Miten rajattoman isovanhemman kanssa pitäisi toimia?

Isovanhempi ei ole tekemisissä lainkaan jos alkaa kävellä vanhempien päätösvallan yli. 

Ei pysty aloittamaan kiinteitä jos ei näe lapsenlasta ja sillä sipuli.

Tätä on näköjään liikkeellä. Voin kertoa, että se jatkuu lasten aikuisuuteen asti.

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi ei ole tekemisissä lainkaan jos alkaa kävellä vanhempien päätösvallan yli. 

Ei pysty aloittamaan kiinteitä jos ei näe lapsenlasta ja sillä sipuli.

Sen toisen aloittajan olisi monen mielestä kuulunut pyytää anteeksi anopiltaan, jota oli loukannut kun oli sanonut ettei voi päättää noista asioista? Kukaan ei kertonut miten niissä tilanteissa olisi kuulunut toimia toisin. Antaa anopin tehdä tahtonsa mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Been there, done that. Sitten kun yrität keskustella - miksi siis edes pitäisi? Sinun pitäisi luopua päätösvallastasi oman lapsesi suhteen isovanhemman edestä? - aletaan kiristää että sitten en tule hoitamaan pilttiä, ulkoiluttamaan koiraa tms. mikä nyt olisi hienoa saada lapsiperheen apuna edes joskus. Jos tämäkään ei auta, niin sitten alkaa pistää rinnasta ja täytyy hakea jo nitroreseptiä lääkäriltä kun isovanhempaa niin sorsitaan.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Entä jos ne välit katkaisee se isovanhempi? Joka kokee tulleensa julmasti kohdelluksi kun kiellettiin ripustamasta uudet verhot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Entä jos ne välit katkaisee se isovanhempi? Joka kokee tulleensa julmasti kohdelluksi kun kiellettiin ripustamasta uudet verhot.

Tämä 

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Kyllä näin juuri. Sen hetken kun tarvitaan sattumalta lapsenvahtia eli isovanhempi on yksin paikalla, on tehty jokin sisustusjuttu. Kerran olin itse iltavuorossa töissä niin sinä aikana oli menty kauppaan ja vaihdettu olohuoneen kattovalaisin.

Itse ajattelen, että sen rajattoman isovanhemman oman lapsen tulisi olla se, joka laittaa ne rajat ja tekee selväksi millaiset säännöt ja tavat perheellä on. En itse lähtisi oman anoppini kanssa näistä vääntämään, ei se ole minun asiani vaan mieheni. Itse keitän anopille kahvit ja juttelen säästä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Anoppi tulee kylään Ikea-kassin kanssa, äiti mener imettämään vauvaa makuuhuoneeseen ja sillä välin anoppi alkaa ripustaa tuomiaan verhoja.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että sen rajattoman isovanhemman oman lapsen tulisi olla se, joka laittaa ne rajat ja tekee selväksi millaiset säännöt ja tavat perheellä on. En itse lähtisi oman anoppini kanssa näistä vääntämään, ei se ole minun asiani vaan mieheni. Itse keitän anopille kahvit ja juttelen säästä. 

Meillä ainakin huseerasi nimenomaan oma vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Mitä keskustelemista siinä on että jokainen tekee omat päätöksensä?

Vierailija kirjoitti:

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Mutta kun tuollainen ylikävelijä ei ikinä kykene tasavertaiseen keskusteluun. Mikä siinä enää sitten auttaa? Astu alistettavaksi tai poistu on vaihtoehdot. Itse valitsin jälkimmäisen ja nyt minua syyllistetään siitä. Isovanhemmissa kun ei ole ikinä mitään vikaa. N. 70+ porukassa paljon narsisteja, jotka porskuttanut elämässä vaan eteenpäin alistaen ja kohdellen muita (mukaanlukien omat lapsensa) todella julmasti ja törkeästi.

Välit poikki, itselläni ei ollut muuta vaihtoehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Tavallisesti kai siten että tuodaan esim. ne verhot. "Hei mä löysin verhot jotka sopii teidän keittiöön."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi ei ole tekemisissä lainkaan jos alkaa kävellä vanhempien päätösvallan yli. 

Ei pysty aloittamaan kiinteitä jos ei näe lapsenlasta ja sillä sipuli.

Sen toisen aloittajan olisi monen mielestä kuulunut pyytää anteeksi anopiltaan, jota oli loukannut kun oli sanonut ettei voi päättää noista asioista? Kukaan ei kertonut miten niissä tilanteissa olisi kuulunut toimia toisin. Antaa anopin tehdä tahtonsa mukaan? 

Pyytää anteeksi anopilta joka haluaisi määrätä toisin kuin lapsen vanhemmat ovat päättäneet kasvattaa lapsensa? Ei hyvää päivää sentään, vai vielä pitäisi pyydellä ANOPILTA anteeksi?!!!! Millaisia narsisteja joillakin on anoppina? Pitäkää nuoret parit päänne älkääkä alistuko!

Rahalla. Meillä sovittiin että äitini saa sisustaa meidän asunnon jos maksaa minulle 5000e ja puolisolleni 5000e ja lapsille myös. Meillä on kaksi lasta.

Koti on sisustettu vähän vanhanaikaisesti ja kuuleman mukaan maksoi 30 000 e.

Olemme molemmat miehen kanssa matalapalkka-alan duunareita ja raha oli tervetullutta meille.

Kaikella on hintansa. Oma äitini ja isäni on lääkäreitä ja heillä kyllä rahaa riittää yli. Sitä olisi muillekin, jos vain verotus olisi kovempi. Puolisolle ja minulle ei jää oikein mitään laskujen jälkeen. Suomessa kaikkien ihmisten kannattaisi lukea itsensä lääkäreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Välit poikki, itselläni ei ollut muuta vaihtoehtoa. 

Sama juttu. Elämästä tuli paljon helpompaa kun lapsi pääsi satunnaisen iltahoidon tarpeen vuoksi vuoropäiväkotiin eikä tarvinnut enää taiteilla isovanhemman oikkujen mukaan vain sen takia että satunnaisesti pyydettiin lapsenvahdiksi iltaisin. Ja tosiaan siinä oli esim. valaisin vaihdettu katosta yhden tällaisen iltahoidon aikana.

Miten nää vanhukset on voineet elää elämänsä siten että ei ole koskaan tarvinut mennä itseensä ja muokata omaa käytöstään, jotta elämä muiden kanssa onnistuisi? Siksi koska muut ympärillä ovat aina alistuneet ja luovineet tuohon mielivaltaiseen käytökseen.