Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys yli 40- vuotiaille musiikista
Kuunteletko oman nuoruutesi musiikkia vai pysytkö ajan hermolla? Mietin vaan kun itse kuuntelem mieluiten oman nuoruuteni eli 90- luvun musiikkia, olen vähän jämähtänyt siihen. Harvoin mikään uudempi miellyttää ja samoja fiiliksiä ei tosiaankaan saa uudemmasta musiikista.
Kommentit (238)
Ikää 48 vuotta. Käytännössä kaikki vapaaehtoisesti/oma-aloitteisesti kuuntelemani musiikki on tehty 1970-, 1980- tai 1990-luvulla.
Nykymusiikki kuulostaa omaan korvaan muoviselta ja sieluttomalta eikä yksinkertaisesti herätä mitään muuta tunnetta kuin ärtymystä. Erityistä puistatusta aiheuttaa 2020-luvun suomipop. Kaikki artistit kuulostavat soundeiltaan samalta ja sanoitukset ovat suorastaan ällistyttävän huonoja ja arkirealistisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metallia kuuntelin ja metallia kuuntelen. Uusia genrejä on syntynyt 30 vuoden aikana aivan kiitettävästi,esim ortodoksista munkkikuoroa ei kukaan keksinyt yhdistää bläkkikseen ysärillä. Depressive ja atmospheric,niistä löytyy mun aivoille kaipaamaani synkkää kauneutta.
En edes yritä selittää,olen tavannut elämässäni kolme ihmistä,joille ei tarvinnut. Kuunneltiin vain.
Klassinen ja ooppera mieslaulajalla menee myös,mikäli kaipaan ylentävää siivousmusiikkia.
Ei tule kyllä kuunneltua oman nuoruuden musiikkia. Musiikkimaku muuttunut ihan erilaiseksi.
Nuoruudessani ei radiosta juuri mieleistäni musiikkia kuullut vaan vanhaa iskelmää, tangoa, valssia ym. Joku tunnin parin nuorten sävellahja oli jossa kunnon musaa kuuli. Ammattikouluaikoina kavereilla oli hyviä levyjä ja kasetteja joita kopioitiin keskenään. Kaikenlaista paitsi klassista nykyään kuuntelen, mieluummin rokkia, uutta ja vanhaa, mitä radiosta tulee. Konsertteihin tai festareille en ole juuri vaivautunut kun siellä esittävät usein niitä puhkisoitettuja kappaleita. Telkasta katson kyllä ruisrockit ja muut myöhemmin. On kunnolliset kuuntelulaitteet isoine kaiuttimineen jne.
Oon -73. Kuuntelen monenlaista. Omalla tavallaan hellyyttävää kuunnella lapsuuden kasaria, kuten Totoa tai Bronski Beatiä. Löysin vasta 30v pinnassa suurimman osan 70-luvun musasta, joten sitä on tullut kuunneltua aika paljon viimeiset 20v. Samoin 90-luvun brittirockia ja eurodiscoa on edelleen jees kuunnella nostalgiahengessä. 2000-luvun artisteista uusia tuttavuuksia on varmaan eniten hevin puolella. Mutta kyllä mä kuuntelen sujuvasti myös jotain lasteni Lana del Reytä ja Billie Eilishiä. Ehkä heikoiten uppoaa nykyään 60-luku ja sitä vanhempi kama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outlaw countrya mielellään!
Mahtavaa! Oisko vinkata jotain nimiä/bändejä?
Eikös David Allan Coella ole kaikenlaista, myös "isojen poikien lauluja".
En kuunnellut nuorena kovin paljon sen ajan musiikkia, vaan lähinnä vain klassista, jonka olin omia aikojani radiosta löytänyt. Nykyään makuni on jo monipuolistunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumankekka! En todellakaan kuuntele juuri mitään uudempaa nk. musiikkia. Radiokin on tainnut viimeksi olla auki joskus 90-luvulla, kunnes kyllästyin niihin Räädiö syöömii - SuamiRock, parasta räminää ja räikettä korvillesi- tai MunTV pornoa iltapäiviin- mainoksiin. Kyllä se oli ihmiset kuulkaas niin että viimeksi on kuunneltavaa musiikkia tehty 70- ja 80-luvuilla. Satunnaisesti, todella harvoin voi ehkä kuulla jossain jotain josta voisi ajatella kiinnostuvansa, mutta sekin kohtaus menee nopeasti ohi. Kyllä hiljaisuus tekee hyvää!!!
Valtavirtamusiikista en ole koskaan pitänyt, joten sitä en seuraa tai kuuntele. Nuoremmasta iästä pois on jäänyt lähestulkoon kaikki hevi ja metalli (en kuitenkaan näitä genrejä väheksy tai inhoa). Elektroninen musiikki melkein kaikkine alagenreineen on se mitä lähes kokoajan kuuntelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että. Yritän kuunnella uudempaakin mutta sen laatu on pääosin mitä on joten kuuntelen nuoruuteni musiikkia sekä sitä vanhempaa. Kaikkea 1600-luvulta vuoteen 2000 saakka ja joitakin yksittäisiä kappaleita jotka ovat tuota uudempia.
Tämä FuusioProgeVaari kuutele sujuvasti Abbasta J.S.Bachin kautta Zappaan ja kaikkea muutakin, mutta jätän toisten nautittavaksi punkit, hiphopit ja räpit sekä soittolistapoppenpollit. Hyvä iskelmäkin toimii toisinaan vaikka vinyyliltä, CD:ltä tahi näkkäreiltä ( 78rpm/s shelllakkalevyt ). Melko laiskahkona toivoisin, että kalliisti palkatut radioihmiset osaisivat soittaa hyvää musiikkia, mutta turha toive lienee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkolaisista nykykappaleista ei oikein mikään enää säväytä, vaikka 1970-2000 seurasin tiukasti englanninkielistä rock- ja pop-musaa. Suomalainen pop/iskelmämusa iskee yhä: Behm, Benjamin, Isaac, Kuumaa, Kaija K., Portion Boys jne
Musiikkimakuni on laaja, oikeastaan vain 6-7 viimeisen vuoden aikana tehty musiikki ei uppoa. Jostain syystä en pidä myöskään nykyisten naislaulajien äänistä, ovat makuuni lapsenomaisia. Muuten musiikki ilahduttaa, antaa lohtua ja energiaa. Klassinen, rock, soul, kaikki. Joskus kuuntelen myös esim. musiikkia jota isovanhempani kuuntelivat sotavuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen kyllä uudempaakin musiikkia, mutta huomaan että raja menee tekijöiden iässä. En oikein välitä lasteni ikäisten ihmisten tekemästä musiikista. Muuten kyllä esim. eri tyylisuuntia kuuntelen paljon avarammin kuin nuorempana.
Kuuntelin jo teininä painopisteisesti 30-70-lukujen roots-musiikkia, jonkin verran rokkiakin. 80- ja 90-luvuilta korvaan tarttui vielä joitakin ajankohtaisia(?) kappaleita, ei juuri kokonaisia albumeja.
Klassinen, kamarimusiikki tai jazz eivät ole ongelmia. Mutta en ole onnistunut siedättämään itseäni metalli- tai rap-musiikkiin - 98% härmärokistakin tuo mieleen ranteiden hinkkaamisen tylsällä veitsellä. Tämä on harmi, koska noitahan ihmisten ilmoilla paljon soitetaan ja olisi mukavaa olla juonessa mukana.
Siitähän lienee tutkimuksiakin, että ihmiset ovat vajaassa sadassa vuodessa taantuneet voimakkaasti musiikin kuuntelijoina mm. soitto- ja lauluharrastusten vähenemisen ja ääriyksinkertaisen soittolistamusiikin vyöryttämisen takia.
Uutta. Esim. Limoblaze, Hulvey, Sarah Reeves.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen 1950-2010-lukujen musiikkia.
Samoin, minulle musiikki on sekä kuuntelu- että keräilyharrastus, joka kattaa vuodet 1954-2026. Kun aloitin aktiivisemman musiikin kuuntelun 1980-luvun alussa, niin laitoin samalle viivalle 1960-, 1970- ja 1980-lukujen bändit ja sooloartistit. Siitä olen edennyt vuosi vuodelta eteenpäin vuoteen 2026 asti. En kuuntele vain jonkin tietyn ajan musiikkia kun olen ollut vaikkapa 20-vuotiasta tai 30-vuotias. Harva kai katsoo vain tietyn vuosikymmenen elokuvia tai näyttelijöitä. Olen seurannut joidenkin pitkän linjan artistien uraa vuosikymmeniä mutta en myöskään vierasta uudempaa rock- ja popmusikkia, jos se sattuu miellyttämään omaa musiikkimakuani.
Koska minulla on varsin laaja levykokoelma CD- ja LP-levyjä, harrastan silloin tällöin teemakuuntelua eli kuuntelen yhtä sama bändiä albumin päivässä esimerkiksi viikon verran. Minulle myös mies- tai naislaulajan ääni on tärkeä tekijä, joten en ole innostunut räpistä tai death metal bändien örinöistä.
1985 jälkeen julkaisrua musaa ei tule kuunneltua.
Alue: Aihe vapaa
En henkilökohtaisesti ole käynyt kenenkään keikoilla, ja yleensä musiikki on sitä tausta musiikkia jota on pakko kuunnella. Olen tosin harrastanut itsekin laulua ,kuorossa ja yksin lauluakin solistina. Musiikki kuuluu elämään mutta ei ole kuin eräs osa sitä,ei kuitenkaan tärkeä osa,eikä missään nimessä"henki ja elämä",niinkuin joskus jotkut esittävät. En enää muutamaan vuoteen katsonut euroviisuja ,ainakaan kaikkia kappaleita koko ohjelmassa on vain yksi hetki joka kiinnostaa, tulos ja äänten laskennan seuraaminen ,se alkaa puolen yön jälkeen.