Kysymys yli 40- vuotiaille musiikista

Mä kuuntelen vähän sekalaisesti, aika vähän kuuntelen ylipäätään musaa mutta kuuntelu riippuu oikeastaan missä ja mistä formaatista kuuntelen. Spotifyn poistin kun ei tullut kuunneltua mutta välillä pistän jotain tulemaan YouTubesta, silloin lähinnä uudempaa musaa. Välillä laitan cd:n, esim siivotessa, silloin vanhempaa koska uusia cd:itä mulla ei oo. Tykkään esim. Queenista, Don Huonoista, Apulannasta, uudemmista Kalle Lindroth & Ida Paul ja JVG. 

Kumpaakin. Toisinaan nostalgisempaa ja toisinaan uutuuksia. Tällä hetkellä kuuntelen Spotifyn luomia soittolistoja, joten ei ole tiettyjä vakkaribiisejä joita kuuntelisin aktiivisesti. Toisinaan kuuntelen myös biisejä, jotka ovat kauempaa kuin lapsuudestani tai teinivuosilta. Eli vaihtelevasti aikaväliltä 40-luvun jazz-iskelmä-hard rock-metalli- tämä hetken pop sekä silloin tällöin klassista ja oopperaa menneiltä vuosisadoilta. 

Käytännössä lähes kaikki musiikki, josta olen koskaan pitänyt, kuulostaa hyvältä edelleen. En juurikaan seuraa radiota tai ole ylipäätään perillä siitä mikä on tällä hetkellä ns. in, mutta kuuntelen mielelläni uutta musiikkia vaikkapa Youtuben kautta. Tässä auttaa se että musiikkimakuni on laaja. Eniten tulee kuunneltua metallia ja ylipäätään rockia, hieman gootahtavaa elektropoppia ja muuta konemusiikkia, lisäksi myös folkia, klassista, jonkin verran poppia, räppiä jne. En pidä kaikesta kuulemastani, mutta hyvää musiikkia löytyy monesta tyylisuunnasta.

M43

Mä kuuntelin heviä teininä 90-luvulla, sitten 2000-luvun alussa aloin kuunnella melodista metallia, ja sitä kuuntelen edelleen. Tänään tuli juuri Nightwishillä uusi kappale, niin siinä mielessä kuuntelen uuttakin musiikkia, mutta ne suosikkibändini jotka ovat jo lopettaneet (esim HIM) niin niiltä kuuntelen vanhoja kappaleita. Uudemmista bändeistä en ole mistään alkanut tykkäämään.

Kuuntelen uuttakin. Laulan mielelläni ja laulamalla uuteen musiikkiin pääse sisälle.

Kuuntelen nuoruuteni kasaria ja ysärialun puolelta korkeintaan trancea. Leffojen ääniraidat sitten kaikilta vuosikymmeniltä. 

Enimmäkseen kuuntelen nykymusiikkia. Indie ja alternative rock on mun lempigenrejä.  System  of a Down on ollut kuitenkin jo parikymmentä vuotta mun lempibändi, mutta todellakin kuuntelen paljon uudempaakin musiikkia. Olen 64-v.

Minä kuuntelin nuorena heviä, poppia ja iskelmää. Ne entiset suosikit ovat aika lailla jääneet soittolistalta. 40+ innostuin industrila metal -tyyppisestä musiikista ja aina välillä löytyy uusia biisejä muistakin lajeista.

Paras musiikki tehtiin 1970- ja 1980 luvuilla. Joten kuuntelen sitä.

En oikeastaan siedä enää musiikkia, mutta satunnaisesti menee 80-90-lukujen eli oman nuoruuden biisit.

Nykymusiikki, etenkin kotimainen, on aivan kauheaa huokailua ja uikutusta eikä artisteja erota toisistaan.

Kuuntelen nuoruuteni kasaria ja ysäriä. Vuosi vuodelta tulee vähemmän itseäni miellyttäviä biisejä. Tuon näkee todella selvästi, kun avaan tietokoneelta 400 suosikkibiisini listan ja klikkaan ne järjestykseen esitysvuoden perustella. Vuodelta 1986 on parikymmentä biisiä, viime vuodelta yksi.

T. Kasariteini

Kuuntelen kaikenlaista paitsi nykyajan "musiikkia" eli autotunella muokattua ulinaa tai räppiä. On nykyäänkin hyvää musiikkia mutta se on todella harvinaista.

Synnyin 60-luvulla ja edelleenkin minulle kelpaa lähinnä 60-luku ja osa 70-luvun musiikista. Tuota myöhemmin tehty musiikki kelpaa, jos sen tekijät ovat aloittaneet kauan sitten. Poppia raskaammasta on kyse.

Kuuntelen lähinnä nuoruuteni tyylisuuntia metallia ja melodista punkkia, biisit itsessään saattavat olla välillä uudempiakin. Kuuntelen radiota noin viis minuuttia päivässä ja saatan bongata jonkun uuden pophitin joka pääsee mun soittolistalle.

Kuuntelen 1950-2010-lukujen musiikkia. 

Kuuntelen sekä uutta että vanhaa musiikkia. Ja myös musiikkia ajalta ennen syntymääni.

Musiikin kuuntelun on tarkoitus tuottaa mielihyvää. En ole ihan vielä 40 ja kuuntelen nykymusiikkiakin enkä vaan oman nuoruuteni eli kysymys ei ollut suoraan minulle. Vaikka kuuntelen monenlaista, en ymmärrä miksi olisi jämähtämistä kuunnella pelkästään esim sitä oman nuoruuden musiikkia. Kukin kuuntelee sitä mistä tykkää. Oman mielimusiikin kuuntelulla on tutkitusti iso vaikutus hyvinvointiin.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan siedä enää musiikkia, mutta satunnaisesti menee 80-90-lukujen eli oman nuoruuden biisit.

Nykymusiikki, etenkin kotimainen, on aivan kauheaa huokailua ja uikutusta eikä artisteja erota toisistaan.

 

Täh? Nykymusiikkia, etenkin kotimaista, on esimerkiksi punk, metalli ja rap. Kyllä minä ainakin suht helposti erotan ne toisistaan samoin kuin "huokailusta ja uikutuksesta".

Kuuntelen paljon eri genreistä, mutta harvemmin mitään mikä on ihan pinnalla just nyt. Tykkään kaikesta mistä nuorenakin, mutta mukaan on matkan varrella tarttunut lisäksi vaikka mitä uutta ja erilaista lempimusiikkia. Löydän uusia helmiä säännöllisesti kuitenkaan unohtamatta mitään musiikkia mitä olen rakastanut.

En silloin nuorena kuunnellut silloisia hittejä, tykkäsin vanhemmasta 50-70-luvun rockista ja popista. Nykyään kuuntelen kyllä joskus niitä 90-luvun ja 2000-alun hittejä, on ne kuitenkin silloin tullut kuultua ja tulee hyvä fiilis kun niitä kuulee. Aika harvat uudet biisit kuulosta minusta hyvältä, ennen oli musiikki parempaa.