Voiko masennuslääkkeet pysyvästi sekoittaa aivokemiat ja esim. vähentää kykyä tuottaa välittäjäaineita luonnollisesti?

Minulla on paha tapa lukea lääkepaketista se paperi, jossa luetellaan mm. mahdolliset haitat. Minulla pitäisi olla tälläkin hetkellä lääkitys, jonka selosteessa mainitaan sen lisäksi ettei sen tarkkaa vaikutusmekanismia tunneta, että se aiheuttaa mm. pysyviä kudosmuutoksia munuaisiin, mutta niistä ei oleteta olevan haittaa. Juuei, minä en lähde tuollaiseen arvailuleikkiin mukaan, lopetin lääkkeiden syömisen sillä sekunnilla kun tuo asia minulle valkeni.

Lääkitys liittyy mielialan tasaamiseen. Menin oireenhallintakurssille, ja säädin ruokavalion, unirytmin ja liikunnan tasolle, joka auttaa lieventämään oireilua. Lisäksi lopetin tupakoinnin ja alkoholin käytön kokonaan. Sairaus pysyy hyvin kurissa, lieviä moodswingejä toki on, mutta voimakkaampi, lääkityksen vaativa oireilu on pysynyt poissa.

Vaarallista neuvoa ketään jättämään lääkitykset pois, sairauksia on monenlaisia, ja joissakin tapauksissa lääkitys on välttämätöntä ainakin akuutissa vaiheessa. Neuvon silti olemaan kriittinen, sillä jos ette mitenkään vastustele ja kyseenalaista lääkityksen tarpeellisuutta, teille määrätään kaikki mahdolliset myrkyt mitä apteekista löytyy, se kun on se helpoin tie. Paljon olisi tehtävissä mm. elintapoja muuttamalla, itsekin pääsin lääkkeistä eroon, mutta se ei ole aina kovin helppoa tai välttämättä edes mahdollista. Mutta kyllä asiasta kannattaa ainakin ottaa selvää, jotta ette söisi turhaan lääkkeitä joita ette tarvitse.

Kiitos. Hyvä linkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihetta sivuten. Millaisilla ohjeilla olette vieroittautuneet Venlafaksiinista. Lääkäri kielsi lopettamisen suorilta enkä viitsisi kysellä ohjeita. Ensin iso annos puoliksi? Ja sitten puoliksi? Ja lopuksi pikkupilleri kerrallaan alas vai jotenkin muuten? En ole herkkä oireille mutta annos on iso ja ollut pitkään.

Vastauksena siis sinulle että reilusti pidempi ja vaiheittaisempi lopetus! Tutustu tuohon linkkiin joka yllä, kertoo nimenomaan venlafaxinista.

Tästä siis kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei..mulle kirjoitettiin just citalopramia (SSRI) hankaliin PMS-oireisiin. Olen ihan hermoheikko vähintään yhden viikon kuukaudesta siinä määrin, että koen muidenkin kuin itseni kärsivän siitä. Lapsetkin kiristää hermoja, sietokyky tosi matala ja kiihdyn 0-90 ennen kun ehdin edes tajuta mitä tapahtui.

Nyt mietin kuitenkin onko tämä pienempi paha kuin nuo lääkkeet jos tuollasta tulee! Olen toki merkannut kalenteriin milloin muutun raivottareksi ja yritän pitää itseni kurissa, mutta josko olisi vielä isompi paine onnistua kun tietää, että tämä on sitten seuraava vaihtoehto..

Eikö näistä ole tosiaan enempää positiivisia kokemuksia?

 

 

PMS oireet ovat osa normaalia naiseutta. Ei naisen tarvitse olla mikään tasapaksu koko aikaa. Järkyttävää aloittaa SSRI lääkitystä sii

Jos tämä pitää paikkansa, että mainitut PMS-oireet ovat verensokerin heilahtelusta johtuvaa nälkäkiukun tapaista, niin siihenhän pitäisi auttaa ruokavalio: hiilarit kuitupitoisina (täysjyväviljaa ja kasviksia - ei sokerimättöä, vaikka sitä tekisi mieli) sekä tasainen ruokarytmi.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei..mulle kirjoitettiin just citalopramia (SSRI) hankaliin PMS-oireisiin. Olen ihan hermoheikko vähintään yhden viikon kuukaudesta siinä määrin, että koen muidenkin kuin itseni kärsivän siitä. Lapsetkin kiristää hermoja, sietokyky tosi matala ja kiihdyn 0-90 ennen kun ehdin edes tajuta mitä tapahtui.

Nyt mietin kuitenkin onko tämä pienempi paha kuin nuo lääkkeet jos tuollasta tulee! Olen toki merkannut kalenteriin milloin muutun raivottareksi ja yritän pitää itseni kurissa, mutta josko olisi vielä isompi paine onnistua kun tietää, että tämä on sitten seuraava vaihtoehto..

Eikö näistä ole tosiaan enempää positiivisia kokemuksia?

Minulla on hyvä kokemus SSRI-lääkityksestä. Olen vuosikausia ollut todella ahdistunut, ja ajoittain myös lievästi masentunut, ja nukkuminenkin oli hankalaa unilääkkeestä huolimatta (olin niin ahdistunut iltaisin, etten saanut unilääkettä otettua, enkä pystynyt menemään nukkumaan, ja en kyennyt ajattelemaan nukkumaan menoa, kun en kestänyt ajatusta, että pitäisi herätä seuraavaan päivään). 

 

Nyt on SSRI-lääkitys (alussa reilut pari viikkoa oli huonovointisuutta), ja vihdoin tuntuu, että elämä voittaa. Ei kaikki voimat ole vielä palautunu, mutta suunta on parempaan päin. Vaikka hetkellisesti on ollut ahdistusta/henkistä kipua, se on mennyt nopeasti ohi (aikaisemmin jäi päälle pitkäksi aikaa). Olen saanut nukuttua, olen pystynyt vähän lisäämään liikuntaa (mikä piristää nyt, kun siihen on voimia) jne. tekee mieli elää, jaksan ja haluan suunnitella tulevaisuutta. 

 

Annos ei ole mahdottoman iso, mutta sellanen mulle minimissään riittävä. Nyt etsin terapeuttia, että saisin juurisyytkin hoidettua. Sehän se tärkeintä ois, mutta ilman lääkitystä mulla ei ois ollu voimia mihinkään terapiaan.

Olen jo yli 30-vuotias, ja tiedän, että ilman lääkitystä elämä oli mulle kamalaa. Sitä en tiedä, miten nämä lääkkeet vaikuttavat nuorempiin, joilla aivot vielä kehittyvät, mutta tämän ikäisenä tiesin jo, että ei ollut enää paljon menetettävää. En olisi kestänyt muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei..mulle kirjoitettiin just citalopramia (SSRI) hankaliin PMS-oireisiin. Olen ihan hermoheikko vähintään yhden viikon kuukaudesta siinä määrin, että koen muidenkin kuin itseni kärsivän siitä. Lapsetkin kiristää hermoja, sietokyky tosi matala ja kiihdyn 0-90 ennen kun ehdin edes tajuta mitä tapahtui.

Nyt mietin kuitenkin onko tämä pienempi paha kuin nuo lääkkeet jos tuollasta tulee! Olen toki merkannut kalenteriin milloin muutun raivottareksi ja yritän pitää itseni kurissa, mutta josko olisi vielä isompi paine onnistua kun tietää, että tämä on sitten seuraava vaihtoehto..

Eikö näistä ole tosiaan enempää positiivisia kokemuksia?

Minulla on hyvä kokemus SSRI-lääkityksestä. Olen vuosikausia ollut todella ahdistunut, ja ajoittain myös lievästi masentunut, ja nukkuminenkin oli hankalaa unilääkkeestä huolimatta (olin niin ahdistunut iltaisin, etten s

Hieno juttu, että on tullut parempi vaihe. Toivottavasti se kestääkin. Aika monella alussa tulee paranemisen tunne, syö sitten oikeaa tai lumelääkettä. Kun menee aikaa, monella tulee jossain kohtaa taas kuitenkin toisenlainen kausi. Masennuksessa ja ahdistuksessa haastavaa on kausittaisuus. Osalla masennuskaudet menee vuodenajoittain, osalla muun elämän stressitason mukaan.

Kerran vähän aikaa tapailin miestä, joka kertoi käyttävänsä masennuslääke venlafaxiinia. Hän oli tosi kiva, mutta minä en vaan tuntenut kemiaa häntä kohtaan. Mä luulen, että se johtui nimenomaan tuosta masennuslääkkeen käytöstä, kun mä olen niin herkkä vaistoamaan tuollaiset asiat.

Olen kiinnostunut yrittämään ahdistukseni luonnollista parannusohjelmaa ja olen jo aloittanut terveellisellä ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja maitohappobakteereilla. Koska en vielä ole kokenut läpimurtoa parantumisessa, olisin kiinnostunut kokeilemaan psilosybiinisienten mikroannostelua. En vain tiedä mistä lähteä liikkeelle kun sienet joita Suomessa kasvaa luonnonvaraisena on jotenkin silti kuulemma laittomia? Mikroannostelussa niistä ei edes saisi mitään huumaavia vaikutuksia. En ole kiinnostunut päihteistä enkä ikinä käyttäisi mitään päihdettä tai huumetta.

Ssri t, snri t saattavat tuhota serotoniinireseptorien toiminnan koska vaikuttavat serotoniinin. Voivat siis tehdä saman kuin huumeista serotoniiniin vaikuttava mdma joka on neurotoksinen.

Jos pakko käyttää masennuslääkkeitä, kannattaa valita bupropioni joka vaikuttaa dopamiiniin. Se on parhaiten siedetty masennuslääke, ei edes vieroitusoireita yleensä lopettaessa. Ja parasta on toi että ei riskiä serotoniiniaineenvaihdunnan rikki menosta. Bupropionin ainoa huono puoli on että on ototoksinen joten aiheuttaa kuulovammoja, jopa kuuroutumista. Jos huomaat käytössä tinnitusta, lopeta heti.

Ap tässä. Tulin vain päivittämään että en uskaltanut aloittaa lääkitystä. Puhuin yleislääkärin kanssa ja päädyttiin luonnonmukaisiin hoitomuotoihin . Lääkäri oli samaa mieltä että kun en hyväksy riskejä niin parempi näin. Oon syönyt tosi terveellisesti nyt ja joka aamu alkaa lenkillä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkään vahvoja lääkeaineita syöneet näkee jo silmistä. Samoin tuoksu muuttuu. Vaikuttaa myös esim. kävelytyyliin.

Persoona muuttuu. Ihmisistä tulee sellaisia, että ne reagoivat vähemmin ulkoisiin ärsykkeisiin.

Nämä siis tälläisiä mitä sivusta seuraava maallikko näkee.

Kyllä. Silmät seisoo päässä. Haisevat p💩skalle ja kävelevät kumarassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tulin vain päivittämään että en uskaltanut aloittaa lääkitystä. Puhuin yleislääkärin kanssa ja päädyttiin luonnonmukaisiin hoitomuotoihin . Lääkäri oli samaa mieltä että kun en hyväksy riskejä niin parempi näin. Oon syönyt tosi terveellisesti nyt ja joka aamu alkaa lenkillä. 

Fiksu lääkäri kun kuunteli ja pohti.