Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi oletetaan, että pikkulapsiperheiden vanhempien pitäisi jaksaa ilman lepoa?
13.05.2024 |
Tähän oletukseen törmää usein netissä. "Itse olet lapsesi hankkinut, niin kyllä pitää aina jaksaa".
Monella pienten lasten vanhemmalla on seuraava tilanne: joko toinen puoliso on töissä ja toinen kotona lapsen/lasten kanssa. Kun puoliso tulee töistä kotiin, ei silloinkaan pääse lepäämään. Lapsen/lasten kanssa on oltava ja kotityöt tehtävä. Kaikilla lapset eivät mene kiltisti nukkumaan ajoissa ja nuku sikeästi mitään 12 tunnin yöunia, vaan osa lapsista ei nukahda aikaisin tai heräilee yöllä, jolloin vanhemmankin täytyy herätä. Jos molemmat vanhemmat ovat töissä, kuluu päivä töissä ja lapsi/lapset haetaan päiväkodista töiden jälkeen kotiin. Kotona odottaa taas ruoanlaitot ja muut kotityöt, lasta/lapsiakin on vahdittava. Osalla vanhemmista töitä täytyy tehdä myös kotoa käsin, vaikka virallinen työpäivä olisi jo ohi.
Kaiken tämän ohessa pitäisi aina ehtiä hankkimaan kausivaatteet (lapset kasvavat, joten samat eivät mene vuosia) ja huoltamaan ne, on neuvolat, vasukeskustelut, kodin kausityöt (lumityöt, ruohonleikkuut jne). Tukiverkkoja ei monilla lapsiperheillä ole: isovanhemmat ovat iäkkäitä/asuvat kaukana, harvalla on sisaruksiakaan hoitoavuksi (tilastojen valossa nykykolmekymppisillä on yleensä 1 sisarus) ja ne ystäväpiirin pikkulapsiperheet ovat ihan yhtä kiireisiä. Monissa pikkulapsiperheissä on tilanne, että vanhemmilla on täysi työpäivä aamusta iltaan (olipa lapset kotona toisen vanhemman kanssa tai päiväkodissa työpäivän ajan) ja osa jopa nukkuu yötkin huonosti. Lepoa ei juuri ole ja kaikki harrastukset/muut menot (hammaslääkärit, gynekäynnit tms) täytyy hoitaa niin, että joko toinen puolisoista tai joku muu katsoo lasta sen aikaa. Jos elämässä on henkisesti raskas tilanne (vaikka toinen vanhemmista on sairaana, iäkäs isovanhempi on huonossa kunnossa tai työelämässä on vaikea paikka), niin silloinkaan lepoa ei saa sen enempää.
Minusta on todella surullista, miksi vanhempia syyllistetään siitä, että he kaipaavat tällaisen arkirumban keskellä lepoakin. On oikeasti työlästä olla vanhempi 2020-luvulla, kun paineet ovat monelta suunnalta suuret. Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli paljon rennompaa: ei kytätty tarkkaan lasten syömisiä, melko pienetkin lapset saivat olla keskenään ulkona eikä vaatimustaso päiväkodeissa ja muualla ollut korkea. Työelämä on paljon hektisempää nykyään kuin ennen (tätä olen monilta vanhemmilta ihmisiltä kysynyt ja sanovat, että on ihan selvä ero entiseen). Toivon todella, että pikkulapsiperheitä kohtaan suhtauduttaisiin ymmärtäväisemmin. On ihan luonnollista, että väsyneet vanhemmat kaipaavat välillä lepoa.
Kommentit (159)
Kyllä kunnan pitäisi tarjota kodinhoito,- lastenhoitoapua niinkuin ennen vanhaan. Työelämäkin on nykyään niin uuvuttavaa, moni vanhempi väsynyt, ja ajatelkaapa yksinhuoltajia; ei koskaan omaa aikaa lapsenhoidolta, jos nyt ei sukulaiset/ystävät auta, ja harvalla auttavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voit nykyisinkin alkaa perhepäivähoitajaksi. Heistä on pulaa, kun nykyään kukaan ei enää niin pienellä korvauksella tee niin raskasta ja kotia kuluttavaa duunia.
Vieläkin lapset pystyvät harrastamaan aivan samalla tavoin ilmaiseksi: On partiota, iltapäiväkerhoja, lukea, piirtää, kirjoittaa, lintubongata, geokätköillä, valokuvata, blokata, tubettaa jne.
Älä viitsi, missä muka Suomessa niin paljon on narkkareita ja pedoja, ettei lapsi voi ulkoilla itsekseen? Ja aina voi muuttaa rauhallisemmalle alueelle, jos siltä tuntuu. Sieltä saattaa löytyä samanikäisiä kavereitakin enemmän.
Työaikana ei ole koskaan saanut käyttää lasta neuvolassa, hammashoitolassa tms. Paitsi jos on yrittäjä, liukuva työaika. Nythän paremmin pääsee viemään, kun on paljon etätyömahdollisuuksia, eikä työaika ole siten tarkasti sidottu.
Tehokkuutta alettiin työpaikoilla ajaa 2000 luvulla, 2010 vauhti alkoi lisääntyä ja nyt 2020 luvulla tahti on entisestään kiihtynyt. Se myönnettäköön, mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet.
Läksyissä piti auttaa ennenkin ja raskauskilot pudottaa. Ennen naisten painoa vahdittiin ja arvosteltiin enemmän. Nyt ollaan kehopositiivisempia ja sen kyllä huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.
Kyllä minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen hankaloitunut samaan aikaan kun joka puolella pyritään kuormittamaan varsinkin äitejä kaikella.
Sinulla on kokemuksellista vertailupohjaa näistä romahtaneista palvaluista?
Mä voin vertailla omaa lapsuutta 90-luvulla ja nyt. Meitä oli
Nyt kyllä pistät omias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kyrsii, kun jaksetaan hokea, että on sitä ennenkin vanhempina jaksettu vaikka 80- tai 90-luvulla.
Kuulemma tuolloin oli monissa paikoissa saatavana kotiapua, jos esimerkiksi vanhemmalla oli käsi paketissa. Työntekijä tuli laittamaan ruoat ja huolehtimaan lasten tarpeista. Tällaista ei enää ole.
Tuolloin oli jo pyykinpesukoneet ja tiskikoneet, ei tarvinnut käsin hoitaa noita. Eikä tuolloin monessa kodissa ollut mitään lehmien lypsämistä ja muuta, mihin näissä muisteloissa monet vetoavat.
Työelämä oli kevyempää ja jopa yhden ihmisen palkalla tuli toimeen. Näytäpä nykyisin paikka, jossa perhe voi hankkia duunari-isän palkalla omakotitalon, auton ja maksaa perheen elämisen, kun äiti hoitaa lapsia kotona.
1980- ja 1990-luku pilasi lapset, heistä tuli kaiken keskipisteitä.
Olen 90-luvulla syntynyt, ihan normaalisti töissäkäyvä ja asioistani huolehtiva ihminen ja niin on suurin osa ikätovereistanikin. Ei 90-luvulla ollut sitä ajatusta että lapset saavat määrätä ja päättää kaikesta, tai ainakaan minä en tällaista kokenut missään. Säännöt ja odotukset oli kotona ja koulussa, niistä ei joustettu siksi että lapsi haluaa ja päättää.
Tietenkään verrattuna vaikka 60-70-lukuihin ei lasten tarvinnut yhtä usein huolehtia esim. isosta katraasta pikkusisarukset taikka lähteä kesätöihin kovin nuorena. Eikä töihin edes otettu kovin moneen paikkaan lapsia enää silloin, vaikka olisin itsekin 13-14-vuotiaana mielelläni mennyt jotain tienaamaan. Tässä voi varmaan olla alueellisia eroja toki.
Ehkä olet itse sen verran vanhempi että sekoitat johonkin nuorempaan sukupolveen? 90-luvulla kasvaneena en tuota kuvausta tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.
Kyllä minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen hankaloitunut samaan aikaan kun joka puolella pyritään kuormittamaan varsinkin äitejä kaikella.
Lapsiperheille ei ole -70-luvun jälkeen ole ollut mitään muita "palveluja" kuin neuvola ja lähes ilmainen päivähoito.
Mun nuorempi lapsi on syntynyt 1973, eikä silloin ollut "tavallisen" perheen lapsella mitään mahdollisuutta päästä päiväkotiin. Onneksi isoäiti otti puolivuotiaan hoitoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tekee omaan jaksamistasoon nähden kohtuuttoman isoa jaksamista vaativia elämänvalintoja, niin onhan se rankkaa. Ei sitä kukaan kiellä. Se, mitä asialle sitten pitäisi tehdä, ei ole kenenkään muun ratkaistavissa kuin asianomaisen itsensä. Empatia on ilmaista.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kyrsii, kun jaksetaan hokea, että on sitä ennenkin vanhempina jaksettu vaikka 80- tai 90-luvulla.
Kuulemma tuolloin oli monissa paikoissa saatavana kotiapua, jos esimerkiksi vanhemmalla oli käsi paketissa. Työntekijä tuli laittamaan ruoat ja huolehtimaan lasten tarpeista. Tällaista ei enää ole.
Tuolloin oli jo pyykinpesukoneet ja tiskikoneet, ei tarvinnut käsin hoitaa noita. Eikä tuolloin monessa kodissa ollut mitään lehmien lypsämistä ja muuta, mihin näissä muisteloissa monet vetoavat.
Työelämä oli kevyempää ja jopa yhden ihmisen palkalla tuli toimeen. Näytäpä nykyisin paikka, jossa perhe voi hankkia duunari-isän palkalla omakotitalon, auton ja maksaa perheen elämisen, kun äiti hoitaa lapsia kotona.
Ei millään pahalla mutta olen itse ollut nuori aikuinen 90-luvulla ja todellakin silloin oli paljon tiukempaa rahan kanssa kuin nykyään. Todellakaaan ei millään duunarin palkalla osteltu mitään omakotitaloja. Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että silloin olisi ollut jotenkin kovempi elintaso kuin nykyään? Ei se pidä paikkaansa. 90-luvun suomi eli syvintä lamaa ja asuntolainojen korot olivat järkyttävät. Moni teki kahta työtä, että selvisi laskuista. Koulutetutkin ihmiset asuivat pienissä asunnoissa vuokralla, se oli ihan normaalia silloin. Eikä matkustelu ollut mikään normi. Ei osteltu elektroniikkaa osamaksulla, sellaista olisi pidetty aivan kahjona.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut lepoa ja yhdessä olemme saaneet parisuhdeaikaa. Miksikö?
1. Jäimme asumaan lähelle vanhempiamme
2. Teimme lapset nuorena kuten omatkin vanhempamme. Lapsillamme on ollut mummujen ja pappojen lisäksi isomummut ja -papat
3. Pieni kaupunki, elämänmeno on rauhallisempaa, maalaisjärki on vielä läsnä lastenkasvatuksessa, harrastuksissa, päiväkodeissa, kouluissa ja usein vielä myös töissä
Ihan eri tilanne on niillä sisaruksillamme jotka muuttivat "isolle kirkolle", tekivät lapset 10 vuotta myöhemmin, tekevät vaativaa työtä, lapset harrastaa joka ilta jne. Ne on väsyneitä, parisuhteet rakoilee, osa on eronnut. Ei sinne huitsinkuikkaan vaan saa suvun apua niin helposti ja ne mummut ja ukitkin jo vanhentuneet.
Tässä on järjen ääni!
🇺🇦🇮🇱
Perheillä ei ole ikinä ollut niin hyviä palveluita kuin nyt. olen syntynyt 70-luvun alussa ja silloin äitiysloma oli 3kk. Kotihoidontukea ei ollut. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Jos halusi olla vauvan kanssa pidempään kuin 3kk se piti maksaa itse.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Perheillä ei ole ikinä ollut niin hyviä palveluita kuin nyt. olen syntynyt 70-luvun alussa ja silloin äitiysloma oli 3kk. Kotihoidontukea ei ollut. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Jos halusi olla vauvan kanssa pidempään kuin 3kk se piti maksaa itse.
Silloin oli perheverotus joten kotona voi olla ihan hienosti.
Oli myös kotipalvelu.
Oli töitä ja kotonakin ollut äiti pääsi helposti työelämään halutessaan.
Työelämässä pääsi etenemään esimiesasemaan pelkällä keskikoululla.
Neuvolat, lääkärit ja koulut oli läjellä. Hammaslääkäri koulussa tai koulun pihalla.
Vanhempien ei odotettu osallistuvan koulunkäyntiin mitenkään.
Lapset sai oäästää yksin ulos reilusti alle kouluikäisinä.
Lista on loputon.
90-luvulla tosiaankin syvin lama. Asuntolainan korko oli pahimmillaan 15 % +pankin kulut. Yrityksiä kaatui ja itsemurhia tuli, sisaruksenikin kuoli silloin oman käden kautta. Työttömyysluvut olivat hurjat. En ole koskaan ollut niin köyhä kuin silloin. Meillä oli neljä pientä lasta lasta ja muistan, että syötiin joskus pari viikkoa putkeen lähinnä puuroja, perunaa, porkkanaa, sipulia, munia, maitoa monessa muodossa. Munat olivat silloin halpoja. Ruoka-apua saimme joskus. Kirppikseltä etsin sopivan hintaisia jalkineita lapsille ja olin ikionnellinen lasten mummun ostamasta talvihaalarista, vaikkei se oman maun mukainen ollutkaan.
Kukaan ei todellakaan tullut meille siivoamaan. Lasten mummu oli työ-ja vaihdevuosi-ikäinen uusperhekuvioinen, ei todellakaan ehtinyt auttamaan. Toinen mummu vanha ja kuolikin tuolloin.
Tuntuu todellakin, että vaatimukset on nykyvanhemmilla oman pään sisällä ja somesta ja netissä roikkumiselta luopumalla elämä kevenisi.
Nykyään elämä on helpompaa lapsiperheellisille kuin koskaan ennen. Kaupat on aina auki, ruuat, kauppa ostokset ja mitä ikinä tarvitsetkin voit tilata kotiin, päiväkoti oikeus kaikilla ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi.
Kaupat on täynnä valmisruokia ja puolivalmisteita, jollei jaksa kokata.
Perse kiinni penkissä ja sohvalla makaaminen kännyn kanssa uuvuttaa kenet tahansa.
Alkakaa liikkua niiden lastenne kanssa enemmän niin kuntonne paranee ja jaksatte paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut lepoa ja yhdessä olemme saaneet parisuhdeaikaa. Miksikö?
1. Jäimme asumaan lähelle vanhempiamme
2. Teimme lapset nuorena kuten omatkin vanhempamme. Lapsillamme on ollut mummujen ja pappojen lisäksi isomummut ja -papat
3. Pieni kaupunki, elämänmeno on rauhallisempaa, maalaisjärki on vielä läsnä lastenkasvatuksessa, harrastuksissa, päiväkodeissa, kouluissa ja usein vielä myös töissä
Ihan eri tilanne on niillä sisaruksillamme jotka muuttivat "isolle kirkolle", tekivät lapset 10 vuotta myöhemmin, tekevät vaativaa työtä, lapset harrastaa joka ilta jne. Ne on väsyneitä, parisuhteet rakoilee, osa on eronnut. Ei sinne huitsinkuikkaan vaan saa suvun apua niin helposti ja ne mummut ja ukitkin jo vanhentuneet.
Tässä on järjen ääni!
Tuleeko sun hyväosaiseen pieneen mieleenkään, ettei kaikilla ole noin loistavia vanhempia? Jotka jopa hoitavat lapsenlapsiaan. Ja ei, älä ala selittää omista vanhemmistasi, koko palsta alkaa olla tukossa jorinoitasi.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen vela.
Joo, mutta sinäkin olet ollut jonkun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä on aloittajalla vaikeaa. Ihan ostoksiakin pitää tehdä. Rahallahan tuosta pääsee ja saa sitä kuuluisaa lepoa, kun ei arkipäiväiset asiatkaan onnistu ja lapsiakaan ei voi kasvattaa. Lapsiperheeltäkin voi edellyttää jotain, vaikka ainoat näytöt ovatkin paljaalle laukeamisesta.
Samanlainen surkea kirjoitus kuin Hesarin mielipidekirjoitus viikonloppuna. Terkkarin (!) mukaan vanhemmilta vaaditaan aivan liikaa kun lapsille pitäisi lukea iltasatu, antaa ruokaa ja harjata hampaat 2 x 2 min päivittäin. Heikko on paljaalla panijoiden resilienssi.
En ymmärrä tätä kitinää. Mistä te haluatte lepoa? Omista lapsistanneko? Lapset eivät voi valita. Itseänne ette pääse koskaan pakoon minnekään. Lakatkaa suorittamasta.
Muuta kerrostaloon, niissä yleensä lumityöt ja ruohonleikkuun hoitaa huoltoyhtiö. Harrastuksia ei ole pakko haalia niin paljoa, ettei aika riitä niissä käymiseen. Elämä on valintoja, vaikka se totuus sinua kuinka sapettaa.
Eikö muksut hoidettu ennen kyläyhteisön voimin? Jossain kolmannen maailman maissa ja sademetsäheimoissa niin tehdään edelleen.
Onneksi lapset on jo vanhempia. Ei tarvitse koko ajan vahtia. Riittää, kun tekee ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen vela.
Joo, mutta sinäkin olet ollut jonkun lapsi.
Mitä siitä?
Alue: Aihe vapaa
Höpsö. Nuo täytyy maksaa itse. Ap tarkoitti, että jonkun pitäisi tehdä ilmaiseksi.
Väitän, että jos nykyvanhemmat lakkauttaisivat kaikki sometilinsä ja vaihtaisivat tyhmään peruspuhelimeen, vuorokaudessa olisi yhtäkkiä aikaa liiaksi asti, eikä jaksamisen kanssa mitään ongelmia.
Elämä on oikeasti nykyään niin helppoa ettei mitään rajaa, kun kaupatkin on auki koko ajan eikä juuri mihinkään tarvitse mennä paikan päälle, kun kaikki hoituu netissä. Ei siis tarvitse yrittää ehtiä mihinkään muualle kuin omalle kustannuspaikalleen.
Ne "vaatimukset" tulee sieltä somesta, kun lakkaa seuraamasta, lakkaa se tunne vaatimuksistakin.