Mikä tää juttu on että kotitalon rappukäytävässä ei tervehditä naapuria?

Avaaja taitaa asua pääkaupunkiseudulla? Täällä Karjalassa kaikki vastaavat tervehdykseen ja pitempiaikaisten tai puheliaampien asukkaiden kanssa vaihdetaan jokunen sanakin. Jopa nuoretkin vastaavat vanhan papparaisen (78) tervehdykseen.

Normaaleja kaupunkilaisia. Olen muutaman kerran elämässäni asunut kaupunkikerrostalossa, tosin aika lyhyen aikaa. Ainoa rappukäytävässä tervehtinyt naapuri oli paikallinen kansanedustaja. Tämä 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Meil on ukrainalainen mies asumassa naapurissa, ei tervehdi koskaan. Itse sanon silti aina moi :D

Opettele suomen alkeet. 🙄

Sama meidän talossa. Luulevat vissiin olevansa jotain parempaa väkeä. Pitääkin kysäistä seuraavaksi kun näkee että eikö ole varaa autohallipaikkaan ja pesukoneeseen kun parkkeeraa tienposkessa ja käyttää pesutupaa.

Mä en tervehdi. Olen vaan erakkoluonne ja vältän kaikenlaista ihmisten kanssa kommunikointia (paitsi töissä, jossa on valitettavasti pakko). Yleensä kyllä pyrin menemään rappukäytävään aikaan, jolloin siellä ei ole muita, mutta jos joskus on, en tervehdi. Eipä kyllä kukaan ole yrittänyt mua tervehtiä myöskään, ei vissiin kuulu tämän talon tapoihin. Asun Koillis-Helsinkiläisessä lähiössä. 

Heille ei varmaan ole opetettu, että naapureita tervehditään tai heillä voi olla mt-ongelmia. 

Tervehdin kaikkia, valtaosa vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalossa ei liene tarkoitus olla kaikkien kavereita? Muuta johonkin yhteiskommuuniin, jos mielenterveys ei kestä kovaa maailmaa?

En tiennyt että tervehtiäkseen tarvitsee olla kaveri?

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalossa ei liene tarkoitus olla kaikkien kavereita? Muuta johonkin yhteiskommuuniin, jos mielenterveys ei kestä kovaa maailmaa?

Tervehtiminen ei ole kaveruutta. Naapurit tervehtivät toisiaan, koska asuvat samassa talossa. Se riittää yhteisöllisyydeksi ja luo turvallisuudentunnetta. Et ikinä tiedä milloin tarvitset naapurisi apua.

Asun Helsingin kantakaupungissa, vuokralla kaiken lisäksi, ja tervehdin kaikkia jotka tulevat rappukäytävässä tai pihalla vastaan, olivat he sitten asukkaita, siivoojia, huoltomiehiä tai wolttikuskeja. Ei maksa mitään sanoa hei.

Muuttaisin pois, jos kukaan kerrostalossa ei tervehtisi. Sairasta porukkaa, kyllä tapoihin kuuluu nyökätä, ei tarvitse niiata eikä kumartaa samuraityyliin.

Niin kauan kuin talossa on häiriköintiä, en moikkaa ketään. En kerro millaista häiriköintiä, mutta se on täysin tahallista. Suoraan sanottuna en kyllä jaksaisi kerrostalossa moikkailla jatkuvasti ihmisiä. Eri asia rivi-, erillis- ja omakotitalossa, joissa naapurit ovat yleensä jollain tasolla tuttuja ja heitä on vähemmän. Onhan se ihan eri asia, että näkee jonkun kenet lie tyypin kerrostalon rappukäytävässä vs. että kävelet omakotitalonaapurin ohi mykkänä. 

Mutta kuten sanoin, niin kauan kuin täällä ei kunnioiteta muiden asumisrauhaa, en moikkaa ketään. En halua tulla moikanneeksi ihmisiä, jotka häiriköivät minua(kin.)

Ps. Vastaan kyllä tervehdykseen, mutta en ala huutelemaan kenellekään mitään. Olen muutenkin ujo. 

90

Miten pitäisi suhtautua sellaisiin yli 50-vuotiaisiin naisiin, jotka utelevat ja kertovat kaiken toisille ihmisille, Sillä ei näytä olevan väliä, onko ne kertomukset todenmukaisia vai jotain keksittyä juorua.

Ei sellaisten ihmisten kanssa kannata alkaa tutustumaan ja tervehtimään heitä missään tapauksessa.

Lestadiolaiset eivät tervehdi muita kuin toisiaan, muutkin käytöstavat puuttuvat.

Tämä vaihtelee kyllä tosi paljon. Edellisessä kerrostalossa, jossa asuin, jokaikinen naapuri tervehti aina iloisesti. Sitten muutin pois, ja nykyisessä ei tervehdi enää yksikään. Pälyilevät vaan epäilevästi kun huikkaan moi.

Senkään takia en tervehdi... Kun muutin tähän taloon, ketään paikallista em tuntenut, mutta alusta asti paikalliset osoittaneet asiatonta käytöstä... Joten... Ensivaikutelma... Ja se mitä siitä sanotaan, pätee kumpaankin suuntaan!

Kokemattomana ja kilttinä miehenä en uskalla tervehtiä ketään jottei kokemattomuuteni paljastu. Kukaan ei voi ymmärtää tämän häpeän kanssa elämistä.

Asun isossa taloyhtiössä ja pyrin tervehtimään vähintään nyökkäämällä ja pienellä hymyllä kaikkia, jotka talossa tai pihalla tulevat vastaan. Jotkut eivät vastaa ja eivätkä ole huomaavinaan, mutta se taas ei ole mun murheeni.

Ajattelen, että ihmisellä itsellään pitää olla aika hankala elämä, jos ei pieneen tervehdykseen taivu ja pitää pihalla vastaan tullessaan teeskennellä, että ei edes näe naapuria. En tee siitä itselleni ongelmaa.

Et voi määritellä muiden ihmisten elämää tässä(kään) kohtaa, vaan ihminen sanoo hei jos itse haluaa sanoa. Voit olla ihan mitä mieltä itse haluat muista ihmisistä ja heidän käytöksestään, ihan vapaasti vain. Itse ihmettelen raivoa siitä että joku tuntematon ei tee niin kuin sinä vaadit. Ja itse tervehdin kaikkia, että siitä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin talossa on häiriköintiä, en moikkaa ketään. En kerro millaista häiriköintiä, mutta se on täysin tahallista. Suoraan sanottuna en kyllä jaksaisi kerrostalossa moikkailla jatkuvasti ihmisiä. Eri asia rivi-, erillis- ja omakotitalossa, joissa naapurit ovat yleensä jollain tasolla tuttuja ja heitä on vähemmän. Onhan se ihan eri asia, että näkee jonkun kenet lie tyypin kerrostalon rappukäytävässä vs. että kävelet omakotitalonaapurin ohi mykkänä. 

Mutta kuten sanoin, niin kauan kuin täällä ei kunnioiteta muiden asumisrauhaa, en moikkaa ketään. En halua tulla moikanneeksi ihmisiä, jotka häiriköivät minua(kin.)

Minäkään en moikkaile, täällä kuitenkin naapurit vaihtuu usein ja tilalle muuttaa epäilyttävää sakkia. Koko ajan on pyörävarasto ja häkkivarastomurtojakin. Siis sellaisia minne on menty asukkaan omalla avaimella ja sitten häkkivarastot jollain astalolla väännetty auki.