Miksi ihmiset suuttuu siitä kun olen ujo ja estynyt?
kommentteja mitä mulle on sanottu esim:
"Siellä sä taas nökötät nurkassa"
"mikset puhu mitään?"
"Sää oot aina niin hiljaa"
"tule nyt rohkeasti tänne meiän seuraan"
"En minä pure"
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Joka ei kykene tavanomaiseen kanssakäymiseen seurassa antaa itsestään oudon vaikutelman. Minusta on ihan selvää, että näin on.
Kaiken maailman friikeille tämä ei todellakaan näytä olevan ihan selvää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian.
Kaikki eivät yksinkertaisesti kestä esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa isoa porukkaa, joka meluaa isoon ääneen. Välillä tuntuu, että olisin päiväkodissa, kun kuuntelen tämän jengin meluamista, naurun räkätystä ja huuhdahteluja.
Miksi pitäisi koko ajan olla niin helvetin aikuinen? Aikuinen ei saa riehaantua vaan koko ajan pitäisi olla sivistynyt, ymm
Itse tulkitsen silmien pyörittely ä sen, että osoittelet minua sormella, kun minä olen ihan tavallisesti tässä juon kahvia ja kuuntelen. Sinä pyörittelet sormiasi ja silmiäsi Että katsokaa miksi tuo ei puhu. Sinäkö olet jotenkin fiksu? Hah hah hah
Keisarin uudet vaatteet- se sinä
olet. Anna minun olla.
Sinä olet ihana. Rakastan eniten sitä, että sinun käytös ei kuulu minulle pätkääkään. Julkinen tila kuuluu kaikille!
Onko suomalaiset näin pikkusieluja? Aika moni on. Ketjusta sen havaitsee.
En halua liittyä juoruajiin. En halua olla osa pahanpuhumista.
Siksi minut on helppo jättää ulkopuolelle, koska en halua liittyä joukkoon muiden panettelulla. Että se olisi se yhdistävä tekijä?
EI.
Olen mieluummin ihan vaan. Olen ja väistän juoruavat.
On niitä hyväntahtoisiakin sosiaalisia. Heidän kanssaan olen mielelläni. He hyväksyvät minut tällaisena hiljaisena. Saan olla. He osaavat myös kuulla minut.
Sitten on ne ääneen ajattelijat besserwisserit🥱🥱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ei kykene tavanomaiseen kanssakäymiseen seurassa antaa itsestään oudon vaikutelman. Minusta on ihan selvää, että näin on.
Kaiken maailman friikeille tämä ei todellakaan näytä olevan ihan selvää :D
Hih hih
Koska haluamme nostaa itseämme ja laskea muita, tulkitsemme muiden ulkoisen viestinnän pinnalliseksi ja omamme syvälliseksi. Suojelemme itseämme torjumalla sen, mitä emme voi saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaiset näin pikkusieluja? Aika moni on. Ketjusta sen havaitsee.
En halua liittyä juoruajiin. En halua olla osa pahanpuhumista.
Siksi minut on helppo jättää ulkopuolelle, koska en halua liittyä joukkoon muiden panettelulla. Että se olisi se yhdistävä tekijä?
EI.
Olen mieluummin ihan vaan. Olen ja väistän juoruavat.
On niitä hyväntahtoisiakin sosiaalisia. Heidän kanssaan olen mielelläni. He hyväksyvät minut tällaisena hiljaisena. Saan olla. He osaavat myös kuulla minut.
Sitten on ne ääneen ajattelijat besserwisserit🥱🥱
Niin just, onneksi osaat itsekin hyväksyä muut sellaisina kuin ovat. Ei näytä olevan mitään haastetta tässä asiassa, eihän?
En ymmärrä mitä tarkoitat, kun kirjoitat
Sinä olet ihana. Rakastan eniten sitä, että sinun käytös ei kuulu minulle pätkääkään. Julkinen tila kuuluu kaikille!
Tekstisi on kovin tulkinnanvaraisesti kirjoitettu.
Minusta julkinen tila on sellainen, että siellä saa olla. Siellä ei saa kiusata. Niin sen ymmärrän.
Miksi itse suutut siitä, jos muut kokevat käytöksesi ja olemuksesi epämiellyttäväksi kyräilemiseksi?
Onko sinun omat käytöstavat kunnossa, jos koet että sinua kohdellaan huonosti?
Olen itsekin hiljainen ja vetäytyvä, mutta ei ole tuollaisia ongelmia kuin sinulla. Syy tuskin on hiljaisuudessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaiset näin pikkusieluja? Aika moni on. Ketjusta sen havaitsee.
En halua liittyä juoruajiin. En halua olla osa pahanpuhumista.
Siksi minut on helppo jättää ulkopuolelle, koska en halua liittyä joukkoon muiden panettelulla. Että se olisi se yhdistävä tekijä?
EI.
Olen mieluummin ihan vaan. Olen ja väistän juoruavat.
On niitä hyväntahtoisiakin sosiaalisia. Heidän kanssaan olen mielelläni. He hyväksyvät minut tällaisena hiljaisena. Saan olla. He osaavat myös kuulla minut.
Sitten on ne ääneen ajattelijat besserwisserit🥱🥱
Niin just, onneksi osaat itsekin hyväksyä muut sellaisina kuin ovat. Ei näytä olevan mitään haastetta tässä asiassa, eihän?
Tulkitset nyt sieltä omastasi.
Miten niin ei olisi haastetta? Tietenkin on. Jokaisella on.
En vaan halua liittyä juoruajiin. Niitä meinaan on.
Hyvällä itsetunnolla varustetun ei tarvitse juoruta- ei höpöttäjän, eikä hiljaisen. Voimme puhua muusta ja hyvää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä tarkoitat, kun kirjoitat
Sinä olet ihana. Rakastan eniten sitä, että sinun käytös ei kuulu minulle pätkääkään. Julkinen tila kuuluu kaikille!
Tekstisi on kovin tulkinnanvaraisesti kirjoitettu.
Minusta julkinen tila on sellainen, että siellä saa olla. Siellä ei saa kiusata. Niin sen ymmärrän.
Aplodeja. Siellä ei saa kontrolloida muiden puheita, pyörittää silmiä muiden lapselliselle käytökselle, jne koska jokainen on siellä niillä eväillä, jotka elämä on heille suonut. Heistä jokainen haluaa hallita ahdistustaan edes jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi itse suutut siitä, jos muut kokevat käytöksesi ja olemuksesi epämiellyttäväksi kyräilemiseksi?
Onko sinun omat käytöstavat kunnossa, jos koet että sinua kohdellaan huonosti?
Olen itsekin hiljainen ja vetäytyvä, mutta ei ole tuollaisia ongelmia kuin sinulla. Syy tuskin on hiljaisuudessasi.
Vaikutatko siis myös aralta tai estyneeltä? Vai itsevarmalta ja rohkealta? Mistäköhän kohtelun ero voisi johtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä tarkoitat, kun kirjoitat
Sinä olet ihana. Rakastan eniten sitä, että sinun käytös ei kuulu minulle pätkääkään. Julkinen tila kuuluu kaikille!
Tekstisi on kovin tulkinnanvaraisesti kirjoitettu.
Minusta julkinen tila on sellainen, että siellä saa olla. Siellä ei saa kiusata. Niin sen ymmärrän.
Aplodeja. Siellä ei saa kontrolloida muiden puheita, pyörittää silmiä muiden lapselliselle käytökselle, jne koska jokainen on siellä niillä eväillä, jotka elämä on heille suonut. Heistä jokainen haluaa hallita ahdistustaan edes jollain tavalla.
Epävarmuus ei ole marginaaliryhmien yksinoikeus. Huonolla käytöksellä kompensoidaan sitä omaa epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä tarkoitat, kun kirjoitat
Sinä olet ihana. Rakastan eniten sitä, että sinun käytös ei kuulu minulle pätkääkään. Julkinen tila kuuluu kaikille!
Tekstisi on kovin tulkinnanvaraisesti kirjoitettu.
Minusta julkinen tila on sellainen, että siellä saa olla. Siellä ei saa kiusata. Niin sen ymmärrän.
Aplodeja. Siellä ei saa kontrolloida muiden puheita, pyörittää silmiä muiden lapselliselle käytökselle, jne koska jokainen on siellä niillä eväillä, jotka elämä on heille suonut. Heistä jokainen haluaa hallita ahdistustaan edes jollain tavalla.
Epävarmuus ei ole marginaaliryhmien yksinoikeus. Huonolla käytöksellä kompensoidaan sitä omaa epävarmuutta.
Uhriasema oikeuttaa puhumaan muista miten huvittaa. Me saamme kivittää ja vihata sitä koulukiusaaja, jne koska meitä on kohdeltu väärin. Ikinä meissä ei ole mitään vikaa.
En halua, että tyttäreni kasvaa sellaiseksi, että se vain katsellee ympärilleen ja vatuloi tekosyitä sille, miksi ei menesty. Identiteettipolitiikka ja uhriutuminen on surkea esimerkki tytöille. Ei jatkoon.
Jotkut ottaa itseensä, kun tulkitsee niin ettei ujoa ja hiljaista kiinnosta heidän seura. Vallankin kaikki ekstrovertit suupaltit, hiukan narsismiin taipuvaiset ihailevaa palvontaa kaipaavat henkilöt.
Liittyy varmaan osittain ihmisten vaikeuksiin sietää erilaisuutta? Ja puutteisiin sosiaalisissa taidoissa? Ujon kanssa ei osata kommunikoida (eikä ujo todennäköisesti huomioi tai ihaile avoimesti) ja siitä tulee ikävä ja epävarma olo ja sitten se puretaan ujoon? Näin on saatu ikävä tunne siirrettyä itseltä toiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.
Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?
Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?
vai🤷
Se on ihan helvetin vaivaannuttavaa ja pelottavaa. Mietin aina koska tuo vetää jonkun aseen taskusta ja alkaa ampumaan niitä traumojaan ulos.
Pitäisiköhän sinun hoidattaa tuo traumasi ammattilaisen kanssa ja antaa ujon olla sellainen kuin on?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ottaa itseensä, kun tulkitsee niin ettei ujoa ja hiljaista kiinnosta heidän seura. Vallankin kaikki ekstrovertit suupaltit, hiukan narsismiin taipuvaiset ihailevaa palvontaa kaipaavat henkilöt.
Ja ovatko nämä inhottavat ekstrovertit tulkinnassaan väärässä? Eivät näköjään. Kyllä siinä joutuu aika paljon vaivaa näkemään, ettei ota loukkausta loukkauksena.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on ujouden ja estyneisyyden taustalla? Pieni lapsihan on spontaani, hänelle on tapahtunut jotain.
Oon keskimmäinen lapsi ja isosiskon jäljiltä aika rankasti dominoitu ja olen jo silloin oppinut olemaan hiljaa. Vanhemmilta meni suurin osa huomiosta siskon kiukkuilua taltuttaen, sit syntyikin veli.
Siskon osalta aika rankkaa fyysistä ja henkistä kiusaamista ja väkivaltaa, toivoi mun kuolemaa, olis parempi jos en olis olemassa jne, joskus hyppäsi mun niskaan kun oltiin uimassa ja hukkuminen oli lähellä, oisinko ollut 5v ja piti taistella että pääsen pintaan. Sisko vaan nauroi.
Tietenkään en tajunnut vanhemmille kertoa kun kasvoin siihen että tuo on normaalia.
Oon miettinyt että onko tuossa sit syy, että oon aikuisiällä sietänyt useampaakin väkivaltaista suhdetta ja traumatisoitunut itseäni vaan enemmän.
Kyllä mä hämärästi muistan lapsuudesta vielä ajan kun olin iloinen ja spontaani, normaali utelias lapsi.
Yllätyin, kun kuulin kaverilta että joku porukassamme ajatteli minun olevan ylimielinen. En vaan puhunut paljon porukoissa sillä ei minulla ollut sanottavaa, enkä halua ryhmän huomiota itseeni. Syyni olla puhumatta olivat siis ylimielisen vastakohta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on ujouden ja estyneisyyden taustalla? Pieni lapsihan on spontaani, hänelle on tapahtunut jotain.
Kiusaamista.