Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso kertoo terapiassa vain omat näkemyksensä
08.05.2024 |
Mies on käynyt terapiassa keskustelemassa, koska hänellä on mm. masennusta ja vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Pari päivää sitten mies sanoi, että terapeutin mielestä ei ole hyvä, että kotona säännöt vaihtuvat koko ajan. Olin vähän ihmeissäni, että mitkä säännötmitään järkevää vastausta en saanut, mies vain räyhäsi että säännöt, ne säännöt. Mielestäni meillä nyt mitään erikoisia sääntöjä ole, vain normaalit käytöstavat ja että tyyliin omat sotkut siivotaan jne.
Nyt aloin miettimään, että mitähän tarinaa se mies siellä terapiassa kertoo? Tokihan hänellä on täysi oikeus oma näkemyksensä kertoa, mutta ehkä terapeutin olisi hyvä tietää mitä se todellisuus on täällä kotona sääntöjen ja muiden osalta. Miehellä kun on viime vuosina tullut tavaksi kertoa tarinaa asiasta kuin asiasta eli oma näkemyksensä tapahtumista, jotka eroavat todellisista tapahtumista. Esim mies itse räyhää ja tiuskii minulle, mutta parin päivän päästä asia on miehen päässä kääntynyt niin, että se olinkin minä joka tiuski ja räyhäsi ja alkaa syytellä minua huonosta käytöksestä, jota en siis ole edes tehnyt. Oma negatiivinen toiminta siis käännetään toisen tekemäksi.
Ettei vain nyt kävisi niin, että miehen kertomusten perusteella terapeutti toteaa kaiken johtuvan kurjista kotioloista ja miehen todelliset ongelmat jäävät hoitamatta? Tiedän, että näistä säännöistä on turha enää miehen kanssa yrittää keskustella, hän usein heittää jotain tälleen epämääräisesti mistä en pääse pääse kärryille - eikä sitten suostu asiasta enempää kertomaan.
Kommentit (268)
Minusta ap:lla on kaksi vaihtoehtoa parisuhdeterapia tai ero.
Jos puoliso on masentunut niin terapia voi auttaa. Jos puoliso räyhää ja suhde on huono niin se vaatii parisuhdeterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos myymälävarkaalta löytyy taskustaan varastettua tavaraa, varkaalla ei ole kuittia, henkilökunta on nähnyt hänen laittavan tavarat taskuunsa ja valvontakameran kuvat vahvistavat tämän, niin myymälävaras luonnollisesti kertoo oman näkökulmansa, että hän ei ole varastanut mitään. Kauppias puolestaan kertoo oman näkökulmansa, jonka mukaan myymälävaras on varastanut.
Poliisi sitten sanoo, että kullakin on oma näkökulmansa, eikä poliisi ota kantaa mikä on totuus asiassa. Molemmat näkökulmat ovat yhtä arvokkaita, eikä totuudella ole merkitystä, vaan kumpikin osapuoli näkee maailman oman näkökulmansa kautta ja kummankin pitää ymmärtää tämä.
Menisikö ihan oikein?
Tätä te moni ap:ltä vaaditte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen näkemyksiä sen miehen sitten pitäisi siellä kertoa, jos ei omiaan?
Ap:n tietenkin, höpsö.
Ei mitään näkemyksiä sinällään, vaan TOSIASIOITA. Ja niistä voi sitten kertoa sen, miltä ne asiat itsestä näyttää tai miten ne kokee.
Mutta aina pitäisi kyetä kertomaan asia oikeassa kontekstissa ja sen, kuka sanoi ja teki mitä. Ei ole mitään apua terapiasta, jossa käsitellään puuta heinää.
Väitätkö, että kellään olisi tuollainen objektiivinen ja dokumentäärinen oman elämän filminauha, jonka sitten voisi laittaa pyörimään terapiasessiossa. Ei ole! Kaikki puhe on muistikuvia, jotka muokkautuvat tavoitteiden mukaisiksi. Jos siis mies halu
Jos mies tosiaan on noin patologinen valehtelija, mitä terapiakaan voi asialle tehdä? Onko kyse vain teidän suhteen menosta solmuun vai valehteleeko miehesi samoin myös muissa yhteyksissä?
Tässä ketjussa monella, ap mukaan lukien, on todella idealistinen käsitys terapiasta.
Eivät kaikki halua aidosti parantua siellä terapiassa. Esim. narsistit yleensä muuttuvat vain pahemmiksi ja psykopaatti saa uusia välineitä manipuloida ihmisiä.
Oletetaan, että ap:n mies olisi narsisti. Tämä menee terapiaan joko oman masennuksensa vuoksi tai vaimon painostamana. Hän kuitenkin narsistin tapaan uhriutuu terapiassa ja kokee koko maailman olevan itseään vastaan. Terapeutti yrittää antaa miehelle näkökulmaa siitä, että häntä kohdellaan väärin ja epäoikeudenmukaisesti ja narsisti sitten tulee kotiin kertomaan, miten hän on oikeassa ja muut väärässä.
Ja se narsismi sitten. Sitä on todella vaikea hoitaa, koska mennään persoonallisuuden tasolle. Lisäksi potilas on useimmiten tiedostamaton oman tilansa suhteen tai tiedostava, mutta muutosvastarintainen. Meillä ei ole mitään pakkohoitoa narsisteille, joten terapeuttikin on tilanteessa aika kädetön ja voi joko automaattisesti uskoa miehen tarinat tai valita uskoa ne epäilyistä huolimatta.
Olen ollut pariterapiassa luonnevikaisen kanssa ja nähnyt, miten siellä vastaanotolla hän oli joku minulle täysin tuntematon henkilö ja ohjasi terapian ihan uusille urille niin, että hänen harjoittamaansa väkivaltaa ei käsitelty lainkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen näkemyksiä sen miehen sitten pitäisi siellä kertoa, jos ei omiaan?
Ap:n tietenkin, höpsö.
Ei mitään näkemyksiä sinällään, vaan TOSIASIOITA. Ja niistä voi sitten kertoa sen, miltä ne asiat itsestä näyttää tai miten ne kokee.
Mutta aina pitäisi kyetä kertomaan asia oikeassa kontekstissa ja sen, kuka sanoi ja teki mitä. Ei ole mitään apua terapiasta, jossa käsitellään puuta heinää.
Väitätkö, että kellään olisi tuollainen objektiivinen ja dokumentäärinen oman elämän filminauha, jonka sitten voisi laittaa pyörimään terapiasessiossa. Ei ole! Kaikki puhe on muistikuvia, jotka muokkautuvat tavoitteiden mukaisiksi. Jos siis mies halu
An ole ap, mutta tuo ei pidä paikkansa, että kaikki elämässä olisi vain muistikuvia. Kun minä tajusin, että mieheni valehtelee lähestulkoon aina, kun puhuu, aloin kyseenalaistamaan hänelle puheitaan. Hän ei tietenkään myöntänyt mitään. Kun näytin hänelle viestejä, joissa hän itse sanoo asian olevan x, niin hän vetosi väärinymmärrykseen. Kun seuraavassa asiassa pidin huolen, että väärinymmärryksen mahdollisuutta ei jää, hän vetosikin siihen, että ei hän noin ole kirjoittanut. Vaikka teksti oli hänen puhelimestaan peräisin. Kun tämä selitys ei enää seuraavalla kerralla ollut käyttökelpoinen, niin mies sanoi vain, että ei siinä lue noin. Kun häneltä loppuivat selitykset, niin hän oli enää vain hiljaa. Mutta omasta mielestään hän ei ikinä valehdellut. Minä vain olin mahdoton, kun huomasin hänen valheensa.
Eikä kyse ollut mistään yksittäisestä asiasta, minkä olisin saattanutkin ymmärtää väärin. Vaan sama kuvio toistui kerta toisensa jälkeen, lukuisia kertoja, sillä mieshän valehteli lähes aina, kun avasi suunsa.
Tästä aiheesta on sketsejä että asiapitoisia videoita Mental Healness kanavalla. Naristi ei pysty myöntämään tehneensä väärin edes todisteiden edessä.
Otsikon luettuani ihmettelin ensin että kenenkä näkemyksistä asioihin siellä terapiassa pitäisi puhua, jos ei omistaan. Juttua lukiessa avautui toisenlainen kuva tilanteesta.
Tunnut AP olevan hieman samankaltaisessa tilanteessa miehesi ja tuon terapian kanssa kuin missä me puolison kanssa mentiin vuosia sitten.
Parisuhde meillä oli (ja on) kaikin puolin kunnossa. Ei skismaa intiimiasioissa, ei taloudessa, kaveriasioissa tms. Puolison polla prakasi kuormittavassa työssä. Perinteinen burn-out stressiperäisine oireineen henkisellä ja fyysisellä puolella. Hoidoksi lääkitys ja terapia.
Ensin homma eteni hyvin. Vaikutti, että puoliso todella hyötyi hoidosta. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin tulla takapakkia, ja lopulta puoliso lopetti ensin terapiakäynnit, ja hiljalleen lääkityksenkin. Kun asiasta kysyin, kertoi että terapeutti oli yllättäen siirtynyt puolison ongelmalliseksi kokemien työhön ja työpaikkaan liittyvien asioiden käsittelyn sijaan ruotimaan meidän parisuhdetta ja hänen suhdetta vanhempiinsa. Terapeutin tulkinnan mukaan burn-out oli vain oire ongelmista lapsuudessa ja parisuhteessa, ja paranisi kunhan puoliso ottaisi etäisyyttä meihin.
Tässä(kin?) tapauksessa terapeutti päätti, ettei terapoitavan henkilön lähipiirin tapaaminen ole tarpeellista. Minä, eivätkä vanhempansa olleet mukaan änkemässä, mutta puoliso yritti sitä terapeutille ehdottaa, ajatuksena että terapeutti pääsisi eroon "alistava puoliso+hakkaavat vanhemmat" -fantasiastaan ja palaisi raiteelle mikä alun perin oli johtamassa hyviin tuloksiin.
Nyt on aikaa kulunut. Asuinpaikan muutos ja uudelleen kouluttautuminen eri alalle näytti meillä laukaisevan tilanteen parempaan suuntaan, kuin myös puolison terapian alkuvaiheessa tekemät huomiot ja oivallukset omista päänsisäisistä sudenkuopistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinulla oli kirjoitusvirhe viestissäsi?
Olen samaa mieltä kanssasi, että jos mies manipuloi terapeuttia noin rajusti, niin asia ei oikeastaan ratkea muulla kuin että ap lähtee suhteesta.
***
Lainaus ei toimi..
Kyllä, unohtui kirjoittaa sana mies ap:n perään.
Vierailija kirjoitti:
Jos myymälävarkaalta löytyy taskustaan varastettua tavaraa, varkaalla ei ole kuittia, henkilökunta on nähnyt hänen laittavan tavarat taskuunsa ja valvontakameran kuvat vahvistavat tämän, niin myymälävaras luonnollisesti kertoo oman näkökulmansa, että hän ei ole varastanut mitään. Kauppias puolestaan kertoo oman näkökulmansa, jonka mukaan myymälävaras on varastanut.
Poliisi sitten sanoo, että kullakin on oma näkökulmansa, eikä poliisi ota kantaa mikä on totuus asiassa. Molemmat näkökulmat ovat yhtä arvokkaita, eikä totuudella ole merkitystä, vaan kumpikin osapuoli näkee maailman oman näkökulmansa kautta ja kummankin pitää ymmärtää tämä.
Menisikö ihan oikein?
Tätä te moni ap:ltä vaaditte.
Mutta noinhan se juuri menee. Poliisi tutkii ja kirjaa huolellisesti ylös kaiken. Syyttäjä syyttää ja tuomioistuin tuomitsee. Ei ole terapeutin asia kaivaa totuutta ja tuomaroida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikon luettuani ihmettelin ensin että kenenkä näkemyksistä asioihin siellä terapiassa pitäisi puhua, jos ei omistaan. Juttua lukiessa avautui toisenlainen kuva tilanteesta.
Tunnut AP olevan hieman samankaltaisessa tilanteessa miehesi ja tuon terapian kanssa kuin missä me puolison kanssa mentiin vuosia sitten.
Parisuhde meillä oli (ja on) kaikin puolin kunnossa. Ei skismaa intiimiasioissa, ei taloudessa, kaveriasioissa tms. Puolison polla prakasi kuormittavassa työssä. Perinteinen burn-out stressiperäisine oireineen henkisellä ja fyysisellä puolella. Hoidoksi lääkitys ja terapia.
Ensin homma eteni hyvin. Vaikutti, että puoliso todella hyötyi hoidosta. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin tulla takapakkia, ja lopulta puoliso lopetti ensin terapiakäynnit, ja hiljalleen lääkityksenkin. Kun asiasta kysyin, kertoi että terapeutti oli yllättäen siirtynyt puolison ongelmalliseksi kokemien työhön ja työpaikkaan liittyvien asioiden käsittely
Todella ikävää, että välillä terapeutit eivät puutu lapsuuteen tai parisuhteeseen, vaikka pitäisi ja sitten taas joskus etsivät syytä sieltä, missä sitä ei ole.
On kuitenkin siinä mielessä ymmärrettävää, että burn outit tapahtuvat usein juuri C-PTSD -oireisille = lapsuus ollut traumatisoiva, koska heillä ei ole käsitystä omista rajoistaan. Miehesi kuitenkin osasi pitää rajansa ja lopettaa terapian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kenen muun näkemyksiä siellä pitäisi kertoa? :D
Vaimon tietenkin.
Miehen pitää ymmärtää, että kaikki keskustelu pitää peilata vaimon kautta. Ei miehellä saa olla omia ajatuksia tai toiveita. Yhteisen hyvän vuoksi tällaiset taipumukset pitää unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos myymälävarkaalta löytyy taskustaan varastettua tavaraa, varkaalla ei ole kuittia, henkilökunta on nähnyt hänen laittavan tavarat taskuunsa ja valvontakameran kuvat vahvistavat tämän, niin myymälävaras luonnollisesti kertoo oman näkökulmansa, että hän ei ole varastanut mitään. Kauppias puolestaan kertoo oman näkökulmansa, jonka mukaan myymälävaras on varastanut.
Poliisi sitten sanoo, että kullakin on oma näkökulmansa, eikä poliisi ota kantaa mikä on totuus asiassa. Molemmat näkökulmat ovat yhtä arvokkaita, eikä totuudella ole merkitystä, vaan kumpikin osapuoli näkee maailman oman näkökulmansa kautta ja kummankin pitää ymmärtää tämä.
Menisikö ihan oikein?
Tätä te moni ap:ltä vaaditte.
Ei vaadita. Terapia ei ole tuomioistuin ja nimenomaan neuvotaan ap:ta pitämään asiaan oikeassa kontekstissa. Ap:n eikä miehen ongelmat eivät ratkea sillä, että ap menee terapiaan kertomaan totuuden asioista. Mutta oikea ongelmanratkaisu vaatisi oikeaa työtä, joten helpompi on vain keskittyä jankkaamaan siitä, kuka on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siis halua kontrolloida miehen keskusteluja terapeutin kanssa, mutta mitä hyötyä siellä käymisestä hänelle on jos kertoilee puuta heinää? Siis kertoo terapeutille vaikkapa minun räyhänneen, vaikka todellisuudessa on itse räyhännyt?
Enkä minä tiedä miksi terapeutti sanoisi ettei puolison mukana olosta ole hyötyä. Enhän minä edes tiedä onko terapeutti näin sanonut vai mieskö vain väittää näin. Paha sinne on väkisin ängetä. Minulle ei anneta edes terapeutin yhteystietoja eikä minun tietojani hänelle, koska kyseessä on aikuinen ihminen.
-ap
No mutta hän on hoitamassa siellä itseään, ei teidän suhdetta. Avainasia on varmaankin se, että hän syystä tai toisesta kokee sinun räyhänneen. Pariterapiat on ihan erikseen, siellä pääsee molemmat ääneen.
Tiesittekö, mies voi kokea vaimon räyhänneen, jos vaimo sanoo mitään mikä ei ole kivaa, koska miehen juurisyy voi olla oma äiti/isä ja oman äidin/isän petsoonallisuushäiriöt. Äiti on voinut olla kontrolloiva, määräilevä ja vaikka mitä, mutta mies ei ole uskaltanut vastustaa koskaan äitiä.
Niinpä mies vastustaa vaimoaan ja luo äitinsä piirteet vaimolle. Kun vaimo sitten esimerkiksi raskaana ollessaan hormoneissaan kerran tuiskahtaa, menee mies siitä paniikkiin ja kertoo terapeutille. Terapeutti kirjaa tietoihin vaimon käytöstä ja "luonteenpiirteitä", jotka kuvaisivat anoppia parhaiten. Mies ei vain sitä ymmärrä kertoa, koska ei ymmärrä sitä itsekään. Sitten terapeutti neuvoo miestä ja kommentoi, ja näitä mies hyödyntää kotona seuraavissa riidoissa. Tai ennen riitoja.
Avioparin konfliktit näin ollen lisääntyvät, kun vaimokin kokee tulevansa väärin ymmärretyksi. Miksi terapeutti ei ole osannut pureutua juurisyihin? Sotasukupolvessa riittää traumatisoituneita luonnehäiriöisiä jälkeläisiä, joiden jälkeläiset nyt puivat "parisuhdeongelmiaan" terapiassa, vaikka juurisyy voi olla jopa omissa vanhemmissa ja sukuhistoriassa. Alkoholi, sotatraumat, luonnehäiriöt, köyhyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole terapeutin asia kaivaa totuutta ja tuomaroida.
Ja sitä tuomarointiahan se terapeutti ap:n kertoman mukaan on tehnyt. Vaikka nimenomaan ei pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siis halua kontrolloida miehen keskusteluja terapeutin kanssa, mutta mitä hyötyä siellä käymisestä hänelle on jos kertoilee puuta heinää? Siis kertoo terapeutille vaikkapa minun räyhänneen, vaikka todellisuudessa on itse räyhännyt?
Enkä minä tiedä miksi terapeutti sanoisi ettei puolison mukana olosta ole hyötyä. Enhän minä edes tiedä onko terapeutti näin sanonut vai mieskö vain väittää näin. Paha sinne on väkisin ängetä. Minulle ei anneta edes terapeutin yhteystietoja eikä minun tietojani hänelle, koska kyseessä on aikuinen ihminen.
-ap
No mutta hän on hoitamassa siellä itseään, ei teidän suhdetta. Avainasia on varmaankin se, että hän syystä tai toisesta kokee sinun räyhänneen. Pariterapiat on ihan erikseen, siellä pääsee molemmat ääneen.
Tiesittekö, mies voi kokea vaimon räyhänneen, jos vaimo sanoo mitään mikä ei ole kivaa, koska miehen juurisyy voi olla oma äiti/isä ja oman äidin/isän petsoonallisuushäiriöt. Äiti on voinut olla kontrolloiva, määräilevä ja vaikka mitä, mutta mies ei ole uskaltanut vastustaa koskaan äitiä.
Niinpä mies vastustaa vaimoaan ja luo äitinsä piirteet vaimolle. Kun vaimo sitten esimerkiksi raskaana ollessaan hormoneissaan kerran tuiskahtaa, menee mies siitä paniikkiin ja kertoo terapeutille. Terapeutti kirjaa tietoihin vaimon käytöstä ja "luonteenpiirteitä", jotka kuvaisivat anoppia parhaiten. Mies ei vain sitä ymmärrä kertoa, koska ei ymmärrä sitä itsekään. Sitten terapeutti neuvoo miestä ja kommentoi, ja näitä mies hyödyntää kotona seuraavissa riidoissa. Tai ennen riitoja.
Niin. Ja monesti se persoonallisuushäiriöisen äidin poika on persoonallisuushäiriöinen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole terapeutin asia kaivaa totuutta ja tuomaroida.
Ja sitä tuomarointiahan se terapeutti ap:n kertoman mukaan on tehnyt. Vaikka nimenomaan ei pitäisi.
Ap:n miehen kertoman mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kenen muun näkemyksiä siellä pitäisi kertoa? :D
Vaimon tietenkin.
Miehen pitää ymmärtää, että kaikki keskustelu pitää peilata vaimon kautta. Ei miehellä saa olla omia ajatuksia tai toiveita. Yhteisen hyvän vuoksi tällaiset taipumukset pitää unohtaa.
Oletko tuota mieltä? Kukaan muu ei ole tuollaista väittänyt. Ei edes vihjannut. Sinulla on kyllä erikoinen mielipide.
Kylläpä tämä ketju paisui pitkäksi. En tosiaan ehkä osannut muotoilla aloitustani ihan oikein. Voihan se olla, että teen vain omia turhia johtopäätöksiä miehen terapiasta.
Huolenaiheena on se, että mies ei kerro terapiassa asioista totuudenmukaisesti eikä sen vuoksi ehkä saa oikeanlaista apua. Ymmärrän, että miehellä on oma näkemyksensä asioista. Mutta jos todellisessa elämässä tilanne on niin, että mies räyhää ja minä en, niin miten voi olla ok kun mies on sitä mieltä että minä räyhäsin? Kun jotain todellisuudessa tapahtuu, niin se tapahtuu oikeasti. Ei oikeasti tapahtuneisiin asioihin voi olla mitään omaa näkemystä. Jos ulkona sataa, totuus on se että ulkona sataa. Mielipde erot nyt ovat eri asia, niissä ei ole vain yhtä oikeaa näkemystä.
Meillä tämä tarkoittaa siis sitä, että kun ulkona sataa niin mies väittää että siellä paistaa aurinko. Jos sanon että näetkö siellä oikeasti sataa, niin alkaa huuto kuinka en kunnioita hänen mielipidettään ja aina pitää tehdä niinkuin minä sanon. Meillä siis riidellään oikeasti tapahtuneista asioista tai sitten minun mukamas tekemistä asioista (joita en ole edes tehnyt).
Minun on paha muuttaa käytöstäni tuon sääntöasian suhteen, koska en edes tiedä mistä on kyse. Meillä ei mies siis koskaan kerro kovin informatiivisesti asioista jotka hiertävät. Mieluummin räyhää tai pitää mykkäkoulua.
Ja kyllä, olen varmaan itsekin terapian tarpeessa, mutta tällä hetkellä voimavarat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen. Aamulla ylös ja asia kerrallaan.
-ap
Sulle on sanottu jo monesta suusta, että tuo on toksista käytöstä, jota esim. narsistit harrastavat. On ihan todellla utuinen haavekuva, että mies havahtuisi terapiassa siihen, että hänen koko persoonallisuutensa on perseestä ja alkaisi työstää sitä.
Sinä roikut siinä vielä siksi, että toivot/kuvittelet miehen muuttuvan terapian myötä ei-räyhääväksi? Minä taas kuvittelen, että parhain, mitä mies voi tai aikoo tehdä, on se, että hän etsii terapiasta keinoja muuttaa sinut sellaiseksi, "ettei sinulle tarvitse huutaa". Väkivallantekijä näkee aina syyn kohteessaan. Eihän hän, muuten, mutta kun se kohde...
Sun miehellä on niin paljon tehtävää itsensä kanssa ja niin pitkällä siitä ja motivaatiokin taitaa puuttua, että sinuna alkaisin ihan oikeasti miettiä eroa.
Ei ole normaalia, että joutuu miettimään tuollaisia asioita, joita sinä mietit. Tuollaiset ristiriidat eivät ole normaaleja.
Alue: Aihe vapaa
An ole ap, mutta tuo ei pidä paikkansa, että kaikki elämässä olisi vain muistikuvia. Kun minä tajusin, että mieheni valehtelee lähestulkoon aina, kun puhuu, aloin kyseenalaistamaan hänelle puheitaan. Hän ei tietenkään myöntänyt mitään. Kun näytin hänelle viestejä, joissa hän itse sanoo asian olevan x, niin hän vetosi väärinymmärrykseen. Kun seuraavassa asiassa pidin huolen, että väärinymmärryksen mahdollisuutta ei jää, hän vetosikin siihen, että ei hän noin ole kirjoittanut. Vaikka teksti oli hänen puhelimestaan peräisin. Kun tämä selitys ei enää seuraavalla kerralla ollut käyttökelpoinen, niin mies sanoi vain, että ei siinä lue noin. Kun häneltä loppuivat selitykset, niin hän oli enää vain hiljaa. Mutta omasta mielestään hän ei ikinä valehdellut. Minä vain olin mahdoton, kun huomasin hänen valheensa.
Eikä kyse ollut mistään yksittäisestä asiasta, minkä olisin saattanutkin ymmärtää väärin. Vaan sama kuvio toistui kerta toisensa jälkeen, lukuisia kertoja, sillä mieshän valehteli lähes aina, kun avasi suunsa.