Miksi oletetaan, että pikkulapsiperheiden vanhempien pitäisi jaksaa ilman lepoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on koomista, miten 80-v. äitini valittaa vanhusten viriketoiminnan lopettamisesta. Kaupunki maksoi siis tähän asti jotain kivaa jumppaa, maalaamista, luontoretkiä, kahvitteluja, ystävätoimintoja ja kerhoja täysin terveille ja toimintakykyisille vanhuksille. Eihän me ruuhkavuosissa tarpojatkaan saa mitään hiton virikekerhoja. Me pärjätään yksin ja tämä tulee leviämään niin, että myös vanhukset pärjäävät yksin. Muistetaan, etteivät hekään saa valittaa.

 

Kyllähän aikuisillekin järkätään vaikka minkälaisia harrastuksia, esim. kansalaisopistot.

Ai ilmaiseksi? Noihin seniorikerhoihin oli kyydityksetkin. Jos johonkin pääsee harrastamaan ilmaiseksi ilman lapsia niin, että haetaan kotiovelta ja valtio maksaa, niin lähden ilomielin!

 

Voi pyhä luoja, mitä vielä. Harrasta omilla rahoillasi, loismamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on koomista, miten 80-v. äitini valittaa vanhusten viriketoiminnan lopettamisesta. Kaupunki maksoi siis tähän asti jotain kivaa jumppaa, maalaamista, luontoretkiä, kahvitteluja, ystävätoimintoja ja kerhoja täysin terveille ja toimintakykyisille vanhuksille. Eihän me ruuhkavuosissa tarpojatkaan saa mitään hiton virikekerhoja. Me pärjätään yksin ja tämä tulee leviämään niin, että myös vanhukset pärjäävät yksin. Muistetaan, etteivät hekään saa valittaa.

 

Kyllähän aikuisillekin järkätään vaikka minkälaisia harrastuksia, esim. kansalaisopistot.

Ai ilmaiseksi? Noihin seniorikerhoihin oli kyydityksetkin. Jos johonkin pääsee harrastamaan ilmaiseksi ilman lapsia niin, että haetaan kotiovelta ja valtio maksaa, niin lähden ilomielin!

Oletko yh kun et pääse harrastamaan ilman lapsia?

Ei voi vaatia että työssäkäyvä joka kerta ottaisi kopin kodinhoidosta töiden jälkeen. Päiviä voisi vuorotella tai jos työ on sellainen ettei arkena tehdä muuta kuin mennä töiden jälkeen nukkumaan ja ehkä syödään (tälläisiäkin töitä on), niin viikonloppuna työssäkäyvä antaisi toisen tehdä myös omia menojaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.

Ehkä nyt näillä valittajilla vanhemmilla ei ole kokemusta omasta lapsuudestaan, millaista lapsiperheen elämä on kun on useampia muksuja. Itse ovat jostain yhden kahden lapsen perheestä, josta helikopteri vanhemmat ovat kaikki ikävät jutut raivanneet lasten tieltä ja mitään normaalia kotityövelvollisuuksia tai pienempien sisarusten hoitovelvollisuuksia ei ole ollut. Nyt sitten ollaan järkyttyneitä kun kotitonttu ei teekään kaikkia ikäviä hommia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on koomista, miten 80-v. äitini valittaa vanhusten viriketoiminnan lopettamisesta. Kaupunki maksoi siis tähän asti jotain kivaa jumppaa, maalaamista, luontoretkiä, kahvitteluja, ystävätoimintoja ja kerhoja täysin terveille ja toimintakykyisille vanhuksille. Eihän me ruuhkavuosissa tarpojatkaan saa mitään hiton virikekerhoja. Me pärjätään yksin ja tämä tulee leviämään niin, että myös vanhukset pärjäävät yksin. Muistetaan, etteivät hekään saa valittaa.

 

Kyllähän aikuisillekin järkätään vaikka minkälaisia harrastuksia, esim. kansalaisopistot.

Ai ilmaiseksi? Noihin seniorikerhoihin oli kyydityksetkin. Jos johonkin pääsee harrastamaan ilmaiseksi ilman lapsia niin, että haetaan kotiovelta ja valtio maksaa, niin lähden ilomielin!

 

Nuo palvelut oli lopulta hyödyksi vanhusten keski-ikäisille väsyneille lapsille, joiden ei tarvinnut olla 24/7/365 vanhuksen viihdyttäjänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.

Kyllä minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen hankaloitunut samaan aikaan kun joka puolella pyritään kuormittamaan varsinkin äitejä kaikella.

Suomalaiset äidit hävetkää - olette oikeasti pelkkiä narsisteja! Mikään ei vahingossakaan ole teidän omaa syytänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.

Kyllä minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen hankaloitunut samaan aikaan kun joka puolella pyritään kuormittamaan varsinkin äitejä kaikella.

Sinulla on kokemuksellista vertailupohjaa näistä romahtaneista palvaluista?

Mä voin vertailla omaa lapsuutta 90-luvulla ja nyt. Meitä oli kolme pientä lasta, ja lastenhoitaja tuli kunnalta ettei äidin tarvinnut lähteä kuljettamaan meitä hoitoon. Kunnan siivooja kävi säännöllisesti isoissa perheissä ja äiti vielä valitti, miten suursiivouksen jälki ei miellyttänyt. Synnytyksen jälkeen meille tuli myös kodinhoitaja pesemään ikkunat ja laittamaan ruokaa, äiti lepäsi vauvan kanssa makuuhuoneessa. Mummot kävivät kylässä ruokien kanssa. Isä vahti meitä iltaisin, jotta äiti pääsi kansalaisopistoon harrastamaan. Olimme keskenämme, kun hän kävi kampaajalla ja vaateostoksilla, niitä pidettiin suurperheen äidin oikeutena. Kesäisin olimme vähintään kaksi viikkoa putkeen mummoloissa, lopun ajan yksin, ja minä 9-vuotiaana kelpasin jo vauvan hoitajaksi. Hain myös sisaruksia päiväkodista ja käytin heitä muskareissa, ettei äidin tarvinnut vaivautua.

Ja millaista on nykyään? Ei mitään näistä.

Vierailija kirjoitti:

Kun puoliso tulee töistä kotiin, kotona oleva pääsee omiin harrastuksiin. Näin meillä on toiminut eikä ole tarvinnut huutaa yhteiskuntaa apuun.

Entä jos se työkin on niin kuormittavaa ja raskasta, että olisi tarve 'puhallella' hetki ennen siirtymistä toiseen työhön, kotiin?

Hyvinvointivaltio? hmmsen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta.

Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Paras vertaus jonka olen kuullut ja mitä tällä tarkoitetaan:

Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.

Entä mistä ihminen hakee apua, kun valtiokaan ei enää pysty auttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.

Kyllä minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen hankaloitunut samaan aikaan kun joka puolella pyritään kuormittamaan varsinkin äitejä kaikella.

Lapsiperheille ei ole -70-luvun jälkeen ole ollut mitään muita "palveluja" kuin neuvola ja lähes ilmainen päivähoito. 

Tietenkin vanhemmat kaipaavat lepoa. Nykylapsia ei vaan kukaan jaksa, siksi niitä ei kukaan ota kotiinsa. Eli ne kasvatettu kaiken keskipisteiksi. Siinä uupuvat kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyrsii, kun jaksetaan hokea, että on sitä ennenkin vanhempina jaksettu vaikka 80- tai 90-luvulla.

Kuulemma tuolloin oli monissa paikoissa saatavana kotiapua, jos esimerkiksi vanhemmalla oli käsi paketissa. Työntekijä tuli laittamaan ruoat ja huolehtimaan lasten tarpeista. Tällaista ei enää ole.

Tuolloin oli jo pyykinpesukoneet ja tiskikoneet, ei tarvinnut käsin hoitaa noita. Eikä tuolloin monessa kodissa ollut mitään lehmien lypsämistä ja muuta, mihin näissä muisteloissa monet vetoavat.

Työelämä oli kevyempää ja jopa yhden ihmisen palkalla tuli toimeen. Näytäpä nykyisin paikka, jossa perhe voi hankkia duunari-isän palkalla omakotitalon, auton ja maksaa perheen elämisen, kun äiti hoitaa lapsia kotona.

Ei 80-luvulla saati 90-luvulla ollut yhtään mitään tuollaista saatavilla, jos lapset olivat päiväkodissa ja jos eivät olleet, niin ensisi

Mun esikoinen syntyi 1985 eikä 80-luvulla saanut kyllä lasta mihinkään kunnalliseen päivähoitoon (ne oli silloin "lastentarhoja" - lapset meni aina tarhaan ei päikkyyn, kuten nykyään) kun töihin piti lähteä. Piti kysellä naapurit ja kylänmiehet, kuka ottaisi lapsen päiviksi hoitoon. Ja piti maksaa ihan itse hoitajalle palkka.



Meidän naapurissa asui viiden lapsen äiti, heille tuli joskus kodinhoitaja. Äiti lähti kaupungille ja sillä aikaa hoitaja hoiti lapset, laittoi ruokaa ja leipoi.



Nykyvanhemmat tekevät itse itselleen vaatimuksia, someko siihen on syynä - kilpaillaan kenellä on hienointa ja parasta ja eniten kiirettä. Ei lapsilla ole pakko olla harrastuksia mihin kuskataan ja yksi harrastus riittää per nuppi. Eikä senkään tarvitse olla aikataulutettu harrastus. Itsekin olen ollut 2 lapsen yh ja välillä piti kiirettä ja välillä ei. Avioliitossa ollessa mies oli yrittäjä, jota ei juuri kotona näkynyt. Ei lapsilla tarvitse olla merkkivaatteita viimeisen päälle. Pikkulapset ei välitä yhtään mitään onko päällä Gugguuta vai mitä.

Pitää osata organisoida, ei ruokaa tarvitse laittaa joka päivä, pyykit pyörii itsekseen - en ole silittänyt mitään pyykkiä yli 30 vuoteen. Verhoja ja pöytäliinoja varten on rauta olemassa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun puoliso tulee töistä kotiin, kotona oleva pääsee omiin harrastuksiin. Näin meillä on toiminut eikä ole tarvinnut huutaa yhteiskuntaa apuun.

Entä jos se työkin on niin kuormittavaa ja raskasta, että olisi tarve 'puhallella' hetki ennen siirtymistä toiseen työhön, kotiin?

Silloin kannattaa pudottaa se reilusti yli 30 kilon ylimääräinen paino pois. Jos olet riippuvaine yhteiskunnasta, et voi itse hyvin. Silloin kannattaa tehdä sille omalle elämälle jotain eikä teistä piiska kourassa vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun puoliso tulee töistä kotiin, kotona oleva pääsee omiin harrastuksiin. Näin meillä on toiminut eikä ole tarvinnut huutaa yhteiskuntaa apuun.

Entä jos se työkin on niin kuormittavaa ja raskasta, että olisi tarve 'puhallella' hetki ennen siirtymistä toiseen työhön, kotiin?

Siihen on se työmatka kotiin. Olen ollut sekä kotona oleva että töissäkäyvä osapuoli pikkulapsiaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.

Kyllä minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen hankaloitunut samaan aikaan kun joka puolella pyritään kuormittamaan varsinkin äitejä kaikella.

Sinulla on kokemuksellista vertailupohjaa näistä romahtaneista palvaluista?

Mä voin vertailla omaa lapsuutta 90-luvulla ja nyt. Meitä oli

Anteeksi vaan mutta 3 -lapsinen perhe ei ole suurperhe millään mittapuulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi vaatia että työssäkäyvä joka kerta ottaisi kopin kodinhoidosta töiden jälkeen. Päiviä voisi vuorotella tai jos työ on sellainen ettei arkena tehdä muuta kuin mennä töiden jälkeen nukkumaan ja ehkä syödään (tälläisiäkin töitä on), niin viikonloppuna työssäkäyvä antaisi toisen tehdä myös omia menojaan.

Silloin on metatyöt perheessä tekemättä jos koti vaatii orjallista tekemistä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun puoliso tulee töistä kotiin, kotona oleva pääsee omiin harrastuksiin. Näin meillä on toiminut eikä ole tarvinnut huutaa yhteiskuntaa apuun.

Entä jos se työkin on niin kuormittavaa ja raskasta, että olisi tarve 'puhallella' hetki ennen siirtymistä toiseen työhön, kotiin?

Sitten kannattaa harkita lastentekoa kahdesti. Arkea ei voi kaataa kokonaan toisen harteille.

Kummasti vaan täällä pystyn kasvattamaan lapsia yh:na väsymättä. Organisointikysymys. Tosin palkkani on sen verran hyvä ettei ihan joka senttiä tarvitse miettiä.

Tosin 2 asiaa aiheuttaa ärsytystä: 

1. Oletus, että yh on aina köyhä ja huonossa työssä 

2. Lasten harrastuksiin kuskaaminen, niitä on vähän turhan paljon. Onneksi vanhempi on kohta mopoautoikäinen.

Itseäni on yllättänyt se, ettei isovanhemmat halua olla lasten kanssa. Ajatteli, että on turvaverkot, mutta ei olekaan. 

 

Muutamme vielä kauemmaksi isovanhempia, mutta se ei haittaa, koska ei meillä tälläkään hetkellä ole (lähes) minkäänlaista apua. 

 

Lapset kasvaa vauhdilla. Mutta ei haluta viettää lasten kanssa aikaa. Kohta ne on jo isoja eikä paljoa muistoja isovanhempien kanssa vietetystä ajasta 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.

Kyllä minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen hankaloitunut samaan aikaan kun joka puolella pyritään kuormittamaan varsinkin äitejä kaikella.

Sinulla on kokemuksellista vertailupohjaa näistä romahtaneista palvaluista?

Mä voin vertailla omaa lapsuutta 90-luvulla ja nyt. Meitä oli

Ei kyllä 90-luvulla enää mitään kodinhoitajia, siivoojia ikkunanpesijöistä puhumattakaan normaalit lapsiperheet saaneet.  Omat lapset syntyneet 90-luvun alussa