Mies halusi taas erota

Vierailija kirjoitti:

Sano hänelle että olet samaa mieltä erosta, saa nähdä mitä tuumaa. Ei ole reilua vetää aina erokorttia esille.

Jep. MIehelle selväksi, että nyt on ihan viimeinen tilaisuus jatkaa yhdessä, ja jos haluaa tosiaan nyt eron, niin se on sitten siinä. Oikeasti. (Ja ap kanssa myös miettii asiat sillai, että itsekin on sanojensa takana.) Ei voi toisen ihmisen tunteilla leikkiä montaa kertaa tuolla lailla erokortin kanssa. Ja jatkaminen tarkottaa myös sitä, että asiat oikesti nyt puhutaan kunnolla, mistä todella kenkä puristaa ja mitä asialle voi tehdä. Ei mitään asioiden pakoilua ja ympäripyöreyksiä erohalujen syistä ja ihme roikottamista silläkin.

Anna ap miehen mennä. Löydät kyllä vielä sellaisenkin, joka sinua osaa oikeasti arvostaa.

Kuvauksen perusteella sairastaa aika varmasti kaksisuuntaista, ehkä tyyppi 2. Yksityinen psykiatri esim ottaa vastaan etänä, saa dg ja lääkkeet heti. Turussa R:llä alkava yksityinen psykiatriakeskus esim hyvä, sieltä JK. 

Jos vasta olette puhuneet että teillä on ihana suhde ja ette halua kumpikaan sitä menettää niin tuntuu todella oudolta jos toinen on silti halunnut heti sen jälkeen jättää. Oletko varma että toinen on rehellinen/ei myötäile sinua miellyttääkseen? Sitten lopulta ei enää kestä miellyttää ja jättää? Mutta tosiaan ei tämä loputon spekuloiminen auta lopulta mitään eikä sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Erosimme nyt koska tuntee on kuulema kateissa. Viimeiseen asti kuitenkin puhui että kyse on varmastikin omasta stressistä ja näin itsekin asian näin. Uskon tunteiden hautautuneen muun pahan olon alle.

Ap

Sori, mutta kuulostaa klassiselta "vika ei ole sinussa vaan minussa" mitä ihmiset sanovat kun tosiasiassa eivät vain halua olla kyseisen ihmisen kanssa. Eivät vain halua sanoa suoraan että ei enää kiinnosta pätkääkään ja näin voi tapahtua monen vuodenkin suhteen päätteeksi.

Parisuhteessa tulee niitä aikoja kun toisen naama ei välttämättä kiinnosta edes kuukausiin eikä tunne toista kohtaan oikein yhtään mitään. Ei näihin kausiin ei pidä kiinnittää huomiota, ne menevät ohi. Jos mies ei kykene olemaan menemättä tunteidensa vietävänä niin hyvin hankalaa tulee olemaan AINA. Mutta tosiaankin kuulostaa klassiselta "it's not you it's me" ja kappas vain muutaman kuukauden päästä onkin jo uusi suhde.

Vierailija kirjoitti:

Ei miehen käytäksessä ole kyllä koskaan ikävää tai loukkaavaa. Ainoastaan kun on stressaantunut, alkaa hän vetäytymään luotani henkisesti ja fyysisesti. Muuten näyttää rakkautensakin todella vahvasti, ja tunnen sen. 

Tuo samaa mieltä erosta olo voisi olla tierysti yksi keino, en vaan ole samaa mieltä niin se tuntuu väärältä sanoa.. 

Hyviä muitakin pohdintoja kiitos!

Ap

Lohduttaako tai kannustaako sua, jos sulla on huolia? Miten suhtautuu jos sulla on ongelmia tai olet vaikka sairaana? Vai onko vain aurinkoisen päivän poikaysävä, ei silloin rakastaa kun kaikki kivasti, mutta jos joku ongelma, niin ei kiinnosta enää? Tuo "näyttää rakkautensa vahvasti" ei oikesti kerro hänen luonteestaan juuri mitään. Ja kovin näyttää olevan häilyväistä tuo rakkaus yhtäkaikki. Että välillä näyttää ja väillä on kadoksissa kokonaan. Koitan tässä lähinnä siis kartoittaa, että onko miehellä normaalitasoinen empatiakyky ja ottaako sut oikeasti tunnetasolla huomioon, eikä vain omista lähtkohdistaan kun häntä kulloinkin mikäkin huvittaa. Ja mistä mies on stressaantunut? Ei saa oikein paremmin kiinni tilanteesta, jos ei saa vähän konkreettisempaa informaatiota miehen toiminnasta ja luonteesta.

Joka tapauksessa, jos nykytilanne johtuu siitä, että nyt on taas vetäytynyt sressin takia ja siksi haluaa ihan erota, niin ei oikein kuulosta koko totuudelta. Onkohan ihastunut johonkuhun toiseen tai haikeileeko muuten jotain muunnäköistä elämää kuin mitä kanssasi on. Tai eikö vain kehtaa sanoa suoraan mistä on oikeasti on kyse. En usko tuohon sressin takia eroamiseen ihan sinällään tuollaisenaan. Pakko siihen on liittyä jotain muutakin. Ja jos tilaa tarvii itselleen, niin sithän on erillään asuessa helppo antaa. Ei sitä varten erota pidä, ellei muista syistä niin halua. Pahempi masennus tms. voisi ehkä myös olla se muu syy, (ettei ole vaan voimia mihinkään, eikä halua nähdä oikein ketään jne. eikä pysty olemaan kenellekään mitään.)

Nyt on kuitenkin jo kolmas kerta kun mies ilmoittaa erosta, niin olisiko aika ymmärtää, oli syy mikä hyvänsä, ettei hän ole samalla tavalla suhteessa mukana ja sitoutunut kuin sinä, eikä välttämättä koskaan tule olemaankaan. Ja kuinka suurta se rakkauskaan voi tuolloin olla. Itse en pitkän päälle kestäisi elää tuollaisessa epävarmuudessa sen läheisimmän ihmisen kanssa, johon pitäisi voida luottaa kaikista eniten. Ei tuo ole oikein sinua kohtaan. Jos mies ei osaa tehdä lopullista päätöstä, niin ehkä sinun jossain vaiheessa pitää se itse tehdä. Mieluummin siinä vaiheessa, kun et ole vielä ihan rikki tuosta ollako vai eikö olla, ja kelpaanko vai enkä kelpaa- leikistä. Ja sinulla itselläsi on voimia sitten vielä jatkaa elämääsi eteenpäin.

Aika usein siihen stressiin auttaa se parisuhde eikä niinpäin että ero auttaa. Jos siis haluaa olla yhdessä :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu alkaa mennä ehkä osittain aika inhottavaksi. Toki jokainen saa sanoa mielipiteensä, mutta ehkä kuitenkaan minua tai miestäni tuntematta, aika rumastikin osa kirjoittaa. No, jospa se tuo heille itselleen helpotusta johonkin omaan pahaan oloon, ja tällaistahan saa varmaan aina väkisinkin osakseen jos alkaa tällaiselle palstalle kirjoittamaan.

Oletin tämän olevan paikan minne voin aika avoimesti kirjoittaa aidosti miltä tuntuu ja mitä ajatuksia se muissa herättää. Ilman että minusta tehdään täysi typerys. Mutta näin kävi.

Kiitos kaikille ihanille mukavista ja tsemppaavista kommenteista. Me molemmat ollaan miehen kanssa ihan huipputyyppejä, et sinäänsä sama mitä täällä sanotaan tai diagnosoidaan. Onneksi ei kuitenkaan onnistunut pilaamaan oloa, sen verran muita elämän asioita käynnissä, että nuo ei heilauta.

Kiitos vielä monista hyvistä teksteistä, aion lukea

Minusta miestä ajatellaan tässä ihan liikaa, etenkin kun hän on sivuhenkilö eikä haluaisi olla mikään henkilö.

Miehen ajatteleminen pitäisi lopettaa ja ap:n keskittyä itseensä. Ap:ssa on red flagit läheisriippuvuuteen ja miehessä toksisuuteen/luonnevikaan jne. 

Ei ole vain hyvän päivän poikaystävä vaan huolehtii ja kannustaa ja tukee ja pitää huolta ja hyvänä. On todella kohtelias ja huomaavainen. Ei sano edes koskaan rumasti. Ja toistan itseäni, mutta en ole noin aitoa rakkauden tunnetta tuntenut ennen kuin häneltä. Mutta toki arki on arkea eikä minusta kuitenkaan olla mitenkään yli kylki kyljessä olijoita. Mut ihanat hetket silti päivisin, katsotaan yhdessä telkkaria ja huomioidaan ym. Ihan normaalia. Hänellä on ollut pahoja masennuskausia aiemminkin, ja mm. kun hänen isänsä kuoli. Mutta myös ihan muistakin syistä, esim. työuupumuksen yhteydessä. Jotenkin vaan menee niissä tilanteissa aina lopulta aivan lukkoon. Vaikka ei varmaan edes haluaisi mennä.

Ja onhan se totta. Mitä tämä toisaalta auttaa. Kai haluaisin vaan jotenkin saada itselleni selväksi, että oliko tämä todella omasta mielestänikin tässä. Vaikka en tarkoitakaan että toisen päätä voisi kääntää. Ehkä vaan enemmänkin, että mitä ihmettä tapahtui. Ja kyllä haluaisin kaiken jälkeen silti vielä olla yhdessä ja koittaa saada omia ongelmia kuntoon, ja olla silti yhdessä.

Ap

Olen pahoillani, Ap, ja luulen ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu, sillä olen ollut samantapaisessa tilanteessa. On raastavaa, kun kumppani muuttuu yhtäkkiä kuin toiseksi ihmiseksi ja haluaa erota, mutta ei pysty antamaan käytökselleen mitään järjellistä selitystä. 

Minun mieheni oli stressaantunut ja uupunut ja halusi yllättäen erota, kun ei yhtäkkiä enää tuntenut mitään minua kohtaan. Paljon myöhemmin palasimme yhteen, kun hän oli paremmassa kunnossa ja ymmärsi, että ero johtui hänen omasta pahasta olostaan eikä minusta tai suhteestamme. Kaikki meni jonkin aikaa hyvin, kunnes hän masentui, sai diagnoosin ja lähetteen terapiaan. Minua kohtaan hän muuttui etäiseksi ja ilkeäksi ja halusi erota, vaikka vain hetkeä aikaisemmin kaikki oli ollut hyvin. Mitään yhteenpaluun mahdollisuutta ei minun mielestäni toisen eron jälkeen enää ole.

Masennus tai kova stressi muuttaa ihmistä ja voi aiheuttaa tunteiden kuolemisen hyvin nopeasti. Masentuneen mieli ei toimi samalla tavoin kuin terveen ihmisen mieli ja masentunut tekee helposti huonoja ratkaisuja ja toimii itsetuhoisesti, äärimmäisenä esimerkkinä itsemurha, mutta myös läheisistä ihmissuhteista vetäytyminen. On  mahdollista, että miehesi halusi erota oman masennuksensa vuoksi eikä siksi että teidän suhteessanne olisi jotain vikaa. Mutta vaikka hän paranisi masennuksestaan ja haluaisi palata kanssasi yhteen, on todennäköistä, että tiukan paikan tullen hän ei osaa käsitellä ongelmiaan rakentavalla tavalla, vaan pakenee jälleen. En tiedä voiko tuollaisesta epävakaudesta parantua millään, ehkä pitkän terapian avulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, Ap, ja luulen ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu, sillä olen ollut samantapaisessa tilanteessa. On raastavaa, kun kumppani muuttuu yhtäkkiä kuin toiseksi ihmiseksi ja haluaa erota, mutta ei pysty antamaan käytökselleen mitään järjellistä selitystä. 

Minun mieheni oli stressaantunut ja uupunut ja halusi yllättäen erota, kun ei yhtäkkiä enää tuntenut mitään minua kohtaan. Paljon myöhemmin palasimme yhteen, kun hän oli paremmassa kunnossa ja ymmärsi, että ero johtui hänen omasta pahasta olostaan eikä minusta tai suhteestamme. Kaikki meni jonkin aikaa hyvin, kunnes hän masentui, sai diagnoosin ja lähetteen terapiaan. Minua kohtaan hän muuttui etäiseksi ja ilkeäksi ja halusi erota, vaikka vain hetkeä aikaisemmin kaikki oli ollut hyvin. Mitään yhteenpaluun mahdollisuutta ei minun mielestäni toisen eron jälkeen enää ole.

Masennus tai kova stressi muuttaa ihmistä ja voi aiheuttaa tunteiden kuol

Kiitos paljon kun jaoit tarinasi! Ja olen pahoillani mitä olet joutunut kokemaan. Kuulostaa hyvin samantapaiselta, ja jotenkin tuntuu että meillä on juuri tästä kyse. Oliko miehellesi terapiasta apua? Vai onko niin, että et enää ollut näkemässä tätä, kun hän halusi samassa rytäkässä silti taas erota. Onpa kyllä raskasta, jos itselläkin tämä olisi tulevaisuus, jos tästä vielä selviäisimme. Kuvittelisin, että itse voisin olla toisen tukena paranemisprosessissa jos toinen todella haluaa parantua ja alkaa näkemään mistä on oikeasti kyse. Mutta eihän kaikki välttämättä toki mene niinjos toinen ei sitten kaikkina hetkinä haluakaan.

Surullista, niin surullista. On kyllä niin paha olla nyt, mutta ei auta kun nyt antaa vähän ajan kulua ja pölyn laskeutuakai.

Ap

Minä en jaksa mitään ero yhteen paluu ruljanssia. Mies halusi erota ja palata yhteen. Sanoin heti etten ota takaisin koska haluan nyt suunnitella uutta elämää ilman sitä saakelin valitusta ettei miehellä ole mikään hyvin ja pitäisi lapsia hoitaa sen sijaan että lähtisi kylille kavereiden kanssa. Se on joko perhe elämä tai sitten saa mennä vapaasti miten haluaa koska en halua mitään epävakaata miestä elämääni.

Kuulostaa siltä, että mies ei osaa käsitellä negatiivisia tunteita, eikä osaa kommunikoida niistä. Sinä taas kuulostat siltä, että painostat ja haluat vatvoa asioita, ja sen takia mies vetäytyy entisestään, ja lopulta ei näe muuta pakoreittiä tilanteesta kuin eron.

Vastaavassa suhteessa olleena, oma kokemukseni on, että ei se siitä parane. Kommunikointitavat on niin erilaiset, että homma ei vaan toimi. Toinen tuntee olevansa ansassa, kun toinen haluaa keskustella, ja toinen tuntee itsensä hylätyksi, kun toinen vetäytyy ja pakenee.

Nyt olen jo 12 vuotta, ollut sen minulle oikean kanssa. Kommunikaatio toimii, ja on aidosti hyvä ja turvallinen olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asiallinen ja sitoutuva ihminen, silti meillä hajosi avoliitto omasta aloitteestani kesken avopuolison telkkarinkatselun. Kävelin olkkariin ja kerroin, että suhde on ohi. Ja se todella oli, ihan kaikkineen, emme jääneet ystäviksi. 

Meillä oli ollut ongelmia ja olin kyllä sanonut niiden johtavan eroon, jos niitä ei ratkaista minua tyydyttävällä tavalla. 

Olen pahoillani. Tai onko tuo tapahtunut ollut sitten hyväkin asia. Ymmärrän tuon, että olet halunnut erota. Me olemme keskustelleet vain siitä, miten on väsymystä ja omia paineita liikaa, ja tunteet kadoksissa ehkä sen takia. Ehkä aika eri tilanne kuitenkin. Mutta toki sen ymmärrän, että suhde voi päättyä, jos ei suhteen ongelmia koiteta korjata..

Ap

Mikä näistä on suhteen ongelma? Nuohan ovat yksilön ongelmia, jos ne ongelmiksi kokee. Suhde ei sinänsä ole eliö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asiallinen ja sitoutuva ihminen, silti meillä hajosi avoliitto omasta aloitteestani kesken avopuolison telkkarinkatselun. Kävelin olkkariin ja kerroin, että suhde on ohi. Ja se todella oli, ihan kaikkineen, emme jääneet ystäviksi. 

Meillä oli ollut ongelmia ja olin kyllä sanonut niiden johtavan eroon, jos niitä ei ratkaista minua tyydyttävällä tavalla. 

Olen pahoillani. Tai onko tuo tapahtunut ollut sitten hyväkin asia. Ymmärrän tuon, että olet halunnut erota. Me olemme keskustelleet vain siitä, miten on väsymystä ja omia paineita liikaa, ja tunteet kadoksissa ehkä sen takia. Ehkä aika eri tilanne kuitenkin. Mutta toki sen ymmärrän, että suhde voi päättyä, jos ei suhteen ongelmia koiteta korjata..

Ap

Mikä näistä on suhteen ongelma? Nuohan ovat yksilön ongelmia, jos n

Olen kirjoittanut anteeksi ihan väärin. Alkaa olla väsynyt ja sekava olo. Mutta ei ole suhteen ongelmia ei.

Ap

Ap, tuo raastava tilanne vaikuttaisi laukaisseen sinussa läheisriippuvuuden. Siksi et pysty ajattelemaan rauhallisesti, selkeästi etkä kokonaistilannetta etkä itseäsi. Ihminen voi olla läheisriippuvainen vain jonkun jakson elämässään reaktiivisesti. Se ei tarkoita sitä, että olisit aina ollut ja tulisit aina olemaan sellainen.

Täällä on kuitenkin moni tosissaan huolissaan sinusta, jaksamisestasi ja henkisestä hyvinvoinnistasi. Mies ei tee sinulle hyvää. Olin itse vastaavassa tilanteessa viisi vuotta sitten, nyt taas olen normaali itseni. Tuo on todella kuluttavaa ja pilaa sinun muuta elämääsi. Laskepa montako tuntia elämästäsi on mennyt hukkaan, kun olet surrut tai miettinyt suhdetta tai miehen aiheuttamia murheita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei miehen käytäksessä ole kyllä koskaan ikävää tai loukkaavaa. Ainoastaan kun on stressaantunut, alkaa hän vetäytymään luotani henkisesti ja fyysisesti. Muuten näyttää rakkautensakin todella vahvasti, ja tunnen sen. 

Tuo samaa mieltä erosta olo voisi olla tierysti yksi keino, en vaan ole samaa mieltä niin se tuntuu väärältä sanoa.. 

Hyviä muitakin pohdintoja kiitos!

Ap

Miten itse käyttäydyt noissa tilanteissa? Yritätkö pakottaa puhumaan? Roikut kyljessä? Vaadit, että vietätte aikaa yhdessä koko ajan? Kyselet, että rakastaako vielä?

Tällainen painostus on todella rankkaa pitkän päälle. Jos on jo valmiiksi masentunut ja uupunut, kaiken lisäksi.

Ap, mitä ikinä päätätkään, toivon sinulle hyvää jatkoa. Sinä ansaitset hyvän elämän ja toivon että sellaisen itsellesi saat.

älä lopeta runkkaamista jos haluat jatkaa suhetta... näytä välillä vähän valkovuotoa pöksyssä ja tee tehtäväsi! Ei ukot jaksa olla pihtaajien kanssa ja Sinun pitäisi tietää se

Mielestäni käyttäydyn asiallisesti. Koitan antaa tilaa niin, että nimenomaan en koko ajan puhu asiasta. Mutta pakko myöntää että se toisinaan räjähtää niin, että on pakko kysyä johtuuko asiat minusta ja saatan itkeäkin. Yhteistä aikaa en ole vaatinut viettämään. Sanonut paremminkin että tee mikä tuntuu parhaalta tähän hetkeen että voisi paremmin. Mutta tiedän, että varmasti juurikin välillä nuo kyselyt on ajanut miestä kauemmaksi, koska tilanne meni pahemmaksi koko ajan. En oikein tiedä mitä siinä pitäisi tehdäolla puhumatta kokonaan, lähteä pois, mitäkun aika vaan kuluu ja tilanne menee pahemmaksi. Ja toki alan pelkäämään pahintakin varmaan, vaikka ensin siihen ei pitänyt vaaraa olla.

Täytyy tutkia tuota läheisriippuvuus asiaa. En halua itsekään voida näin ja käyttää näin paljon aikaa tähän asiaan. Haluaisin elää normaalisti ja suhteessa ja olla rennompi. Osata paremmin.

Ap