Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso kertoo terapiassa vain omat näkemyksensä
08.05.2024 |
Mies on käynyt terapiassa keskustelemassa, koska hänellä on mm. masennusta ja vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Pari päivää sitten mies sanoi, että terapeutin mielestä ei ole hyvä, että kotona säännöt vaihtuvat koko ajan. Olin vähän ihmeissäni, että mitkä säännötmitään järkevää vastausta en saanut, mies vain räyhäsi että säännöt, ne säännöt. Mielestäni meillä nyt mitään erikoisia sääntöjä ole, vain normaalit käytöstavat ja että tyyliin omat sotkut siivotaan jne.
Nyt aloin miettimään, että mitähän tarinaa se mies siellä terapiassa kertoo? Tokihan hänellä on täysi oikeus oma näkemyksensä kertoa, mutta ehkä terapeutin olisi hyvä tietää mitä se todellisuus on täällä kotona sääntöjen ja muiden osalta. Miehellä kun on viime vuosina tullut tavaksi kertoa tarinaa asiasta kuin asiasta eli oma näkemyksensä tapahtumista, jotka eroavat todellisista tapahtumista. Esim mies itse räyhää ja tiuskii minulle, mutta parin päivän päästä asia on miehen päässä kääntynyt niin, että se olinkin minä joka tiuski ja räyhäsi ja alkaa syytellä minua huonosta käytöksestä, jota en siis ole edes tehnyt. Oma negatiivinen toiminta siis käännetään toisen tekemäksi.
Ettei vain nyt kävisi niin, että miehen kertomusten perusteella terapeutti toteaa kaiken johtuvan kurjista kotioloista ja miehen todelliset ongelmat jäävät hoitamatta? Tiedän, että näistä säännöistä on turha enää miehen kanssa yrittää keskustella, hän usein heittää jotain tälleen epämääräisesti mistä en pääse pääse kärryille - eikä sitten suostu asiasta enempää kertomaan.
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myymälävarkaalta löytyy taskustaan varastettua tavaraa, varkaalla ei ole kuittia, henkilökunta on nähnyt hänen laittavan tavarat taskuunsa ja valvontakameran kuvat vahvistavat tämän, niin myymälävaras luonnollisesti kertoo oman näkökulmansa, että hän ei ole varastanut mitään. Kauppias puolestaan kertoo oman näkökulmansa, jonka mukaan myymälävaras on varastanut.
Poliisi sitten sanoo, että kullakin on oma näkökulmansa, eikä poliisi ota kantaa mikä on totuus asiassa. Molemmat näkökulmat ovat yhtä arvokkaita, eikä totuudella ole merkitystä, vaan kumpikin osapuoli näkee maailman oman näkökulmansa kautta ja kummankin pitää ymmärtää tämä.
Menisikö ihan oikein?
Tätä te moni ap:ltä vaaditte.
Ei vaadita. Terapia ei ole tuomioistuin ja nimenomaan neuv
Kyllä ap:n ja miehensä ongelmat nimenomaan voisivat ratketa sillä, kun ap pääsisi kertomaan terapeutille miten mies valehtelee. Jolloin terapiassa voitaisi hoitaa tuota valehtelutaipumusta.
Täydellistä toiveajattelua, kun tilanne on noin paha, mitä ap kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myymälävarkaalta löytyy taskustaan varastettua tavaraa, varkaalla ei ole kuittia, henkilökunta on nähnyt hänen laittavan tavarat taskuunsa ja valvontakameran kuvat vahvistavat tämän, niin myymälävaras luonnollisesti kertoo oman näkökulmansa, että hän ei ole varastanut mitään. Kauppias puolestaan kertoo oman näkökulmansa, jonka mukaan myymälävaras on varastanut.
Poliisi sitten sanoo, että kullakin on oma näkökulmansa, eikä poliisi ota kantaa mikä on totuus asiassa. Molemmat näkökulmat ovat yhtä arvokkaita, eikä totuudella ole merkitystä, vaan kumpikin osapuoli näkee maailman oman näkökulmansa kautta ja kummankin pitää ymmärtää tämä.
Menisikö ihan oikein?
Tätä te moni ap:ltä vaaditte.
Ei vaadita. Terapia ei ole tuomioistuin ja nimenomaan neuvotaan ap:ta pitämään asiaan oikeassa
Kyllä ap:n ja miehensä ongelmat nimenomaan voisivat ratketa sillä, kun ap pääsisi kertomaan terapeutille miten mies valehtelee. Jolloin terapiassa voitaisi hoitaa tuota valehtelutaipumusta.
Valehteleminen tuo parisuhteeseen paljon ongelmia. Valehtelun hoitaminen vähentäö ongelmia. Kyllä se ap:ta ja miestä auttaisi paljon
Ihmisellä on oikeus valehdella niin paljon kuin haluaa eikä siitä joudu pakkohoitoon. Miehen pitää itse haluta hoitaa valehteluaan. Ei puoliso voi raitistuakaan toisen puolesta.
Yleensä noilla tyypeillä ei ole mitään halua parantua.
"Täydellistä toiveajattelua, kun tilanne on noin paha, mitä ap kertoo."
Luettuani ap:n viimeisimmän viestin olen kyllä samaa mieltä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti teillä on kotona satoja sääntöjä, jotka sinä olet luonut. Jääkaapissa on tietty järjestys, kahvia ei saa juoda klo 16 jälkeen, viikonloppuisin saa nukkua pitkään (muulloin ei), lomalla mennään Lontooseen (vaikka toinen ei halua) jne.
Oletkohan sä sukua tuolle ap:n miehelle?
Ainakin suollat itse keksittyjä elementtejä tuosta noin vaan, vieläpä täysin tuntemattomasta ihmisestä. Olet oiva esimerkki ihmisestä, joka kertoilee omia totuuksiaan vailla oikean toden häivää.
Ap EI kirjoittanut mitään tuollaista, joten pysyttelepä sinäkin nyt vaan siinä, mitä luet. Älä pistä päätäsi kierroksille, joilla ei ole tekemistä asian kanssa. Sun kaltaiset on just niitä, joitten takia asiat menee solmuun, kun kertoillaan omia keksittyjä juoruja.
Ihmisellä on oikeus valehdella niin paljon kuin haluaa eikä siitä joudu pakkohoitoon. Miehen pitää itse haluta hoitaa valehteluaan. Ei puoliso voi raitistuakaan toisen puolesta.
Yleensä noilla tyypeillä ei ole mitään halua parantua.
Tämä on kyllä juuri näin.
Lisäisin tuohon kuitenkin senkin näkökulman, että terapeutilla pitäisi olla oikeus tietää, että häntä vedätetään, jotta hän ei kannustaisi miestä valehtelemaan, kuten nyt tietämättään tekee.
T. Se, jota lainasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulle on sanottu jo monesta suusta, että tuo on toksista käytöstä, jota esim. narsistit harrastavat. On ihan todellla utuinen haavekuva, että mies havahtuisi terapiassa siihen, että hänen koko persoonallisuutensa on perseestä ja alkaisi työstää sitä.
Sinä roikut siinä vielä siksi, että toivot/kuvittelet miehen muuttuvan terapian myötä ei-räyhääväksi? Minä taas kuvittelen, että parhain, mitä mies voi tai aikoo tehdä, on se, että hän etsii terapiasta keinoja muuttaa sinut sellaiseksi, "ettei sinulle tarvitse huutaa". Väkivallantekijä näkee aina syyn kohteessaan. Eihän hän, muuten, mutta kun se kohde...
Sun miehellä on niin paljon tehtävää itsensä kanssa ja niin pitkällä siitä ja motivaatiokin taitaa puuttua, että sinuna alkaisin ihan oikeasti miettiä eroa.
Ei ole normaalia, että joutuu miettimään tuollaisia asioita, joita sinä mietit. Tuollaiset ristiriidat eivät ole normaaleja.
Tämä on hyvä pointti. Toisaalta tiedostan, että asialle ei ole enää minun toimestani tehtävissä mitään. Jokin osa minussa kuitenkin aina vaan ihmettelee miksi normaali mies muuttui tuollaiseksi ja elättelee toivoa paremmasta.
Joku kirjoitti äitisuhteesta ja näiden tunteiden heijastamisesta omaan vaimoon. Miehellä ollut melko kurinalainen lapsuus, mm kotiintuloaika vielä 18-vuotiaana. Vieläkin lähtee vaikka kääntämään kasvimaata jos äitinsä pyytää - kotonahan ei minun pyynnöstäni vie edes roskapussia. Ja vieläkin, vaikka mies 45-vuotias, ostaa äitinsä hänelle välillä vaatteita. Ilmeisesti 20 vuotta meni vaimon kanssa ihan ok, mutta sitten alkoi vihaisuus vaimoa kohtaan..lapsuuden traumoja?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus valehdella niin paljon kuin haluaa eikä siitä joudu pakkohoitoon. Miehen pitää itse haluta hoitaa valehteluaan. Ei puoliso voi raitistuakaan toisen puolesta.
Yleensä noilla tyypeillä ei ole mitään halua parantua.
Tämä on kyllä juuri näin.
Lisäisin tuohon kuitenkin senkin näkökulman, että terapeutilla pitäisi olla oikeus tietää, että häntä vedätetään, jotta hän ei kannustaisi miestä valehtelemaan, kuten nyt tietämättään tekee.
T. Se, jota lainasit
Mistä terapeutti tietäisi, että tämä ihminen, jota hän ei ole tavannut, ei ole psykopaatti, joka yrittää tulla sabotoimaan terapian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä ketju paisui pitkäksi. En tosiaan ehkä osannut muotoilla aloitustani ihan oikein. Voihan se olla, että teen vain omia turhia johtopäätöksiä miehen terapiasta.
Huolenaiheena on se, että mies ei kerro terapiassa asioista totuudenmukaisesti eikä sen vuoksi ehkä saa oikeanlaista apua. Ymmärrän, että miehellä on oma näkemyksensä asioista. Mutta jos todellisessa elämässä tilanne on niin, että mies räyhää ja minä en, niin miten voi olla ok kun mies on sitä mieltä että minä räyhäsin? Kun jotain todellisuudessa tapahtuu, niin se tapahtuu oikeasti. Ei oikeasti tapahtuneisiin asioihin voi olla mitään omaa näkemystä. Jos ulkona sataa, totuus on se että ulkona sataa. Mielipde erot nyt ovat eri asia, niissä ei ole vain yhtä oikeaa näkemystä.
Meillä tämä tarkoittaa siis sitä, että kun ulkona sataa niin mies väittää että siellä paistaa aurinko. Jos sanon että näetkö siellä oikeasti sataa, niin al
Miehesi lapsuus ja suhde vanhempiin, vanhempien mahdolliset persoonallisuushäiriöt, alkoholismi ym. selvittelyn alle. Hänhän projisoi jotakin sinuun itsestään, vanhemmistaan tai opittuna tapana mitä on kuullut kotonaan tehtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä pointti. Toisaalta tiedostan, että asialle ei ole enää minun toimestani tehtävissä mitään. Jokin osa minussa kuitenkin aina vaan ihmettelee miksi normaali mies muuttui tuollaiseksi ja elättelee toivoa paremmasta.
Joku kirjoitti äitisuhteesta ja näiden tunteiden heijastamisesta omaan vaimoon. Miehellä ollut melko kurinalainen lapsuus, mm kotiintuloaika vielä 18-vuotiaana. Vieläkin lähtee vaikka kääntämään kasvimaata jos äitinsä pyytää - kotonahan ei minun pyynnöstäni vie edes roskapussia. Ja vieläkin, vaikka mies 45-vuotias, ostaa äitinsä hänelle välillä vaatteita. Ilmeisesti 20 vuotta meni vaimon kanssa ihan ok, mutta sitten alkoi vihaisuus vaimoa kohtaan..lapsuuden traumoja?
-ap
Minullakin on kokemusta tuosta. Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa, jolle olin oma kiva itseni, auttavainen ja ystävällinen, niin kuin normaalit ihmiset nyt ovat.
Toiselta tuli kuitenkin selviä traumareaktioita asioihin, ja kyselin niistä, että miksi olet noin hyökkäävä, vaikka minä vain neutraalisti kysyin sinun mielipidettäsi asiaan. Ajan kanssa huomasin, että hän oletti ilman mitään perustetta minun reagoivan jollain tietyllä tavalla vaikkapa tuohon hänen mielipiteeseensä. Ja sitten alkoi syyttely, että minulle ei voi kertoa mielipidettä. Voin todellakin rehellisesti sanoa, että se ei johtunut minusta.
Kyllä hän sitten terapiaankin meni. Mutta siellä jatkui tuo, että minä olin kaikkeen syyllinen. Vanhempia ja kaltoinkohtelulapsuutta ei käsitelty lainkaan.
Suhde päättyi tuohon, kun minä jouduin syntipukiksi vanhempien julmiin tekoihin. Onneksi suhteesta oli helppo erota, kun emme olleet naimisissa eikä ollut yhteisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle on sanottu jo monesta suusta, että tuo on toksista käytöstä, jota esim. narsistit harrastavat. On ihan todellla utuinen haavekuva, että mies havahtuisi terapiassa siihen, että hänen koko persoonallisuutensa on perseestä ja alkaisi työstää sitä.
Sinä roikut siinä vielä siksi, että toivot/kuvittelet miehen muuttuvan terapian myötä ei-räyhääväksi? Minä taas kuvittelen, että parhain, mitä mies voi tai aikoo tehdä, on se, että hän etsii terapiasta keinoja muuttaa sinut sellaiseksi, "ettei sinulle tarvitse huutaa". Väkivallantekijä näkee aina syyn kohteessaan. Eihän hän, muuten, mutta kun se kohde...
Sun miehellä on niin paljon tehtävää itsensä kanssa ja niin pitkällä siitä ja motivaatiokin taitaa puuttua, että sinuna alkaisin ihan oikeasti miettiä eroa.
Ei ole normaalia, että joutuu miettimään tuollaisia asioita, joita sinä mietit. Tuollaiset
Tämä on hyvä pointti. Toisaalta tiedostan, että asialle ei ole enää minun toimestani tehtävissä mitään. Jokin osa minussa kuitenkin aina vaan ihmettelee miksi normaali mies muuttui tuollaiseksi ja elättelee toivoa paremmasta.
Joku kirjoitti äitisuhteesta ja näiden tunteiden heijastamisesta omaan vaimoon. Miehellä ollut melko kurinalainen lapsuus, mm kotiintuloaika vielä 18-vuotiaana. Vieläkin lähtee vaikka kääntämään kasvimaata jos äitinsä pyytää - kotonahan ei minun pyynnöstäni vie edes roskapussia. Ja vieläkin, vaikka mies 45-vuotias, ostaa äitinsä hänelle välillä vaatteita. Ilmeisesti 20 vuotta meni vaimon kanssa ihan ok, mutta sitten alkoi vihaisuus vaimoa kohtaan..lapsuuden traumoja?
-ap
Kaikki red flageja narsistista, mitä olet kertonut. Tutustu siihen aiheeseen! Youtube on täynnänsä videoita. Niistä minä opin näkemään tavat, joilla he toimivat. Eikä siihen valitettavasti auta mikäään. Jos mies haluaisi muuttua, hän olisi jo muuttunut. HUOM! Kun ilmoitat erosta, hän saattaa olla hetken unelma saadakseen sinut jäämään.
Ei tarvitse vastata, mutta millainen seksielämä teillä on. Saatko siinä kaikki tarpeesi täytetyksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus valehdella niin paljon kuin haluaa eikä siitä joudu pakkohoitoon. Miehen pitää itse haluta hoitaa valehteluaan. Ei puoliso voi raitistuakaan toisen puolesta.
Yleensä noilla tyypeillä ei ole mitään halua parantua.
Tämä on kyllä juuri näin.
Lisäisin tuohon kuitenkin senkin näkökulman, että terapeutilla pitäisi olla oikeus tietää, että häntä vedätetään, jotta hän ei kannustaisi miestä valehtelemaan, kuten nyt tietämättään tekee.
T. Se, jota lainasit
Mistä terapeutti tietäisi, että tämä ihminen, jota hän ei ole tavannut, ei ole psykopaatti, joka yrittää tulla sabotoimaan terapian?
Tämä saa minut uskomaan yhä enemmän, että terapia, jossa ruoditaan yhtään mitään ja ketään, on väärin. Se voi tuhota, vääristää, sabotoida, luoda ongelmia. Ongelmat kuuluisi jättää taakseen.
Terapeuttia on helppo manipuloida. Minulla oli tarina miten hirveä isäni oli. Tajusi totuuden, kun näytin valokuvan hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti niin tekee. Niin jokainen kertoo omansa, niin sinäkin. Luin vuosia sitten erään ihmisen ( naisen) kertomuksen avioerostaan, hyvin perusteltuna ja hän teki viisaasti kun sanoi lopussa, että tämä on minun kokemukseni, ex- puolisolla on varmaan erilainen ja omansa.
"Joku kirjoitti äitisuhteesta ja näiden tunteiden heijastamisesta omaan vaimoon. Miehellä ollut melko kurinalainen lapsuus, mm kotiintuloaika vielä 18-vuotiaana. Vieläkin lähtee vaikka kääntämään kasvimaata jos äitinsä pyytää - kotonahan ei minun pyynnöstäni vie edes roskapussia. Ja vieläkin, vaikka mies 45-vuotias, ostaa äitinsä hänelle välillä vaatteita. Ilmeisesti 20 vuotta meni vaimon kanssa ihan ok, mutta sitten alkoi vihaisuus vaimoa kohtaan..lapsuuden traumoja?
-ap"
Kuulostaa siltä, että miehesi on liian kiinni äidissään ja suhteessa on todellakin kontrollointia, jota hän ei myönnä vieläkään, vaan projisoi sinuun. Lisäksi äitinsä todennäköisesti vaikuttaa häneen asioissa, jotka liittyvät sinuun, koska olet tullut äidin tontille "viemään pojan ja kontrollimahdollisuutta". Tilanteesi on siten surkea, koska olet sekä äidin että terapeutin vaikutusvallan alla ja miehesi hyödyntää tilannetta silkkaa tyhmyyttään.
Vierailija kirjoitti:
"Joku kirjoitti äitisuhteesta ja näiden tunteiden heijastamisesta omaan vaimoon. Miehellä ollut melko kurinalainen lapsuus, mm kotiintuloaika vielä 18-vuotiaana. Vieläkin lähtee vaikka kääntämään kasvimaata jos äitinsä pyytää - kotonahan ei minun pyynnöstäni vie edes roskapussia. Ja vieläkin, vaikka mies 45-vuotias, ostaa äitinsä hänelle välillä vaatteita. Ilmeisesti 20 vuotta meni vaimon kanssa ihan ok, mutta sitten alkoi vihaisuus vaimoa kohtaan..lapsuuden traumoja?
-ap"
Kuulostaa siltä, että miehesi on liian kiinni äidissään ja suhteessa on todellakin kontrollointia, jota hän ei myönnä vieläkään, vaan projisoi sinuun. Lisäksi äitinsä todennäköisesti vaikuttaa häneen asioissa, jotka liittyvät sinuun, koska olet tullut äidin tontille "viemään pojan ja kontrollimahdollisuutta". Tilanteesi on siten surkea, koska olet sekä äidin että terapeutin vaikutusvallan alla ja miehesi hyödyntää tilannetta silkkaa tyhmyyttää
Onko kuvioissa minkäänlaista uskottomuutta tai riippuvuutta (esim. nettiporno). Selittäisi paljon käytöstä, myös tuon äiti-suhteen pohjalta.
Juu mun suhde kun veteli viimeisiään, niin miehellä alkoi terapia ja se oli kyllä naula arkkuun.
Mies esim. kertoi siellä, että hän on väsynyt ja naisystävä vaatii kokoajan tukea johonkin omiin ongelmiinsa. Terapeutti oli sanonut, että "sinun pitää rajata naisystävää ja sanoa esimerkiksi, että nyt pariin kuukauteen et pysty antamaan itsestäsi juuri mitään extraa".
Mies tuli kotiin ja sanoi, että "seuraavaan kahteen kuukauteen en puhu kanssasi sanaakaan keskenmenostasi, sitten se voidaan 2kk kuluttua puhua kerralla läpi ja siihen asti esitetään, että sitä ei olisi ollutkaan".
Terapiasta ei mun mielestä ole hyötyä parisuhteen asioihin, jos siellä vain toinen osapuoli kertoo osatotuuksia.
Vierailija kirjoitti:
"Joku kirjoitti äitisuhteesta ja näiden tunteiden heijastamisesta omaan vaimoon. Miehellä ollut melko kurinalainen lapsuus, mm kotiintuloaika vielä 18-vuotiaana. Vieläkin lähtee vaikka kääntämään kasvimaata jos äitinsä pyytää - kotonahan ei minun pyynnöstäni vie edes roskapussia. Ja vieläkin, vaikka mies 45-vuotias, ostaa äitinsä hänelle välillä vaatteita. Ilmeisesti 20 vuotta meni vaimon kanssa ihan ok, mutta sitten alkoi vihaisuus vaimoa kohtaan..lapsuuden traumoja?
-ap"
Kuulostaa siltä, että miehesi on liian kiinni äidissään ja suhteessa on todellakin kontrollointia, jota hän ei myönnä vieläkään, vaan projisoi sinuun. Lisäksi äitinsä todennäköisesti vaikuttaa häneen asioissa, jotka liittyvät sinuun, koska olet tullut äidin tontille "viemään pojan ja kontrollimahdollisuutta". Tilanteesi on siten surkea, koska olet sekä äidin että terapeutin vaikutusvallan alla ja miehesi hyödyntää tilannetta silkkaa tyhmyyttää
Äitinsä siis vaikuttaa mielipiteineen häneen ja tyyliinsä suhtautua sinuun
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ap:n ja miehensä ongelmat nimenomaan voisivat ratketa sillä, kun ap pääsisi kertomaan terapeutille miten mies valehtelee. Jolloin terapiassa voitaisi hoitaa tuota valehtelutaipumusta.
Valehteleminen tuo parisuhteeseen paljon ongelmia. Valehtelun hoitaminen vähentäö ongelmia. Kyllä se ap:ta ja miestä auttaisi paljon.