Mä olen varmaan tosi outo kun en halua koskaan nähdä ketään.
En oikeastaan pidä kenestäkään. Enkä halua jutella kenenkään kanssa puhelimitse saati sitten tavata. En kaipaa ystäviä, en seuraa. Vieraannutan vanhat ystäväni sillä että en vain pidä yhteyksiä, en vastaa puheluihin enkä mene kylään.
Muita samanlaisia?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi se, että miten olette alunperin saaneet ystäviä, jos ette halua viettää aikaa heidän kanssaan? Onko tilanne jotenkin muuttunut, nimittäin monista kommenteista käy ilmi, että niin sanottu erokko asuu avoliitossa, eli loppujen lopuksi hänellä siis on sitä seuraa kyllä. Oletteko hylänneet ystävänne vasta parisuhteen myötä?
Itse olen yksinasuva introvertti, ja kaipaan kyllä yhteyksiä kavereihin ja ystäviin silloin tällöin, varsinkin nyt korona-aikana, kun yksinolo on entisestään lisääntynyt. Voisin kuvitella, että jos asuisin jonkun kanssa yhdessä, tarve muille läsnäoleville ihmissuhteille ei olisi yhtä suuri.
En tiedä mikä mussa on, mutta ilmeisesti viehätän kaikenmaailman takiaisia. Jotka ovat aina pitämässä yhteyttä. Itse en pidä enkä ehdota koskaan mitään, silti mua ollaan koko ajan raahaamassa mukaan yhteen jos toiseen. Tasan ei näköjään mee.
Tilanne saattaisi olla erilainen, jos te ketjun introvertit ette olisi parisuhteessa tai perheellisiä.
Joskus voi uhrata ajatuksen sille sinkulle kaverille, jolla ei _oikeasti_ ole ketään. Toki ystävyys ei ole hyväntekeväisyyttä, mutta voinolla hyväksi miettiä joskus muutakin kuin omaa navanympärystää.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne saattaisi olla erilainen, jos te ketjun introvertit ette olisi parisuhteessa tai perheellisiä.
Joskus voi uhrata ajatuksen sille sinkulle kaverille, jolla ei _oikeasti_ ole ketään. Toki ystävyys ei ole hyväntekeväisyyttä, mutta voinolla hyväksi miettiä joskus muutakin kuin omaa navanympärystää.
Itse en ole parisuhteessa. Olen kyllä yrittänyt joskus saada seuranhakupalstan kautta jotakuta lähtemään ihan vaan vaikka kahville, mutta lukuisten maanittelujen jälkeenkään ei ole se uskaltautunut lähtemään. Ja kyseessä oli siis ihan vain kaverien etsimisestä, ja samaa sukupuolta olevasta, ei seksi- tms. seurasta.
Enpä halua minäkään. Töissä on pakko. Joskus ftuttaa sekin ylettömästi.
Mulla sama kuin apllä. Tuon lisksi haluan pysyä erossa myös sukulaidustakin jotka koittaa milloin milläkin syyllänolla tekemisissä.
Oppinut niistäkin kun menee hyvin niin roikkuvat muka-ystävällisinä mutta kun tulee joku eturistiriita niin likasanko kaatuu välittömästi.
Paljon tasasempi ja helpompi elämä ilman heidän seurssaan taiteilemista.
Minäkin haluaisin olla vain yksin. Korkeintaan läheisimpien sukulaisten kanssa joskus tekemisissä. En tiedä mitä työtä tekisin, kun siivoojanhommakin on tehty niin vaikeaksi, kun kuulemma Inhouse Partnersilla ja Lassila & Tikanojalla (onkohan niitä muitakin) on ongelmia maksaa palkkoja ajallaan ja työaika on alimitoitettu suhteessa työmäärään ja asiakkaat valittaa sitten siivoojalle, kun ei ole siivottu kunnolla.