Miksi ihmiset suuttuu siitä kun olen ujo ja estynyt?

Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.

Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?

Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?

vai🤷

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ujouden ja estyneisyyden taustalla? Pieni lapsihan on spontaani, hänelle on tapahtunut jotain. 

Osa lapsista on synnynnäiseltä temperamentiltaan ujoja ja varautuneita. Joillakin piirteet tasoittuvat kasvun ja kehittymisen myötä, osalla ne pysyvät samanlaisina aikuisikään asti.

Veikkaan ärsyyntymisen johtuvan siitä, että jotkut ihmiset tulkitsevat ujouden ja vetäytymisen ylimielisyytenä. Siitä nuo tahdittomat ja ilkeät kommentit johtuvat. Toisaalta sosiaalinen ihminen ei aina ole sosiaalisesti taitava eikä siksi ymmärrä, että töksäyttely, piikittely ja huomion vetäminen ujoon eivät saa tätä lämpiämään. Omasta mielestään tällainen ihminen yrittää vain rikkoa jäätä hassuilla kommenteillaan ja saada ujon tulemaan ulos kuorestaan.

Mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi sen verran kyetä olemaan sujut erilaisuuden kanssa, ettei toisi asenteitaan esiin noin hyökkäävästi. Tulen itsekin paremmin juttuun avoimien ja puheliaiden ihmisten kanssa mutta pyrin silti kohtelemaan kaikkia asiallisesti. Miksi jonkun pitäisi "tulla ulos kuorestaan" vain minua tai jotakuta toista miellyttääkseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan itsekkäitä ihmisiä. 

Nämä marginaaliryhmän ihmiset vaatii itselleen erikoiskohtelua. Ihminen osa yhteisöä ja sen ujonkin pitäisi sopeuta siihen, eikä muiden vaan ymmärtää kun minä nyt vaan olen tällainen. 

Jep. Ne sosiaaliset ja ystävällisetkin nyt vaan ovat sellaisia että heistä ei ole kivaa jättää ketään porukan ulkopuolelle. Miksi heidän pitäisi muuttua? 

Tästä syystä olen alkanut puolustamaan myös omaa oikeuttani olla joskus myös paskamainen. Ei aikuinen ihminen voi vaatia muita ympärillään olevia ihmisiä muuttumaan. Aikuisuus on vastuuta. 

Vierailija kirjoitti:

Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian. 

Eiköhän se ole ihan vaan tulkintaa. Jos puhuisitte asian auki ja oikeasti kuuntelisitte, niin saattaisit sinäkin tajuta, että on monenlaista ihmistä ilman vihaa.

Sinä voit tulkita vihaksi sen, mitä toinen hyväksynnäksi. Puhukaa. Käsitellä ASIAA JA ILMIÖTÄ, eikä syylllistää ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.

Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?

Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?

vai🤷

Se on ihan helvetin vaivaannuttavaa ja pelottavaa. Mietin aina koska tuo vetää jonkun aseen taskusta ja alkaa ampumaan niitä traumojaan ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian. 

Siis aran ja pelokkaan oloinen ihminen vaikuttaa passiivis-aggressiiviselta? Se, joka välttelee katsetta ja todennäköisesti puhuu hiljaa?

Tapahtumien ja keskustelujen seuraaminen sivusta on eri asia kuin kokonaisvaltainen vetäytyminen. Ihminen voi olla palaverissa tai keskusteluissa kiinnostuneen oloinen ja tilannetta seuraava vaikka ei sanoisi sanaakaan. Täydellinen vetäytyminen ja vaikeneminen on eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.

Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?

Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?

vai🤷

Ja minä en ymmärrä, miksi joku ei osaa peruskäytöstapoja ja osallistu seurassa keskusteluun. Tyhjiä kuoria ei tarvita yhtään mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.

Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?

Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?

vai🤷

Se on ihan helvetin vaivaannuttavaa ja pelottavaa. Mietin aina koska tuo vetää jonkun aseen taskusta ja alkaa ampumaan niitä traumojaan ulos. 

Ei. Pahimpia ovat kokoajan äänessä olevat henkilöt joilla on narsistisia piirteitä. Heillä on nimenomaan ns. kahdet kasvot. Tällaisia kun loukkaat niin olet oikeasti vaarassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ujouden ja estyneisyyden taustalla? Pieni lapsihan on spontaani, hänelle on tapahtunut jotain. 

Osa lapsista on synnynnäiseltä temperamentiltaan ujoja ja varautuneita. Joillakin piirteet tasoittuvat kasvun ja kehittymisen myötä, osalla ne pysyvät samanlaisina aikuisikään asti.

Veikkaan ärsyyntymisen johtuvan siitä, että jotkut ihmiset tulkitsevat ujouden ja vetäytymisen ylimielisyytenä. Siitä nuo tahdittomat ja ilkeät kommentit johtuvat. Toisaalta sosiaalinen ihminen ei aina ole sosiaalisesti taitava eikä siksi ymmärrä, että töksäyttely, piikittely ja huomion vetäminen ujoon eivät saa tätä lämpiämään. Omasta mielestään tällainen ihminen yrittää vain rikkoa jäätä hassuilla kommenteillaan ja saada ujon tulemaan ulos kuorestaan.

Mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi sen verran kyetä olemaan sujut erilaisuuden kanssa, ettei toisi asenteitaa

Moni ylitiö-extrovertti on muuten erittäinkin sosiaalisesti taitamaton. On siis suuna ja päänä joka paikassa ja juuri piikittelemässä hiljaisempia. Sellaisia, jotka vievät hapen huoneesta ja elintilan muilta (myös muilta extroverteiltä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.

Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?

Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?

vai🤷

Se on ihan helvetin vaivaannuttavaa ja pelottavaa. Mietin aina koska tuo vetää jonkun aseen taskusta ja alkaa ampumaan niitä traumojaan ulos. 

Ei. Pahimpia ovat kokoajan äänessä olevat henkilöt joilla on narsistisia piirteitä. Heillä on nimenomaan ns. kahdet kasvot. Tällaisia kun loukkaat niin olet oikeasti vaarassa. 

Kaikkein vaarallisin ei ole aina se, joka räyhää. Vaarallisempia ovat usein ne hiljaiset sivustakatsojat, jotka eivät puutu esim henkiseen väkivaltaan sitä todistaessaan. Ei kuulu minulle -asenne on helppo valita niin kauan, kun ihminen ei itse koe perusteetonta alistamista tai sortoa. Mutta toivoisiko uhriksi muuttunut sivustakatsoja itse apua vastaavassa tilanteessa?

Hyvin otsikko kuvasi ketjun sisältöä, useampi on ilkeänä ja raivoissaan, jos joku ei vaikuta seurasta innostuneelta.

Itse en ole ujo enkä estynyt, en vain yksinkertaisesti ole kovin kiinnostunut ihmisistä. Tämäkin ajaa ihmiset lähes hulluuden partaalle. Miksi se on niin epämukavaa? Miksei näille ihmisille riitä se useiden ja jopa kymmenien muiden paikalla olevien ihmisten huomio, miksi se huomio täytyy väkisin saada siltäkin, joka on selvästi vähiten kiinnostunut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan itsekkäitä ihmisiä. 

Nämä marginaaliryhmän ihmiset vaatii itselleen erikoiskohtelua. Ihminen osa yhteisöä ja sen ujonkin pitäisi sopeuta siihen, eikä muiden vaan ymmärtää kun minä nyt vaan olen tällainen. 

Kuka on vaatinut erikoiskohtelua? Jos se, että käyttäytyy asiallisesti ja ystävällisesti (ei haukuta jne.) on erikoiskohtelua, niin siinä tapauksessa sitä voi kyllä jokainen vaatia oli ujo tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Nurkassa nököttäminen on silkkaa huomiohuoraamista. Kannustakaa nyt kaikkia minua reipastumaan. Mun puolesta pysyköön siellä nurkassaan. 

Oliko tämä kenties ironiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.

Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?

Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?

vai🤷

Se on ihan helvetin vaivaannuttavaa ja pelottavaa. Mietin aina koska tuo vetää jonkun aseen taskusta ja alkaa ampumaan niitä traumojaan ulos. 

Ei. Pahimpia ovat kokoajan äänessä olevat henkilöt joilla on narsistisia piirteitä. Heillä on nimenomaan ns. kahdet kasvot. Tällaisia kun loukkaat niin olet oikeasti vaarassa. 

Olette molemmat ihan helvetinmoisia pelkureita, antakaa ihmisten olla hiljaisia tai sitten narsisteja niin kauan kuin eivät vahingoita ketään.

Työpaikan kahvipöydässä on ryhmä äänekkäitä, suorastaan häiritseviä naisia. Suurimmaksi osaksi keski-ikäisiä. Heidän äänekkäät juttunsa ja naurunsa kuuluvat kauas, eikä minulla ole mitään kiinnostusta mennä mukaan tähän porukkaan, vaan juon kahvini eri aikaan. Tämä herättää aina kysymyksiä ja kommentointia. Ehkä närääkin. 

Minä vain haluan, että saisin juoda kahvini rauhassa, ehkä jutustella muutaman ihmisen kanssa rauhallisesti. En jaksa kuulla kaikkia mukahauskoja juttuja, enkä siitä seuraavaa naurunrähäkkää ja huutoja. Joka päivä toivon, että he olisivat hiljempaa. Heidän mekkalansa kuuluu paitsi käytävään, myös työhuoneisiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian. 

Kaikki eivät yksinkertaisesti kestä esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa isoa porukkaa, joka meluaa isoon ääneen. Välillä tuntuu, että olisin päiväkodissa, kun kuuntelen tämän jengin meluamista, naurun räkätystä ja huuhdahteluja.

Olen varmaan semi-ujo. Olen small talkissa ihan taitava, mutta osaa pitää kovin pitkiä monologeja ja isossa ryhmässä suun vuoron ottaminen on joskus haastavaa. Jos ujoa haluaa huomioida ja osallistaa keskusteluun, on parempi kysyä häneltä jotain (vaikka ihan mielipidettä säästä tai kesäsuunnitelmia). Ainakin minä jäädyn totaalisesti, jos joku kiinnittää huomiota hiljaisuuteeni. Ujoudesta huolimatta silti osoitan aktiivisuutta kuuntelemalla, kyselemällä jos saan suunvuoron, nauramalla mukana jne.

Vierailija kirjoitti:

Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.

Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?

Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?

vai🤷

Mitä yhteisö tekee ihmisellä, jolla ei ole mielipiteitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian. 

Kaikki eivät yksinkertaisesti kestä esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa isoa porukkaa, joka meluaa isoon ääneen. Välillä tuntuu, että olisin päiväkodissa, kun kuuntelen tämän jengin meluamista, naurun räkätystä ja huuhdahteluja.

Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.