Miksi oletetaan, että pikkulapsiperheiden vanhempien pitäisi jaksaa ilman lepoa?
Tähän oletukseen törmää usein netissä. "Itse olet lapsesi hankkinut, niin kyllä pitää aina jaksaa".
Monella pienten lasten vanhemmalla on seuraava tilanne: joko toinen puoliso on töissä ja toinen kotona lapsen/lasten kanssa. Kun puoliso tulee töistä kotiin, ei silloinkaan pääse lepäämään. Lapsen/lasten kanssa on oltava ja kotityöt tehtävä. Kaikilla lapset eivät mene kiltisti nukkumaan ajoissa ja nuku sikeästi mitään 12 tunnin yöunia, vaan osa lapsista ei nukahda aikaisin tai heräilee yöllä, jolloin vanhemmankin täytyy herätä. Jos molemmat vanhemmat ovat töissä, kuluu päivä töissä ja lapsi/lapset haetaan päiväkodista töiden jälkeen kotiin. Kotona odottaa taas ruoanlaitot ja muut kotityöt, lasta/lapsiakin on vahdittava. Osalla vanhemmista töitä täytyy tehdä myös kotoa käsin, vaikka virallinen työpäivä olisi jo ohi.
Kaiken tämän ohessa pitäisi aina ehtiä hankkimaan kausivaatteet (lapset kasvavat, joten samat eivät mene vuosia) ja huoltamaan ne, on neuvolat, vasukeskustelut, kodin kausityöt (lumityöt, ruohonleikkuut jne). Tukiverkkoja ei monilla lapsiperheillä ole: isovanhemmat ovat iäkkäitä/asuvat kaukana, harvalla on sisaruksiakaan hoitoavuksi (tilastojen valossa nykykolmekymppisillä on yleensä 1 sisarus) ja ne ystäväpiirin pikkulapsiperheet ovat ihan yhtä kiireisiä. Monissa pikkulapsiperheissä on tilanne, että vanhemmilla on täysi työpäivä aamusta iltaan (olipa lapset kotona toisen vanhemman kanssa tai päiväkodissa työpäivän ajan) ja osa jopa nukkuu yötkin huonosti. Lepoa ei juuri ole ja kaikki harrastukset/muut menot (hammaslääkärit, gynekäynnit tms) täytyy hoitaa niin, että joko toinen puolisoista tai joku muu katsoo lasta sen aikaa. Jos elämässä on henkisesti raskas tilanne (vaikka toinen vanhemmista on sairaana, iäkäs isovanhempi on huonossa kunnossa tai työelämässä on vaikea paikka), niin silloinkaan lepoa ei saa sen enempää.
Minusta on todella surullista, miksi vanhempia syyllistetään siitä, että he kaipaavat tällaisen arkirumban keskellä lepoakin. On oikeasti työlästä olla vanhempi 2020-luvulla, kun paineet ovat monelta suunnalta suuret. Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli paljon rennompaa: ei kytätty tarkkaan lasten syömisiä, melko pienetkin lapset saivat olla keskenään ulkona eikä vaatimustaso päiväkodeissa ja muualla ollut korkea. Työelämä on paljon hektisempää nykyään kuin ennen (tätä olen monilta vanhemmilta ihmisiltä kysynyt ja sanovat, että on ihan selvä ero entiseen). Toivon todella, että pikkulapsiperheitä kohtaan suhtauduttaisiin ymmärtäväisemmin. On ihan luonnollista, että väsyneet vanhemmat kaipaavat välillä lepoa.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen sitä lepoa sitten pitäisi antaa? Yhteiskunnan?
Kyllä: se lepo on sitä, että ei vaadita niin paljon pienten lasten vanhemmilta.
Mitä ihmettä se yhteiskunta vaatii vanhemmilta nykyään enemmän kuin 90-luvulla? Siis kaiken maailman instat ja pinterestit luo kaiken näköisiä odotuksia, mutta ne on kyllä jokaisen ihan omaan pään sisällä. Ei niitä yhteiskunta vaadi.
Koska on oma valinta niitä muksuja tehdä. Ne ovat vanhempiensa vastuulla ja vanhemmuuteen kuuluu jaksaa niitä.
Mitkä hiton vasukeskustelut? Lapsesi on siis päiväkodissa ja silti on niin hemmetin rankkaa?
Älkää lisääntykö.
Mitä te vanhemmat odotitte sen vanhemmuuden olevan? Lapsi on vaativa otus ja menee kaiken edelle. Jos siihen ei ole valmis ei pidä lasta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso ei anna sinulle hetken levähdystaukoa, vaan olet lapsista vastuussa yksin 24/7, on aika erota. Yhteiskunnan tehtävä ei ole ottaa laiskan vanhemman osuutta hoidettavakseen eikä sellaisen kanssa tule jäädä suhteeseen.
No varmaan tuollaisiakin puolisoita on, mutta yleensä se on kyllä sitä, että sitä lepotaukoa ei ehdi ottaa kumpikaan. Molempia tarvitaan arjen pyöritykseen ja menoihin. Monet asiat ovat toki esim. kouluikäisten perheissä itse valittuja, mutta kyllä vaatimukset usein tuntuvat tulevan paineena myös jotenkin yhteiskunnasta. Tunnen joitakin perheitä, joissa arki on aikataulutettu ihan minuutilleen, jotta perheessä aikuiset ehtivät tehdä töitä ja lapset ehditään ruokkia, hoitaa kotityöt siinä sivussa, kun kaikki illat ja viikonloput menevät lapsia ja nuoria kuskatessa ja kisoissa tai turnauksissa olemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puoliso tulee töistä kotiin, kotona oleva pääsee omiin harrastuksiin. Näin meillä on toiminut eikä ole tarvinnut huutaa yhteiskuntaa apuun.
Niin, teillä.
Oma puolisioni meni töistä suoraan omiin harrastuksiinsa.
Mutta oma vika, kun se toinen vanhempi on mu****u. Nyt onkin ex-puoliso.
Mitäs lisäännyit tuollaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen ihan jokaisen oma ja vapaaehtoinen valinta. Näitä kysymyksiä ja omia turvavaverkkoja tai niiden puuttumista olisi hyvä pohtia ETUKÄTEEN, ennen lisääntymistä. Eihän tähän voi sanoa kun, mitäs läksit??
Yleensä ongelma on se lasta tehdessä omasta tulevasta vanhemmuudesta valehdellut puoliso. Ulkoiset turvaverkot ovat tasavertaiseen puolisoon verrattuna hyvin vähäinen tuki. Toki esim. lapsia suunnitellessa myös ne tukiverkot usein valehtelee osallistumisaikeistaan.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kyrsii, kun jaksetaan hokea, että on sitä ennenkin vanhempina jaksettu vaikka 80- tai 90-luvulla.
Kuulemma tuolloin oli monissa paikoissa saatavana kotiapua, jos esimerkiksi vanhemmalla oli käsi paketissa. Työntekijä tuli laittamaan ruoat ja huolehtimaan lasten tarpeista. Tällaista ei enää ole.
Tuolloin oli jo pyykinpesukoneet ja tiskikoneet, ei tarvinnut käsin hoitaa noita. Eikä tuolloin monessa kodissa ollut mitään lehmien lypsämistä ja muuta, mihin näissä muisteloissa monet vetoavat.
Työelämä oli kevyempää ja jopa yhden ihmisen palkalla tuli toimeen. Näytäpä nykyisin paikka, jossa perhe voi hankkia duunari-isän palkalla omakotitalon, auton ja maksaa perheen elämisen, kun äiti hoitaa lapsia kotona.
Miksi duunarin palkalla pitäisi saada omakotitalo?
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että aloitus kerää alapeukkuja :D
Tämä ikuinen itse itselleen aiheutettu narinan aihe. Jos kerron että itse tilasin paskaa rapusille ja valitan että haisee, saanko alapeukkuja? Vähän sama logiikka tässä lisääntymisen aiheuttamasta narinasta.
Minä olen saanut lepoa ja yhdessä olemme saaneet parisuhdeaikaa. Miksikö?
1. Jäimme asumaan lähelle vanhempiamme
2. Teimme lapset nuorena kuten omatkin vanhempamme. Lapsillamme on ollut mummujen ja pappojen lisäksi isomummut ja -papat
3. Pieni kaupunki, elämänmeno on rauhallisempaa, maalaisjärki on vielä läsnä lastenkasvatuksessa, harrastuksissa, päiväkodeissa, kouluissa ja usein vielä myös töissä
Ihan eri tilanne on niillä sisaruksillamme jotka muuttivat "isolle kirkolle", tekivät lapset 10 vuotta myöhemmin, tekevät vaativaa työtä, lapset harrastaa joka ilta jne. Ne on väsyneitä, parisuhteet rakoilee, osa on eronnut. Ei sinne huitsinkuikkaan vaan saa suvun apua niin helposti ja ne mummut ja ukitkin jo vanhentuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen sitä lepoa sitten pitäisi antaa? Yhteiskunnan?
Kyllä: se lepo on sitä, että ei vaadita niin paljon pienten lasten vanhemmilta.
Mitä ihmettä se yhteiskunta vaatii vanhemmilta nykyään enemmän kuin 90-luvulla? Siis kaiken maailman instat ja pinterestit luo kaiken näköisiä odotuksia, mutta ne on kyllä jokaisen ihan omaan pään sisällä. Ei niitä yhteiskunta vaadi.
Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunuun saat, ne huutavat Instassa, kun postaavat Hästens-sängyssä huonosti nukutusta yöstä Rauha Mäkilän työ taustalla. Seuraavassa instakuvassa sama uhri myy uhriudellaan Zalandon brändilenkkareita. Naiset näyttelevät mediassa uhreja, koska siitä on hyötyä. Naiset ovat onnistuneet kaupallistamaan surkean elämänsä. Itse he eivät tiehenkään tee pienintäkään virhettä.
Lapsuudessani Yleisradiosta tuli Urheiluruutu. Nyt Ylestä on tullut Uhreiluruutu. 80-luvulla kilpailtiin, kuka heittää keihästä pisimmälle. Uhreiluruudussa kilpaillaan, kuka heittää keihästä kaikkein lyhimmälle. Sen jälkeen etsitään syyllinen. Syyllinen on aina joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen ihan jokaisen oma ja vapaaehtoinen valinta. Näitä kysymyksiä ja omia turvavaverkkoja tai niiden puuttumista olisi hyvä pohtia ETUKÄTEEN, ennen lisääntymistä. Eihän tähän voi sanoa kun, mitäs läksit??
Yleensä ongelma on se lasta tehdessä omasta tulevasta vanhemmuudesta valehdellut puoliso. Ulkoiset turvaverkot ovat tasavertaiseen puolisoon verrattuna hyvin vähäinen tuki. Toki esim. lapsia suunnitellessa myös ne tukiverkot usein valehtelee osallistumisaikeistaan.
Koskaan ei kannata luottaa niihin turvaverkkoihin. Lapsia tehdessä täytyy miettiä, jaksaako heitä hoitaa yksin 24/7.
Vaadi niiltä lapsiltasikin jotain! Ikätason mukaisesti tietenkin. Leikkimistä itsekseen, osallistumista pieniin kotitöihin ym.
Eli aloittaja haluaa uudenlaisen sosiaalituen Suomeenko? Ok. Mistä se otetaan? Otetaanko koulutuksesta? Päivähoitomaksuja korotetaan? Leikataan pois lisää sairaaloita, kotihoitopalveluita...mitä?
Yhteiskunta mahdollistaa, että varhaislapsuudessa on vanhempi kotona hoivaamassa. Mutta tämä ei nyt riitä, vaan tulisi olla jokin uusi sosiaalipalvelu vielä tälle kotivanhemmalle? Millainen?
Aikuisuus on vastuuta, aikuisuus ei ole joululahja toivelista siitä, kuinka muut kohtelevat juuri minua.
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen sitä lepoa sitten pitäisi antaa? Yhteiskunnan?
Kyllä: se lepo on sitä, että ei vaadita niin paljon pienten lasten vanhemmilta.
Mitä niiltä vaaditaan?
Niin, teillä.
Oma puolisioni meni töistä suoraan omiin harrastuksiinsa.
Mutta oma vika, kun se toinen vanhempi on mu****u. Nyt onkin ex-puoliso.