Miten tiesitte että puoliso on se oikea?

Puoliso

Erottaa että päästä ja kehosta puuttuu jotain.

😅

Kyllä sen aika alussa jo tiesi. Juteltiin ja sovittiin treffejä. Tutustuttiin. Jossain kohdassa molemmat huomasivat että arvomaailmat kohtaa hyvin. Nyt ollaan oltu 17 vuotta yhdessä.

Jo koulussa ihastuin. Seurustelemaan aloimme paljon myöhemmin ja menimme naimisiin jota on jatkunut jo yli 40 vuotta. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on se oikea.

Jotenkin hänen seurassaan minulla oli niin rauhallinen olo ja ensimmäistä kertaa ei ahdistanut sitoutuminen. Oli helppo puhua alusta alkaen kaikista asioista. Mies hyväksyi minut ja lapseni (tapasimme, kun lapseni oli 1v 4kk) osaksi elämäänsä. Asuimme eri paikkakunnilla, minkä vuoksi tapasimme aluksi vain viikonloppuisin. Tämä oli jälkikäteen ajateltuna vain hyvä asia, sillä toiseen sai tutustua kaikessa rauhassa. Oli myös aikaa tehdä omia juttuja.

Vuoden päästä tutustumisesta menimme kihloihin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Hieman myöhemmin mies muutti ensin luokseni asumaan ja tämän jälkeen hän osti meille asuinpaikkakunnaltani omakotitalon, johon minulla ei ikinä olisi ollut varaa. Mies on panostanut suhteeseemme paljon ja osoittanut siten, että välittää meistä.

Olin aiemmin ajatellut, että en enää ikinä halua lapsia, mutta halusin suoda miehelleni mahdollisuuden kokea myös lapsen saamisen onni, koska hänellä ei ollut lapsia entuudestaan. Nyt perheemme on kokonainen ja elämä on pääosin mukavaa. Esikoiseni isä hankaloittaa elämääni eri tavoin säännöllisesti edelleen, mutta tämänkin asian mies on hyväksynyt ja tukee minua tarvittaessa. Hän on hyvä isähahmo esikoiselleni ja hoitaa paljon molempia lapsiamme.

En olisi ikinä uskonut, että vielä löydän itselleni näin hyvän ja sopivan kumppanin. Aiemmat suhteeni ovat olleet täynnä sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Kokemukseni mukaan uuteen kumppaniin kannattaa tutustua kaikessa rauhassa. Lisäksi kannattaa kuunnella omaa vaistoaan. Jos yhtään on sellainen olo, että joku toisessa ahdistaa tai hän kohtelee sinua huonosti, niin älä jää sellaiseen ihmissuhteeseen. Myöskään jatkuva riitely ei tee ihmiselle hyvää. Toki erilaisia vaiheita kuuluu jokaiseen suhteeseen, mutta yksin on paljon parempi kuin huonossa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli melko heti selvää että tämä on se. Puhuttiin tuntikausia ja keskustelu tuntui helpolta ja luontevalta. Huumorintaju natsasi kuten myös arvot.

Juurikin näin. Istahdettiin erään tilaisuuden jälkeen bussissa vierekkäin ja huomattiin toisistamme tietämättä molemmat heti, että jotain erikoista tässä on, vieressä istuminen ja juttelu tuntui hyvin helpolta.

Joutsenlippumerkistä

Jos siellä lukee "Made In China", niin sinua on huijattu.

Katse 

Oli helppo olla oma itsensä hänen seurassa alusta asti. On huumorintajuinen, rehellinen, käytöstavat löytyy ja perusasiat muutenkin kunnossa. En tosin alkuun ajatellut tai edes toivonut että meistä tulee pari, hän sanoi kyllä tienneensä heti. Tajusin varmaan sisimmässä että olin jo kokenut tarpeeksi epämääräisiä miessuhteita että kun tämä kunnollisempi mies tuli eteen oli tartuttava tilaisuuteen. 

Käytän vain kertakäyttöisiä. 

Kierrätys kunniaan.

T.nainen

yli 60% sen oikean tavanneista ja naimisiin päästyää ja lapset tehtyään eroaa.... joten suurin osa ihmisistä valitsee.... väärin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En löytänyt parempaakaan, joten tyydyin nykyiseen vaimooni.

Tämä on se 99% tapauksista. Kaikki salaa toivovat löytävänsä paremman ja joutuvat tyytymään.

Tämmöisiä tunsin kaksikymppisenä. Eräskin samassa opiskelija-asuntolassa asunut tyttö totesi tämän suorasanaisesti ja kyllähän niitä kundeja nuorella naisella näytti riittävän joka viikonlopulle, komeitakin. Mutta, näin tämän tytön muutamaa vuotta myöhemmin, edelleen yksin. Pikkukaupungin vankilakundiasuntolan edestä nousi bussiin. Eli siinä sitten jämähtää kiertämään, kun ei ole tyytyväinen mihinkään vaan luulee että nurkan takana odottelee vieläkin parempi. Tosiasiassa ihmiset ovat mitä ovat, kun sopiva löytyy niin se kyllä riittää ja se seuraava muka parempi on tosiasiassa ihan samanlainen.



Itse en sinkkuajoista nauttinut, sillä yksinäisyyttä, rakkauden haikailua ja epämukavia treffejä olivat ne. Jos pitäisi valita jatkuvan treffailun ja yksiolon kanssa niin valitsisin yksiolon.



Itse olen ollut yhdessä vaimoni kanssa jo 14 vuotta.

En ollut koskaan hyvä juttelemaan naisille kun olen varsinkin aluksi aika ujo. Kaikenlainen "iskeminen" oli minulle kauhistus enkä osaa flirttailla ollenkaan.

Mutta tämän yhden naisen kanssa juttu lähti luistamaan kuin itsestään ja ajatuksemme menivät tosi hyvin yhteen ja nauroimme heti toistemme jutuille. Tuli vain sellainen tosi voimakas tuttuuden tunne ihan kuin olisi tuntenut toisen jo vuosia eikä vain puoli tuntia.

Uskalsin myös lähestyä häntä fyysisesti paljon rohkeammin kuin ketään muuta ennen.

Siksi ajattelin jo ekan tapaamisen jälkeen että tässä on nyt jotain ihan erityistä ja tuli heti tunne että tästä voi oikeasti tulla jotain.

Vierailija kirjoitti:

yli 60% sen oikean tavanneista ja naimisiin päästyää ja lapset tehtyään eroaa.... joten suurin osa ihmisistä valitsee.... väärin 

Todellisuudessa hieman alle puolet ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon. Eli enemmistö pysyy yhdessä.

"Tämä on se 99% tapauksista. Kaikki salaa toivovat löytävänsä paremman ja joutuvat tyytymään."

Jos tuntee tyytyvänsä niin silloin ei ole oikeasti rakastunut. Rakastunut ihminen ei haikaile ketään muuta.

Olen valinnut erehtymättömästi väärin, joten en osaa sanoa.

Eihän sitä tiedäkään ja puoliso voi vuosikymmenten saatossa kuitenkin osoittautua vääräksi.

Ekan kerran kun näin ravintolassa totesin että tuon kans menen naimisiin ja tunne oli molemmilla sama kun tuli jutteleen. Oli aika ujo siihen aikaan. Nyt 29 v yhdessä josta 27 naimisissa ja yksi aikuinen poika.

En tiennytkään ennen kuin 45 v yhdessä olon jälkeen olen tajunnut että ei kukaan muu olisi minua kestänyt. JA minä olen aina ollut rakastunut mieheeni. Kai hänkin sitten minuun. On ollut ylä- ja alamäkeä mutta kaikesta on selvitty.

On  oikeesti olemassa semmoinen kuin kestävä rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisia olekaan kuin "oikeita". Katsokaa nyt miten moni pari eroaa kuitenkin vaikka se toinen on "tuntunut" niin oikealta. 

Noin puolet suomalaiset avioliitoista päättyy eroon. Kyse on siis kaikista avioliitoista eli kyllähän mukaan mahtuu näitä, jotka löytävät "sen oikean" monta kertaa elämässään;)

Lähde: https://stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_02_nieminen.html

Kaikki aina sanovat, että "tiesivät". Näin ovat myös sanoneet muistakin henkilöistä, mutta nämä sitten aina unohtuvat, kun jutuista ei tullutkaan pitkäkestoista. On varsin yleistä ajatella ihastuksissaan vasta tapaamastaan henkilöstä jo häät ja yhteinen tulevaisuus hänen kanssaan, vaikka mitään ei koskaan tulisikaan. Jos joskus sitten tulee, niin stten on muka tiedetty, että näin se menee.