milloin on ollut onnellisimmillaan. Tavallaan surullistakin, että monien paras aika on ollut kaukaisessa nuoruudessa, toisaalta, nuoruudessa moni asia koetaan ensimmäistä kertaa ja tunne-elämykset ovat voimakkaita. Niihin haluaa tunnetasolla palata.

Kuuntelen sekä vanhaa että uutta, mutta en suomalaista.

Tiedoksi kaikille,minusta räp ei ole musiikkia.Se on vain puhumista vähän musiikin tahdissa,ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen uuttakin. Laulan mielelläni ja laulamalla uuteen musiikkiin pääse sisälle.

Tykkään kuunnella D. Brustin aariaa, hevosmiehet kusella ja tuoreempaa ulkolaista A. Muhamedin sävellyksiä esim. raiskaus puistossa jossa paikallinen viulisti vinkuu.

T. Usko Toivo ja raskaus

Ketä nuo mainitut ovat?Olen jo vähän vanhempi henkilö ,en ole koskaan kuunnellut ulkomaan musiikkia .Ehkä syy siihen on että en ole koskaan koulussa lukenut esim. englannin kieltä, tosin en myöskään ole ostanut aikoinaan yhtään äänilevyä. Onhan nykyään yhdistetty videot ja laulu.Minusta, jos itse kuultu musiikki ei vetoa,kuva on turha.

Nykysin kuulee paljon sitä puhelaulua eli "huume hörhöjen" mölinää jota kutsutaan räpiksi.

Kuuntelen pitkälti samoja bändejä kuin nuoruudessani. Moni niistä tekee edelleen musiikkia. 

Muutama uusikin yhtye on tarttunut korvaan ihan viime vuosinakin, mutta 2000-luvun puolivälin jälkeen en ole enää innostunut yhdestäkään laajemman suosion saavuttaneesta uudesta tulokkaasta. 

Kuuntelen nuoruuteni musiikkia eli 90-luvun eurodancea yms.

Kuuntelen eniten 70-, 80- ja 90-lukujen musiikkia.

Vielä 2010-luvulla kuuntelin listahittejä, mutta 2020-luvulla en ole oikein löytänyt mieleistäni musiikkia. 

Suomalaista musiikkia en kuuntele ikinä, vaan englannin ja espanjan kielistä.

"Eikös se oo ihan universaali juttu että yleisesti ottaen musiikkimaku ja mieltymykset tuppaa keskittyyn niihin genreihin joita ite kukanenki kuunteli parikymppisenä?"

Voi olla, mutta ainakin minulla musiikkimaku on laajentunut paljonkin siitä, mitä se parikymppisenä oli. Tiettyjä genrejä en vieläkään siedä, esim. iskelmä ja suurin osa räpistä, mutta muuten menee lähes kaikki. Parikymppisenä kuuntelin pelkästään rockia ja metallia ja siitäkin vain tiettyjä alagenrejä.