Lue keskustelun säännöt.
Mies halusi taas erota
15.05.2024 |
Olemme olleen miehen kanssa noin 3 vuotta suhteessa, missä hän on lähtenyt luotani jo 3 kertaa. Nyt päätti jälleen viime viikolla erota. Meidän suhteemme on ihan täydellinen molempien mielestä. Hassuttelua, rakkautta, läheisyyttä, yhteisiä suunnitelmia ja tekemistä. Nyt mies on ollut kuukauden verran todella yliväsynyt ja jossain vaiheessa nukkui todella paljon. Epäilin masennusta. Sitten alkoi hiipimään vähän tunnekylmyys minua kohtaan, jopa ihan vähän tiuskiminen. Nämä ei ole hänelle yhtään tyypillistä. Tuntuu, että nyt hän vaan päätti erota tuosta vaan, ja ihan kun sekään ei tuntuisi missään. Hänellä on vaikea lapsuus ja traumoja menneisyydessä ja varmasti juuri alttiutta masennukseen, tai sellaista jopa päällä. Olen tututustunut miehen tyttöön, nyt 7v., myös todella hyvin. Tuntuu ihan kauhealta että tämä meidän perhe näin yhtäkkiä hajotetaan. Luulen että kyse on enemmänkin ulkoisista syistä, mutta olenko tyhmä jos odotan miestä vielä takaisin. Minä olen aiheuttanut enemmänkin ennen erot, omilla peloillani. Mutta olen saanut niitä tosi hyvin haltuun. Nyt kun alkoikin suhteessamme tasainen vaihe ja voin hyvin, hän ei enää tunnekaan mitään ja haluaa erota. Mitä ihmettä? Annanko nyt vaan aikaa ja tilaa, jospa asiat vielä ratkeaa. Tilaa hän tuntuu kovasti tarvitsevan, mitä en aina oikein ole tiennyt, kuinka antaa. Kiitos jos joku osaisi auttaa.
Kommentit (325)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinä suhteessa nyt varmaan jotain hyvää, kerran mies on suhteessa kerran ollut. Mutta nyt hän haluaa erota ja sinä roikut väkisin mukana, vaikka miehen osalta päätös on tehty. Ja joskus sitä on vaan parempi ja onnellisempi yksin kuin yhdessä, mies on selkeästi tätä pohtinut perusteellisesti pohtinut ja tullut lopputulokseen. On hyvä muistaa, ettei hän ole mitenkään tilivelvollinen sinulle, miksi hän on päätöksen tehnyt - saati sitten käymään mitään tuntien keskusteluja ja vääntöä kanssasi.
Uskomattoman katkeraa kommentointia. Joku on tainnut jättää sut aika törkeästi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Täällä on kuitenkin moni tosissaan huolissaan sinusta, jaksamisestasi ja henkisestä hyvinvoinnistasi."
Ei ole normaalia olla huolissaan ventovieraasta. Nyt on omassa pääkopassa jotain pahasti vialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut molempien mielestä ihana suhde. Vasta olemme siitä asiasta puhuneet. Ja vasta olemme puhuneet että kumpikaan ei halua menettää sitä.
On varmasti totta että haluan mieluummin kuulla asioita mitkä kuulostaa minusta sopivilta. Mielelläni luen kyllä kaikki näkökulmat. Ehkä ne, missä minulle sanotaan että unohda se paska ja mitä siinä vielä roikut ja että minulla ei ole itsetuntoa. Voi olla että olisi parantamisen varaa ja siihen haluan kiinnittää huomiota. Mutta ei mielestäni suhde saisi kaatua lopullisesti siihen, että omien ongelmien käsittely on niin vaikeaa.
Huomaan olevani aika sekaisin kaikesta tästä. Ja sattuu tosi paljon. Joten en tiedä miten selittää enempää, tai mitä edes ajatella. En jaksaisi ajatella enää mitään. Ja sekin on väärin, tai ainakin typerää, että haluaisin suhteen takaisin.
Koitan vaan nyt miettiä asioita. Kiitos!
"On siinä suhteessa nyt varmaan jotain hyvää, kerran mies on suhteessa kerran ollut. Mutta nyt hän haluaa erota ja sinä roikut väkisin mukana, vaikka miehen osalta päätös on tehty. Ja joskus sitä on vaan parempi ja onnellisempi yksin kuin yhdessä, mies on selkeästi tätä pohtinut perusteellisesti pohtinut ja tullut lopputulokseen. On hyvä muistaa, ettei hän ole mitenkään tilivelvollinen sinulle, miksi hän on päätöksen tehnyt - saati sitten käymään mitään tuntien keskusteluja ja vääntöä kanssasi. "
Jos haluaa olla reilu ja välittävä ihminen läheisilleen, niin kyllä sitä silloin käytönnössä on "tilivelvollinen" sille lähimmälleen myös eron syistä. Tietysti jos on itsekäs mulkero, niin ei näe sitä vaivaa ja välittämistä, eikä se rikollista ole, jos sitten sitä tarkoitat. Mutta ihmisyyden ja ihmissuhteden tasolla on kyllä aika ikävästi ja loukkaavasti toimittu lähteä ns. ihan hyvästä (jossa ei siis mitään isompia kamaluuksia ole tapahtunut) suhteesta selityksittä ja keskustematta. Ei silloin arvosta sitä toista ihmistä. Asioiden puhuminen parisuhteen päättyessä ei ole missään mielessä liikaa pyydetty. Ihan kuin se jättäminen ei olisi jo tarpeeksi kurjaa sille toiselle. Pitää sitä vähän miettiä toisiakin, eikä vaan minäminä ...jos siis on tarkoitus olla vähääkään hyvä tyyppi. Mikä sulla itselläsi ei sitten välttämättä ole agendalla.
Viimeisin kommentti on erittäin hyvin kirjoitettu. Ennen vanhaan ihmisiä kunnioitettiin ja tottakai erotessa käytiin jonkinlainen erokeskustelu. Tuntuu uskomattomalta nykyään, kun ihmiset kohtelevat toisiaan kuin saastaa ja samaan aikaan ihmetellään miten niin moni voi pahoin. Jossain kohtaa matkan varrella käytöstavat ja inhimillisyys ovat kadonneet kokonaan.
Ap ei nyt läheisriippuvaisessa moodissaan muista, miten miehiä käsitellään. Kärsivällisyys ja asiallisuus on lapsille ja lemmikeille ja työpaikalle.
Pitää räjähtää kunnolla ja todeta, että mua ei kohdella näin ja marssia pois ja mies saa sitten lepytellä tai lähteä, kumman haluaa. Sillä saa paljon paremman lopputuloksen.
Omalla miesystävällä oli joku venkoilukausi ja minä mahdollistin sen. Suutuin sitten lopulta tosissani. En ottanut mitään yhteyttä, kunnes kolmen viikon kuluttua mies kutsui minut yllätystreffeille hotelliin. Tästä on vuosi eikä venkoilu ole palannut, hän on kohdellut minua nyt koko ajan arvostavasti ja jopa huolta pitäen ja hemmotellen.