Miksi Suomessa on niin vaikeaa päästä esimiesasemaan?

S-marketissa on yksi suurisuinen kailottaja, narsistisen oloinen myyjä, joka ei edes katso asiakasta silmiin. Monesti olen miettinyt, että tuo henkilö haluaisi varmaankin esimieheksi kollegoilleen. Onneksi Suomessa ura-asiat eivät yleensä etene näin.

Minulle on ensimmäisen kerran tarjottu managerin positiota alle 30-vuotiaana. Maisterin paperit minulla oli ja pari vuotta rividuunarin kokemusta kyseisestä firmasta, mutta ei muuta. Ehkä ongelmasi kertoo enemmän sinusta kuin siitä että tuollaisen homman saaminen olisi jotenkin erityisen vaikeaa?

Ole onnellinen että et ainakaan minun esimieheksi pääse.  Kyllä on mulkuilta luulot lähtenyt.

Ei niitä käsienheiluttelijoita tarvitse niin montaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan halua esimieheksi ellei se myös näy selvästi palkassa. 

Tämä.

Suomessa on kyllä niin paskaa olla esimies, kun suomalaisilla työntekijöillä ei keskimäärin minkäänlaisia alaistaitoja ja kaikkia vaan vituttaa oma työnsä. 

Ei esimieheksi pääse sen helpommalla muuallakaan, ja kyllä minulla on ollut esimerkiksi rahoitusalalla esimiehenäni vähemmän koulutettu ihminen eli aina ei vaadita edes mitään erityisen tiukkoja vaatimuksiakaan jos muut seikat on kunnossa. Muistettava on kuitenkin se että nykyään moni meistä on jos mitä managereita vaikka oikeasti henkilövastuuta ei olisikaan. :D

Esimiehenpaikkoja on vähemmän kuin rivityöntekijän ja vaatimukset ovat erilaisia. Jokainen esimieheksi pääsevä ei välttämättä ole siihen kovin pätevä lopulta käytännössä, mutta esimieheksi halutessaan tulee olla ahkera, sosiaalisesti taitava ja ennenkaikkea oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pääsin itse esimieheksi melko nuorena ihan vaan tuosta syystä. Mutta sitten taas käytännössä ei se esimiehen tehtävä ole mitään herkkua. Etenkin firman sisällä edetessä palkka nousee suhteessa vastuuseen hyvin maltillisesti ja esimiehenä saa tehdä kaikenlaista henkilöhallinnollista hommaa sekä kohdata vaikeitakin tilanteita. Olen nykyisessä asemassa esimiesvastuussa, mutta seuraavassa työssä asiantuntijatyö ilman esimiehenhommia kiinnostaisi enemmän.

Olen ollut esimiehenä ja voin ihan rehellisesti sanoa etten halua enää ikinä. 

Ensinnäkin on vähän eri asia, oletko pikaruoka-alalla vai esim. metalliteollisuudessa. Mäkkärissä pääsee varmasti helpommin.

Usein Suomessa ainakin tuppaa olemaan kuitenkin niin, että esihenkilön työpaikkailmoituksissa vaaditaan aiempaa esihenkilökokemusta. Siitä tulee varmasti sellainen tunne, että miten ihmeessä esihenkilöksi voi päästä ensimmäistä kertaa?

Vastaus on a) "hakuammunta", kunnes joku ovi aukeaa (huonolla tuurilla päädyt paikkaan tai soppaan, johon ihan hyvästä syystä kukaan muu ei ole halunnut - been there), tai b) suhteilla (haet suhteilla suoraan esihenkilöksi johonkin, tai sitten olet jossain jo töissä ja työnantaja tykkää meiningistäsi ja ylentää).

Tärkeää on tietää, että:

- mikään tutkinto ei automaattisesti takaa sulle esihenkilön työtä. Ei mikään. Ei, vaikka tutkintosi nimessä olisi sana "Johtaminen".

- mikään määrä ahkeruutta ja tunnollisuutta ei tee sinusta esihenkilöä, jos palkanmaksaja ei näe sinussa potentiaalia.

- jokainen palkanmaksaja on yksilö, joka näkee pomopotentiaalin eri tavalla ja eri ihmisissä.

- moni on päässyt esihenkilöksi pyytämättä ja yllättäen, jotkut ei pääse, vaikka olisi kaikki tutkinnot ja itsetuntemukset kohdallaan.

No ei todellakaan ole vaikeaa. Itse olisin päässyt edellisessä firmassa kohde-esimieheksi ja nykyisessä työpaikassa osaston esimieheksi, jos olisin halunnut. En ole käynyt korkeakouluja, vaan kaksi toisen asteen tutkintoa. En todellakaan halunnut kyseisiä vakansseja. Molemmissa työpaikoissa muunmuassa työntekijöiden vaihtuvuus varsin suurta ja en halua olla missään vastuussa sellaisen sirkuksen johtamisesta, koska itse et kuitenkaan voi vaikuttaa niihin tiettyihin ydinasioihin.

Vaikkei ole esimies, niin silti moni kaipaa ehkä lisää palkkaa, itsenäisyyttä ja työhuonetta jne. Ettei ole juoksupoika ikuisesti. Ehkä ala vaihtuu? Ellei ole alunperin itsenäisempi ala.

Vaikeaa? Nimenomaan liian helppoa. Mitään osaamista itse johtamisesta, joka on kuitenkin oma työnsä, ei vaadita. Suomessa on tapana menettää hyvä työntekijä ja saada huono johtaja kun joku ylennetään. 

Koska pyllyreiän haju etoo.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa? Nimenomaan liian helppoa. Mitään osaamista itse johtamisesta, joka on kuitenkin oma työnsä, ei vaadita. Suomessa on tapana menettää hyvä työntekijä ja saada huono johtaja kun joku ylennetään. 

Tai tapahtuu juuri päinvastoin. Firman sisältä ei ylennetä, vaikka jollakulla halua olisikin ja ennen kaikkea kokemus, osaaminen ja ymmärrys siitä työstä. Ajatellaan, että ei siitä silti pomoksi ole. Sitten rekrytään joku tyyppi ulkopuolelta, joka saattaa tulla eri alaltakin, mutta kun on ollut esimiesasemassa aiemminkin. Tämä henkilö ei sitten tajua mistään mitään, koska tulee täysin uuteen maailmaan. Tämä henkilö ei myöskään koskaan opi ymmärtämään sitä maailmaa, koska ei itse tee niitä prosesseja esimiehenä. Sitte saa aina olla selittämässä, että miksi joku asia ei ole toteuskelpoinen siten.

Vierailija kirjoitti:

Et maininnut titteliä tai ammattia sen tarkemmin, manager ei välttämättä ole esimies tai muutenkaan johtavassa asemassa. 

En halua pikkupomoksi vaan asiantuntijaksi, jolla on enemmän vastuuta ja parempi palkka kuin ruohonjuuritasolla. Sylkykupiksi en ryhdy.

En oikein jaksa uskoa, että esimiehiä on huomattavasti vähemmän jenkeissä. Suomessakin riittää pikkupomoja jonoksi asti. Suomessakin on myös sellaisia, jotka on palkattu isin firmaan ihan toimariksi asti ilman meriittejä. Mutta toisaalta Suomessa on todella vaikea päästä esimieheksi ilman korkeahkoa koulutusta alaisiin verrattuna. Monessa paikassa ei ole mitään asiaa, jos ei ole maisteri, joissain jopa tohtori. Jenkeissä valtaosa on käynyt vain kandin.

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin esihenkilö, vaikka olen introvertti ja nössö. Joillain aloilla asiantuntija 'pääsee' esihenkilöksi vain hakemalla töitä Helsingin ulkopuolelta. 

Minäpä olen "johtava x", vaikka ei ole yhtään alaista :D

Meillä oli oikein hyvä esimies isolla työpaikalla. Piti aina huolen työntekijöistä, mutta toisaalta antoi ymmärtää, että mitään vinkumista asioista ei tulla valittamaan, jos mukana ei ole ehdotusta, miten se epäkohta voitaisiin korjata.

Vierailija kirjoitti:

Jos firma menestyy hyvin, sinne pesiytyy hiljalleen melkoinen määrä keskijohtoa. Johtajat palkkaa kavereitaan eikä suurta osaa oikeasti tarvita. Kehittelevät jonnenjoutavia projekteja kunnes lama iskee ja niitto käy. Ei vaikutusta firman töihin. Sama pöhötauti julkisella puolella. 

Tämä! Meidän firmalla kun meni hyvin, niin toimihenkilöitä tuli varmaan ainakin kymmenen lisää. Kaikenmoisilla erilaisilla vakansseilla. Nyt kun menee paskemmin, niin viikate käy näiden toimihenkilöiden kohdalla ja firmaa yritetään pelastaa kaatumasta.

Ei mielestäni ole kovinkaan vaikeaa päästä. Mieheni on edennyt urallaan kohtuu nopeasti sen jälkeen kun sitä halusi. Ylemmäs ja ylemmäs.

Itse olen kerran ollut esimiehenä, yksikkö oli riittävän pieni ja tykkäsin kyllä. Mutta sen jälkeen mulle on kahdestikin tarjottu esimiehen tehtävää, jopa täysin uuteen työpaikkaan täysin uutena ihmisenä, mutta ei. En halua "ylimääräistä" vastuuta. Haluan tehdä perustyötä, ja työpäivän jälkeen sulkea läppärin ja siinä se.