Miksi ihmiset suuttuu siitä kun olen ujo ja estynyt?

Millaiset ihmiset teitä muita ujoja ei kestä? Oman kokemukseni mukaan ne on aina keski-ikäisiä naisia tai miehiä. Nuoremmat ymmärtävät ja toisaalta myös iäkkäämmät ymmärtävät (ja ehkä mielellään kertovatkin asioitaan hiljaiselle kuuntelijalle).

Olen aloittajan kanssa samanlainen ihan synnynnäiseltä temperamentiltani. Lapsena ja nuorena sain kuulla monta monituista kertaa noita samoja kommentteja, mitä tässä ketjussa edellä on lueteltu.

Olenkin ajatellut, että milloin on meidän vuoro 'saada oikeutta'. kun nyt kaikille kymmenille sukupuolillekin on oikeudet saatu. Eiköhän nyt, himputti soikoon, kaiken kohkauksen jälkeen aleta opetella sietämään ja suvaitsemaan myös erilaisia luonteita ja temperamenttejakin!

Nykyään, keski-ikäisenä tätinä olen nuoruuteeni verrattuna paljon rohkeampi. Osaan olla äänessä, minulta saa nykyään ronskejakin vastauksia tarvittaessa, en enää ujostele. Osaan puhua niitä näitä, jotta tyhjiä hetkiä ei muodostu, olla aloitteellinen.

Kaikesta tästä saan kuitenkin maksaa hintaa siinä, että jälkeen päin olen täysin väsynyt ja toipuessa menee päiviä tällaisen tapaamisen/ tilaisuuden jälkeen. Perustemperamenttityyppini kun ei ole mihinkään muuttunut, vaikka osaankin näytellä - ja hetkittäin siitä itsekin pidän.

Vierailija kirjoitti:

Ja ne sivusta seuraajat käyttävät ruokatuntinsa silmien pyörittämiseen ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla kuinka muut on tyhmiä. Mikä ero? Hiljaisesti hyväksytään se muiden huono käytös.

Tästä tyypistä tulee mieleen se Oululainen hullu joka syöttää muiden lapsille karkkia... Saman tyylistä kirjoittelua... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt ärsyttävää, jos aikuinen ihminen ei uskalla esim. työpaikalla kasvoihin/silmiin katsoa ja tervehtiä. Moukkamaista ja autistista käytöstä.

Miten tuollainen käytös liittyy aiheeseen? Eivät introvertit ole mitään autisteja, itse asiassa introvertti on keskimäärin sosiaalisesti lahjakkaampi kuin ekstrovertti. 

Ja mitä helvetin väliä silläkään ihan oikeasti on, vaikka joku käyttäytyisikin täysin autistisesti? Miksi jotkut joutuvat helmeilevän raivon valtaan, kun joku yksittäinen tuntematon ihminen ei tervehdi katsoen silmiin ja taputa tahtia ja tanssi makareenaa?

Kyllä siinä kohtaa pitää mennä itseensä miettimään, miksi välinpitämättömyys juuri sinua kohtaan aiheuttaa lähes ahmamaisen, kiukuntäytteisen hyökkäyksen tai piikittelyn tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian. 

 

 

Mulla on onneksi ainakin osa poikakavereissa ymmärtänyt tän, vaikka jostain syystä oon onnistunut niitä super extroverttejä saamaan kumppaniksi.

Ei heitä ole haitannut et välillä saatan mennä toiseen huoneeseen kuulokkeet päässä ja tulla takaisin, on myös sanoneet sen seuralle ja kaikki on ollut ihan ymmärtäväisiä. Oon kuitenkin kiltti, ystävällinen ja huomioon ottava ja juttelenkin, tosin parhaiten kahden kesken.

Yksi si

Ei ole ok tuollainen huutaminen ja haukkuminen! Minulla on eriluonteisia kavereita ja itse pidän sitä rikkautena. Ujo voi olla sosiaalinen, ekstrovertti tai puhelias (ainakin tutussa seurassa). Ja muutenkin ujot on erilaisia keskenään. Tämä nyt yleisesti, kun keskustelussa on luotu tiettyä kapeaa kuvaa ujoista, vaikka ujous ilmenee eri tavalla eri ihmisillä (ja samallakin ihmisellä eri ikäisenä esim.) ja on vain yksi piirre ihmisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Millaiset ihmiset teitä muita ujoja ei kestä? Oman kokemukseni mukaan ne on aina keski-ikäisiä naisia tai miehiä. Nuoremmat ymmärtävät ja toisaalta myös iäkkäämmät ymmärtävät (ja ehkä mielellään kertovatkin asioitaan hiljaiselle kuuntelijalle).

Minulla ei ole mitään tiettyä ikää tai sukupuolta. Ilmiötä on ollut ihan peruskoulusta asti. Ja toisaalta minulla on ollut monta räväkkää vanhemman polven naispuolista kollegaa, joiden kanssa on tultu hyvin juttuun ja toimeen.

Voisiko se liittyä sitten itsetuntoon, persoonallisuushäiriöön tai henkilön kapeaan ihmiskäsitykseen? En tiedä, mutta jotain tämän tyyppistä veikkaan iän tai sukupuolen sijaan.

Yksi tyyppiesimerkki on henkilö, joka esittää ekstrovertimpaa kuin on, uupuu roolissaan, ja sitten suuttuu, kun joku "ujo" ei näekään samaa vaivaa. Henkilö on siis itsekin ollut joskus hiljainen ja siksi osaa kiinnittää huomiota asiaan. Hän ei ehkä ole ihan täysin sinut itsensä kanssa, joten hän peilaa / kokee, että siinä ujossa on hänen "heikkoutensa" tai että se ujo "ei noudata sääntöjä". Näitä on ollut siis useampi, mutta myös muun tyyppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka ei kykene tavanomaiseen kanssakäymiseen seurassa antaa itsestään oudon vaikutelman. Minusta on ihan selvää, että näin on. 

Suuna päänä kailottajat ovat nimenomaan myös niitä friikkejä jotka eivät kykene tavanomaiseen kanssakäymiseen. Ääripään ujous on sitten se toinen pää, mutta he ovat yleensä sympaattisempia kuin kailottajat.

Vierailija kirjoitti:

Millaiset ihmiset teitä muita ujoja ei kestä? Oman kokemukseni mukaan ne on aina keski-ikäisiä naisia tai miehiä. Nuoremmat ymmärtävät ja toisaalta myös iäkkäämmät ymmärtävät (ja ehkä mielellään kertovatkin asioitaan hiljaiselle kuuntelijalle).

En ole huomannut eroa iän tai sukupuolen suhteen. Yleisimmin ihmiset, jotka eivät ole sietäneet ujoutta ovat olleet sellaisia aggressiivisia ja dominoivia. Nyt kun miettii tätäkin keskustelua niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ottaa itseensä, kun tulkitsee niin ettei ujoa ja hiljaista kiinnosta heidän seura. Vallankin kaikki ekstrovertit suupaltit, hiukan narsismiin taipuvaiset ihailevaa palvontaa kaipaavat henkilöt.

Ja ovatko nämä inhottavat ekstrovertit tulkinnassaan väärässä? Eivät näköjään. Kyllä siinä joutuu aika paljon vaivaa näkemään, ettei ota loukkausta loukkauksena.

Miten se on loukkaavaa jos haluaa hetken aikaa olla rauhallisessa tilassa ja ladata sosiaalisuusakkuja. Vertautuu siihen että jotain ihmistä väsyttää ja hän menee nukkumaan. Loukkaannutko siitäkin? Menetkö tökkimään että nyt ei saa nukkua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian. 

Kaikki eivät yksinkertaisesti kestä esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa isoa porukkaa, joka meluaa isoon ääneen. Välillä tuntuu, että olisin päiväkodissa, kun kuuntelen tämän jengin meluamista, naurun räkätystä ja huuhdahteluja.

Miksi pitäisi koko ajan olla niin helvetin aikuinen? Aikuinen ei saa riehaantua vaan koko ajan pitäisi olla sivistynyt, ymmärtäväinen, jne. Jos sua ei seura kiinnosta ei si

Hänhän antaa muiden käyttäytyä lapsellisesti. Haluaa vain itse vähän palautumisrauhaa, ja hakeutuu kahvipaikkaansa sen mukaan. Pitäisikö oma olo kurjistaa jatkuvalla "ymmärtämisellä" ja hakeutua remuporukan räkätysjoukkoon kiusaamaan korviaan ja mieltään?

Kuule saat jatkossakin peesata typerehtivää räkättilaumaa ihan rauhassa. Jätä rauhaan ne, jotka itse haluavat jäädä sen ulkopuolelle.

Osoita edes itse sen verran sivistystä.

Olin itse ison insinööritoimiston etkoilla ja siellä oli kymmeniä ihmisiä. Seisoin hieman sivummalla, ja avec lähti käymään jossain. Hetken kuluttua tuli tj kysymään, onko kaikki ok. Sanoin, että on, ja kivat järjestelytkin on. Pari lausetta, ja kaikki jatkui ok. Arvostan tuollaista. Ei tuputettu kenenkään juttusille, tai ketään minun luokseni. Tunnetaidot kohdallaan pidetyllä henkilöllä. Hakeuduin hetkellisesti, mutta omaehtoisesti aina välillä vaihtamaan muutaman sanan jonkun kanssa, tai joku pysähtyi satunnaisesti hetkeksi vaihtamaan pari "small talk"-juttua. Olen introvertti. Ja huumorintajuinen.  Osaan ja maltan kuunnella muita. Osaatko sinä ja remuavat kaverisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä tarkoitat, kun kirjoitat 

Sinä olet ihana. Rakastan eniten sitä, että sinun käytös ei kuulu minulle pätkääkään. Julkinen tila kuuluu kaikille! 

Tekstisi on kovin tulkinnanvaraisesti kirjoitettu.

Minusta julkinen tila on sellainen, että siellä saa olla. Siellä ei saa kiusata. Niin sen ymmärrän.

Aplodeja. Siellä ei saa kontrolloida muiden puheita, pyörittää silmiä muiden lapselliselle käytökselle, jne koska jokainen on siellä niillä eväillä, jotka elämä on heille suonut. Heistä jokainen haluaa hallita ahdistustaan edes jollain tavalla. 

Ai mitä aplodeja?

Kirjoitat ihan sekavia.

Yritä jäsentää niin, että muutkin voi ymmärtää- jos haluat, että ymmärretään. Kiitos.

Kaikki muut todennäköisesti ymmärsivät aivan hyvin tämän ja edellisenkin kommentin. Ei niissä ollut epäselvää, itse asiassa olivat aika hyvin kirjoitettuja. 😊

-Sivusta seuraaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kun laihoille saa sanoa, että hyi kun oot laiha. Mutta sanopa samoin lihavalle. Olen ollut kumpaakin. Laiha sekä hiljainen. Mutta silti tykkään käyttäytyä hyvin.

Minä en aina tykkää käyttäytyä hyvin. Se on hiljaista hyväksyntää huonolle käytökselle. Kiltit ei muuta maailmaa. 

Maailma muuttuu. Totta. Mutta sillä on väliä, muuttuuko hyvään vai huonoon suuntaan. Sinä edistät siis jälkimmäistä? Suuna ja päänä vaikka rotkoon? Hiljaisuus voi olla kuuntelua. Se voi olla pohdintaa, johtopäätöksiä ja ratkaisukeskeistä. Ei hiljaisuus tarkoita lamaantumista, eikä edes temperamenttia. Äly ei kiteydy tyhjäänauravissa remupelleissä, joilta sanat purkautuu ulos ilman sen kummempaa aivotoimintaa. Joilla sen lisäksi on kärpäsen kärsivällisyys, kun on niin kiire ulostaa ajatuksensa, ja kilpailla huomiosta muiden samanmoisten huutokuoron seassa.

Ymmärtäisin ärsyyntymisen, jos olisin väkisin työntynyt seuraan ja nökötän hiljaa. Mutta usein nämä tilanteet ovat olleet sellaisia, että porukka on hakeutunut mun luo tai painostavat lähtemään mukaan jonnekin ja siellä sitten aletaan nälviä ilmeistä lähtien kaikesta. Näin aikuisena tätä ei juurikaan ole tapahtunut, mutta nuorempana. Joskus töissä on ongelma, kun työkaveri hakeutuu seuraan, vaikka yritän istuskella yksin jossain duunailemassa. Jättäkää meidät rauhaan, jos me teitä niin ärsytetään!!!!

Joillain ihmisillä eypi ole yhtään sosiaalisten tilanteiden tajua, tunkevat seuraan kun toinen on selkeästi hakeutunut omaan rauhaan. Ei ihmisen aina tarvi olla äänessä. 

Lieköhän jotain huonoa itsetuntoa jota pitää kompensoida jatkuvalla pälättämisellä.