Mies halusi taas erota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen yleisin kiintymyssuhdemalli on välttelevä kiintymyssuhde. Ei kaikki voi mennä terapiaan. Kyllä se ensisijainen henkilö, jonka kanssa asiat hoidetaan on oma puoliso. Ap sanoi jossain viestissä, että olisi halunnut oppia toimimaan paremmin puolisonsa kanssa.

Ap:lla ei ole enää sitä puolisoa ja nyt pitää mennä eteenpäin. Koko ketjun lukeneena veikkaan että vaikka ap olisi seissyt päällään niin mies olisi lähtenyt. Ero ei johdu ap:sta vaan kyse on miehestä ja siitä etteivät he ole sopivia toisilleen. Toki aina pitää reflektoida ja miettiä mitä voi tehdä seuraavassa suhteessa eri tavalla tai paremmin. P.s. jos itsellä on omia käsittelemättömiä asioita niin ei niitä puolison pidä terapoida vaan pitää mennä itse yksin terapeutille. Ei toinen voi korjata toisen kiintymysmalliongelmia loputtomiin.

Eikö jonkun ylen pitäisi sitten järjestää koko Suomen terapiasessio, jonka seuraamiseen puolet suomalaisista osallistuu, kun puhutaan niin yleisestä asiasta? Sanotaan, ettei terapeutit riitä ja sitten niitä käytetään tällaiseen.

Keskustelu alkaa mennä ehkä osittain aika inhottavaksi. Toki jokainen saa sanoa mielipiteensä, mutta ehkä kuitenkaan minua tai miestäni tuntematta, aika rumastikin osa kirjoittaa. No, jospa se tuo heille itselleen helpotusta johonkin omaan pahaan oloon, ja tällaistahan saa varmaan aina väkisinkin osakseen jos alkaa tällaiselle palstalle kirjoittamaan.

Oletin tämän olevan paikan minne voin aika avoimesti kirjoittaa aidosti miltä tuntuu ja mitä ajatuksia se muissa herättää. Ilman että minusta tehdään täysi typerys. Mutta näin kävi.

Kiitos kaikille ihanille mukavista ja tsemppaavista kommenteista. Me molemmat ollaan miehen kanssa ihan huipputyyppejä, et sinäänsä sama mitä täällä sanotaan tai diagnosoidaan. Onneksi ei kuitenkaan onnistunut pilaamaan oloa, sen verran muita elämän asioita käynnissä, että nuo ei heilauta.

Kiitos vielä monista hyvistä teksteistä, aion lukea niitä ja miettiä asioita.

Hyvää kesää!

Ap

Kuule, sinua yritetään auttaa. Mieti kuitenkin, missä viesteissä olisi totuuden siemen ja mitkä ovat vaan ikäviä puheita. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu alkaa mennä ehkä osittain aika inhottavaksi. Toki jokainen saa sanoa mielipiteensä, mutta ehkä kuitenkaan minua tai miestäni tuntematta, aika rumastikin osa kirjoittaa. No, jospa se tuo heille itselleen helpotusta johonkin omaan pahaan oloon, ja tällaistahan saa varmaan aina väkisinkin osakseen jos alkaa tällaiselle palstalle kirjoittamaan.

Oletin tämän olevan paikan minne voin aika avoimesti kirjoittaa aidosti miltä tuntuu ja mitä ajatuksia se muissa herättää. Ilman että minusta tehdään täysi typerys. Mutta näin kävi.

Kiitos kaikille ihanille mukavista ja tsemppaavista kommenteista. Me molemmat ollaan miehen kanssa ihan huipputyyppejä, et sinäänsä sama mitä täällä sanotaan tai diagnosoidaan. Onneksi ei kuitenkaan onnistunut pilaamaan oloa, sen verran muita elämän asioita käynnissä, että nuo ei heilauta.

Kiitos vielä monista hyvistä teksteistä, aion lukea niitä ja miettiä asioita.

Hyvää kesä

Täällä ollaan puolueettomia, kun sinua (ja miestäsi) ei tunneta. Mutta sinä sen sijaan ajattelet asiaa subjektiivisesti, mielestäni liian subjektiivisesti. Sinä et osaa asettua miehesi asemaan, vaan kun sinä haluat ja sinä toivot, niin kuin miehesi haluilla ja toivomuksilla ei olisi mitään merkitystä. Siksi lukijat täällä ärsyyntyivät.

Kyllä minulle on mieheni haluilla ja sanomisilla paljonkin merkitystä. Ja tottakai kunnioitan häntä, jos hän todella erota haluaa. Mielestäni en ole sanonut mitään sen suuntaista. Olen muutenkin koittanut olla tukena ja ymmärtää, todella paljon ja yrittänyt viime kuukaudet kysyäkin, mitä hän haluaa että olisi mahdollisimman hyvä olla. Tässä vaan käy niin, että jos kirjoitan näin, joku sanoo että en ajattele itseäni ollenkaan. Sit jos sanon toisin, että en ajattele miestäni. Mielestäni ajattelen meitä molempia. Mutta toki huoli toisesta on ollut ja on, iso. Ja siis olen todella kiitollinen kaikista näkökulmista ja olen ehkä jopa vähän yllättynyt, miten upeasti olette halunneet auttaa aivan tuntematonta, olen siitä aidosti todella kiitollinen. Ja nämä auttaa pohtimaan paljon asioita.

Eihän täällä tietenkään kukaan voi tietää mitä mieheni ajattelee. Sitä kai toivoisin, että joku sanoisi että kaikki tulee menemään hyvin ja odota vaan. Aika raastava tilanne.

En kuitenkaan usko että suhde voi kaatua yhden iltapalan aikana. Toki matalapainetta on ollut jo ennen sitä, en sillä. Ehkä enemmän itse ajattelen, että tässä käy aina tämä sama, kun miehellä tulee oikein paha olo. Hän näkee lopulta syitä suhteessammekin, eikä hänellä ole mitään muuta keinoa ratkaista asiaa kun erota. Vasta sitten pääsee käsiksi omiin tunteisiinsa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle on mieheni haluilla ja sanomisilla paljonkin merkitystä. Ja tottakai kunnioitan häntä, jos hän todella erota haluaa. Mielestäni en ole sanonut mitään sen suuntaista. Olen muutenkin koittanut olla tukena ja ymmärtää, todella paljon ja yrittänyt viime kuukaudet kysyäkin, mitä hän haluaa että olisi mahdollisimman hyvä olla. Tässä vaan käy niin, että jos kirjoitan näin, joku sanoo että en ajattele itseäni ollenkaan. Sit jos sanon toisin, että en ajattele miestäni. Mielestäni ajattelen meitä molempia. Mutta toki huoli toisesta on ollut ja on, iso. Ja siis olen todella kiitollinen kaikista näkökulmista ja olen ehkä jopa vähän yllättynyt, miten upeasti olette halunneet auttaa aivan tuntematonta, olen siitä aidosti todella kiitollinen. Ja nämä auttaa pohtimaan paljon asioita.

Eihän täällä tietenkään kukaan voi tietää mitä mieheni ajattelee. Sitä kai toivoisin, että joku sanoisi että kaikki tulee menemään hyvin ja odo

Kysymys kuuluu, miksi sinä haluat olla ihmisen kanssa, joka antamasi vaikutelman mukaan eroilee sinusta tuosta noin vain? Miksi et halua parempaa? Joo toki suhde voi muuten sitten olla varmastikin ihana ja teillä on kivaa yhdessä, mutta tuollainen tosta noin vain jättäminen on todella manipulatiivista ja henkistä väkivaltaa ihan pahimmillaan. Miksi haluat satuttaa itseäsi haluamalla suhdetta ihmisen kanssa, joka satuttaa sinua?

Minusta meissä molemmissa on ollut vikaa, minä olen tuonut aiemmin suhteeseen ongelmiani, ei ole kyse vain siitä että mieheni vaan lähtisi tuosta noin vain. Ja on kyse omista ongelmista, siksi mietin näkökulmia täältä, että onko muilla kokemusta esim. omien käsittelemättömien asioiden, masennuksen, stressin, uupumuksen kokemuksista parisuhteessa. Ja miten ne vaikuttaa parisuhteen molempiin osapuoliin.

Tajuan kyllä siirtyä takavasemmalle jos tämä todella niin menee. Niin tyhmä en ole.

Ap

Olen asiallinen ja sitoutuva ihminen, silti meillä hajosi avoliitto omasta aloitteestani kesken avopuolison telkkarinkatselun. Kävelin olkkariin ja kerroin, että suhde on ohi. Ja se todella oli, ihan kaikkineen, emme jääneet ystäviksi. 

Meillä oli ollut ongelmia ja olin kyllä sanonut niiden johtavan eroon, jos niitä ei ratkaista minua tyydyttävällä tavalla. 

Normaalissa ja terveessä parisuhteessa molempien on hyvä ja rento olla. Ei tarvitse jännittää, eikä ns. kävellä munankuorilla, että sanonko tai teenkö jotain väärin ja mitä jos tulee sanottua jotain outoa, niin pelko siitä, että miten toinen suhtautuu. 

Hyvässä parisuhteessa voidaan keskustella asioista ilman riitoja. Ja vaikka ääni korottuisikin jossain tilanteessa, niin anteeksi pyydetään ja saadaan. 

Hyvässä parisuhteessa ei ole hoivaajaa ja hoivattavaa, vaan molemmat ovat tasapainoisia. 

Hyvässä parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään asioita, jotka saavat voimaan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen asiallinen ja sitoutuva ihminen, silti meillä hajosi avoliitto omasta aloitteestani kesken avopuolison telkkarinkatselun. Kävelin olkkariin ja kerroin, että suhde on ohi. Ja se todella oli, ihan kaikkineen, emme jääneet ystäviksi. 

Meillä oli ollut ongelmia ja olin kyllä sanonut niiden johtavan eroon, jos niitä ei ratkaista minua tyydyttävällä tavalla. 

Olen pahoillani. Tai onko tuo tapahtunut ollut sitten hyväkin asia. Ymmärrän tuon, että olet halunnut erota. Me olemme keskustelleet vain siitä, miten on väsymystä ja omia paineita liikaa, ja tunteet kadoksissa ehkä sen takia. Ehkä aika eri tilanne kuitenkin. Mutta toki sen ymmärrän, että suhde voi päättyä, jos ei suhteen ongelmia koiteta korjata..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa ja terveessä parisuhteessa molempien on hyvä ja rento olla. Ei tarvitse jännittää, eikä ns. kävellä munankuorilla, että sanonko tai teenkö jotain väärin ja mitä jos tulee sanottua jotain outoa, niin pelko siitä, että miten toinen suhtautuu. 

Hyvässä parisuhteessa voidaan keskustella asioista ilman riitoja. Ja vaikka ääni korottuisikin jossain tilanteessa, niin anteeksi pyydetään ja saadaan. 

Hyvässä parisuhteessa ei ole hoivaajaa ja hoivattavaa, vaan molemmat ovat tasapainoisia. 

Hyvässä parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään asioita, jotka saavat voimaan hyvin. 

Näinpä. Hyvässä parisuhteessa ei eletä kaksoiselämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asiallinen ja sitoutuva ihminen, silti meillä hajosi avoliitto omasta aloitteestani kesken avopuolison telkkarinkatselun. Kävelin olkkariin ja kerroin, että suhde on ohi. Ja se todella oli, ihan kaikkineen, emme jääneet ystäviksi. 

Meillä oli ollut ongelmia ja olin kyllä sanonut niiden johtavan eroon, jos niitä ei ratkaista minua tyydyttävällä tavalla. 

Olen pahoillani. Tai onko tuo tapahtunut ollut sitten hyväkin asia. Ymmärrän tuon, että olet halunnut erota. Me olemme keskustelleet vain siitä, miten on väsymystä ja omia paineita liikaa, ja tunteet kadoksissa ehkä sen takia. Ehkä aika eri tilanne kuitenkin. Mutta toki sen ymmärrän, että suhde voi päättyä, jos ei suhteen ongelmia koiteta korjata..

Ap

Meillä on päälle 1-vuotias pieni lapsi ja mulla on koko kevät ollut 7pv viikossa painamista työ- ja opiskeluasioiden takia. Puolisolla on ollut päävastuu lapsesta. Lapsi valvotti talven ja alkukevään molempia paljon. Väsymys on ollut aivan kamala. On ollut paljon riitoja ja koko kevät on mennyt semmoisessa sumussa, että enpä ole tuntenut juuri mitään miestäni kohtaan ja tuskinpa hänkään minua kohtaan. Ei ole käynyt ero mielessä. On huudettu ja riidelty ja asiat on myös aina puhuttu ja käsitelty. Väsymys ja omat paineet eivät ole syy erota. Eikä edes tunteiden katoaminen ellei ole aivan varma, että ne ovat poissa lopullisesti. Ehkä mies nyt ihan oikeasti halusi erota ja ne tunteet loppuivat kokonaan. Asia pitää vaan hyväksyä. Ja jos vielä tulee takaisin niin miksi ihmeessä oikeasti ottaisit takaisin?

" Sitä kai toivoisin, että joku sanoisi että kaikki tulee menemään hyvin ja odota vaan. Aika raastava tilanne."

Tässähän se tuli. Sinä odotat vain sellaisia vastauksia, jotka sopivat sinun mielentilaasi. Ja kun sinulle sanotaan suoraan, että ei tuosta tule mitään, menet heti puolustustilaan. Kyllä sinun pitäisi pystyä katsomaan objektiivisesti suhteesi tilaan ja siihen et pysty, koska puolustelet raivokkaasti heti, kun  joku arvostelee. 

Tietysti arvostelee, koska tuo teidän suhde on vaikea, haastava, kummallinen ja epänormaali. 

Meillä on vaan yksi elämä ja minä muiden mukana ihmettelen, miksi sinä tuossa vielä olet. Meille ei jaeta siitä mitalia, eikä päästä taivaaseen, ei ole kilpailua siitä, kuka jaksaa paskaa liittoa pisimpään. Sinä et tule saamaan palkintoa, sinä et tule elämään ihanaa suhdetta elämäsi loppuun asti, koska elämä ei ole elokuvaa.

Niin ihmistä kohdellaan, kuinka hän ANTAA itseään kohdeltavan. 

Jos se mies vielä tulee takaisin ja sinä erehdyt ottamaan hänet niin keskustele läpi tuo tunneasia. Eli onko tosiaan niin, että mies ei pysty sitoutumaan ja rakentamaan vakaata pohjaa parisuhteelle vaan hän menee sinne, minne tunteet hänet kuljettavat. Minä henk.koht en ottaisi sellaista miestä. 

Usein ne tunteet ovat syttyneet tai syttyvät erittäin pian jotain toista kohtaan. Ja taas kun ne sammuvat, tullaan takaisin jne. 

Minä ainakin ymmärrän, että haluaa jatkaa suhdettaan. Itsellä myös äärimmäisen pitkä sinkkuus takana, enkä ikinä halua palata siihen takaisin. Meidät on todennäköisesti pitänyt yhdessä se, että vain toinen meistä on hankala ja vuosien saatossa opittu tuntemaan toisemme niin, ettei niitä tilanteita juuri tule enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tuntunut että minua on tässä suhteessa rakastettu enemmän kun koskaan ennen. Sen tuntee ja näkee jo toisen katseessa. Ainoastaan viime viikot ja kun miehen oma olo on selvästi ollut huonompi, on vaikuttanut. Ehkä? Aluksi hän sanoikin ettei asiat liity minuun tai suhteeseemme, ja että haluaa saada kaiken toimimaan. Mutta nyt ne tunteet. Voiko ne niin vaan kadota, vai onko ne vaan piilossa jonkun muun pahan olon alla

Ap

Tämä on varmaan kirjoitettu, mutta tuollaista se just on narsistien ja muiden luonnevikaisten kanssa. Korkealla ja kovaa ja sitten taas pudotaan syvälle. 

Tulevaisuudensuunnitelmia on, onko ne toteutuneet myös sovitusti vai ovatko ne jotain haman tulevaisuuden suunnitelmia?

Jos haluat tasapainoisen ja normaalin suhteen tai edes säil

Ja joku kirjoitti, ettei eksää voi diagnosoida. Mikä estää? Usein on ihan hedelmällistäkin diagnosoida suhde ja eksä. Ei siksi, että saisi hänet takaisin vaan siksi, että voisi oppia ja kehittyä.

.

Nyt sekoitat analysoinnin ja diagnosoinnin. Ihmisen ja käytöksen analysointi kannattaa aina, josta voi sitten oppia uutta ja kehittyä.

Diagnosoinnin voi tehdä vain lääketieteen asiantuntija, joka analysoinnin jälkeen, nojautuen osaamiseensa, diagnosoi henkilölle jonkun tietyn taudin/ongelman/häiriön.

Se, että täällä diagnosoidaan tuntemattomalle ihmiselle narsismia, persoonallisuushäiriöitä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei ole ok. Voi analysoida, että tietyt käyttäytymismallit saattavat antaa osviittaa tällaisista sairauksista, mutta jos ap nyt kylillä alkaa kertoilemaan, että on todennut eksällä olevan joku diagnoosi, niin se ei pääty hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asiallinen ja sitoutuva ihminen, silti meillä hajosi avoliitto omasta aloitteestani kesken avopuolison telkkarinkatselun. Kävelin olkkariin ja kerroin, että suhde on ohi. Ja se todella oli, ihan kaikkineen, emme jääneet ystäviksi. 

Meillä oli ollut ongelmia ja olin kyllä sanonut niiden johtavan eroon, jos niitä ei ratkaista minua tyydyttävällä tavalla. 

Olen pahoillani. Tai onko tuo tapahtunut ollut sitten hyväkin asia. Ymmärrän tuon, että olet halunnut erota. Me olemme keskustelleet vain siitä, miten on väsymystä ja omia paineita liikaa, ja tunteet kadoksissa ehkä sen takia. Ehkä aika eri tilanne kuitenkin. Mutta toki sen ymmärrän, että suhde voi päättyä, jos ei suhteen ongelmia koiteta korjata..

Ap

Mutta kun itsekin sanoit jossakin viestissäsi, että aiemmila kerroilla miehen piti jopa erota sinusta, jotta asiat suhteessa muuttuivat. Siksi en laittaisi paljoakaan painoarvoa sen päälle, että ette muka ole keskustelleet erosta jos asiat eivät muutu. Tai ehkä ette ole keskustelleet, mutta mies on sen käytöksellään näyttänyt. Vaikuttaa siltä, että luulet kommunikoivanne hyvin, mutta oikeasti et(te) kuuntele ollenkaan, oletat vain ja kuulet haluamasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän, että haluaa jatkaa suhdettaan. Itsellä myös äärimmäisen pitkä sinkkuus takana, enkä ikinä halua palata siihen takaisin. Meidät on todennäköisesti pitänyt yhdessä se, että vain toinen meistä on hankala ja vuosien saatossa opittu tuntemaan toisemme niin, ettei niitä tilanteita juuri tule enää.

Niin no, parisuhde on aina vapaaehtoista. Jos haluaa elää elämänsä ennemmin huonossa suhteessa kuin yksin, niin siinähän elätte. Ei se meiltä muilta pois ole. Mutta minä ainakin halusin muutoksen ja paremman suhteen, joten erosin ja nyt minulla on ihana mies. 

 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän, että haluaa jatkaa suhdettaan. Itsellä myös äärimmäisen pitkä sinkkuus takana, enkä ikinä halua palata siihen takaisin. Meidät on todennäköisesti pitänyt yhdessä se, että vain toinen meistä on hankala ja vuosien saatossa opittu tuntemaan toisemme niin, ettei niitä tilanteita juuri tule enää.

Kiitos, ymmärrät oikein hyvin. Minä en kaiken lisäksi usko, että vaihtamalla paranee jos suhteessa ja toisilleen sopivuudessa ei ole ongelmaa. Vaikka täällä moni sitä meistä epäileekin. Toisen koko ajan enemmän tunteminen ja toisistaan oppiminen on juuri lopulta todella tärkeää, että voi pysyä yhdessä. Hankalia tilanteita tulee ja vaikeita asioita elämässä eteen, vaikka ei haluaisi, ja ne ei liity välttämättä suhteeseen. Mutta heijastuvat siihen väkisinkin. Se miten siinä oppii kaiken paineen kanssa olemaan ja toisenkin kanssa kommunikoimaan, on molempien opeteltava.

Ja ihan älytöntä, toiseen kommenttiin. Ei kai kukaan nyt toisen asioita kylillä huutele. Tämäkin tuntuu jo liian rohkealta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän, että haluaa jatkaa suhdettaan. Itsellä myös äärimmäisen pitkä sinkkuus takana, enkä ikinä halua palata siihen takaisin. Meidät on todennäköisesti pitänyt yhdessä se, että vain toinen meistä on hankala ja vuosien saatossa opittu tuntemaan toisemme niin, ettei niitä tilanteita juuri tule enää.

Kiitos, ymmärrät oikein hyvin. Minä en kaiken lisäksi usko, että vaihtamalla paranee jos suhteessa ja toisilleen sopivuudessa ei ole ongelmaa. Vaikka täällä moni sitä meistä epäileekin. Toisen koko ajan enemmän tunteminen ja toisistaan oppiminen on juuri lopulta todella tärkeää, että voi pysyä yhdessä. Hankalia tilanteita tulee ja vaikeita asioita elämässä eteen, vaikka ei haluaisi, ja ne ei liity välttämättä suhteeseen. Mutta heijastuvat siihen väkisinkin. Se miten siinä oppii kaiken paineen kanssa olemaan ja toisenkin kanssa kommunikoimaan, on mol

Mutta jos toinen ei halua yrittää oppia sinun kanssasi, niin ei halua. Sinä et voi pakottaa yhtään ketään yhtään mihinkään.