Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso kertoo terapiassa vain omat näkemyksensä
08.05.2024 |
Mies on käynyt terapiassa keskustelemassa, koska hänellä on mm. masennusta ja vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Pari päivää sitten mies sanoi, että terapeutin mielestä ei ole hyvä, että kotona säännöt vaihtuvat koko ajan. Olin vähän ihmeissäni, että mitkä säännötmitään järkevää vastausta en saanut, mies vain räyhäsi että säännöt, ne säännöt. Mielestäni meillä nyt mitään erikoisia sääntöjä ole, vain normaalit käytöstavat ja että tyyliin omat sotkut siivotaan jne.
Nyt aloin miettimään, että mitähän tarinaa se mies siellä terapiassa kertoo? Tokihan hänellä on täysi oikeus oma näkemyksensä kertoa, mutta ehkä terapeutin olisi hyvä tietää mitä se todellisuus on täällä kotona sääntöjen ja muiden osalta. Miehellä kun on viime vuosina tullut tavaksi kertoa tarinaa asiasta kuin asiasta eli oma näkemyksensä tapahtumista, jotka eroavat todellisista tapahtumista. Esim mies itse räyhää ja tiuskii minulle, mutta parin päivän päästä asia on miehen päässä kääntynyt niin, että se olinkin minä joka tiuski ja räyhäsi ja alkaa syytellä minua huonosta käytöksestä, jota en siis ole edes tehnyt. Oma negatiivinen toiminta siis käännetään toisen tekemäksi.
Ettei vain nyt kävisi niin, että miehen kertomusten perusteella terapeutti toteaa kaiken johtuvan kurjista kotioloista ja miehen todelliset ongelmat jäävät hoitamatta? Tiedän, että näistä säännöistä on turha enää miehen kanssa yrittää keskustella, hän usein heittää jotain tälleen epämääräisesti mistä en pääse pääse kärryille - eikä sitten suostu asiasta enempää kertomaan.
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
En ihan ehkä ymmärtänyt, koska minusta tuntuu siltä, että suurin osa syyllistää minua: että olen tyranni, määräilijä, kontrolloiva. Oikeasti olen kiltti, empaattinen ja haluaisin vain, että mies saisi apua ongelmiinsa. Kyllä, oma lehmä ojassa siinä mielessä, että olisi mukavampi elää sovussa perheenä kuin kuunnella räyhäävää miestä.
Haluaisin vain, että terapeutti olisi ajan tasalla siinä mikä miehen vointi on. Mies on käynyt aiemminkin terapiassa. Tällöin terapeutti halusi kuulla myös minun tarinani ja kävi ilmi, ettei mies ollut kertonut ongelmistaan ja vaikeuksistaan. Minun tarinani pohjalta terapeutti osasi ottaa oikeat asiat esille ja pääsi työstämään ongelmia miehen kanssa.
-ap
Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ap
Mitä positiivista saat tuosta parisuhteesta?
Olen yrittänyt auttaa ja tukea miestäni, antanut hänen levätä, ottanut enemmän vastuuta ym. Jos olisin jättänyt mieheni sen takia, että hän on masentunut, niin eipä sekään olisi varmaan ollut hyvä asia?
Mitään positiivista en kyllä tästä saa. Kateellisena katson, kun mies jaksaa käydä töissä (ei ole päivääkään ollut sairauslomalla masennuksen vuoksi) ja töiden jälkeen liehuu omissa menoissaan. Kadehdin myös sitä, kuinka iloisesti mies juttelee muiden kanssa - minulle on kuin myrskynmerkki tai pitää mykkäkoulua.Tai ehkä mies ei olekaan masentunut, vaan vika onkin minussa..kyllähän mies kerran sanoi että olen liian hiljainen. Toisen kerran sanoi että olen liian äänekäs. Pitäisi myös pukeutua hameesee
Kysy itseltäsi rakastatko ja kysy sitten mieheltäsi. Sen jälkeen mietit onko teillä syytä jatkaa.
Itse kysyin mieheltä enkä saanut vastausta. Homma oli selvä.
Tokihan mies tietysti kertoo terapiassa omat näkemyksensä, mutta sitähän se ei tarkoita, että ne olisivat oikeita ja totuudenmukaisia. Ne voivat sanojasta tuntea siltä, muttei ole välttämättä se totuus. Siksi tietysti olisi hyvä, että molemmat pääsisivät sanomaan kantansa.
Ymmärrän aapeen pointin tässä. Ja ärsytyksen, että terapeutti arvostelee puolisoa tietämättä muuta kuin potilaansa tarinat, jotka voivat olla ihan täyttä skeidaa.
Aapeen puoliso kuullostaa valitettavan tutulta kun mietin omaani...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehelle sanonut, että voin osallistua jonkun kerran hänen kanssaan vastaanotolle. Terapeutti oli kuulemma sanonut, että siitä ei ole hyötyä. Tämäkin todennäköisesti vain miehen tarinaa, mutta minkäs teet kun kyseessä on aikuinen ihminen.
-ap
Aikuisemmalta hän kuulostaa kuin sinä.
Perustelepa tuo. Oikeasti, haluan lukea perustelusi. En ole AP.
Vierailija kirjoitti:
Tokihan mies tietysti kertoo terapiassa omat näkemyksensä, mutta sitähän se ei tarkoita, että ne olisivat oikeita ja totuudenmukaisia. Ne voivat sanojasta tuntea siltä, muttei ole välttämättä se totuus. Siksi tietysti olisi hyvä, että molemmat pääsisivät sanomaan kantansa.
Ymmärrän aapeen pointin tässä. Ja ärsytyksen, että terapeutti arvostelee puolisoa tietämättä muuta kuin potilaansa tarinat, jotka voivat olla ihan täyttä skeidaa.
Aapeen puoliso kuullostaa valitettavan tutulta kun mietin omaani...
Ei se, että aloittajan mies kertoo terapeutin arvostelevan aloittajaa, tarkoita että hän oikeasti tekisi niin. Kaikenlaista tekin uskotte faktoina, vaikka niin totuutta täällä peräänkuulutatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuuluukin kertoa oma näkemyksensä niin kuin yleensäkin tehdään ja sinä menet kertomaan omasi, muuten ei toimi.
Ap:lla ei ole mitään tekemistä miehensä terapiaan kertomaan omia kantojaan. Oletteko te täysin pimeitä? Terapia on se paikka, jossa kootaan omaa itseään, ollaan se kokonainen yksilö subjektiivisesti ilman muiden sönkötyksiä. Ap voi mennä omaan yksilöterapiaan ratkomaan ongelmia tahollaan, ja jos molemmilla on halukkuutta, voidaan tämän jälkeen mennä pariterapiaan.
Ettekö voisi sopia siitä, että terapia on miehen oma juttu? Terapiasta puhuminen saattaa johtaa väärinkästyksiin, koska terapian ulkopuolinen ei voi tietää, mihin valtavaan isoon juttuun jokin terapiassa sanottu yksittäinen yksittäinen lause liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoit
Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.
Voitteko sitten kertoa selväsanaisesti, mitä kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Katsoa peiliin ja etsiä vikaa itsestään? Lakata kontrolloimasta miestä - miten minä sitä voin edes kontrolloida kun hän tekee ihan oman mielensä mukaan? Niin ja jotenkin piti rivien välistä ymmärtää että miten piti toimia jotta toimii oikein..
Siis eikö kukaan ole sitä mieltä, että miehessäkin voisi olla vikaa? Vähän tuli sellainen fiilis, että minä olen paha akka ja mies saa itkeä terapiassa ja kertoilla keksittyjä juttuja minun tekemisistäni.
Ja jankkaan täällä ihan niin paljon kuin huvittaa, ei minua kiinnosta pilaako jankkaamiseni iltasi vai ei.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jätä miehen terapia ja hänen kertomuksensa siitä, mitä terapeutti on muka sanonut, omaan arvoonsa. Ei terapeutti ole objektiivinen parisuhdetuomari, vaan kommentoi miehen subjektiivista kertomusta omasta elämästään.
Just näin. Ehdotan, että alat itse myös käydä terapiassa ja purat siellä omaa painolastiasi. Voit sitten vedota terapeuttiisi, kun pitää keskustella. Toki sun terapeutti on sun puolella.
Terveisin sysip@aska mutsi, ainakin lapsen terapeutin mielestä ihan kamala
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuuluukin kertoa oma näkemyksensä niin kuin yleensäkin tehdään ja sinä menet kertomaan omasi, muuten ei toimi.
Ap:lla ei ole mitään tekemistä miehensä terapiaan kertomaan omia kantojaan. Oletteko te täysin pimeitä? Terapia on se paikka, jossa kootaan omaa itseään, ollaan se kokonainen yksilö subjektiivisesti ilman muiden sönkötyksiä. Ap voi mennä omaan yksilöterapiaan ratkomaan ongelmia tahollaan, ja jos molemmilla on halukkuutta, voidaan tämän jälkeen mennä pariterapiaan.
Siis ap menee kertomaan oman näkemyksensä omalle terapeutilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoit
Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.
Voitteko sitten kertoa selväsanaisesti, mitä kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Katsoa peiliin ja etsiä vikaa itsestään? Lakata kontrolloimasta miestä - miten minä sitä voin edes kontrolloida kun hän tekee ihan oman mielensä mukaan? Niin ja jotenkin piti rivien välistä ymmärtää että miten piti toimia jotta toimii oikein..
Siis eikö kukaan ole sitä mieltä, että miehessäkin voisi olla vikaa? Vähän tuli sellainen fiilis, että minä olen paha akka ja mies saa itkeä terapiassa ja kertoilla keksittyjä juttuja minun tekemisistäni.
Ja jankkaan täällä ihan niin paljon kuin huvittaa, ei minua kiinnosta pilaako jankkaamiseni iltasi vai ei.
-ap
- lakkaa tekemästä tästä asiasta valtataistelu
- hyväksy se tosiasia, että mies saa terapiassa puhua ihan mitä haluaa ja keksii, älä vaivaa sillä päätäsi
- hakeudu itse terapiaan, niin saat purkaa tuntojasi jollekin
- lakkaa uhriutumasta, se ei auta sinua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuuluukin kertoa oma näkemyksensä niin kuin yleensäkin tehdään ja sinä menet kertomaan omasi, muuten ei toimi.
Ap:lla ei ole mitään tekemistä miehensä terapiaan kertomaan omia kantojaan. Oletteko te täysin pimeitä? Terapia on se paikka, jossa kootaan omaa itseään, ollaan se kokonainen yksilö subjektiivisesti ilman muiden sönkötyksiä. Ap voi mennä omaan yksilöterapiaan ratkomaan ongelmia tahollaan, ja jos molemmilla on halukkuutta, voidaan tämän jälkeen mennä pariterapiaan.
Siis ap menee kertomaan oman näkemyksensä omalle terapeutilleen.
Kyllä. Ja käsittelee asiaa/koko avioliittoa omasta näkökannastaan. Tämä jos jokin on hyvää oppia siihen, että vaikka kuinka ollaan _naimisissa_ ja _parivaljakko_, on se kuitenkin vain illusorinen tila ja instituutio. Oikeasti me olemme yksilöitä, jotka elämme omissa subjektiivisissa kuplissamme. Niissä ja niistä käsin me vasta pystymme kurottelemaan kohti ulkomaailmaa ja muita yksilöitä sekä heidän kupliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoit
Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.
Voitteko sitten kertoa selväsanaisesti, mitä kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Katsoa peiliin ja etsiä vikaa itsestään? Lakata kontrolloimasta miestä - miten minä sitä voin edes kontrolloida kun hän tekee ihan oman mielensä mukaan? Niin ja jotenkin piti rivien välistä ymmärtää että miten piti toimia jotta toimii oikein..
Siis eikö kukaan ole sitä mieltä, että miehessäkin voisi olla vikaa? Vähän tuli sellainen fiilis, että minä olen paha akka ja mies saa itkeä terapiassa ja kertoilla keksittyjä juttuja minun tekemisistäni.
Ja jankkaan täällä ihan niin paljon kuin huvittaa, ei minua kiinnosta pilaako jankkaamiseni iltasi vai ei.
-ap
Minä olen. Ja ihan toiseen äärilaitaan, sitä mieltä, että miehessäsi on vikaa, paljon vikaa.
Sinä kuulostat narsistin uhrilta, joka ei voi käsittää, miksi asiat on aina niin vaikeita.
Mies taas kuulostaa narsistilta terapiassa. Tiedäthän, ettei terapia auta narsistia, ellei hän ensin herää omaan tilaansa ja halua muuutosta.
Sinuna tutustuisin narsismiin ja sitten itsesi osalta siihen, miksi yliymmärrät (lapsuustrauma, läheisriippuvuus, yliempaattisuus, autisimi tms.).
Tuosta hommasta ei tule mitään. Sinä yrität vääntää kivestä vettä. Sinun pitää mennä kaivon luo, sieltä saa veden. Miehesi ei ole kaivo eikä tule olemaan kaivo, ei tuolla terapialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoit
Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.
Voitteko sitten kertoa selväsanaisesti, mitä kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Katsoa peiliin ja etsiä vikaa itsestään? Lakata kontrolloimasta miestä - miten minä sitä voin edes kontrolloida kun hän tekee ihan oman mielensä mukaan? Niin ja jotenkin piti rivien välistä ymmärtää että miten piti toimia jotta toimii oikein..
Siis eikö kukaan ole sitä mieltä, että miehessäkin voisi olla vikaa? Vähän tuli sellainen fiilis, että minä olen paha akka ja mies saa itkeä terapiassa ja kertoilla keksittyjä juttuja minun tekemisistäni.
Ja jankkaan täällä ihan niin paljon kuin huvittaa, ei minua kiinnosta pilaako jankkaamiseni iltasi vai ei.
-ap
Ota vastuu omasta elämästäsi ja ole ottamatta vastuu miehen elämästä. Sä yrität juuri toisinpäin, huonoin tuloksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ap
Mitä positiivista saat tuosta parisuhteesta?
Olen yrittänyt auttaa ja tukea miestäni, antanut hänen levätä, ottanut enemmän vastuuta ym. Jos olisin jättänyt mieheni sen takia, että hän on masentunut, niin eipä sekään olisi varmaan ollut hyvä asia?
Mitään positiivista en kyllä tästä saa. Kateellisena katson, kun mies jaksaa käydä töissä (ei ole päivääkään ollut sairauslomalla masennuksen vuoksi) ja töiden jälkeen liehuu omissa menoissaan. Kadehdin myös sitä, kuinka iloisesti mies juttelee muiden kanssa - minulle on kuin myrskynmerkki tai pitää mykkäkoulua.Tai ehkä mies ei olekaan masentunut, vaan vika onkin minussa..kyllähän mies kerran sanoi että olen liian hiljainen. Toisen kerran sanoi että ole
Kysy itseltäsi rakastatko ja kysy sitten mieheltäsi. Sen jälkeen mietit onko teillä syytä jatkaa.
Itse kysyin mieheltä enkä saanut vastausta. Homma oli selvä.
Ei mene noin, koska mies voi valehdella rakastavansa. Teot ratkaisevat. Ja se, tekeekö niitä nyt ahdistettuna vai jatkuvasti läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä ei saa kuin pahan mielen. Mistä minä olisin voinut tietää, että mukava ja kiva mies muuttuu tuollaiseksi vuosien kuluessa? Totta kai, kaikki on aina minun syytäni, niinhän se mieskin väittää.
En ilmeisesti ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Mies saa puhua terapiassa mitä haluaa. En ole sinne änkemässä kertomaan omia mielipiteitäni, vaan todellisia tapahtumia miehen toiminnasta. Ihan vain sen takia, jotta terapeutti pääsisi selville miehen voinnista ja mies saisi apua itselleen.Mutta tämä ei selvästikään teidän mielestänne ole hyvä ajatus.
-ap
Oppikirjaesimerkki marttyyrin sisäisestä monologista. "totta kai, kaikki on aina minun syytäni" "selvästikään teidän mielestänne". En usko että mies on puhdas pulmunen mutta ap, katso peiliin.
En ole ap, mutta ei tuo ole välttämättä marttyyrin kommentti, vaan toteamus siitä mihin on totutettu kuulemaan vuosien aikana. Lähinnä kyllästynyt toteamus, kun niinhän kotonakin aina jankutetaan.
No eroa. Ei mies muutu. Juoko? Onko mies aspergertyyppinen ja ei aina muista ettei saa rähjätä, käsittääkö väärin? Miksi olet räyhäävän kanssa. Sanotko itse jotain mikä ahdistaa häntä. Ehkä hänellä on stressiä tai verensokeri laskee, ja riitaisa suhde ei ole hyväksi sulle, vai ajattelitko odotella pahempaa vielä tästä. Älä mene mukaan riitelyyn, pidä rajat ja hanki oma asunto erillään. Ei kaikki ole ongelma elämänhallinnassa, mikä sattuu sun mielestä olemaan ongelma, hän aikuisena elää omalla tavallaan. Saattaa kertoa asioita jotka eivät mene oikein. Ehkei se ole sun ongelma. Tosin perättömien kertominen vieraille ihmisille ei ole hyvä juttu, joskus se voi olla "rikos" tavallaan, vaikka hän kai oman näkemyksen sanoo. Älä pakota miestä olemaan kanssasi, näyttää ettei halua jos riitaisa suhde jo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoit
Sä et tunnu ottavan neuvoja vastaan vaan jankkaat omaa tarinaasi. Se ei kuitenkaan johda mihinkään sen enempää tällä palstalla kuin oikeassa elämässäkään.
Voitteko sitten kertoa selväsanaisesti, mitä kannattaa tehdä tässä tilanteessa? Katsoa peiliin ja etsiä vikaa itsestään? Lakata kontrolloimasta miestä - miten minä sitä voin edes kontrolloida kun hän tekee ihan oman mielensä mukaan? Niin ja jotenkin piti rivien välistä ymmärtää että miten piti toimia jotta toimii oikein..
Siis eikö kukaan ole sitä mieltä, että miehessäkin voisi olla vikaa? Vähän tuli sellainen fiilis, että minä olen paha akka ja mies saa itkeä terapiassa ja kertoilla keksittyjä juttuja minun tekemisistäni.
Ja jankkaan täällä ihan niin paljon kuin huvittaa, ei minua kiinnosta pilaako jankkaamiseni iltasi vai ei.
-ap
Älä välitä noista, mä ymmärrän sun pointin. Itse olen siinä pisteessä että olen aika pian lähdössä, kunhan vaan uskallan kertoa. Tiedän että kertoilee valheita ja muuntelee totuutta vähän jokaiselle, en tiedä miten jaksan vielä pahenevat valheet kun tiedän että aloittaa mustamaalaamisen heti erosta.
Laita mies vastuuseen omasta käytöksestään. Lopeta se hyysääminen! Siinä samalla tulee selväksi se, että mies on luonnevikainen eikä voi, halua eikä osaa ottaa vastuuta eikä muuttaa tapojaan.
Hän on tunne-elämältään lapsi ja sinä hänen äitinsä. Mikä ihana liitto...
Mies ei tule kasvamaan tuossa terapiassa, joten se siitä.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kuuluukin kertoa oma näkemyksensä niin kuin yleensäkin tehdään ja sinä menet kertomaan omasi, muuten ei toimi.