Onko täällä muita jotka voi henkisesti huonosti ja jos niin miksi?
Itse kärsin yliempatiasta. Murehdin jatkuvasti asioita mille en voi mitään. Voi olla hieno kesäpäivä ja pysähdyn yhtäkkiä miettimään esim. miten turkistarhan ketut juuri nytkin tuijottaa häkeissään ulos eivätkä pääse minnekään ja tulen jotenkin hirveän surulliseksi siitä. Toinen paha juttu on ollut Joensuun lapsisurma, se lapsen karmea kohtalo pyörii mielessä joka päivä enkä pääse asiasta yli. Tämä on raskasta sillä omassa elämässä kaikki on aika hyvin, en tiedä miksi pääkoppa toimii näin. Henkisesti tosi raskasta ja kuluttavaa.
Kommentit (15)
Kyllä koska työ tuntuu pahalta ja että kusetetaan palkkamallissa.
Tuntuu että olen yhä pienenevässä lasikopissa. Näen kaiken, ymmärrän asiat ympärilläni, mutta tuon kopin takia en pysty tekemään mitään. Jos yritän tehdä jotain törmään noihin lasiseiniin. Tämä on vertauskuvallinen selitys henkiselle ololleni, en siis ole missään lasikopissa konkreettisesti.
Kevät on todella pahaa aika ulkonäköään vihaavalle, ihan kauheaa aikaa suorastaan. Sellaista, että on parempi piilottaa sakset ja leikkuuveitset.
Vierailija kirjoitti:
Kevät on todella pahaa aika ulkonäköään vihaavalle, ihan kauheaa aikaa suorastaan. Sellaista, että on parempi piilottaa sakset ja leikkuuveitset.
Kevät on parasta aikaa laittaa kamerat käyntiin
Mä taas voin pahoin kun tiedostan että päässäni on jotakin pahasti vialla kun kiusaan vain päivästä toiseen
Joo. Aloitin henkisesti rankassa duunissa 3 kk sitten. Superpitkät työmatkat ja melkein joka ikinen päivä ylitöitä. Samaan aikaan pitäisi tehdä lopputyö että valmistuisi amk:sta. Viikonloput lähinnä vaan nukun että jaksan mennä töihin. Sosiaalisille suhteille (+ kumppanin etsimiselle), liikunnalle tai nukkumiselle ei jää aikaa. En oo ennen ollut näin negatiivinen.
N32
Olen myös empaattinen ja minua rauhoittaa ajatus, että universumi hoitaa kyllä kaiken. Toki on todella hyvä itsekin auttaa kärsiviä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla elää.
Voi sinua <3 minua auttoi venlafaxin sosiaaliseen ahdistukseen. Tuo lääke nostaa noradrenaliinia, mikä minulla ilmeisesti oli liian alhainen.
Harmittaa menneet alkoholilla ja pillereillä pilatut vuodet, en niitä enää takaisin saa ja se rassaa henkisesti todella paljon.
Alistava mies. Aina pitäisi jaksaa pitää tiukasti puolijaan etten joudu ahdinkoon, aina ei jaksa. Olen vahva ja itsevarma nainen ja tämä aiheuttaa ihmisissä närää ja haluavat alistaa. En suostu, taistelua koko elämä tämän suhteen. Kuulun siihen sukupolveen jossa naisen tulisi olla kuuliaisia, en ole ikinä ollut. Ei kannata enää muuttua. N55
Sairastuin burnoutin takia skitsofreniaan. Palasin töihin ja kaikki meni hyvin mutta ahdistus ja psykoosit ovat tulleet takaisin, en kuitenkaan saa sairaslomaa.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa menneet alkoholilla ja pillereillä pilatut vuodet, en niitä enää takaisin saa ja se rassaa henkisesti todella paljon.
Ei menneitä kannata harmitella, kaikki on tapahtunut juuri niinkuin kuuluikin ja olet nyt juuri sielä missä pitääkin. Varmasti opit paljon noista ajoista, se oli niiden tarkoitus.
Joo. Olen myös yliempaattinen. Lisäksi läheisillä paljon raskaita ihmiskohtaloita. Suren niitä. Kuten myös omaa yksinäisyyttäni.