Puoliso kertoo terapiassa vain omat näkemyksensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoit

Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.

Voitteko sitten kertoa selväsanaisesti, mitä kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Katsoa peiliin ja etsiä vikaa itsestään? Lakata kontrolloimasta miestä - miten minä sitä voin edes kontrolloida kun hän tekee ihan oman mielensä mukaan? Niin ja jotenkin piti rivien välistä ymmärtää että miten piti toimia jotta toimii oikein..

Siis eikö kukaan ole sitä mieltä, että miehessäkin voisi olla vikaa? Vähän tuli sellainen fiilis, että minä olen paha akka ja mies saa itkeä terapiassa ja kertoilla keksittyjä juttuja minun tekemisistäni.

Ja jankkaan täällä ihan niin paljon kuin huvittaa, ei minua kiinnosta pilaako jankkaamiseni iltasi vai ei. 

-

Älä välitä noista, mä ymmärrän sun pointin. Itse olen siinä pisteessä että olen aika pian lähdössä, kunhan vaan uskallan kertoa. Tiedän että kertoilee valheita ja muuntelee totuutta vähän jokaiselle, en tiedä miten jaksan vielä pahenevat valheet kun tiedän että aloittaa mustamaalaamisen heti erosta.

Tutustu sinäkin narsismiin ja muista, että ero on aina vaarallisin hetki suhteessa. Ole varovainen! Ehkä ei vahingoita sinua fyysisesti, mutta taloudellisesti, mainehaitta tms. Mutta ei sen pelon vuoksi kannata jäädä. 

On paljon todennäköisempää, että mies ei muutu, ikinä, kuin että muuttuisi nyt tuon terapian ja ap:n antaman opastuksen myötä. Mies vaan pelaa sikaa ja toivoo, että ap jaksaa pysyä. 

Ap, mitä sinä saat tuolta mieheltä? Mihin tarpeisiisi hän vastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoit

Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.

Voitteko sitten kertoa selväsanaisesti, mitä kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Katsoa peiliin ja etsiä vikaa itsestään? Lakata kontrolloimasta miestä - miten minä sitä voin edes kontrolloida kun hän tekee ihan oman mielensä mukaan? Niin ja jotenkin piti rivien välistä ymmärtää että miten piti toimia jotta toimii oikein..

Siis eikö kukaan ole sitä mieltä, että miehessäkin voisi olla vikaa? Vähän tuli sellainen fiilis, että minä olen paha akka ja mies saa itkeä terapiassa ja kertoilla keksittyjä juttuja minun tekemisistäni.

Ja jankkaan täällä ihan niin paljon kuin huvittaa, ei minua kiinnosta

Olen tutustunut paljonkin, siksi olenkin lähdössä. Vielä yritän opetella sitä että vähät välittäisin siitä mitä minusta puhuvat. Mutta mies äiteineen on erikoistunut ottamaan viranomaiset valheisiinsa mukaan. Minä ilman tukiverkkoja olen sopiva kohde.

Vieraat näkevät kauempaa, joten kuvio hahmottuu paremmin. Läheltä on vaikea nähdä ja vielä vaikeampi uskoa. 

Tsemppiä sinulle, lähtijä! <3 Halaus

Vierailija kirjoitti:

Kenen näkemyksiä sen miehen sitten pitäisi siellä kertoa, jos ei omiaan?

Ap:n tietenkin, höpsö.

Vierailija kirjoitti:

Olen miehelle sanonut, että voin osallistua jonkun kerran hänen kanssaan vastaanotolle. Terapeutti oli kuulemma sanonut, että siitä ei ole hyötyä. Tämäkin todennäköisesti vain miehen tarinaa, mutta minkäs teet kun kyseessä on aikuinen ihminen.

-ap

Jos kyseessä toisen yksilöterapia, et todellakaan mene sinne.

Parisuhdeterapiaan voitte mennä sitten yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miehelle sanonut, että voin osallistua jonkun kerran hänen kanssaan vastaanotolle. Terapeutti oli kuulemma sanonut, että siitä ei ole hyötyä. Tämäkin todennäköisesti vain miehen tarinaa, mutta minkäs teet kun kyseessä on aikuinen ihminen.

-ap

 

Minulta ainakin on kysytty haluanko mieheni mukaan keskusteluun. En usko että terapeutti sanoisi sen olevan hyödytöntä. Miksi se olisi hyödytöntä? 

 

Me emme nyt tiedä missä terapiassa mies käy, mutta esim. kuntouttava psykoterapia on kyllä ihan yksilöterapiaa.

Parisuhdeterapia on erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö mielenterveyden hoidossa omaisten mukana ole toivottava ja merkittävä asia. 

Ei ole koskaan tarjottu, edes lasteni kohdalla. Jos tarinoidaan omia asioita valheellisesti ja siitä seuraa ikävyyksiä muille niin poliisista on varmistettu että terapiasta saa tarkasteltavaksi kaikki asiakirjat. Vastullisuutta työhönne.

No ei todellakaan saa.  Terapeutti joutuu kertomaan, jos asiakas on syyllistynyt rikokseen,  mutta terapia keskustelut on luottamuksellisia.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät ihmiset. Onko se nyt jokin sääntö, jos esim lautaset ovat keittiössä vuodesta toiseen samassa kaapissa? Eikö se vain helpota elämää, että kaikki perheenjäsenet tietävät mistä ne lautaset löytyvät?

Ja jos on puolisonsa kanssa eri mieltä jostain säännöstä niin eikö olisi kohtuullista, että hän kertoisi mistä on kyse ja mikä mättää? Vai pitääkö toisen olla ajatustenlukija?

Ja jos todellisuudessa tapahtuu niin että mies räyhää minulle, niin onko se ok että mies väittää minun räyhänneen? Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta eikö kuitenkin pitäisi elää ihan oikeassa todellisuudessa?

Kannatti tosiaan kirjoittaa tällaiselle palstalle :(

-ap

Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, niin kaikki luovat oman subjektiivisen käsityksen totuudesta.

Jos sinä olet absoluuttisen varma, että sinun totuus on oikea ja toisen väärä, niin ei sinun kanssa voi keskustella. 

Palstalla on paljon kuraa, mutta selvästi sinulle on nytkin yllätys, ettei kaikki olekaan samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä miehen terapia ja hänen kertomuksensa siitä, mitä terapeutti on muka sanonut, omaan arvoonsa. Ei terapeutti ole objektiivinen parisuhdetuomari, vaan kommentoi miehen subjektiivista kertomusta omasta elämästään.

Juuri näin. Jokainen kertoo tarinansa omasta näkökulmastaan.

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani tyranni, päinvastoin miehen käytös on toisinaan aika..tyrannimaista. Jos kysyn, että kävisikö kaupassa sillä aikaa kun minä siivoan, niin ei mene. Jos olen kaameassa flunssassa ja pyydän että hän edes tyhjentäisi tiskikoneen, niin ei tyhjennä. Joka kuukausi saan sanoa, että siirtäisi tililleni osuutensa vuokrasta. Myöskin yhteisten lasten kustannuksiin ei osallistu, ellen erikseen pyydä. 

Meillä ei ole mitään sovittu, minä teen kotityöt, hoidan lasten asiat, leikkaan nurmikot ja teen lumityöt. Ihan vain siitä syystä, että mies ei osallistu näihin edes pyydettäessä.

-ap

Miksi edes olet tuollaisen kanssa🙄

Kertokaa mulle olenko näkemykseni kanssa yksin? Musta ei anna aloittajasta vaikutelmaa mukavana ihmisenä se että kutsut miehesi kokemusta tarinaksi. Sun kokemus on sitten varmaan just se miten asiat on oikeasti mennyt. Kuulostaa hiukan itsekeskeiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoit

Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.

Voitteko sitten kertoa selväsanaisesti, mitä kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Katsoa peiliin ja etsiä vikaa itsestään? Lakata kontrolloimasta miestä - miten minä sitä voin edes kontrolloida kun hän tekee ihan oman mielensä mukaan? Niin ja jotenkin piti rivien välistä ymmärtää että miten piti toimia jotta toimii oikein..

Siis eikö kukaan ole sitä mieltä, että miehessäkin voisi olla vikaa? Vähän tuli sellainen fiilis, että minä olen paha akka ja mies saa itkeä terapiassa ja kertoilla keksittyjä juttuja minun tekemisistäni.

Ja jankkaan täällä ihan niin paljon kuin huvittaa, ei minua kiinnosta pilaako jankkaamiseni iltasi vai ei. 

-ap

Ihan oikeasti, yksilöterapia on sullekin tarpeen. Luet todella valikoivasti ja tulkitset kaiken vainoharhaisen negatiivisesti. Ihan kuin olisit lukenut jotain täysin eri ketjua, koska kommenttisi ei sovi ollenkaan siihen mitä sinulle on oikeasti, neutraalisti tulkiten, sanottu.

Mitä kannattaa tehdä ja mitä sulle on jo sanottu: Anna miehen hoitaa itse, itsenäisesti oma terapiansa. Älä puutu siihen millään tavalla. Sinä mietit ja päätät onko tämä suhde sulle hyväksi vai ei, ja joko lähdet tai aloitat oman terapian (jota kyllä suosittelen vaikka lähtisitkin). Henkilökohtaisesti minä en näe tuossa suhteessa mitään järkeä, vaan eroaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa mulle olenko näkemykseni kanssa yksin? Musta ei anna aloittajasta vaikutelmaa mukavana ihmisenä se että kutsut miehesi kokemusta tarinaksi. Sun kokemus on sitten varmaan just se miten asiat on oikeasti mennyt. Kuulostaa hiukan itsekeskeiseltä.

No valitettavasti joskus on niinkin että toinen osapuoli toimii enemmänkin oikein.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa mulle olenko näkemykseni kanssa yksin? Musta ei anna aloittajasta vaikutelmaa mukavana ihmisenä se että kutsut miehesi kokemusta tarinaksi. Sun kokemus on sitten varmaan just se miten asiat on oikeasti mennyt. Kuulostaa hiukan itsekeskeiseltä.

Jos ap tietää, että miehen kertomus on muuttunut, niin melkoista tarinointiahan se on. Ap on kokenut kuitenkin samat omasta näkökulmasta. 

Terapia etenee nopeammin jos osaa tarkastella asioita monesta näkökulmasta. Mulle aukeni mun terapian kulku paljon paremmin kun tutustuin kirjaan: Psykoterapiat

Terapeutillahan ei ole minkäänlaista oikeutta lausua mitään ihmisistä, joita hän ei ole ikinä tavannut. Eli jos mies väittää terapeutin sanoneen ap:stä jotain, niin joko mies valehtelee tai terapeutti on toiminut työetiikan vastaisesti.

Meillä ongelmana oli miehen valehtelu, naisista ja muistakin asioista. Yksilöterapiassa terapeutti oli ekan käynnin jälkeen sanonut että vaimon olisi syytä mennä terapiaan, miehessä ei syytä ole. Vähän oli siis kaunisteltu asiaa 😉 Mies oli tietysti tyytyväinen kun hänessä ei mitään vikaa ole.

Mentiinkin sitten yhdessä paripsykoterapiaan ja siellä sitten alettiinkin käsitellä sitä miksi mies valehtelee minulle, vaikka olen kuulemma se tärkein ihminen hänen elämässään. 

Minä ymmärrän ap:tä.

Oma puolisoni aloitti terapian, ja muuttui hyvin pian sen jälkeen väkivaltaiseksi ja avoimen valehtelevaksi. Kun hän pahoinpiteli minut, niin hänen oli kuulemma pakko tehdä niin. Ja toisaalta hän myös sanoi, ettei hän ole pahoinpidellyt.

Suhde tietenkin päättyi tuon jälkeen. Eikä puoliso ymmärtänyt miksi en enää halunnut sopia asioita. Toki kerroin hänelle, että minulla ei ole mitään aikomusta jatkaa suhteessa, johon on tullut mukaan väkivalta. Koska puoliso ei tuota ymmärtänyt, niin kerroin saman viestillä myös terapeutille.

Omituista on, että tuosta suhteen päättymisestä on jo pari vuotta aikaa. Eikä ex vieläkään ymmärrä miksi se päättyi. Eikä ilmeisesti terapeuttikaan. Tai sitten asiasta ei ole terapiassa puhuttu lainkaan. Joka tapauksessa uskoni terapiaan ja terapeutteihin on mennyt täysin. Minun kokemukseni on, että asiat vain pahenevat terapian myötä.