Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi oletetaan, että pikkulapsiperheiden vanhempien pitäisi jaksaa ilman lepoa?
13.05.2024 |
Tähän oletukseen törmää usein netissä. "Itse olet lapsesi hankkinut, niin kyllä pitää aina jaksaa".
Monella pienten lasten vanhemmalla on seuraava tilanne: joko toinen puoliso on töissä ja toinen kotona lapsen/lasten kanssa. Kun puoliso tulee töistä kotiin, ei silloinkaan pääse lepäämään. Lapsen/lasten kanssa on oltava ja kotityöt tehtävä. Kaikilla lapset eivät mene kiltisti nukkumaan ajoissa ja nuku sikeästi mitään 12 tunnin yöunia, vaan osa lapsista ei nukahda aikaisin tai heräilee yöllä, jolloin vanhemmankin täytyy herätä. Jos molemmat vanhemmat ovat töissä, kuluu päivä töissä ja lapsi/lapset haetaan päiväkodista töiden jälkeen kotiin. Kotona odottaa taas ruoanlaitot ja muut kotityöt, lasta/lapsiakin on vahdittava. Osalla vanhemmista töitä täytyy tehdä myös kotoa käsin, vaikka virallinen työpäivä olisi jo ohi.
Kaiken tämän ohessa pitäisi aina ehtiä hankkimaan kausivaatteet (lapset kasvavat, joten samat eivät mene vuosia) ja huoltamaan ne, on neuvolat, vasukeskustelut, kodin kausityöt (lumityöt, ruohonleikkuut jne). Tukiverkkoja ei monilla lapsiperheillä ole: isovanhemmat ovat iäkkäitä/asuvat kaukana, harvalla on sisaruksiakaan hoitoavuksi (tilastojen valossa nykykolmekymppisillä on yleensä 1 sisarus) ja ne ystäväpiirin pikkulapsiperheet ovat ihan yhtä kiireisiä. Monissa pikkulapsiperheissä on tilanne, että vanhemmilla on täysi työpäivä aamusta iltaan (olipa lapset kotona toisen vanhemman kanssa tai päiväkodissa työpäivän ajan) ja osa jopa nukkuu yötkin huonosti. Lepoa ei juuri ole ja kaikki harrastukset/muut menot (hammaslääkärit, gynekäynnit tms) täytyy hoitaa niin, että joko toinen puolisoista tai joku muu katsoo lasta sen aikaa. Jos elämässä on henkisesti raskas tilanne (vaikka toinen vanhemmista on sairaana, iäkäs isovanhempi on huonossa kunnossa tai työelämässä on vaikea paikka), niin silloinkaan lepoa ei saa sen enempää.
Minusta on todella surullista, miksi vanhempia syyllistetään siitä, että he kaipaavat tällaisen arkirumban keskellä lepoakin. On oikeasti työlästä olla vanhempi 2020-luvulla, kun paineet ovat monelta suunnalta suuret. Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli paljon rennompaa: ei kytätty tarkkaan lasten syömisiä, melko pienetkin lapset saivat olla keskenään ulkona eikä vaatimustaso päiväkodeissa ja muualla ollut korkea. Työelämä on paljon hektisempää nykyään kuin ennen (tätä olen monilta vanhemmilta ihmisiltä kysynyt ja sanovat, että on ihan selvä ero entiseen). Toivon todella, että pikkulapsiperheitä kohtaan suhtauduttaisiin ymmärtäväisemmin. On ihan luonnollista, että väsyneet vanhemmat kaipaavat välillä lepoa.
Kommentit (159)
101/159
|
13.05.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso ei anna sinulle hetken levähdystaukoa, vaan olet lapsista vastuussa yksin 24/7, on aika erota. Yhteiskunnan tehtävä ei ole ottaa laiskan vanhemman osuutta hoidettavakseen eikä sellaisen kanssa tule jäädä suhteeseen.
No varmaan tuollaisiakin puolisoita on, mutta yleensä se on kyllä sitä, että sitä lepotaukoa ei ehdi ottaa kumpikaan. Molempia tarvitaan arjen pyöritykseen ja menoihin. Monet asiat ovat toki esim. kouluikäisten perheissä itse valittuja, mutta kyllä vaatimukset usein tuntuvat tulevan paineena myös jotenkin yhteiskunnasta. Tunnen joitakin perheitä, joissa arki on aikataulutettu ihan minuutilleen, jotta perheessä aikuiset ehtivät tehdä töitä ja lapset ehditään ruokkia, hoitaa kotityöt siinä sivussa, kun kaikki illat ja viikonloput menevät lapsia ja nuoria kuskatessa ja kisoissa tai turnauksissa olemisessa.&n
Niinhän tuossa kommentissa jo kirjoitettiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. On oikeassa. Meiltä puuttuu apukäsiä lapsiperheille. Ei kukaan ole kone. Siinäpä oiva yritysidea työttömille. Maksullisena tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kyrsii, kun jaksetaan hokea, että on sitä ennenkin vanhempina jaksettu vaikka 80- tai 90-luvulla.
Kuulemma tuolloin oli monissa paikoissa saatavana kotiapua, jos esimerkiksi vanhemmalla oli käsi paketissa. Työntekijä tuli laittamaan ruoat ja huolehtimaan lasten tarpeista. Tällaista ei enää ole.
Tuolloin oli jo pyykinpesukoneet ja tiskikoneet, ei tarvinnut käsin hoitaa noita. Eikä tuolloin monessa kodissa ollut mitään lehmien lypsämistä ja muuta, mihin näissä muisteloissa monet vetoavat.
Työelämä oli kevyempää ja jopa yhden ihmisen palkalla tuli toimeen. Näytäpä nykyisin paikka, jossa perhe voi hankkia duunari-isän palkalla omakotitalon, auton ja maksaa perheen elämisen, kun äiti hoitaa lapsia kotona.
Meillä kävi 80-luvulla kunnan tarjoama kotiapulainen. Äiti oli kotiäiti. Viisi lasta. Hoitoringissä oli mummo aina valmiina ja äidin sisarukset perheineen.
Suku näki toisiaan usein ja kyläilykulttuuri eli vahvana.
Miehen vanhemmat veivät poikansa maalle joka kesä ja talvet pitkät päivät päiväkodissa.
Nyt me olla möllötetään miehen kans nelikymppisinä kahdestaan ilman tukiverkkoja ja haastava 3-vuotias tekee meidät hulluksi.
Ei ole mitään kuin työ, ei ole omaa eikä yhteistä aikaa, on vaan koti ja työ.
Olen yrittänyt saada MLL perhekummia, ei löydy, anoppia ei kiinnosta, muita isovanhempia ei elossa. Perhepalveluista ei saa apua jos et ole lasuasiakas.
Omat sisarukset asuvat toisella puolen Suomea, heillä jo isot lapset.
Päiväkoti on ainoa tukiverkko ja henkireikä, joten todellakin on viety lapsi sinne ja nautittu yhteisistä vapaapäivistä, jos sellainen suotu! Kerran kuussa tämä tehdään eikä todellakaan syyllistytä.
Ja silloin istutaan silmät kuivina sohvalla ja kuunnellaan vaan hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin väsynyt perheenäiti, mutta silti olen sitä mieltä, että itse ollaan tähän tilanteeseen itsemme hankittu ja itse lapsemme hoidetaan. Ei kai tämä kenellekään tule yllätyksenä? Erityisesti ihmettelen valittavia monilapsisia perheitä. Kyllä itselle tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla selväksi, millaista on lapsiperhe-elämä. Se on rankkaa jo yhden lapsen kanssa ja rankempaa useamman.
Ehkä nyt näillä valittajilla vanhemmilla ei ole kokemusta omasta lapsuudestaan, millaista lapsiperheen elämä on kun on useampia muksuja. Itse ovat jostain yhden kahden lapsen perheestä, josta helikopteri vanhemmat ovat kaikki ikävät jutut raivanneet lasten tieltä ja mitään normaalia kotityövelvollisuuksia tai pienempien sisarusten hoitovelvollisuuksia ei ole ollut. Nyt sitten ollaan järkyttyneitä kun kotitonttu ei teekään kaikkia ikäviä hommia
Mun kaverin perheessä on aina käynyt siivooja säännöllisesti. Lasten ei ole koskaan tarvinnut osallistua siivoamiseen tai kotitöihin. Helpolla ovat päässeet, saa nähdä miten pärjäävät sitten kun omissa huusholleissaan.
En usko, että harva olettaa sellaista. Sitä ei vaan saa sanoa ääneen, ja jos sanoo, niin siitä saa äkkiä vihat niskaansa.
Jos joku valittaa, että töissä on raskasta, niin kukaan ei sano, että mitäs olet töissä ja kannattaisiko lopettaa koko homma, ymmärretään kyllä, että työ voi olla raskasta.
Jos joku valittaa, että puolison kanssa on niin raskasta, niin kyllä kaverit kuuntelee ja ymmärtää.
Mutta jos sanoo, että ei meinaa jaksaa millään lasten kanssa, niin sanotaan, että mitäs olet hankkinut lapsia, olisit ajatellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole ihmisoikeus.
No kuule kaikkien eliöiden tarkoitus on lisääntyä, jos biologiaa mietitään, niin miksi ei olisi ihmisoikeus??
Kyllähän nykyään on niin rankkaa että yhteiskunnan on autettava jokaisessa asiassa minkä joku vaan keksii. Minulla ikää sen verran että ei meinaa millään jaksaa töissä. Yhteiskunnan pitäisi järkätä tilalleni sijainen joka tekisi työni. Palkka tulisi tietenkin minulle. Kaupassakin pitäisi käydä ja olen niin loppu niin loppu että joku voisi tehdä sen puolestani. Samalla keikalla tekisi ruoan ettei minulta mene lätkämatsi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että harva olettaa sellaista. Sitä ei vaan saa sanoa ääneen, ja jos sanoo, niin siitä saa äkkiä vihat niskaansa.
Jos joku valittaa, että töissä on raskasta, niin kukaan ei sano, että mitäs olet töissä ja kannattaisiko lopettaa koko homma, ymmärretään kyllä, että työ voi olla raskasta.
Jos joku valittaa, että puolison kanssa on niin raskasta, niin kyllä kaverit kuuntelee ja ymmärtää.
Mutta jos sanoo, että ei meinaa jaksaa millään lasten kanssa, niin sanotaan, että mitäs olet hankkinut lapsia, olisit ajatellut.
En minä kyllä jaksa kuunnella jatkuvaa ruikutusta yhtään mistään aiheesta. Kaikki asiat elämässä voivat olla rankkoja tietyn aikaa, mutta jos tilanne ei muutu niin siihen on itse haettava muutosta ja lopetettava ruikutus.
Jatkuvasti raskasta töissä? Vaihda työpaikkaa.
Jatkuvasti raskasta puolison kanssa? Vaihda puolisoa.
Jatkuvasti raskasta huolehtia perheestä? Lähde menemään ja anna lapset vaikka huostaan.
Tai sitten vaan kestät omien vapaaehtoisten valintojesi seuraukset selkä suorassa.
Vauva-aika ja taaperoikä on haastavampaa väliä, mutta yli 2v muksut leikkivät ihan hyvin jo keskenään/yksin jos haluaa vaikka lukea kirjaa puoli tuntia tai puuuhastella jotain omia juttujaan. Ei siinä ole muuta ongelmaa kuin se, että pitää ottaa sitä omaa aikaa silloin kun haluaa. Jos äiti haluaa käydä kahvittelemassa pari tuntia niin siinähän käy, isän pitää selvitä lasten kanssa sen aikaa ja sama tietysti toisin päin. Oman näkemyksen mukaan isoin ongelma on se, etteivät ihmiset osaa ottaa sitä omaa aikaa ja luulevat etteivät lapsi/lapset voi touhuta omia juttujaan hetken aikaa. Elämä lasten kanssa on loppupeleissä rentoa kunhan osaa itse ottaa rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 1990 ja 2000 luvullakin oli minuuttiaikataulu, kun mies oli matkatöissä ja viikot olin käytännössä yksinhuoltaja. Mutta mukavaa aikaa se oli, kun sai olla lasten kanssa ja kuskata harrastuksiin. Nyt lapset on aikuisia ja omaa aikaa on yllin kyllin, aika aikaa kutakin.
Mä oon syntyny 70-luvulla, ja mulla kokemusta lapsiperhe-elämästä 70-, 80- ja 90-luvuilta lapsen asemassa (mulla siis pikkusisaruksia) ja seuraavilta vuosikymmeniltä perheen äitinä. Oon sitä mieltä, että kyllä ne kasvaneet vaatimukset on enimmäkseen ihan oman pään sisällä. Esim. ei todellakaan neuvola/päiväkoti/koulu puutu asiaan, jos lapsella ei ole harrastuksia. Koulun Wilma-pommitus tuntuu kyllä rasittavammalta kuin reissuvihkokäytäntö aikoinaan, mutta sekin on oikeasti omasta asennoitumisesta kiinni. Ei maailma edelleenkään kaadu, vaikka luistimet unohtuisivat kotiin.
Ei ainakaan meillä (eikä kellään tutullanikaan) Helsingissä käynyt mitään kodin- tai lastenhoitajia millään noista vuosikymmenistä ellei sitten itse tilannut ja maksanut vaikka MLL:lle tai naapurin teinille. Eikä työajalla todellakaan käyty lapsen neuvolassa tai päiväkodin/koulun tapahtumissa. Omat isovanhempani (kuten moni muukin siitä ikäluokasta) kuolivat suhteellisen nuorina, joten ei sieltäkään kaikilla ollut apua lasten hoidossa. IP-kerhoja ei omassa lapsuudessani ollut ainakaan niin paljoa, että niihin olisivat kaikki päässeet.
Pikkulapsiaika on kyllä munkin muistoissa rankkaa aikaa, mutta toisaalta myös hauskaa ja antoisaa. Olisi kannattanut ihan suosiolla löysätä vielä lisää omasta vaatimustasosta esim. kotitöiden suhteen. Varmasti se oli sitä myös mun äidille, mutta lapsen näkökulmasta se vaikutti ihan leppoisalta. Eihän sitä edes tullut mieleen, että kotitöiden tekeminen ja meidän lasten hoitaminen voisi olla äidille raskasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP. On oikeassa. Meiltä puuttuu apukäsiä lapsiperheille. Ei kukaan ole kone. Siinäpä oiva yritysidea työttömille. Maksullisena tietysti.
MLL:sta voi tilata lapsenvahdin, kotisiivouspalvelua tarjoaa monikin yritys, samoin pesulapalveluita. Ruokaostokset voi tilata kaupasta kerättynä tai kotiin kuljetettuna, valmista ruokaa voi tilata kotiin niin paljon kuin lompakko kestää. Mitä vielä pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP. On oikeassa. Meiltä puuttuu apukäsiä lapsiperheille. Ei kukaan ole kone. Siinäpä oiva yritysidea työttömille. Maksullisena tietysti.
MLL:sta voi tilata lapsenvahdin, kotisiivouspalvelua tarjoaa monikin yritys, samoin pesulapalveluita. Ruokaostokset voi tilata kaupasta kerättynä tai kotiin kuljetettuna, valmista ruokaa voi tilata kotiin niin paljon kuin lompakko kestää. Mitä vielä pitäisi olla?
Lapsen saa myös sysättyä ilmaiseksi virikehoitoon, kun ei jaksa sitä. Mutta sekään ei riitä. Pitäisi jaksaa olla illatkin sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella surullista että olette saaneet lapsia,että lapsenne jonka olette tarkoituksella tehneet on teille taakka,rasite, jonka mielellänne työntäisitte jonnekkin muualle,jospa joku kasvattaisi hankalan vaiheen yli.....kasvakaa aikuisiksi, kaikki lapset eivät ole " helppoja" ja ellette tee työtänne vanhempina nyt niin olette kusessa tulevien teinien kanssa.
Jos molemmilla vanhemmilla kuluu työhön matkoineen 10h päivässä, (toinen sisällyttää matkoihinsa lasten viennin ja hakemisen tarhasta ja toinen kaupassa/muilla asioilla käynnin) ja 8h nukkumiseen, jää molemmille 2h aikaa kotitöihin, 2h lasten kanssa puuhailuun ja 2h omiin harrastuksiin arkipäivisin. Viikonloppuna on sitten molemmilla 6h aikaa touhuta lasten kanssa, 2h kotitöille ja 4h omille harrastuksille. Eli jos tuntuu, että ikinä ei ehdi levätä, niin kannattaa omaa arkeaan tarkastella ja sopia yhdessä puolison kanssa, kuinka se saadaan sujumaan ilman, että kumpikaan vanhemmista ei uuvu.
No kaikki tarvitsee lepoa, oli lapsia tai ei. Mutta mitä tällä nyt käytännössä tarkoitetaan?
Toisen vanhemman työpäivän jälkeen lastenhoitovastuuta voi jakaa, toinen vanhempi voi ottaa koppia kun toinen lähtee omiin harrastuksiin, näkemään kavereita tai vaikka kävelylle. Tai toinen vanhempi voi mennä lasten kanssa vaikka hetkeksi ulos, niin toinen voi vaikka rauhassa ottaa torkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen ihan jokaisen oma ja vapaaehtoinen valinta. Näitä kysymyksiä ja omia turvavaverkkoja tai niiden puuttumista olisi hyvä pohtia ETUKÄTEEN, ennen lisääntymistä. Eihän tähän voi sanoa kun, mitäs läksit??
Yleensä ongelma on se lasta tehdessä omasta tulevasta vanhemmuudesta valehdellut puoliso. Ulkoiset turvaverkot ovat tasavertaiseen puolisoon verrattuna hyvin vähäinen tuki. Toki esim. lapsia suunnitellessa myös ne tukiverkot usein valehtelee osallistumisaikeistaan.
Mä ajattelin alunperinkin niin, että mitä jaksaisin yksin. Puoliso voi vaikka menehtyä tai mitä vaan. Ei koskaan kannata laskea omaa elämää toisen ihmisen varaan. Ja oma lapsi on sellainen jolle olet vanhempi 24/7 ihan jokaisena päivänä. Kävi mitä kävi.
Mutta totta se, että pikkulapsiaika on rankkaa. Mitään tukea ei oikein ole, ellei ole lastensuojelun asiakkaana. Toisaalta aika menee äkkiä (ja tulee uusia ongelmia :D). Ainakin turhista vaatimuksista kannattaa koittaa päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP. On oikeassa. Meiltä puuttuu apukäsiä lapsiperheille. Ei kukaan ole kone. Siinäpä oiva yritysidea työttömille. Maksullisena tietysti.
MLL:sta voi tilata lapsenvahdin, kotisiivouspalvelua tarjoaa monikin yritys, samoin pesulapalveluita. Ruokaostokset voi tilata kaupasta kerättynä tai kotiin kuljetettuna, valmista ruokaa voi tilata kotiin niin paljon kuin lompakko kestää. Mitä vielä pitäisi olla?
MLL:tä et voi tilata lapsenvahtia noin vaan alle 3-vuotiaalle, hoitajavalikoima on tosi rajattu noin pienille.
Itse etsin sieltä ja laitoin kyselyä monille, kukaan ei ollut kiinnostunut antamaan säännöllistä hoitoapua vaan halusivat yksittäisiä keikkoja. Minimiveloitus on 2h, joten ventovieras tulisi hoitamaan sun lasta joka kerta ja ikinä ei ois se sama ihminen!
Ei kukaan vastuullinen vanhempi voi palkata hoitajaksi tuntematonta, eikä kukaan näistä edes vastannut kun kerroin lapsesta mitä tykkää tehdä ja että missä kaivattas apua.
Kotisiivouspalvelussa on myös minimiveloitus ja se on vähintään 2h, kun usein tarve olisi vaan tunnin raivaukselle ja pyykkien lajttelulle. Kahdesti olen palkannut siivousfirman eikä mitään takeita lopullisesta hinnasta ole, edelliset arvioi 2h mutta menikin 3h, kun pesivät seinät ja oven kahvat ja lattialistat. Maksoi 300e.
Ihan air bnb perussiivous riittäs avuksi, niinku kotihoitajat 80-luvulla. Muttei sellasta saa nykysin, ne on kaikki isoja siivousfirmoja jotka ylijynssää ylihintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen sitä lepoa sitten pitäisi antaa? Yhteiskunnan?
Kyllä: se lepo on sitä, että ei vaadita niin paljon pienten lasten vanhemmilta.
Ne vaatimukset ovat omassa päässäsi. Voit edelleen ihan vapaasti elättää lapsesi nakeilla ja kalapuikoilla jne. Lakkaa lukemasta naistenlehtiä, poistu somesta ja päätä itse, mitä teet.
Tai jos lepoa haluat, palkkaa lapsillesi hoitaja. Niin me eläintekin omistajatkin teemme, jos on vaikka keuhkokuume. Viedään se ihan omalla rahalla maksettuun hoitoon. Emme vingu, että yhteiskunnan pitää mennä takaperin solmuun koska emme osaa olla aikuisia ja kantaa vastuuta elämästämme.
N47, 2 lukiolaisteiniä
Alue: Aihe vapaa