Kysymys yli 40- vuotiaille musiikista

Suomirokin evoluutio-100 suomirokki-biisiä - video näyttää hyvin kehityksen/rappion kaaren

Pysyn todellakin ajan hermolla. Kuuntelen jatkuvasti uusien julkaisujen soittolistoja ja poimin niiltä miellyttävimmät omilleni. Teen joka kuukaudelle oman soittolistan. Seuraan ja kuuntelen myös joidenkin maiden top 50 listauksia. Palaan vanhoihin soittolistoihini yleensä viimeistään seuraavana vuonna samaan aikaan. Käyn myös paljon keikoilla. 

Mainittakoon, että mulla on työ, joka mahdollistaa musiikin kuuntelun läpi työpäivän. 😀 Muuten tähän olisi vaikea löytää riittävästi aikaa. 

Satunnaisesti pyöritän myös vanhoja klassikoita, mutta vähemmän. Mies jämähtänyt menneeseen, eikä ymmärrä konseptia kuuloke. Sen seurassa klassikoille joutuu säännöllisesti altistumaan. 💀

Eikös se oo ihan universaali juttu että yleisesti ottaen musiikkimaku ja mieltymykset tuppaa keskittyyn niihin genreihin joita ite kukanenki kuunteli parikymppisenä? Ainaki itellä ne biisit, jotka ns. koskettaa syvimmältä ja saa aikaan kylmiä väreitä ajoittuu niille nurkille. Toki singutan tässä nyt tuota "oman nuoruuden musiikin" käsitettä siinä mielessä, että em. kappaleet on saatettu väsätä paljonkin aiemmin mutta törmäsin niihin ite vasta tuolloin.

Mutta mitä ite kysymykseen tulee niin kyllä sieltä jotain tarttu matkaan. Olin siihen aikaan lähinnä hevimies mutta päällimmäisenä mieleen tulee ne semmoset guilty pleasure-biisit, joista hauraan metallimörön identiteetillä ei kehannu kavereille kertoa tykkäävänsä. Meinaan tässä siis muun muassa semmosia yökerhoissa luupattuja kertakäyttöpoppibiisejä. Sittemmin ymmärsin miehen mitan koostuvan jostain ihan muusta kuin siitä minkälaisesta musiikista sattuu tykkäämään mutta kyllä noita kuuntelemalla saa edelleenkin säväreitä aikaan. Siksi niitä tuleekin kuunneltua harvoin ja ikäänkuin säästellen.

Musiikki on ollu mulle aina pyhä asia ja täytyy myöntää että tällä saralla ois kyllä petrattavaa. En mielestäni oo ettiny uutta musiikkia sen enempää tai vähempää kuin tuolloinkaan mutta pöljäähän se on jättää uuempi tarjonta louhimatta kun sieltähän saattaa hyvinkin löytyä se seuraava itelle erityisen kovaa iskevä kappale. Sen verran on toki sanottava että 20-30 ikävuodet taksin ratissa viettäneenä ja radiota pakon edessä kuunnelleena en osaa sanoa kumpi oli enemmän hanurista - ne mainokset vai se musiikki.

Vierailija kirjoitti:

Pysyn todellakin ajan hermolla. Kuuntelen jatkuvasti uusien julkaisujen soittolistoja ja poimin niiltä miellyttävimmät omilleni. Teen joka kuukaudelle oman soittolistan. Seuraan ja kuuntelen myös joidenkin maiden top 50 listauksia. Palaan vanhoihin soittolistoihini yleensä viimeistään seuraavana vuonna samaan aikaan. Käyn myös paljon keikoilla. 

Mainittakoon, että mulla on työ, joka mahdollistaa musiikin kuuntelun läpi työpäivän. 😀 Muuten tähän olisi vaikea löytää riittävästi aikaa. 

Satunnaisesti pyöritän myös vanhoja klassikoita, mutta vähemmän. Mies jämähtänyt menneeseen, eikä ymmärrä konseptia kuuloke. Sen seurassa klassikoille joutuu säännöllisesti altistumaan. 💀

Tiesitkö, että kuulokkeet ova joidenkin korville hirveä riesa, esim kutina korvissa, päänsärky yms. Itse kuuntelen musaa vain kunnon steroista kunnon kaittumilla, ikinä en kuulokkeihin koske.

Nuorempaa. Tykkään Bruno Marsista erityisen paljon. Suomalaisista Ibe, Hugo ja Ege Zulu, myös Sexmane. Jostain syystä en ole koskaan oikein pitänyt naisartisteista, en nuorenakaan. Ikää 47 v.

Olen aika teini musiikkimakuni suhteen, tykkään Viivistä, Taylor Swiftistä, Pehmoainosta, Vilma Alinasta, Kuumasta jne.

Terkuin nelikymppinen

Kuuntelen eniten 1800-luvun musiikkia.  En ole koskaan kuunnellut nykymusiikkia. Bändimusiikista tunnen parhaiten 70-luvun. Olen syntynyt kasarilla.

Eipä oikeastaan. Nuorena kuuntelin kaikenlaista imelää, kuten Ressu Redfordia, Taikapeiliå, Samantha Foxia, Foreigneria. Mielimusaa lapsena oli Dingo. 



Nykyisin erilainen musiikkimaku. Kaikkein mieluiten kuuntelen jazzia. Benjamin Lackneria tänään. Eilen Valtteri Laurell Nonet, aivan älyttömän hyvä. Joskus sellaisia kuten Norah Jones, Glenn Miller tai Nat King Cole.

Kuuntelem jazzin lisäksi myös klassista, mutta en ihan laidasta laitaan, Grieg, Tchaikovsky, Paganini. Grieg, Sibelius ovat ikisuosikkejani. Eniten nautin konserteista, joissa on monenlaista ja mieluiten livenä isolla orkesterilla. Kuuntelen klassista myös autossa Spotifysta.

En tietenkään kuuntele uudempaa musiikkia. Koska se on roskaa. Paras musiikki tehtiin 60-80-luvuilla.

Kuuntelen kaikenlaista, ysäriä, nykymusiikkia, kasaria ja iän myötä rakastunut itseäni vanhempaan musiikkiin kuten Styxiin ja Smokieen. Toki sitten klassinen musiikki on kolahtanut aina.

70-80-luvun nuoruuden rock-poliisi tiukkapipomeininki on jäänyt, muutama artisti, David Bowie, Police, Peter Gabriel, säilyneet kuuntelussa, vähemmän tulee enää kuunneltua, suomipop-radiokanava kelpaa, esim. Behm, Kuumaa .. jännä huomata että kitarat kadonneet ja monissa biiseissä on todella hektinen tunnelma emotionaalisesti ja sovituksellisesti, ihan täynnä, tyyliin: "matti ja teppo - vauhti kiihtyy" :D.

Aina matkan varrrella on tullut uusia, esim. Blur, Smashing Pumpkins, Placebo, mutta koska itse ei olltu enää ihan nuori, niin vaikutus on ollut ohmienevä.

Uusia vanhojakin löytyy, Fleetwood Mac, jota inhosin, pidin "Totona", kitaristi Lindsay Buckingham on tosi mielnkiintoinen, kun oli yksi custon-kitara lähes koko uran ajan ja erikoinen tapa soittaa näppäilemällä sähköisellä, olen jäklkikäteen totutellut heidän musiikkiinsa, "little lies" ja "go your own way" "the chain", 

Ai niin, olen tietysti paljon vanhempi kuin 40.

Koen huonon musiikin pakkokuulemisen väkivaltana, joten en pysty enää siihen nuoruuden radion kuuntelemiseen, ja uudet hitit jää kuulematta.

Olen lapsesta asti kuunnellut marssimusasta heavyyn ja klassisesta danceen enkä vielä ole löytänyt genreä joka olisi läpeensä sontaa, myös räpin, ja dubstepin saralta löytyy hyviä biisejä.

Olenkin biisen kuuntelija, levyllä,esiintyjällä tai genrellä ei ole mitään väliä. Vinkuvahönkivävaikeroiva laulu on se mitä en siedä missään muodossa. Hyvänä esimerkkinä se euroviisuehdokas joka lauloi olevansa paskana. Korvaraiskaus.

Uusia hyviä biisejä kun sattuu kuulemaan niin jäävät kyllä soittoon, esim vestan biisejä ja ursus factoryä.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan, ihmisen musiikkimaku jää siihen, mitä on kuunnellut myöhäisessä murrosiässä (n. 16-20v). Ei ole ehdotonta, etteikö voisi innostua jostain uudestammakin, mutta useimmiten musiikkilaji säilyy. Eli metalli, rock, pop jne.

Tästä tutkimuksesta itsekin luin ja allekirjoitan kyllä. Itsellä ainakin ne teini-iässä suurimmin vaikuttanut musiikki edelleen soi mun soittolistoilla. Toki oon innostunut myös uudemmasta musiikista niissä genreissä, jotka nuorempanakin kolahti ja jopa löytänyt sieltä kasari-/ysäriltä uusia lemppareita, joita ei silloin tullut kuunneltua. 

Se on kyllä mysteeri, että miksi monet raskaammasta musiikista nuorena innostuneet alkaa keski-ikäistyessään kuunnella popiskelmää ja seurailemaan kaikenmaailman musiikkiohjelmia, joissa nyyhkitään ja versioidaan muiden musiikkia. Itseä ei lainkaan kiinnosta. 

musiikin kuuntelu jä jäi sinne teini-ikään.

nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa mikään nauhoitettu ääntely.

Minä tykkään 60-80-luvun kotimaisesta iskelmästä. M41

Vierailija kirjoitti:

Estas Tonne on ukrainalainen vähemmänukrainalaisennäköinen mutta räpsii kitaraa pitkillä kynsillään aika hyvin, aika monta hänen piisiään oon kunnellut

Noloa selittää. Kyllä kaikki tietää tuon tyypin. 

Musiikkia tulee kuunneltua aika paljon lenkkeillessä ja salilla. Olen 70-luvun puolivälin jälkeen syntynyt ja musiikkia aloin varsinaisesti luukuttamaan teini-iässä 80-luvun lopulla ja siitä eteenpäin. Edelleen tulee kuunneltua pääasiassa sen ajan suosikkeja, kuten GNR, Bon Jovi, Def Leppard, jne. sekä kotimaisista Eppu Normaali, Popeda, Yö. Autoradiossa soi Kasari, kun olen yksin liikkeellä. Perheen kanssa sitten autossa pitää kuunnella jotain Suomipoppia tai Novaa. Eli sitä kautta tulee myös kuunneltua modernimpaa musiikkia. Jos pitäisi kertoa tämän hetken suosikkiartisteja, en usko että osaisin nimetä muuta kuin Taylor Swiftin, jota tytär kuuntelee.

Elektronista musiikkia (trance, house, jungle, ambient, synthwave, dubtechno, dungeon synth) olen viimeiset ~20v+ kuunnellut. Alan bileissä/tapahtumissa en ole oikeastaan koskaan käynyt. Valtavirtamusiikista en ole ikinä välittänyt. Näiden lisäksi silloin tällöin tulee metallia tms bändivetoista musaa kuunneltua.

Ikää 42v.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika teini musiikkimakuni suhteen, tykkään Viivistä, Taylor Swiftistä, Pehmoainosta, Vilma Alinasta, Kuumasta jne.

Terkuin nelikymppinen

Aivan kamalaa vinkumista ja hönkimistä pehmoaino. Ollut koskaan kuullutkaan ja jäi kyllä viimeiseksi kerraksi. 20-vuotias tuskailee jotain on kuin perhoselta revittäis siipiä, oi mä oon niin vahva kun en osaa muutakaan. No et tosiaan osaa, musiikin tekemisenkin olisit voinut jättää muille.

Yritän löytää utta musiikkia, siis sekä itselleni uutta että vastajulkaistua. Tuntuu että herkemmin pidän jostain itselleni tuntemattomasta kasari- tai ysärimusiikista eli on siinä joku nostalgiavaikutus. Uudessa musiikissa tuntuu herkästi että se on pelkkää vanhan toistoa, paremmin toimii genret mitkä eivät kuulosta ollenkaan vanhoilta suosikeiltani eli vähän mixed bag.