Miksi Suomessa on niin vaikeaa päästä esimiesasemaan?
Korkeampaan asemaan esimieheksi, päälliköksi, manageriksi ja niin edelleen. Vaaditaan hirvittävä määrä kokemusta ja nippu erilaisia tutkintoja. Miksi? Amerikkalainen tuttava pääsi manageriksi ja ikää vasta 25 vuotta eikä vaadittu mitään edellä mainituista. Veetuttaa ja pahasti kun olen jo vuosia tehnyt intensiivisesti töitä eikä päästetä korkeammalle typerillä tekosyillä.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä mäkkärin vuoropääliköksi oli kyllä aika helppo päästä.
Onko siellä vielä vaatimuksena vielä nykyään, että osaa sanoa pirteän reippaasti ja tehokkaasti "JES!"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan halua esimieheksi ellei se myös näy selvästi palkassa.
Vastuun ja paremman palkan toivossa haluan edetä ylemmäs.
Muista sitten että se parempi palkka on jonakin lähiesimiehenä tai muuna vastaavana pikkupomona ihan olematon korotus mutta sitä vastuuta sitten tulee ja joku sinun alaisista toimii väärällä tavalla ja ei korjaa toimintaansa huomautuksista huolimatta niin keinot on vähissä vaikuttaa asiaan ja ylempää valuu sitten sontaa niskaan tästä asiasta. Yrityksen johto ja HR vaan jauhaa miten vastuu on esimiehellä ja mitään konkreettista toimea tilanteen korjaamiseksi ei kuitenkaan tule.
Mulla oli esimiehenä tilanne että tiimissä yksi henkilö jätti jatkuvasti työtehtäviä hoitamatta, töitä oli sen verran ettei realistisesti muut pystynyt tätä paikkaamaan, budjettia palkata uusi henkilö ei tietystikään ollut, tälle yhdelle ei voinut antaa varoitusta koska HR:n mielestä perusteet ja yhdenvertaisuuskohtelu ym. sonta ei täyttynyt ja mitkään keskustelut kyseisen henkilön kanssa ei auttanut. Sen sijaan asiasta tuli mulle aina säännöllisiä huomautuksia ylemmältä taholta.
Lopulta firmassa yksi projekti meni totaalisesti päin mäntyä josta hallituskin jo kiinnostui ja sitten etsittiin syyllistä johon palkattiin oikein konsulttitoimisto. Yhtenä osasyynä ongelmille löydettiin tämän mun tiimissä olleen henkilön toiminta ja korjaavana toimenpiteenä asiasta sitten tuli mulle kirjallinen varoitus esimiestehtävien ja lähijohtamisen laiminlyönnistä koska tilanne oli jatkunut pidempään ja annettiin ymmärtää että jos homma ei ala toimia niin seuraavaksi näytetään sitten ovea.
Tuon jälkeen päätin etsiä uuden työpaikan ja tällä hetkellä ihan asiantuntijana, suunnilleen samalla palkalla kuin aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ne pääsee esimieheksi, joilla on siihen lahjoja ja tahtoa. Monelle on vain tuo jälkimmäinen.
Ne joutuu esimieheksi, jotka ovat valmiita "nuolemaan persettä" valtaa saadakseen. Ei millään pahalla. Se onko "perseen nuolemisen" taito lahja vai kirous on kai lähinnä omasta asenteesta kiinni. Kaikista siihen ei toki ole, koska monet ovat siihen yksinkertaisesti liian ylpeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan halua esimieheksi ellei se myös näy selvästi palkassa.
Vastuun ja paremman palkan toivossa haluan edetä ylemmäs.
Muista sitten että se parempi palkka on jonakin lähiesimiehenä tai muuna vastaavana pikkupomona ihan olematon korotus mutta sitä vastuuta sitten tulee ja joku sinun alaisista toimii väärällä tavalla ja ei korjaa toimintaansa huomautuksista huolimatta niin keinot on vähissä vaikuttaa asiaan ja ylempää valuu sitten sontaa niskaan tästä asiasta. Yrityksen johto ja HR vaan jauhaa miten vastuu on esimiehellä ja mitään konkreettista toimea tilanteen korjaamiseksi ei kuitenkaan tule.
Mulla oli esimiehenä tilanne että tiimissä yksi henkilö jätti jatkuvasti työtehtäviä hoitamatta, töitä oli sen verran ettei realistisesti muut pystynyt tätä paikkaama
Kuulepas pikkulikka tai pikkujätkä. Minä haluan edetä vastuullisempaan ja parempipalkkaisempaan työhön enkä lojua jatkuvasti huonolla palkalla ruohonjuuritasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne pääsee esimieheksi, joilla on siihen lahjoja ja tahtoa. Monelle on vain tuo jälkimmäinen.
Ne joutuu esimieheksi, jotka ovat valmiita "nuolemaan persettä" valtaa saadakseen. Ei millään pahalla. Se onko "perseen nuolemisen" taito lahja vai kirous on kai lähinnä omasta asenteesta kiinni. Kaikista siihen ei toki ole, koska monet ovat siihen yksinkertaisesti liian ylpeitä.
Narsistiset ja itserakkaat tyypit haluavat aina esimiesasemaan se on tullut huomattua ja sellaiset ei sovi esimiehiksi ei sitten millään.
Mut laitettiin esihenkilöksi, enkä kyllä tykännyt yhtään. Palkka oli parempi, mutta samalla joutui kuulemaan jatkuvalla syötöllä alaisten mussutusta joka asiasta, johon itse ei voinut vaikuttaa millään tavalla. Lisäksi on vastuussa kaikista alaisten tekemisistä. Jos joku sun tiimissä mokaa, niin sinähän se asian omalle pomollesi selität. Eikä selitys ole, että joku alainen mokasi. Mitäs et katsonut perään, se on sun vastuulla.
Muuta Savvoon. Tiällä kaekki on piällysmiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Koska niitä esimiehen paikkoja on vaan rajallisesti. Ja ei kukaan täysipäinen haluakaan esimieheksi, melkein yhtä veemäinen homma kuin luottamusmies.
Tiedätkö sen vanhan tarinan, kun esimies seisoi Pietarin portilla ja Pietari lajitteli ihmiset hyviin ja huonoihin tulevan asuinpaikan mukaan. Pietari kysyi, että mitäs olet tehnyt maailmassa ja toinen sanoi olleensa esimiehenä. Pietari siihen, että "Mene vain suoraan taivaaseen, helvetti sinulla oli jo maan päällä."
Toinen versio on myös luottamusmiehen työstä.
Olen minäkin esihenkilö, vaikka olen introvertti ja nössö. Joillain aloilla asiantuntija 'pääsee' esihenkilöksi vain hakemalla töitä Helsingin ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan halua esimieheksi ellei se myös näy selvästi palkassa.
Vastuun ja paremman palkan toivossa haluan edetä ylemmäs.
Sitten voikin aloittaa palstalla uikutuksen, kuinka korkeammasta palkasta ei jää verojen jälkeen yhtään enempää kuin pienemmästä palkasta. Vain vastuu lisääntyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikoissa riittää, että olet ahkera, kannustava, yhteisöllinen ja osaava. Onhan täällä ihan eri meininki ja paikkoja olematon määrä auki. Oletko harkinnut työskentelyä Amerikassa?
En ole aloittaja, mutta olen työskennellyt kymmenisen vuotta Amerikassa. Oletko sinäkin, vai perustatko väitteesi johonkin nojatuoliasiantuntijan mutuiluun?
Mieheni on amerikkalainen ja olen ollut siellä töissä aiemmin, eikä ollut mitään ongelmaa kivuta ylemmäs uraportaikossa.
Ei minulla ole ollut Suomessa mitään ongelmaa kiivetä ylemmäs uraportaikossa. Ei ne paikat yleensä ole julkisesti auki ollut vaan ensin haetaan firman sisältä.
Vierailija kirjoitti:.
Sitten voikin aloittaa palstalla uikutuksen, kuinka korkeammasta palkasta ei jää verojen jälkeen yhtään enempää kuin pienemmästä palkasta. Vain vastuu lisääntyi.
Se on Suomessa juuri näin. Väliportaan pikkupomot saavat paskaa käteen ylhäältä ja alhaalta, palkka ei samassa suhteessa nouse. Ison dirikan hommiin taas harva pääsee.
Et maininnut titteliä tai ammattia sen tarkemmin, manager ei välttämättä ole esimies tai muutenkaan johtavassa asemassa.
Jos firma menestyy hyvin, sinne pesiytyy hiljalleen melkoinen määrä keskijohtoa. Johtajat palkkaa kavereitaan eikä suurta osaa oikeasti tarvita. Kehittelevät jonnenjoutavia projekteja kunnes lama iskee ja niitto käy. Ei vaikutusta firman töihin. Sama pöhötauti julkisella puolella.
Tuo ap:n esimerkki Amerikasta viittaa lähinnä siihen, että kyse on ikärasistisesta kulttuurista. Esimiehiä kun tarvitaan vain rajallinen määrä, enkä usko, että Amerikassa organisaatiot olisivat erityisen pöhöttyneitä ja tehottomia, eli että esimiesasemia ja kaikenlaisia väliportaita olisi yltiöpäisen paljon verrattuna Suomeen. Jos esimieheksi pääsee helposti 25-vuotias ilman kokemusta ja tutkintoja, niin tämähän viittaa siihen, että kokeneet ja kouluttautuneet konkarit eivät noihin asemiin enää pääse yhtä helposti kuin esim. Suomessa.
Johonkin Jenkkilään verrattuna Suomi on pieni maa, paikkoja on siis vähemmän kiivettäväksi ylöspäin. Ihan pelkkää matematiikkaa tämä.
Miksi haluaisit juuri esihenkilöksi, oletko aidosti kiinnostunut toisten johtamisesta ja siihen liittyvästä vastuusta ja velvotteista? On myös muita polkuja edetä urallaan. Olen nähnyt paljon huonoja esihenkilöitä, jotka ovat nousseet tai nostettu esihenkilöasemaan, vaikka omat vahvuudet ja motivaatio eivät tue sitä, ja tilanne on silloin kurja ja epätyydyttävä kaikille.
Jaa. Edellisessä työpaikassani tarjottiin esihenkilöpaikkaa, olin silloin 24v osa-aikatöitä tekevä opiskelija, vuoden olin ollut ko. firmassa töissä. Samalla tiellä olen edelleen 30v myöhemmin, toisessa saman alan yrityksessä.
Haaveilen työstä, jossa ei tarvitsisi olla vastuussa toisten mahdollisesti tekemistä virheistä.
Millä alalla on kokemustenne mukaan hankala edetä esimiesasemaan? Minulla ei ole tuollaista kokemusta vaan jo kolme kertaa minut on vähän puoliväkisin ylennetty esimieheksi. Töissä taloushallinnon parissa yksityisellä sektorilla.
Minua suositeltiin ja pyydettiin.