Puoliso kertoo terapiassa vain omat näkemyksensä

Kieltämättä erikoista että et ole saanut olla edes yhdellä käynnillä mukana. Minun ystävän puoliso on aloittanut terapian (yksilöterapia) ja terapeutti on pyytänyt ystävääni olemaan mukana ensimmäisillä käynneillä että saisi kokonaiskuvaa heidän dynamiikasta, yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä miehen terapia ja hänen kertomuksensa siitä, mitä terapeutti on muka sanonut, omaan arvoonsa. Ei terapeutti ole objektiivinen parisuhdetuomari, vaan kommentoi miehen subjektiivista kertomusta omasta elämästään.

Ei voi jättää koska ilmeisen ammattitaidoton terapeutti aiheuttaa lisävahinkoja. 

Kenelle? Vaimolle?

Miehelle, vaimolle ja parisuhteelle.

Tuohan on epäterve tilanne, että mies käy terapiassa selvittääkseen omia ongelmiaan ja kertoilee siellä asioita, jotka ei ilmeisesti pidä paikkaansa.  Omaa päätään selvittääkseenhän hänen siellä on tarve käydä, ei ruotimassa toisen ihmisen tekemisiä.

Hyvän terapeutin pitäisi nähdä asioiden läpi, hänen pitäisi osata kyseenalaistaa miehen puheita, ja jos terapeutti on sitä mieltä, että vaimossa on vika, niin silloin koko terapiasta ei ole mitään hyötyä.  Se hänen täytyy myös pystyä sanomaan.  Jos kerran kotona on se virtahepo olohuoneessa, ei sitä terapiaistunnoilla ja virtahepoa syyllistämällä mihinkään katoamaan saa.

Aivan selvästi tässä on kyse siitä, että mies käyttää terapeutin sanomisia vaimoaan vastaan.  Sillä ei ole mitään tekemistä terapian kanssa.  Terapeutti ei voi muuttaa vaimoa, mutta miehen näkökulmia hänen pitäisi pystyä monipuolistamaan ja näkemään oman käyttäytymisensä väärät mallit.  Ne mallit, joita hänellä nyt on käytössä, ei selvästikään toimi.

Ja kun tässä ei ole kyse pariterapiasta, ei terapeutti oikeastaan saisi puhua vaimosta mitään.  Hänen pitäisi visusti varoa ottaa vaimoa puheeksi.  Vaimon arvosteleminen pitää olla terapian ulkopuolella.  Vain miehestähän on kyse.

Miehellä voi olla mielenterveydellisiä haasteita.  Yleensä puolisot on siinä asiassa täysin aseettomia, ja heidän käyttäytymisellään ei ole mitään merkitystä, tekevät tai sanovat he mitä tahansa.  Alkoholistien puolisoilla on sama haaste.  Myös he ovat aina väärinpäin, kääntyvätpä miten päin hyvänsä.  Tämä on vanha totuus.

Ja vanha totuus on myös se, että puolisoa syyllistetään ulkopuolisten taholta.  Tämäkin ketju sen todistaa.

Niin hyväkään et koskaan ole, ettet olisi kumminkin aina väärässä.  

Aapeelta voisi kysyä, uskooko hän että tilanne voisi tästä koskaan parantua.  Siitä riippuu se, mitä hänen pitäisi tehdä tai ainakin ajatella tekevänsä jatkossa.  Jatkuvana sylkykuppina oleminen on kuluttavaa eikä kuulu hyvään elämään.  Toivon hänelle ihan sydämestäni kaikkea mahdollista hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutillahan ei ole minkäänlaista oikeutta lausua mitään ihmisistä, joita hän ei ole ikinä tavannut. Eli jos mies väittää terapeutin sanoneen ap:stä jotain, niin joko mies valehtelee tai terapeutti on toiminut työetiikan vastaisesti.

Todellakin on oikeus ja itse edellytän sitä. Hukkaan menisi kymppitonni, jos terapeutin pitäisi taiteilla sanojensa kanssa ja kaasuvalottaa todellisuus toiseksi. Ainakin itse lopettaisin terapian. Käyn KELA:n kuntoutuspsykoterapiassa. 

Toki jotkut terapeutit (mielestäni huonot) eivät halua ottaa kantaa.

Kun mieheni meni terapiaan, niin pian alkoi kuulumaan syytöksiä miten minä olen tehnyt sitä ja minä olen tehnyt tätä. Syytöstä syytöksen perään. Nämä tekemiset olivat samoin kuin ap:n kohdalla tekoja, jotka mies oli itse tehnyt. Mutta terapian myötä niistä tulikin minun tekojani.

Aivan kuten ap, niin minäkin ihmettelin, että eikö terapeutti todellakaan huomaa niitä ristiriitaisuuksia miehen jutuissa, jotka paljastavat puheet projektion tuotoksiksi. Projektio on psykologian perusilmiöitä, ihmettelen, ettei terapeutti tunnista sitä.

Tuo onkin aihe, josta ei juuri puhuta. Yhteiskunnassa annetaan ymmärtää, että terapia on aina hyvä asia. Lehdissä on juttuja, miten kaikkien kannattaa mennä terapiaan. Mutta siitä ei puhuta, että eivät kaikki terapeutit ole hyviä. Eivät kaikki terapeutit ole erityisen ammattitaitoisia. Osa on päässyt koulutuksen läpi rimaa hipoen. Osalla on omat ongelmansa, jotka sumentavat heidän kykyään toimia työssään menestyksekkäästi.

Opettajissa on hyviä ja huonoja. Siivoojissa on nopeita ja huolellisia sekä hitaita ja huolimattomia. Kaupan kassoissa on nopeita ja ystävällisiä sekä niitä päinvastaisia. Lääkäreissä on hyvin kantansa perustelevia ja niitä, jotka tutkivat sutaisten. Jokaisella on kokemusta siitä, että kaikki tekijät eivät ole yhtä ammattitaitoisia, vaikka omaisivat muodollisen pätevyyden hoitaa ammattiaan. Samoin on terapeuttien kohdalla. Osa on hyviä terapeutteja, mutta sinne joukkoon mahtuu myös niitä, joiden ammattitaito ja osaaminen ei päätä huimaa.

Ap:lle sanoisin, että itse en löytänyt tilanteeseen parempaa ratkaisua kuin ero. En olisi sitä halunnut. Mutta asioista keskustelemisesta ei tullut enää kerta kaikkiaan mitään, kun minä olin syyllinen kaikenmoiseen mitä en ollut tehnyt ja missä en ollut edes paikalla. Ja jos mitään muuta tulkintaa tilanteesta yritin antaa, niin alkoi mykkäkoulu, ja keskustelu oli sitten siinä. Minä sitten päätin, että tässä oli samalla meidän kaikki keskustelut.

Terapia muuttaa ihmistä. Kun mieheni halusi terapian myötä muuttua ilkeäksi, syytteleväksi ja aggressiivisen vältteleväksi, niin minä en halunnut olla siinä muutoksessa enää mukana. On hän joskus minulle yksinäisyyttään valitellut. Mutta sitä hänen olisi kannattanut miettiä aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä erikoista että et ole saanut olla edes yhdellä käynnillä mukana. Minun ystävän puoliso on aloittanut terapian (yksilöterapia) ja terapeutti on pyytänyt ystävääni olemaan mukana ensimmäisillä käynneillä että saisi kokonaiskuvaa heidän dynamiikasta, yms. 

Ei ole erikoista. Pyysin päästä mieheni terapiaan mukaan edes yhdelle käynnille, niin terapeutti antoi minulle vastaukseksi jyrkän ei:n.

Vierailija kirjoitti:

Eikö mielenterveyden hoidossa omaisten mukana ole toivottava ja merkittävä asia. 

Se ei ole tarpeellista. Seksuaaliterapeutilla joissakin tapauksissa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutillahan ei ole minkäänlaista oikeutta lausua mitään ihmisistä, joita hän ei ole ikinä tavannut. Eli jos mies väittää terapeutin sanoneen ap:stä jotain, niin joko mies valehtelee tai terapeutti on toiminut työetiikan vastaisesti.

Todellakin on oikeus ja itse edellytän sitä. Hukkaan menisi kymppitonni, jos terapeutin pitäisi taiteilla sanojensa kanssa ja kaasuvalottaa todellisuus toiseksi. Ainakin itse lopettaisin terapian. Käyn KELA:n kuntoutuspsykoterapiassa. 

Toki jotkut terapeutit (mielestäni huonot) eivät halua ottaa kantaa.

 

Ap:n tapauksessa se kaasuvalottaminen tapahtuu nyt siellä terapiassa. Ja sehän ei todellakaan ole ok. Jos sinä vaadit terapeuttia diagnosoimaan läheisille tiloja ilman, että terapeutti edes tapaa häntä, niin on ihme, ettei terapeutti ole jo sinulle sanonut, että ei hän voi tehdä sellaista. Mustamaalaaminen pitäisi olla rikos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeutit kyllä tietävät, että monet asiakkaiden sanomiset ovat pahasti vääristyneitä kuvauksia siitä mitä tapahtui

Terapiassa käy nimenomaan ihmisiä joilla on vääristyneitä ajatusmalleja ja hankaluuksia vuorovaikutuksessa jne.

Jos terapia etenee hyvin, niin kyllä miehen pitäisi sitten pystyä myöntämään myös oma huono käytöksensä

Kysymys on lähinnä siitä pitääkö sitä huonoa käytöstä sietää siksi että miehellä on ongelmia eikä vielä ole saanut niihin apua.

Niin no mitäpä luulisit?  

Jos aikoo siinä miehen kanssa edelleen asua ja elää, niin sitten sitä huonoa käytöstä on siedettävä.  Ei sitä oikein loppumaankaan saa.  Paitsi sulkemalla se mies johonkin kellariin lukkojen taa tai muuten tukkimalla suu ja estettävä liikkuminen.  Myönnän, että kaukaisen exäni kohdalla joskus kävi mielessä, että kun otan tuosta tuon halon ja kalautan sut hengiltä, niin se räyhääminen loppuu ja saan olla rauhassa.  Mutta pääsin minä siitä vähemmälläkin eroon.  

Nämä on vaikeita tilanteita ja vaimon osa voi olla ylivoimaisen raskas, kun pitää hoitaa työ, kotia ja lapsia ja samalla yrittää loputtomiin kestää ja ymmärtää aikuisen miehen sekoiluja ja päättömiä puheita.  Minä en aina olisi halunnut lähteä töistä kotiin, koska töissä sai puhua ja olla normaalien, täyspäisten ihmisten kanssa.  Kotona oli vastassa hullunmylly ja katastrofi.

Mutta sitten vain erosin, se olikin loppujen lopuksi ihan yksinkertaista, vaikka toisin olin luullut.  

Ap ei ehkä ole ihan niin hankalassa saumassa, joten tsemppiä ja jaksamista hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutillahan ei ole minkäänlaista oikeutta lausua mitään ihmisistä, joita hän ei ole ikinä tavannut. Eli jos mies väittää terapeutin sanoneen ap:stä jotain, niin joko mies valehtelee tai terapeutti on toiminut työetiikan vastaisesti.

Todellakin on oikeus ja itse edellytän sitä. Hukkaan menisi kymppitonni, jos terapeutin pitäisi taiteilla sanojensa kanssa ja kaasuvalottaa todellisuus toiseksi. Ainakin itse lopettaisin terapian. Käyn KELA:n kuntoutuspsykoterapiassa. 

Toki jotkut terapeutit (mielestäni huonot) eivät halua ottaa kantaa.

 

Ap:n tapauksessa se kaasuvalottaminen tapahtuu nyt siellä terapiassa. Ja sehän ei todellakaan ole ok. Jos sinä vaadit terapeuttia diagnosoimaan läheisille tiloja ilman, että terapeutti edes tapaa häntä, niin on ihme, ettei terapeutti ole jo sin

Mietipä uudelleen. Ap:n mies on ihan itse vastuussa siitä, mitä ja miten hän kertoo terapiassa. Mitään terapiaa ei voi tapahtua, jos terapeutti ei ota mitään kantaa potilaan vuorovaikutukseen muiden kanssa. 

Esimerkit omasta elämästä.

Kerroin terapeutille, että mies sanoi minua saastuneeksi ja käski riisumaan vaatteet. Terapeutti ei sanonut mitään. Tuo terapia epäonnistui ja pysyttelin viisi vuotta väkivaltaisessa suhteessa, koska se, ettei terapeutti ottanut kantaa, muutti väkivallan sallituksi.

Toiselle terapeutille kerroin eräästä seksikerrasta. Terapeutti totesi heti, että nyt on kyseessä seksuaalinen väkivalta ja olisi turvallisinta pysyä kaukana tekijästä. Olen tälle terapeutille syvästi kiitollinen.

Koska mies käyttäytyy kotona mulkusti ja tarinoi terapiassa, alkaisin katsoa asuntoja ja pakata. Ap toivoo muutosta, jota ei ole näköpiirissä.

Mietipä uudelleen. Ap:n mies on ihan itse vastuussa siitä, mitä ja miten hän kertoo terapiassa. Mitään terapiaa ei voi tapahtua, jos terapeutti ei ota mitään kantaa potilaan vuorovaikutukseen muiden kanssa. 

Esimerkit omasta elämästä.

Kerroin terapeutille, että mies sanoi minua saastuneeksi ja käski riisumaan vaatteet. Terapeutti ei sanonut mitään. Tuo terapia epäonnistui ja pysyttelin viisi vuotta väkivaltaisessa suhteessa, koska se, ettei terapeutti ottanut kantaa, muutti väkivallan sallituksi.

Toiselle terapeutille kerroin eräästä seksikerrasta. Terapeutti totesi heti, että nyt on kyseessä seksuaalinen väkivalta ja olisi turvallisinta pysyä kaukana tekijästä. Olen tälle terapeutille syvästi kiitollinen.

Koska mies käyttäytyy kotona mulkusti ja tarinoi terapiassa, alkaisin katsoa asuntoja ja pakata. Ap toivoo muutosta, jota ei ole näköpiirissä.

Mietipä itse uudelleen. Minä puhuin ap:n tapauksesta, jossa ap ei kertomansa mukaan ole tehnyt niitä asioita mitä mies on ilmiselvästi terapiassa väittänyt hänen tehneen. Se, että mies valehtelee terapiassa, on miehen oma asia ja oma ongelma. Mutta se, että terapeutti lähtee niihin valheisiin mukaan ja lietsoo niitä, on ammattieettinen ongelma. Terapeutin kyseenalainen toiminta on se mikä kääntää asian takaisin ap:n ongelmaksi. Tuollaisilta terapeuteilta pitäisi saada poistettua oikeus harjoittaa ammattiaan.

Mistä terapeutti voi tietää ap:n valehtelevan? Eikä mikään laki estä ihmistä pilaamasta omaa elämäänsä ja ihmissuhteitaan tapahtuu se sitten päihteillä tai terapiassa tarinoimalla.

Mies on ollu ongelmatapaus jo ennen terapiaakin. Kannattaako ongelmatapauksen kanssa jatkaa.

Onko ketjussa kerrottu, miksi mies hakeutui sinne terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Yksilöterapia on tarkoitettu subjektiiviseksi ja sitä myötä turvalliseksi paikaksi käsitellä asioita. 

Miksi mies ei sitten ymmärrä käsitellä niitä asioitaan nimenomaan siellä turvallisessa terapiassa, vaan tuo ne vielä kotiinkin räyhääämällä vaimolleen?

Vaimohan on ulkopuolinen, eikö vain?  Miksi mies hänet tähän repii mukaan?  

Ei selvästikään ole mitään hyötyä koko terapiasta, senhän pitäisi auttaa miestä, mutta eihän se mitään ole auttanut, edelleen mies on pahalla päällä ja raivoaa kotona.

Minä jättäisin hänet räyhäämään seinille.  Edes väliaikainen ero ensin, jos ei käytös muutu.  

Ja jos mies minua kaikesta syyttäisi, niin sittenhän ongelma katoaisi, kun olisin poissa.  Olisi miehelläkin paremmin aikaa rauhassa käsitellä ongelmiaan.

Häh, haluaisitko tosiaan, että miehesi pitäisi kertoa terapeutille myös sinun versiosi asioista. Alan ymmärtää miehesi ongelmia, kun pikkurouva ei nyt jaksa puhua omista asioistaan!

No eivät ne terapeutit mitään selvänäkijöitä ole.

Jos asiakas terapian alussa valehtelee toisen käytöksestä ja maalaa itsestään kiltin ja alistetun kuvan, ei terapeutilla ole kauheasti keinoja muuta kuin aika. Koska kyllä ihmisen piilotettu veemäisyys ja tapa projisoida alkaa ajan myötä vilahdella esiin terapiasuhteessa. 

Se vaan vie oman aikansa.

Srhän oliskin kun molemmat kävisivät terapiassa ja raportoisivat mitä oma terppa on aina kommentoinut omaan kertomukseen. Kyllä asiat selkenis joskus...

Terapia on paikka missä mieltä hoidetaan kuin se olisi erillinen saareke, irrallaan ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta. Joskus tämä asetelma tekee asiakkaalle karhunpalveluksen.

Terapiassa on vain asiakas ja asiakkaan mieli. Siellä keskitytään näihin. Se miten asiakas toimii suhteessa muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan, on terapiassa ikään kuin asia, jota ei ole olemassa. Se ei kuulu terapiaan. Kun asiakkaan mieli hoidetaan, niin muut asiat luonnistuvat sen myötä itsestään.

Näinhän se ei todellisuudessa mene. Siinä terapian aikana on ehditty sössiä jo kaikki ihmissuhteet ja työpaikkakin, kun terapiassa opittuja keinoja on koekäytetty ympäröiviin ihmisiin ilman kunnollista ohjeistusta.

Itse olen ihmetellyt mikä siinä on niin vaikeaa siellä terapiassa käydä ensin läpi esim sitä mitä terve rajojen asettaminen on. Terapiassa vain herätellään rajojen asettamiseen, mutta asiakkaille ei vaivauduta kertomaan, että rajojen asettaminen riitelemällä ei ole se mitä haetaan, tai että rajojen asettaminen väkivallalla ei ole ok. Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa sille asiakkaalle, että ihan normaalilla avoimella puheella ne rajat asetetaan, eikä millään kikkailulla, vihamielisyydellä tai mykkäkoululla.

Ja kun asiakkaalle ei näitä asioita kerrota, niin tällä terapialla sitten tuhotaan asiakkaan ihmissuhteet, työsuhteet, jne.

Vierailija kirjoitti:

Mistä terapeutti voi tietää ap:n valehtelevan? Eikä mikään laki estä ihmistä pilaamasta omaa elämäänsä ja ihmissuhteitaan tapahtuu se sitten päihteillä tai terapiassa tarinoimalla.

Mies on ollu ongelmatapaus jo ennen terapiaakin. Kannattaako ongelmatapauksen kanssa jatkaa.

Onko ketjussa kerrottu, miksi mies hakeutui sinne terapiaan?

Tarkoitatko, että terapeutti ei halua ap:tä mukaan terapiaan, koska tietää ap:n valehtelevan? Ja mistä terapeutti voi tietää ap:n valehtelevan? Sehän onkin hyvä kysymys, että miten ylimielinen terapeutti oikein on, jos kuvittelee tietävänsä ap:n valehtelevan, vaikka hänen tietonsa pohjautuu vain miehen kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä terapeutti voi tietää ap:n valehtelevan? Eikä mikään laki estä ihmistä pilaamasta omaa elämäänsä ja ihmissuhteitaan tapahtuu se sitten päihteillä tai terapiassa tarinoimalla.

Mies on ollu ongelmatapaus jo ennen terapiaakin. Kannattaako ongelmatapauksen kanssa jatkaa.

Onko ketjussa kerrottu, miksi mies hakeutui sinne terapiaan?

Tarkoitatko kuitenkin mistä terapeutti voi tietää miehen valehtelevan? Terapeutti huomaa valehtelun miehen juttujen ristiriitaisuuksista. Mutta on selvää, että kaikkien terapeuttien kyvyt eivät tähän riitä.

Häh, eikös terapian tarkoitus tuossa ole voimaannuttaa alakynteen jäänyt mies tekemään se, mikä miehen on tuossa tapauksessa tarpeen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen näkemyksiä sen miehen sitten pitäisi siellä kertoa, jos ei omiaan?

Ap:n tietenkin, höpsö.

Ei mitään näkemyksiä sinällään, vaan TOSIASIOITA.  Ja niistä voi sitten kertoa sen, miltä ne asiat itsestä näyttää tai miten ne kokee.

Mutta aina pitäisi kyetä kertomaan asia oikeassa kontekstissa ja sen, kuka sanoi ja teki mitä.  Ei ole mitään apua terapiasta, jossa käsitellään puuta heinää.