Lue keskustelun säännöt.
Mies halusi taas erota
15.05.2024 |
Olemme olleen miehen kanssa noin 3 vuotta suhteessa, missä hän on lähtenyt luotani jo 3 kertaa. Nyt päätti jälleen viime viikolla erota. Meidän suhteemme on ihan täydellinen molempien mielestä. Hassuttelua, rakkautta, läheisyyttä, yhteisiä suunnitelmia ja tekemistä. Nyt mies on ollut kuukauden verran todella yliväsynyt ja jossain vaiheessa nukkui todella paljon. Epäilin masennusta. Sitten alkoi hiipimään vähän tunnekylmyys minua kohtaan, jopa ihan vähän tiuskiminen. Nämä ei ole hänelle yhtään tyypillistä. Tuntuu, että nyt hän vaan päätti erota tuosta vaan, ja ihan kun sekään ei tuntuisi missään. Hänellä on vaikea lapsuus ja traumoja menneisyydessä ja varmasti juuri alttiutta masennukseen, tai sellaista jopa päällä. Olen tututustunut miehen tyttöön, nyt 7v., myös todella hyvin. Tuntuu ihan kauhealta että tämä meidän perhe näin yhtäkkiä hajotetaan. Luulen että kyse on enemmänkin ulkoisista syistä, mutta olenko tyhmä jos odotan miestä vielä takaisin. Minä olen aiheuttanut enemmänkin ennen erot, omilla peloillani. Mutta olen saanut niitä tosi hyvin haltuun. Nyt kun alkoikin suhteessamme tasainen vaihe ja voin hyvin, hän ei enää tunnekaan mitään ja haluaa erota. Mitä ihmettä? Annanko nyt vaan aikaa ja tilaa, jospa asiat vielä ratkeaa. Tilaa hän tuntuu kovasti tarvitsevan, mitä en aina oikein ole tiennyt, kuinka antaa. Kiitos jos joku osaisi auttaa.
Kommentit (325)
Ap, mitkä kriteerit sinulla on hyvälle parisuhteelle? Vastaa, jos haluat, mutta mieti nyt ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, tarvitsee siihen parisuhteeseen muutakin kuin tunteen. Mutta tarvitsee siinä se tietty tunne olla, kyllä sen tietää heti jos sellainen on. Se ei ole edes tunne vaan sellainen sielun sopivuus. Tunteet vaihtelee mutta tietynlainen sopivuus pysyy ja halu.
Mutta jos AP otat sellaisen näkökannan että mies ei ole masentunut yhtään tällä hetkellä vaan iloisena tapailee eri naisia tälläkin hetkellä. Muuttuisiko tuo sinun auttamishalusi?
Eivät kaikki tunnevsitä heti. On ihan tervettä, että tunne muodostuu ajan kanssa. Kasvaahan se muutenkin suhteen edetessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tarvitsee siihen parisuhteeseen muutakin kuin tunteen. Mutta tarvitsee siinä se tietty tunne olla, kyllä sen tietää heti jos sellainen on. Se ei ole edes tunne vaan sellainen sielun sopivuus. Tunteet vaihtelee mutta tietynlainen sopivuus pysyy ja halu.
Mutta jos AP otat sellaisen näkökannan että mies ei ole masentunut yhtään tällä hetkellä vaan iloisena tapailee eri naisia tälläkin hetkellä. Muuttuisiko tuo sinun auttamishalusi?
Eivät kaikki tunnevsitä heti. On ihan tervettä, että tunne muodostuu ajan kanssa. Kasvaahan se muutenkin suhteen edetessä.
Ehkä ei, itsellä ei ole kokemusta sellaisesta tilanteesta..
Ei suhdetta ole järkeä pitää tai olla pitämättä tunteiden mukaan. Sitoutuminen on sitä, että tunnetaan riittävästi toista kohtaan ja lähdetään rakentamaa hyvää elämää. Molemmat voivat luottaa suhteen pysyvyyteen ja ongelmat ovat "normaaleja".
Teinit elävät tunteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tarvitsee siihen parisuhteeseen muutakin kuin tunteen. Mutta tarvitsee siinä se tietty tunne olla, kyllä sen tietää heti jos sellainen on. Se ei ole edes tunne vaan sellainen sielun sopivuus. Tunteet vaihtelee mutta tietynlainen sopivuus pysyy ja halu.
Mutta jos AP otat sellaisen näkökannan että mies ei ole masentunut yhtään tällä hetkellä vaan iloisena tapailee eri naisia tälläkin hetkellä. Muuttuisiko tuo sinun auttamishalusi?
Eivät kaikki tunnevsitä heti. On ihan tervettä, että tunne muodostuu ajan kanssa. Kasvaahan se muutenkin suhteen edetessä.
Ehkä ei, itsellä ei ole kokemusta sellaisesta tilanteesta..
Mulla meni 3 kk. 25 vuotta sitten. Vieläkin tuntuu oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aiemmin kuin ap. Nyt on asiat muuttuneet ja nollatoleranssi tuollaiselle eroilulle.
Vierailija kirjoitti:
Olin aiemmin kuin ap. Nyt on asiat muuttuneet ja nollatoleranssi tuollaiselle eroilulle.
Sama. Yhden kanssa tuli sen verran hämminkiä jo itsellekin tuosta käytöksestä, että piti käydä traumaterapiassa. Oivalsin siellä että mukana omissa hommissa pitää olla sekä järki sekä tunteet. Ja tosiaan, nollatoleranssi on nykyään tuollaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, etsu tietoa traumasiteestä. Se on huumetta. Se huojennuksen tunne, kun kaikki onkin taas hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko tunteet vaan voineet kuolla ja mitä jos minä olenkin se, joka aiheutan miehelle masennuksen :( Jos olen aiemmin ollut mustasukkainen, ne on olleet raskaita juttuja. Ja vaikka voin nyt paremmin, jospa mies ei vaan enää tunne mitään ja ei halua olla siksi tietenkään enää kanssani. Ulkoiset tekijät ja masennus, minusta johtumattomat, ja menneisyyden huolet, on toki olleet olemassa ja jo monta kuukautta painaneet. Mutta mitä jos silti kaiken pahan alku ja juuri olen minä :(
Tuohon persoonallisuushäiriön tunteettomuuteen mieluummin tarttuisin. Tai just jonkun sellaisen, kun huono vointi alkoi, se ei johtunut pitkään aikaan minusta. Ja ei kuulema lopussakaan. Vaan omista asioista.
Onpa raskasta alkaa näitä näin kaivelemaan, kun ei voi toisen kanssa keskustella.
Ap
Älä nyt hyvä nainen enää kaivele mitään, vaan jatka elämääsi! Mies halusi erota, te erositte. Aivan turha nyt kaivella ja diagnosoida miehelle kaiken näköistä.
Ja tuo sinunkin hyvin itsekeskeinen ajattelu, että sinä olet syypää, sinusta johtuu, sinä sinä sinä. Entä sitten? Hän halusi erota oli syy mikä tahansa. Nyt sitten juoksujalkaa takaisin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella ihania kirjoituksia ja ajatuksia avaavia, kiitos paljon! En ole halunnut koskaan loukata häntä ja haluaisin että hänkin voisi vaan hyvin. On tämä siksikin raskasta. Haluaisin auttaa. Mutta ilmeisesti minun apuani ei enää tarvita :(
En tiedä pelkäänkö myös, kun olen ollut joskus lähes 15 vuotta sinkkuna, että nytkö alkaa taas se kausi. En yhtään haluaisi. On ollut aivan ihanaa olla parisuhteessa <3 Meillä piti olla mukava yhteinen kesäkin tulossa ja nyt vietän sen hyvin pitkälti yksin. Ei siinäkään mitään, mutta paljon hauskempaa sekin olisi ollut yhdessä. Kuten monet muutkin asiat ja tekemiset.
Voi kun tietäisi edes vähän mitä toinen ajattelee, se voisi helpottaa mieltä. Mutta ei auta. Kaipa hänestä jotain kuulumisia vielä joskus kuulen.
Ap
LÄHEISRIIPPUVUUS! Pelkäät siis yksin oloa, joten tarraat kynsin hampain kiinni mihin tahansa huonoon suhteeseen. Nyt selkä suoraksi ja omanarvontunnetta etsimään!
Ap vaikuttaa todella raskaalta. Täälläkin eron jälkeen tivaa täysin tuntemattomilta jotain syitä eroon. Jos tivaaminen on ollut edes murto-osan tästä, niin ymmärrän kyllä miestä! Etenkin tuolla olenko minä syypää twistillä, joka vaikuttaa niin säälin kerjäämiseltä, että oikein puistattaa.
Mieti itse ap, olet eroamassa. Toinen koko ajan kyselee, että mitä tein väärin, miksi minä, etkö enää rakasta, miksi, mitä voit tehdä toisin, miten saadaan suhde toimimaan, miksi mies tekee sitä tätä ja totam todella raskasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko tunteet vaan voineet kuolla ja mitä jos minä olenkin se, joka aiheutan miehelle masennuksen :( Jos olen aiemmin ollut mustasukkainen, ne on olleet raskaita juttuja. Ja vaikka voin nyt paremmin, jospa mies ei vaan enää tunne mitään ja ei halua olla siksi tietenkään enää kanssani. Ulkoiset tekijät ja masennus, minusta johtumattomat, ja menneisyyden huolet, on toki olleet olemassa ja jo monta kuukautta painaneet. Mutta mitä jos silti kaiken pahan alku ja juuri olen minä :(
Tuohon persoonallisuushäiriön tunteettomuuteen mieluummin tarttuisin. Tai just jonkun sellaisen, kun huono vointi alkoi, se ei johtunut pitkään aikaan minusta. Ja ei kuulema lopussakaan. Vaan omista asioista.
Onpa raskasta alkaa näitä näin kaivelemaan, kun ei voi toisen kanssa keskustella.
Ap
Älä nyt hyvä nainen enää kaivele mitään, vaan jatka elämääsi! Mies halusi erota, t
Tämä! Sinulla ei ole mitään oikeutta alkaa diagnosoida eksääsi...
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitkä kriteerit sinulla on hyvälle parisuhteelle? Vastaa, jos haluat, mutta mieti nyt ainakin.
Mies. Tai ihminen riittää. Tai kunhan hengittää. Sekään ei ole pakollista. Ehkä nalle. Kunhan en joudu olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tuntunut että minua on tässä suhteessa rakastettu enemmän kun koskaan ennen. Sen tuntee ja näkee jo toisen katseessa. Ainoastaan viime viikot ja kun miehen oma olo on selvästi ollut huonompi, on vaikuttanut. Ehkä? Aluksi hän sanoikin ettei asiat liity minuun tai suhteeseemme, ja että haluaa saada kaiken toimimaan. Mutta nyt ne tunteet. Voiko ne niin vaan kadota, vai onko ne vaan piilossa jonkun muun pahan olon alla
Ap
Tämä on varmaan kirjoitettu, mutta tuollaista se just on narsistien ja muiden luonnevikaisten kanssa. Korkealla ja kovaa ja sitten taas pudotaan syvälle.
Tulevaisuudensuunnitelmia on, onko ne toteutuneet myös sovitusti vai ovatko ne jotain haman tulevaisuuden suunnitelmia?
Jos haluat tasapainoisen ja normaalin suhteen tai edes säilyttää mielenterveytesi, lähde.
P.S. Sinua ei todellakaan ole koskaan rakastettu, jos suurinta rakkautta koet ihmiseltä, joka lemppaa sinut vähän väliä eikä pysty hallitsemaan itseään.
P.P.S. KETÄÄN EI VOI RAKASTAA EHJÄKSI.
P.P.P.S. Totta kai se tuntuu ihkulta se suhde, sille on oma termikin: shared FANTASY
Monia meistä ei ole koskaan rakastettu. Monet meistä on epätäydellisiä. Jotenkin sitä on jokaisen kuitenkin pärjättävä täällä. Tämä suhde selvästi teki ap:n onnelliseksi. Täydellistä suhdetta ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tuntunut että minua on tässä suhteessa rakastettu enemmän kun koskaan ennen. Sen tuntee ja näkee jo toisen katseessa. Ainoastaan viime viikot ja kun miehen oma olo on selvästi ollut huonompi, on vaikuttanut. Ehkä? Aluksi hän sanoikin ettei asiat liity minuun tai suhteeseemme, ja että haluaa saada kaiken toimimaan. Mutta nyt ne tunteet. Voiko ne niin vaan kadota, vai onko ne vaan piilossa jonkun muun pahan olon alla
Ap
Tämä on varmaan kirjoitettu, mutta tuollaista se just on narsistien ja muiden luonnevikaisten kanssa. Korkealla ja kovaa ja sitten taas pudotaan syvälle.
Tulevaisuudensuunnitelmia on, onko ne toteutuneet myös sovitusti vai ovatko ne jotain haman tulevaisuuden suunnitelmia?
Jos haluat tasapainoisen ja normaalin suhteen tai edes säilyttää mielenterveytesi, lähde.
P.S. Sin
Monia meistä ei ole koskaan rakastettu. Monet meistä on epätäydellisiä. Jotenkin sitä on jokaisen kuitenkin pärjättävä täällä. Tämä suhde selvästi teki ap:n onnelliseksi. Täydellistä suhdetta ei ole olemassakaan.
Totta kai se teki onnelliseksi, kun se tapahtui ap:n päässä. Ap voi jatkaa seuraavaa tai samaa mielikuvitussuhdetta, ei siihen sitä miestä tarvita. (Ei ole rakastettu minuakaan, tutuksi on tullut nämä kompensointimekanismit.)
Ja joku kirjoitti, ettei eksää voi diagnosoida. Mikä estää? Usein on ihan hedelmällistäkin diagnosoida suhde ja eksä. Ei siksi, että saisi hänet takaisin vaan siksi, että voisi oppia ja kehittyä.
Ap, jos jatkat terapiaasi, älä mene uudelleen sille samalle terapeutille vaan valitse tarkkaan uusi terapeutti tällä kriteerillä, minkä esitän.
Sinä olet jäänyt lapsuudessa sellaiseen perususkomukseen, että muut ovat hyviä ja vika on sinussa, sinä olet se "paha". Oikeasti tilanne on ollut niin (ehkä et edelleenkään näe sitä tai ainakaan tunne sitä), että vanhemmissasi/vanhemmassasi on ollut vikaa. Terapiassa olisi pitänyt herättää terve suuttumus ja terve omanarvontunto sekä terve tapa peilata itseään maailmaan.
Sinun pitäisi nyt olla raivoissasi ja loukkaantunut. Mies on taas kerran vetänyt maton jalkojesi alta. Sen sijaan yliymmärrät häntä ja selittelet, että hän nyt vaan on masentunut. Joo, voi olla, mutta se ei oikeuta tuollaista toimintaa.
Terve reaktio on terve suuttumus ja sitä seuraava terve rajanveto: ei enää takaisin tuota miestä, vaikka anelisi sitä ja ylistäisi sinut taivaisiin ja vetoaisi vanhoihin hyviin aikoihin.
Tiedän mistä puhun, olen käynyt tuon tien. Hyviä terapeutteja on harvassa, mutta hyvä terapeutti välittää asiakkaastaan sen verran, että johdattaa hänet tuolle tielle sen sijaan, että vain keskusteltaisiin vaikeista tapahtumista.
Suomen yleisin kiintymyssuhdemalli on välttelevä kiintymyssuhde. Ei kaikki voi mennä terapiaan. Kyllä se ensisijainen henkilö, jonka kanssa asiat hoidetaan on oma puoliso. Ap sanoi jossain viestissä, että olisi halunnut oppia toimimaan paremmin puolisonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suomen yleisin kiintymyssuhdemalli on välttelevä kiintymyssuhde. Ei kaikki voi mennä terapiaan. Kyllä se ensisijainen henkilö, jonka kanssa asiat hoidetaan on oma puoliso. Ap sanoi jossain viestissä, että olisi halunnut oppia toimimaan paremmin puolisonsa kanssa.
Ap:lla ei ole enää sitä puolisoa ja nyt pitää mennä eteenpäin. Koko ketjun lukeneena veikkaan että vaikka ap olisi seissyt päällään niin mies olisi lähtenyt. Ero ei johdu ap:sta vaan kyse on miehestä ja siitä etteivät he ole sopivia toisilleen. Toki aina pitää reflektoida ja miettiä mitä voi tehdä seuraavassa suhteessa eri tavalla tai paremmin. P.s. jos itsellä on omia käsittelemättömiä asioita niin ei niitä puolison pidä terapoida vaan pitää mennä itse yksin terapeutille. Ei toinen voi korjata toisen kiintymysmalliongelmia loputtomiin.
Voi myös johtua miehen mulkkuudesta eikä mistään yhteensopimattomuudesta. No, toki mulkku ei oikein sovi yhteen normaalin kanssa.
Niin, tarvitsee siihen parisuhteeseen muutakin kuin tunteen. Mutta tarvitsee siinä se tietty tunne olla, kyllä sen tietää heti jos sellainen on. Se ei ole edes tunne vaan sellainen sielun sopivuus. Tunteet vaihtelee mutta tietynlainen sopivuus pysyy ja halu.
Mutta jos AP otat sellaisen näkökannan että mies ei ole masentunut yhtään tällä hetkellä vaan iloisena tapailee eri naisia tälläkin hetkellä. Muuttuisiko tuo sinun auttamishalusi?