Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi oletetaan, että pikkulapsiperheiden vanhempien pitäisi jaksaa ilman lepoa?
13.05.2024 |
Tähän oletukseen törmää usein netissä. "Itse olet lapsesi hankkinut, niin kyllä pitää aina jaksaa".
Monella pienten lasten vanhemmalla on seuraava tilanne: joko toinen puoliso on töissä ja toinen kotona lapsen/lasten kanssa. Kun puoliso tulee töistä kotiin, ei silloinkaan pääse lepäämään. Lapsen/lasten kanssa on oltava ja kotityöt tehtävä. Kaikilla lapset eivät mene kiltisti nukkumaan ajoissa ja nuku sikeästi mitään 12 tunnin yöunia, vaan osa lapsista ei nukahda aikaisin tai heräilee yöllä, jolloin vanhemmankin täytyy herätä. Jos molemmat vanhemmat ovat töissä, kuluu päivä töissä ja lapsi/lapset haetaan päiväkodista töiden jälkeen kotiin. Kotona odottaa taas ruoanlaitot ja muut kotityöt, lasta/lapsiakin on vahdittava. Osalla vanhemmista töitä täytyy tehdä myös kotoa käsin, vaikka virallinen työpäivä olisi jo ohi.
Kaiken tämän ohessa pitäisi aina ehtiä hankkimaan kausivaatteet (lapset kasvavat, joten samat eivät mene vuosia) ja huoltamaan ne, on neuvolat, vasukeskustelut, kodin kausityöt (lumityöt, ruohonleikkuut jne). Tukiverkkoja ei monilla lapsiperheillä ole: isovanhemmat ovat iäkkäitä/asuvat kaukana, harvalla on sisaruksiakaan hoitoavuksi (tilastojen valossa nykykolmekymppisillä on yleensä 1 sisarus) ja ne ystäväpiirin pikkulapsiperheet ovat ihan yhtä kiireisiä. Monissa pikkulapsiperheissä on tilanne, että vanhemmilla on täysi työpäivä aamusta iltaan (olipa lapset kotona toisen vanhemman kanssa tai päiväkodissa työpäivän ajan) ja osa jopa nukkuu yötkin huonosti. Lepoa ei juuri ole ja kaikki harrastukset/muut menot (hammaslääkärit, gynekäynnit tms) täytyy hoitaa niin, että joko toinen puolisoista tai joku muu katsoo lasta sen aikaa. Jos elämässä on henkisesti raskas tilanne (vaikka toinen vanhemmista on sairaana, iäkäs isovanhempi on huonossa kunnossa tai työelämässä on vaikea paikka), niin silloinkaan lepoa ei saa sen enempää.
Minusta on todella surullista, miksi vanhempia syyllistetään siitä, että he kaipaavat tällaisen arkirumban keskellä lepoakin. On oikeasti työlästä olla vanhempi 2020-luvulla, kun paineet ovat monelta suunnalta suuret. Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli paljon rennompaa: ei kytätty tarkkaan lasten syömisiä, melko pienetkin lapset saivat olla keskenään ulkona eikä vaatimustaso päiväkodeissa ja muualla ollut korkea. Työelämä on paljon hektisempää nykyään kuin ennen (tätä olen monilta vanhemmilta ihmisiltä kysynyt ja sanovat, että on ihan selvä ero entiseen). Toivon todella, että pikkulapsiperheitä kohtaan suhtauduttaisiin ymmärtäväisemmin. On ihan luonnollista, että väsyneet vanhemmat kaipaavat välillä lepoa.
Kommentit (159)
Tottakai tarvii lepoa ihan jokainem. Se mitä moni ei ymmärrä on se , että lapsia tehdään ymmärtämättä mitä se vaatii. Miten vielä 2020-luvulla, kun on internettikin ollut nykyvanhemmilla käytössä alusta asti, ei mitenkään saada selvitettyä lapsenteon kuormittavuutta? Ei osata edes googlettaa asiaa, mutta lapsia vain tehdään yksi toisen perään?
Se on se mitä moni ihmettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Perheillä ei ole ikinä ollut niin hyviä palveluita kuin nyt. olen syntynyt 70-luvun alussa ja silloin äitiysloma oli 3kk. Kotihoidontukea ei ollut. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Jos halusi olla vauvan kanssa pidempään kuin 3kk se piti maksaa itse.
Silloin oli perheverotus joten kotona voi olla ihan hienosti.
Oli myös kotipalvelu.
Oli töitä ja kotonakin ollut äiti pääsi helposti työelämään halutessaan.
Työelämässä pääsi etenemään esimiesasemaan pelkällä keskikoululla.
Neuvolat, lääkärit ja koulut oli läjellä. Hammaslääkäri koulussa tai koulun pihalla.
Vanhempien ei odotettu osallistuvan koulunkäyntiin mitenkään.
Lapset sai oäästää yksin ulos reilusti alle kouluikäisinä.
Lista on loputon.
Kyllä lapset nykyisinkin voi päästää yksin ulos. Täytyy vain järjestää asuinpaikkansa oikein.
70-luvullakaan ei yhden palkalla juhlittu: Isäni palkka meni kokonaan aravakolmion lyhennyksiin ja äidin pitämistä hoitolapsista saatiin ruoka rahoja. Ei ollut maksullisia harrastuksia ja ulkomaanmatkoja lapsille silloin. Äiti ompeli vaatteita, uusia sai harvoin. Serkkujen vanhoja oli myös. Elämä ja ruoka oli yksinkertaista. Televisiotakaan ei kaikilla alkuun vielä ollut, eikä jääkaappiakaan. Kylmä vesi saattoi tulla vain sisään tai kaivovesinouto, ulkokäymälät.
Koulutehtävistämme vanhemmat huolehtivat jo silloin.
Kesällä vanhemmat menivät auttamaan pientilallisia vanhempiaan heinätöihin, syksyllä perunannostoon. Me lapset ehkä jäimme kouluikäisenä sinne vanhempien lähdettyä töihin kaupunkiin, mutta ei sotaleskimummomme meidän perään sen kummemmin katsonut, mitä nyt ruuat, pesut, nukkumaanmenot.
Neuvolat ja hammashoitolat on jo kolmessa polvessa olleet aina lähellä tai ainakin vaivatta saavutettavissa.
Kotipalvelusta ei ole neljässä polvessa mitään kokemusta.
Jos pikkulapsiaika uuvuttaa, siinä ei auta muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa priorisoinaan ja noudattaa rutiineja. Rutiinien avulla päivään saadaan ennakoitava järjestys ja niitä noudattamalla löytyy myös hengähdyshetkiä arkeen.
Karsikaa kotoa kaikki ylimääräinen sälä pois. Lapsille riittää pienempikin määrä leluja, jotka on lapsellekin helppo kerätä pois leikin loputtua. Monesti lapsiperheissä on liikaa lasten vaatteitakin. Toki on makuasia, haluaako pestä usein vai harvoin pyykkiä.
Lapset mukaan kodin siivoukseen ja muihin kotitöihin, pyykin ripustukseen, ruuanlaittoon. Ulkoilkaa ja kuntoilkaa lastenne kanssa vuodenaikojen mukaan. Siinä lapselle mielekästä tekemistä, ei tarvitse kuskata maksullisiin harrastuksiin.
Ottakaa oppia vuoroviikkovanhemmuudesta. Toisen ottaessa koppia, toinen voi huilata.
Pikkulapsiaika on kuitenkin nopeasti ohi.
Sama tarina oli jo 16-v sitten ja sitä ennenkin. Miten mikään ei ole muuttunut? Aina uudet vanhemmat tulee ihmettelemään tätä samaa omalla vuorollaan. Oikeesti. Tän ei pitäis olla mikään yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kunnan pitäisi tarjota kodinhoito,- lastenhoitoapua niinkuin ennen vanhaan. Työelämäkin on nykyään niin uuvuttavaa, moni vanhempi väsynyt, ja ajatelkaapa yksinhuoltajia; ei koskaan omaa aikaa lapsenhoidolta, jos nyt ei sukulaiset/ystävät auta, ja harvalla auttavat
Kunta tarjoaa lastenhoitoapua. Sen kun viet muksusi lähestulkoon ilmaiseen päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi, et sitten lepää? Lapsillekin kivampi, kun äiti ei ole hermokimppu. Sinulla on jopa mies apuna. Voisitteko vaikka vuorotella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kunnan pitäisi tarjota kodinhoito,- lastenhoitoapua niinkuin ennen vanhaan. Työelämäkin on nykyään niin uuvuttavaa, moni vanhempi väsynyt, ja ajatelkaapa yksinhuoltajia; ei koskaan omaa aikaa lapsenhoidolta, jos nyt ei sukulaiset/ystävät auta, ja harvalla auttavat
Kunta tarjoaa lastenhoitoapua. Sen kun viet muksusi lähestulkoon ilmaiseen päivähoitoon.
Se ei oikein työssäkäyvää auta lepäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä valivali aloitusta. Vanhempien ymmärtäminenkö tuo sitä lepoa?
Kyllä minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen hankaloitunut samaan aikaan kun joka puolella pyritään kuormittamaan varsinkin äitejä kaikella.
Lapsiperheille ei ole -70-luvun jälkeen ole ollut mitään muita "palveluja" kuin neuvola ja lähes ilmainen päivähoito.
Mun nuorempi lapsi on syntynyt 1973, eikä silloin ollut "tavallisen" perheen lapsella mitään mahdollisuutta päästä päiväkotiin. Onneksi isoäiti otti puolivuotiaan hoitoonsa.
Luepa se viesti uudelleen ,johon vastasit. Sanottiinko siinä, että 70-luvulla oli kunnallista päivähoitoa? Siinä sanottiin, että 70-luvun JÄLKEEN oli vain neuvola ja päivähoito tarjolla lapsiperheille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kunnan pitäisi tarjota kodinhoito,- lastenhoitoapua niinkuin ennen vanhaan. Työelämäkin on nykyään niin uuvuttavaa, moni vanhempi väsynyt, ja ajatelkaapa yksinhuoltajia; ei koskaan omaa aikaa lapsenhoidolta, jos nyt ei sukulaiset/ystävät auta, ja harvalla auttavat
Kunta tarjoaa lastenhoitoapua. Sen kun viet muksusi lähestulkoon ilmaiseen päivähoitoon.
Se ei oikein työssäkäyvää auta lepäämiseen.
Lepää yöllä niinkuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Perheillä ei ole ikinä ollut niin hyviä palveluita kuin nyt. olen syntynyt 70-luvun alussa ja silloin äitiysloma oli 3kk. Kotihoidontukea ei ollut. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Jos halusi olla vauvan kanssa pidempään kuin 3kk se piti maksaa itse.
Silloin oli perheverotus joten kotona voi olla ihan hienosti.
Oli myös kotipalvelu.
Oli töitä ja kotonakin ollut äiti pääsi helposti työelämään halutessaan.
Työelämässä pääsi etenemään esimiesasemaan pelkällä keskikoululla.
Neuvolat, lääkärit ja koulut oli läjellä. Hammaslääkäri koulussa tai koulun pihalla.
Vanhempien ei odotettu osallistuvan koulunkäyntiin mitenkään.
Lapset sai oäästää yksin ulos reilusti alle kouluikäisinä.
Lista on loputon.
höpöhöpö. Erillisverotukseen siirryttiin jo 1976. Elintaso ja koulutustaso olivat silloin paljon alhaisempia kuin nykyisin. Nykyisinkin on koulut ja neuvolat lähellä ja lääkäreitä ja hammaslääkäreitä on enemmän kuin koskaan. Savossa oli 70-luvulla kuntia,joissa ei ollut hammaslääkäreitä lainkaan. Itse asuin lapsena 8000 asukkaan kunnassa, jossa oli yksi ikäloppu hammaslääkäri, jolle kukaan ei mennyt, koska hän lähinnä vaan poisti hampaita olipa ongelma mikä tahansa. Vanhemmat valvoivat silloinkin ,että läksyt tulee tehtyä ja neuvoivat,mitä ei koulussa opittu. Kukaan ei estä nykyisinkään päästämästä lapsia ulos. oma vika jos asut ongelma-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP. On oikeassa. Meiltä puuttuu apukäsiä lapsiperheille. Ei kukaan ole kone. Siinäpä oiva yritysidea työttömille. Maksullisena tietysti.
Siivousfirmoja on jo, mistä ostaa kotiin palveluita. Siitä vaan ostamaan. Samaten rahalla saa hoitajan kotiin. Siitä vaan ostamaan.
Eli suurimman osan 70-luvusta oli perheverotus, kuten kirjoitin.
Koulut, hammashoitolat, terveysasemat on keskitetty. Etkö seuraa yhtään uutisia?
Niin eli vanhempien ei oletettu käyvän koulua ja kyttäävän Wilmaa ja juoksevan koululla kuten nykyään.
Nykyään ei todellakaan alle kouluikäisiä voi päästää yksin ulos. Se on välitön lasu. Ja suositus nykyään on että vasta 12-vuotias on esimerkiksi kesälomalla yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP. On oikeassa. Meiltä puuttuu apukäsiä lapsiperheille. Ei kukaan ole kone. Siinäpä oiva yritysidea työttömille. Maksullisena tietysti.
Siivousfirmoja on jo, mistä ostaa kotiin palveluita. Siitä vaan ostamaan. Samaten rahalla saa hoitajan kotiin. Siitä vaan ostamaan.
Ennen sen sai kunnalta tilaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP. On oikeassa. Meiltä puuttuu apukäsiä lapsiperheille. Ei kukaan ole kone. Siinäpä oiva yritysidea työttömille. Maksullisena tietysti.
Siivousfirmoja on jo, mistä ostaa kotiin palveluita. Siitä vaan ostamaan. Samaten rahalla saa hoitajan kotiin. Siitä vaan ostamaan.
Ennen sen sai kunnalta tilaamalla.
Milloin ja missä? Olen syntynyt 1961 ja ikäni ollut kaupunkilainen. Kenelläkään en ole nähnyt tai kuullut kunnan maksamia apuja. Kaikki maksoivat itse. Asuimme omakotialueella, jossa sama siivooja kävi meidän lisäksi muutamassa talossa tietysti itse maksettuna.
Kyllä tuo huhu taatusti hyvältä kuulostaa, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eli suurimman osan 70-luvusta oli perheverotus, kuten kirjoitin.
Koulut, hammashoitolat, terveysasemat on keskitetty. Etkö seuraa yhtään uutisia?
Niin eli vanhempien ei oletettu käyvän koulua ja kyttäävän Wilmaa ja juoksevan koululla kuten nykyään.
Nykyään ei todellakaan alle kouluikäisiä voi päästää yksin ulos. Se on välitön lasu. Ja suositus nykyään on että vasta 12-vuotias on esimerkiksi kesälomalla yksin kotona.
Höpöhöpö. Ihan hyvin alle kouluikäiset voi olla yksin ulkona eikä kukaan tee lasua.
Saa väsyä. Ongelma on se ettei ole tukiverkkoja niin kukaan ei auta. Omat jo nuoria aikuisia. Raskasta oli niin ymmärrän hyvin.
Tukiperhe on ollut monelle hyvä ratkaisu, jos ei ole sukua silloin tällöin auttamassa lastenhoidossa. Sitä voi kysyä oman paikkakunnan sosiaalityöstä.
Alue: Aihe vapaa
Jos on perusterveitä lapsia niinkuin meillä niin ei se lapsiperhe-elämä nyt kovin raskasta ja vaativaa ole. Toki teimme vain 2 lasta koska siihen riitti henkiset ja taloudelliset resurssit. Ja 4 vuoden ikäero. Rahaa oli sopivasti kun eli järkevästi vaikka minä olin kotona ja vain mies töissä. Mies oli myös osallistuva hyvä isä. Ei kaivattu tai tarvittu mitään erikoista apua tai tukea. Pari kertaa vuodessa oli lapsi/ lapset mummolassa yökylässä ja kerran kesässä pari päivää mökillä. Olihan se kiva välillä olla kahden. Mutta lapset viihtyivät lelujensa kanssa pienestä asti eikä heitä tarvinnut jatkuvasti viihdyttää. Omassa turvallisessa pihassa myös leikkivät itsekseen tai kavereiden kanssa 4v lähtien (näköyhteys oli) Lapset oli/on helppoja. Nukkuvat hyvin, syövät monipuolisesti ja uskovat mitä sanotaan ja kaikki hommat hoituu. Harrastuksia ja ystäviä on.