Miten rajattoman isovanhemman kanssa pitäisi toimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" siellä ne laitokset on pullollaan lapsia joita kukaan ei halua hoitaa. Kesälomaakaan eivät pienet raukat saa, jos vanhemmat sattuvat olemaan töissä kesän. Isovanhemmilla on oikeus olla hoitamatta, niih! Nyt on itsekkäiden isovanhempien sukupolvi kyllä vielä elossa. Minäminäminä ja minun oikeus! Noloa."

Ei kai isovanhempien ole tarkoitus hoitaa toistakin sukupolvea lapsia, kun ovat jo omansa hoitaneet? Satunnainen hoitoapu on ok, mutta pitäisikö isovanhempien järjestää lapsenlapsille kesälomatkin, eli hoitaa useampi viikko pieniä lapsia? Se on aika rankka rupeama vanheneville ihmisille.

Nykyisovanhemmat eivät ole välttämättä hoitaneet omiaan. Jos on itse ollut lapsena aina mummolassa hoidossa, sitä helposti ajattelee, että omatkin lapset voisivat joskus olla. 

Mun anoppi tästä hyvä esimerkki. Mun mies oli yläasteikäinen, kun mummunsa muutti hoitokotiin kolmen sukupolven kodista. Mummu on hoitanut lapset ja kodin. Anoppi on ollut paljon töissä, vietti pitkiäkin aikoja pois kotoa. Työpaikka oli 35 km päässä, työpaikan lähettyvillä yksiö jossa majaili. Auto oli käytössä. Mun anopin oma äiti kyseessä. Vuosisadan parhaana äitinä pitää itseään, hänen lapsensa eivät ole samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi ei ole tekemisissä lainkaan jos alkaa kävellä vanhempien päätösvallan yli. 

Ei pysty aloittamaan kiinteitä jos ei näe lapsenlasta ja sillä sipuli.

Sen toisen aloittajan olisi monen mielestä kuulunut pyytää anteeksi anopiltaan, jota oli loukannut kun oli sanonut ettei voi päättää noista asioista? Kukaan ei kertonut miten niissä tilanteissa olisi kuulunut toimia toisin. Antaa anopin tehdä tahtonsa mukaan? 

Pyytää anteeksi anopilta joka haluaisi määrätä toisin kuin lapsen vanhemmat ovat päättäneet kasvattaa lapsensa? Ei hyvää päivää sentään, vai vielä pitäisi pyydellä ANOPILTA anteeksi?!!!! Millaisia narsisteja joillakin on anoppina? Pitäkää nuoret parit päänne älkääkä alistuko!

Palstalla on paljon narskuja, he ohjeistaa pyytämään anteeksi toisilta narskuilta.

Tämäkin ketju on pian 20 sivua pitkä, mutta yhtään järkevää ehdotusta aloituksen ongelmaan ei ole tullut. "Keskustelkaa asiallisesti". Joo joo, aika vaikeaa kun vastapuoli ei keskustele vaan sanelee/toteaa vatimuksensa itsestäänselvyytenä. 

Kukaan ei ole myöskään selittänyt, miksi se rajaton saa kävellä yli toistuvasti ja olla pohjattoman röyhkeä, mutta missään tapauksessa tämän huonosti käyttäytyvän mieltä ei saa pahoittaa. Miksi ei, kun hän toistuvasti pahoittaa ihan tarkoituksella lapsensa tai tämän puolison mielen? Viisaampi väistää ja kääntää toisen posken, kun hyvää se vanhempi ihminen tarkoittaa? Että sopeudu vaan kynnysmatoksi, että lapset saa mummoon hyvän suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi ei ole tekemisissä lainkaan jos alkaa kävellä vanhempien päätösvallan yli. 

Ei pysty aloittamaan kiinteitä jos ei näe lapsenlasta ja sillä sipuli.

Sen toisen aloittajan olisi monen mielestä kuulunut pyytää anteeksi anopiltaan, jota oli loukannut kun oli sanonut ettei voi päättää noista asioista? Kukaan ei kertonut miten niissä tilanteissa olisi kuulunut toimia toisin. Antaa anopin tehdä tahtonsa mukaan? 

Pyytää anteeksi anopilta joka haluaisi määrätä toisin kuin lapsen vanhemmat ovat päättäneet kasvattaa lapsensa? Ei hyvää päivää sentään, vai vielä pitäisi pyydellä ANOPILTA anteeksi?!!!! Millaisia narsisteja joillakin on anoppina? Pitäkää nuoret parit päänne älkääkä alistuko!

Pal

Sillähän narskut elää, saavat voimansa, kun uhrit nöyrtyy pyyteleen tyhjästä anteeksi. se on narskuille elämän eliksiiriä! Olen kuullut erään narskun vaativan vielä kolmen pyynnön jälkeenkin lisäanteeksipyyntöjä uhriltaan, samasta typerästä asiasta. Uhripa ei pyytänyt, eikä pyydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Kyllä näin juuri. Sen hetken kun tarvitaan sattumalta lapsenvahtia eli isovanhempi on yksin paikalla, on tehty jokin sisustusjuttu. Kerran olin itse iltavuorossa töissä niin sinä aikana oli menty kauppaan ja vaihdettu olohuoneen kattovalaisin.

Jep. Meillä mumma oli hoitamassa esikoistamme sillä aikaa, kun olimme miehen ja vastasyntyneen kuopuksemme kanssa muutaman päivän synnärillä. Kun tulimme kotiin, kaikki huushollin kaapit oli yllätykseksemme ja täysin pyytämättä järjestelty uudelleen. Hyvää hyvyyttään joutessaan, oli mumman vastaus. Meinasi pää haljeta seuraavien parin viikon ajan, kun joka julmetun tavaraa sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Mumma kun oli järjestellyt kaiken sen mukaan, mikä hänestä oli loogisinta eikä se tosiaankaan vastannut meidän käsitystä loogisesta järjestyksestä. Ai että, vielä vuosienkin jälkeen sapettaa muistella tätä tempausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" siellä ne laitokset on pullollaan lapsia joita kukaan ei halua hoitaa. Kesälomaakaan eivät pienet raukat saa, jos vanhemmat sattuvat olemaan töissä kesän. Isovanhemmilla on oikeus olla hoitamatta, niih! Nyt on itsekkäiden isovanhempien sukupolvi kyllä vielä elossa. Minäminäminä ja minun oikeus! Noloa."

Ei kai isovanhempien ole tarkoitus hoitaa toistakin sukupolvea lapsia, kun ovat jo omansa hoitaneet? Satunnainen hoitoapu on ok, mutta pitäisikö isovanhempien järjestää lapsenlapsille kesälomatkin, eli hoitaa useampi viikko pieniä lapsia? Se on aika rankka rupeama vanheneville ihmisille.

Nykyisovanhemmat eivät ole välttämättä hoitaneet omiaan. Jos on itse ollut lapsena aina mummolassa hoidossa, sitä helposti ajattelee, että omatkin lapset voisivat joskus olla. 

Minun äitini ei hoitanut omia lapsiaan eikä lastenlapsiaankaan, mutta omat lapsensa eli minut ja siskoni hän hoidatti omalla äidillään ja anopillaan. Nyt hän on sitä mieltä että jokainen hoitakoon itse omat lapsensa. Oolrait. Lastenlapset ovat jo aikuisia eikä heille ole syntynyt minkäänlaista suhdetta isoäitiinsä. Isoäiti on vanha ja sairas ja ihmettelee kun lastenlapset eivät soita eivätkä käy kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Kyllä näin juuri. Sen hetken kun tarvitaan sattumalta lapsenvahtia eli isovanhempi on yksin paikalla, on tehty jokin sisustusjuttu. Kerran olin itse iltavuorossa töissä niin sinä aikana oli menty kauppaan ja vaihdettu olohuoneen kattovalaisin.

Jep. Meillä mumma oli hoitamassa esikoistamme sillä aikaa, kun olimme miehen ja vastasyntyneen kuopuksemme kanssa muutaman päivän synnärillä. Kun tulimme kotiin, kaikki huushollin kaapit oli yllätykseksemme ja täysin pyytämättä järjestelty uudelleen. Hyvää hyvyyttään joutessaan, oli mumman v

Me myös kävimme miehen kanssa tyttären kotona, kun hän oli viikon synnärillä miehensä kanssa. Heille oli tullut äkkilähtö, joten pyysivät tyhjentämään jääkaapista vanhaksi menneet ruoat ja tuomaan puhtaita vaatteita. Roskikset tyhjensimme myös ja siivosimme koko talon, mutta kaappien järjestykseen ei olisi tullut mieleenkään koskea. Keinutuoliin jätimme lahjaksi ostetun ison nallen istumaan. Sitäkin pohdimme, uskaltaako.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on pian 20 sivua pitkä, mutta yhtään järkevää ehdotusta aloituksen ongelmaan ei ole tullut. "Keskustelkaa asiallisesti". Joo joo, aika vaikeaa kun vastapuoli ei keskustele vaan sanelee/toteaa vatimuksensa itsestäänselvyytenä. 

 

Kukaan ei ole myöskään selittänyt, miksi se rajaton saa kävellä yli toistuvasti ja olla pohjattoman röyhkeä, mutta missään tapauksessa tämän huonosti käyttäytyvän mieltä ei saa pahoittaa. Miksi ei, kun hän toistuvasti pahoittaa ihan tarkoituksella lapsensa tai tämän puolison mielen? Viisaampi väistää ja kääntää toisen posken, kun hyvää se vanhempi ihminen tarkoittaa? Että sopeudu vaan kynnysmatoksi, että lapset saa mummoon hyvän suhteen?

No pitää asettaa ne rajat. Avainta tietenkään ei anneta ja jos jotain verhoja on vaihdettu, niin palautetaan ne omat. Sellaista, että joku muu puolestasi puolustaa rajoja, ei tapahdu.

Keinutuoliin jätimme lahjaksi ostetun ison nallen istumaan. Sitäkin pohdimme, uskaltaako.

Isot pehmot on todella huono lahja lapsiperheeseen. Oikeasti. Vie valtavasti tilaa, pölyyntyy ja kukaan ei sillä oikeasti leiki. Toinen vihonviimeinen lahja on kaikki mekkalalelut.

Hei, jos ei haittaa, että anoppi voi lastenhoidon vastineeksi ryhtyä määräilemään teillä kotona lastenkasvatuksesta, sisustuksesta, työstä, harrastuksista, parisuhteesta jne. niin minä voin ottaa lapsenne hoitoon ja tulla sen jälkeen määräilemään teidän elämästä :) Kun se ei kuulemma haittaa mitenkään. Ihan normaali vastalahja avusta.

Meillä lopulta piti laittaa välit omaan äitiini kokonaan poikki, mikään muu ei auttanut. Anopillakin oli yhdessä kohtaa porttikielto, mutta hän siitä tokeni ja alkoi käyttäytyä, niin nyt välit ovat taas ihan hyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on pian 20 sivua pitkä, mutta yhtään järkevää ehdotusta aloituksen ongelmaan ei ole tullut. "Keskustelkaa asiallisesti". Joo joo, aika vaikeaa kun vastapuoli ei keskustele vaan sanelee/toteaa vatimuksensa itsestäänselvyytenä. 

 

Kukaan ei ole myöskään selittänyt, miksi se rajaton saa kävellä yli toistuvasti ja olla pohjattoman röyhkeä, mutta missään tapauksessa tämän huonosti käyttäytyvän mieltä ei saa pahoittaa. Miksi ei, kun hän toistuvasti pahoittaa ihan tarkoituksella lapsensa tai tämän puolison mielen? Viisaampi väistää ja kääntää toisen posken, kun hyvää se vanhempi ihminen tarkoittaa? Että sopeudu vaan kynnysmatoksi, että lapset saa mummoon hyvän suhteen?

No pitää asettaa ne rajat. Avainta tietenkään ei anneta ja jos jotain verhoja on vaihdettu, niin palautetaan ne omat. Sellaista, että joku muu puolestasi puol

Niin, mutta kun anoppi / äiti pahastuu. Ja se on näiden vatipäiden mielestä väärin. 

Ei voi yhtä aikaa olla autettaa, ( ehkä taloudellisestikin)  lastenhoito/kodinhoitoapua  tarvitseva perhe ja auttajalleen kiukutteleva.   Eihän sen auttajankaan tarvitse tietysti mitään muuttaa,  arkaillen jo siivosin jääkaappia tai pyyhin pölyjä etten loukkaa miniää.

Kai nyt ymmärrätte noita avuttomia vanhuksiakin, hekin tarvitsevat apua mutta kenenkään apu ei miellytä.  Siivoajat on huonoja, kotisairaanhoitaja huono jne.  Teistä tulee vanhana semmoisia.

Vierailija kirjoitti:

Keinutuoliin jätimme lahjaksi ostetun ison nallen istumaan. Sitäkin pohdimme, uskaltaako.

 

Isot pehmot on todella huono lahja lapsiperheeseen. Oikeasti. Vie valtavasti tilaa, pölyyntyy ja kukaan ei sillä oikeasti leiki. Toinen vihonviimeinen lahja on kaikki mekkalalelut.

Meillä ihme kyllä iso koirapehmo on tullut käyttöön. Lapsi halailee sitä kun loikoilee telkkaria ktsoessa. Toki ei ole vauva enää. Vauvalle iso pehmo on sisustusrekvisiitta.

Mutta joo, meille anoppi toi kuin liukuhihnalta isoja leluja (kaiken muun lisäksi), mieluusti sellaisia, jotka veivät neliön lattipinta-alaa ja pitivät infernaalista meteliä. Harvoja kertoja kun olen nähnyt anopin suuttuvan pojalleen oli, kun lapsille tuotiin markkinoiden todennäköisesti äänekkäin poliisiauto. Mies otti auton ensikokeilun jälkeen lapselta ja teippasi ääniaukot. Kuulemma lelu ei ole enää kiva. Lapsi ei moittinut hiljaisempaa ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi ei ole tekemisissä lainkaan jos alkaa kävellä vanhempien päätösvallan yli. 

Ei pysty aloittamaan kiinteitä jos ei näe lapsenlasta ja sillä sipuli.

Sen toisen aloittajan olisi monen mielestä kuulunut pyytää anteeksi anopiltaan, jota oli loukannut kun oli sanonut ettei voi päättää noista asioista? Kukaan ei kertonut miten niissä tilanteissa olisi kuulunut toimia toisin. Antaa anopin tehdä tahtonsa mukaan? 

Tämä on hyvin tyypillistä. Itse en myöskään saanut minkäänlaista tukea ja myötätuntoa ystävinä pitämiltäni ihmisiltä, saatikka muilta tutuilta. Kaikkien mielestä mun olisi pitänyt vain katsella läpi sormien. Moni myös sanoi, että no kyllä minunkin äiti/ anoppi... Ero oli vaan se, että oma anoppini asui lähellä ja hänen kanssaan oli oltava tekemisissä lähes päivittäin. Siis ei olisi tarvinnut olla, mutta kun hän PÄÄTTI olla. Näillä sanojilla taas ne hankalat äidit ja anopit oli eri kaupungeissa, parhaimmillaan satojen kilometrien päässä, näkivät muutaman kerran vuodessa. Kyllä minäkin sen yhden joulun jaksaisin vaikka päälläni seisten kuunnella ja katsella sitä rajattomuutta, ylikävelyä, pätemistä, määräilyä, huomauttelua, vihjailua, arvostelua, kyttäämistä, vertailua muihin jne. Mutta saattais naamat kääntyä toisin päin niilläkin, jos se rajaton ihminen olisi läsnä joka päiväisessä arjessa. Tai saada puhelun silloin tällöin, kärsiä pari tuntia vitutuspäänsärystä, ja jatkaa taas elämää sen jälkeen. On aivan eri asia, kun se rajaton ihminen rikkoo niitä rajoja siellä sun kodissasi. Olet koko ajan stressissä, että milloin sinne oven taa taas ilmestytään tai jopa tullaan omilla avaimilla sisälle, jotka on teetetty omin päin.

Ongelma tuleekin siinä vaiheessa kun asiallinen keskustelu ei auta. Itse päätin suhtautua anopin kanssa mahdollisesti tuleviin ongelmiin rennosti koska uskoin raudanlujasti että kenen tahansa kanssa voi asiat hoitaa puhumalla.

 

Meillä sujui esikoisen kanssa oikein mukavasti mutta anoppi otti silti kaikessa näkökulmaksi ongelmien keksimisen. Siis nimenomaan keksimisen. Hän muun muassa jatkuvasti väitti ettei vauva kasva vaikka neuvolan mukaan mentiin yläkäyrillä. Hyvin siis kasvoi. Tällä hän yritti saada minut lopettamaan hienosti sujuvan imetyksen jotta voisi ottaa vauvan hoitoonsa. 

 

Vasta hiljattain olen ymmärtänyt että anopin käytökselle on nimi: gaslighting. Hän yritti saada minut epäilemään itseäni ja sillä tavoin päästä valta-asemaan. Ei onnistunut mutta olipahan todella pelottava kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi yhtä aikaa olla autettaa, ( ehkä taloudellisestikin)  lastenhoito/kodinhoitoapua  tarvitseva perhe ja auttajalleen kiukutteleva.   Eihän sen auttajankaan tarvitse tietysti mitään muuttaa,  arkaillen jo siivosin jääkaappia tai pyyhin pölyjä etten loukkaa miniää.

Kai nyt ymmärrätte noita avuttomia vanhuksiakin, hekin tarvitsevat apua mutta kenenkään apu ei miellytä.  Siivoajat on huonoja, kotisairaanhoitaja huono jne.  Teistä tulee vanhana semmoisia.

Minusta ei tule narsistista hullua joka juoksentelee lastensa kotona vaatimassa heitä elämään kuten minä haluan. 

Mistä tulee ajatus, että noilta rajattomilta tapauksilta halutaan apua? Mä en ole ikinä tarvinnut apua anopilta. Alussa annoin anopin "auttaa", kun en vielä osannut aavistaakaan millaisen painajaisen kanssa olin tekemisissä. Nykyään on hyvä, kun ei olla tekemisissä. Rahaakin on tyrkytetty, mutta ei olla otettu vastaan. Nuo rahat eivät olisi mitään "osta itsellesi jotain kivaa", vaan seuraavan vuoden ajan anoppi saisi mielestään päättää meidän vapaa-ajan käytöstä, eli käytännössä olisimme hänen orjia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi yhtä aikaa olla autettaa, ( ehkä taloudellisestikin)  lastenhoito/kodinhoitoapua  tarvitseva perhe ja auttajalleen kiukutteleva.   Eihän sen auttajankaan tarvitse tietysti mitään muuttaa,  arkaillen jo siivosin jääkaappia tai pyyhin pölyjä etten loukkaa miniää.

Kai nyt ymmärrätte noita avuttomia vanhuksiakin, hekin tarvitsevat apua mutta kenenkään apu ei miellytä.  Siivoajat on huonoja, kotisairaanhoitaja huono jne.  Teistä tulee vanhana semmoisia.

Minusta ei tule narsistista hullua joka juoksentelee lastensa kotona vaatimassa heitä elämään kuten minä haluan. 

 

Mistä tulee ajatus, että noilta rajattomilta tapauksilta halutaan apua? Mä en ole ikinä tarvinnut apua anopilta. Alussa annoin anopin "auttaa", kun en vielä osannut aavistaakaan millaisen painajaisen kanssa olin tekemisissä. Nykyään on hyv

Säälin jo etukäteen Heitä jotka sinua vanhuudessasi auttavat.  Olivatpa laitoksen hoitajia, lapsiasi tai kotisairaanhoitoa ja siivoajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" siellä ne laitokset on pullollaan lapsia joita kukaan ei halua hoitaa. Kesälomaakaan eivät pienet raukat saa, jos vanhemmat sattuvat olemaan töissä kesän. Isovanhemmilla on oikeus olla hoitamatta, niih! Nyt on itsekkäiden isovanhempien sukupolvi kyllä vielä elossa. Minäminäminä ja minun oikeus! Noloa."

Ei kai isovanhempien ole tarkoitus hoitaa toistakin sukupolvea lapsia, kun ovat jo omansa hoitaneet? Satunnainen hoitoapu on ok, mutta pitäisikö isovanhempien järjestää lapsenlapsille kesälomatkin, eli hoitaa useampi viikko pieniä lapsia? Se on aika rankka rupeama vanheneville ihmisille.

Nykyisovanhemmat eivät ole välttämättä hoitaneet omiaan. Jos on itse ollut lapsena aina mummolassa hoidossa, sitä helposti ajattelee, että omatkin lapset voisivat joskus olla. 

Juu ei, ei ollut 9 kk äippälomaa eikä kotihoidon tukea.

Jos asuu anopin asunnossa ja ei pysty edes yhtiövastiketta tai vesimaksua maksamaan niin kyllä anoppi saa laittaa ruskeat verhot ja kulkea omalla avaimella.