Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuslääkkeet pysyvästi sekoittaa aivokemiat ja esim. vähentää kykyä tuottaa välittäjäaineita luonnollisesti?
01.05.2024 |
En uskalla edes kokeilla masennuslääkkeitä kun mitä jos ne pahentaa ongelmaa entisestään esim. aiheuttamalla sen että aivot ei enää senkään vähää osaa tasoittaa eri välittäjäaineiden määriä tms. Sit on masennuslääkkeiden jälkeen pahemmassa kunnossa kuin ennen niiden aloittamista.
Tiedättekö voiko näin käydä?
Kommentit (112)
Mutta miksi masennus olisi jostain muusta johtuvaa kuin kemiasta jos kaikki muu tunteisiin vaikuttava kuitenkin on kemiaa.
Itse kun olin masentunut ei im ollut harkinnassakaan, useimmin taitaa kuulua vaikeisiin tai psykoottistasoisiin masennuksiin (tai niiden paranemisprosessiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä syön ainakin masennuslääkkeitä isolla annoksella ihan syystä, muuten olisin jo tappanut itseni. Mitä välittäjäaineongelmia aloitus miettii, varmaan taas näitä itsetyydytykseen tai seksuaaliseen nautintoon liittyviä, niihin pelko yleensä aina liittyyy. Ja tyydytän itseni päivittäin, ei ole minulla vaikuttanut isoin annos SSRI-lääkettä tuohon tai nautintoon. Ei kannata liikaa lukea mitä netissä sanotaan, kaikki tappaa ja satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Aku Kopakkalan kirja Masennus - Suuri serotoniinihuijaus. SSRI ja SNRI ovat yhtä yhtä tehokkaita kuin lumelääkkeet, aiheuttavat sivuvaikutuksia ja lopettaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. En suosittele! Nim. käyttänyt lähes 15 v ja eroon en pääse.
En oo lukenu, mutta oon kans kuullu tuon serotoniiniteorian olevan vaan teorian tasolla vailla kunnollista pohjaa. Sitä markkinoitiin voimakkaasti selityksenä ja sen takia moni uskoo siihen. Ja lisäks siinä on vähän sellainenkin juttu, että kun sanotaan "ihminen ei voi itse sille mitään, koska vika/häiriö on aivokemiassa" se voi kuulostaa monelle masentuneelle mieluisalta selitykseltä.
Pari vuotta sitten tuli julki laajan tutkimuksen tulokset joiden mukaan masennuslääkkeillä ei ole vaikutust
En muista enää kovin hyvin mitä siinä luki, mutta masennuksen taustalla on yleensä ympäristölliset tekijät eli sosiaaliset yms. tekijät. Masennus lähtee kun muuttaa ympäristön itselleen sopivaksi. Myös traumat aiheuttavat masennusta ja traumat käsittelemällä masennus paranee.
Olen pitkän linjan psykiatrian lääkkeiden käyttäjä. Ja uskon että psykiatrian lääkkeet on laukaisseet minulle neuropaattisia oireita. Minun genitaalit on ihan tunnottoman tuntuiset ja en koe enää mitään seksuaalista halua tai mielihyvää. Kuin aivoni olisivat unohtaneet miten tuntea sitä. Jaloissa on pistelyä ja tuntohäiriöitä. Pitkään vieroituksessa välittäjäaineet oli niin sekaisin että minulla oli hirveät levottomat jalat. Uskon että dopamiinit heitti häränpyllyä.
Kävin läpi tosi raskaan vieroituksen useammasta lääkkeestä ja se oli kuin maanpäällinen helvetti. Miten päädyin siihen tilanteeseen? No siten että vieroittauduin yhdestä joka puhkaisi oireita joita psykiatri sitten hoiti uusilla lääkkeillä. Hypoteesini lukemani pohjalta on että lääkkeet laukaisevat purkuvaiheessa autonomisen hermoston oireita. Kun käyttää sedatiivisia lääkkeitä pitkään kehoni meni aivan hirveään ylikierrostilaan purkuvaiheessa.
Mutta kukapa sitä psykiatriselta potilaalta kysyy? Nyt on olo helpottunut paljon kun olen purkanut lääkkeet melkein jo pois mutta osa oireista on itsepintaisia ja ei lähde. Jokin meni mulla pahasti pieleen lääkkeiden kanssa yhdessä vaiheessa.
Ja mitä tulee aloittajan kysymykseen, niin vastaan kyllä. Psykiatrian lääkkeet laukaisevat fyysistä riippuvuutta, ja kenties altistavat psykiatrisille oireille. Pitemmällä aikavälillä ne todennäköisesti heikentävät hoitotuloksia ja saavat helposti ihmisen ajattelemaan että lääke on hyödyllisempi kuin se on koska olo usein heittelehtii vieroitusvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi masennus olisi kovin eri asia kuin vaikka rakastuminen joka ymmärtääkseni on kemiaa tai pelko tai viha?"
Kaikki tunteethan on kemiallisia reaktioita kehossa, eli ei se ole niin eri.
Kaikilla lääkkeillä on haittapuolensa. Jos oikeasti tarvitsee apua masennukseen, silloin kannattaa kokeilla, suurin osa lääkkeistä kun sopii ihmisille. Ne lääkkeiden haittapuolista kertovat ovat aina se pienin osa käyttäjistä tai kokeilijoista, suurin osa huutajista ei koskaan ole ks. lääkettä käyttänytkään. Jos kaikki hyödyn saaneet tulisivat asiasta kertomaan, sen eron heti huomaisi, mutta yleensä hyvin voiva ihminen ei näihin asioihin enää hyvävointisena ota tai halua ottaa kantaa, kun asia ei enää ole ajankohtainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkän linjan psykiatrian lääkkeiden käyttäjä. Ja uskon että psykiatrian lääkkeet on laukaisseet minulle neuropaattisia oireita. Minun genitaalit on ihan tunnottoman tuntuiset ja en koe enää mitään seksuaalista halua tai mielihyvää. Kuin aivoni olisivat unohtaneet miten tuntea sitä. Jaloissa on pistelyä ja tuntohäiriöitä. Pitkään vieroituksessa välittäjäaineet oli niin sekaisin että minulla oli hirveät levottomat jalat. Uskon että dopamiinit heitti häränpyllyä.
Kävin läpi tosi raskaan vieroituksen useammasta lääkkeestä ja se oli kuin maanpäällinen helvetti. Miten päädyin siihen tilanteeseen? No siten että vieroittauduin yhdestä joka puhkaisi oireita joita psykiatri sitten hoiti uusilla lääkkeillä. Hypoteesini lukemani pohjalta on että lääkkeet laukaisevat purkuvaiheessa autonomisen hermoston oireita. Kun käyttää sedatiivisia lääkkeitä pitkään kehoni meni aivan hirveään ylikierrostilaan purkuvaiheessa.
Ylikierrokset johtuvat liiallisesta glutamaatista aivoissa. Ssri-lääkkeet sekoittavat aivokemiaa pahasti ja kun niiden vaikutus poistuu aivoista niin muut välittäjäaineet lähtevät toimimaan ihan miten sattuu. Olen keskustellut asiasta neuropsykiatrin kanssa, joka sanoi, että masennuslääkkeet saattavat tehdä aivoissa ihan mitä tahansa. Kukaan ei tarkkaan tiedä mitä siellä tapahtuu. Mutta hyvä uutinen on se, että aivojen toiminta normalisoituu lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Tosin harvoissa tapauksissa jotkin muutokset vaikuttavat olevan pysyviä niin PSSD tai dystonia.
Noiden masennuslääkkeiden tehtävä on turruttaa alussa se pahin tunnereaktio. Sen alun jälkeen tuokin tasaantuu, mutta ilmeisesti jotkut todella herkät voivat saada jotain haittaa loppuelämäkseen, ja siksi näistä huudellaan. Itse en usko loppuelämän vaurioon näiden lääkkeiden kanssa kunhan niitä syödään oikealla annostuksella ja oikeaan masennukseen. Pelkästään ahdistuneelle tai tietyn persoonallisuushäiriön tai muun psykiatrisen sairauden omaavalle nuo voivat tehdä hallaa, ja siksi psykiatrin arvio voi olla tarpeen, jos sen masennuksen syy ei ole selvillä.
Ja aikoinaan seksuaalinen nautinto turtui minulla pariksi viikoksi noilla, sitten palasi ennalleen. Myös lääkkeen lopettaminen monen vuoden jälkeen onnistui helpolla, ei ollut ongelmia., mutta olin oikeasti surun vuoksi masentunut enkä myöskään käyttänyt mitään muita lääkkeitä. Tuo kannattaa myös pelkäävien muistaa, eli jos syövät jo ahdistukseen jotain kolmiolääkettä jne., ehkä masennuslääke ei silloin ole se paras heille, tai sitten muiden lääkkeiden ohella haittavaikutukset lisääntyvät, yksinään en SSRI-lääkkeitä pelkäisi, ehkä se 0,1% ihmisistä voi jotain oiretta saada muuta kuin luulosairauden kautta, mutta jos teillä on "vain" masennus ja sille selvät syyt, ei ole haittoja noilla lääkkeillä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä mistä johtuu, mutta enää en pysty lopettamaan ssri-lääkettä vaikka haluaisin. Käyttänyt vuodesta 2007. Toissa vuonna sinnittelin noin 9 kk ilman mutta olo meni niin huonoksi että oli pakko aloittaa uudelleen. Olo alkoi kohentaa välittömästi. Siis oikeasti välittömästi, ei vasta parin viikon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkän linjan psykiatrian lääkkeiden käyttäjä. Ja uskon että psykiatrian lääkkeet on laukaisseet minulle neuropaattisia oireita. Minun genitaalit on ihan tunnottoman tuntuiset ja en koe enää mitään seksuaalista halua tai mielihyvää. Kuin aivoni olisivat unohtaneet miten tuntea sitä. Jaloissa on pistelyä ja tuntohäiriöitä. Pitkään vieroituksessa välittäjäaineet oli niin sekaisin että minulla oli hirveät levottomat jalat. Uskon että dopamiinit heitti häränpyllyä.
Kävin läpi tosi raskaan vieroituksen useammasta lääkkeestä ja se oli kuin maanpäällinen helvetti. Miten päädyin siihen tilanteeseen? No siten että vieroittauduin yhdestä joka puhkaisi oireita joita psykiatri sitten hoiti uusilla lääkkeillä. Hypoteesini lukemani pohjalta on että lääkkeet laukaisevat purkuvaiheessa autonomisen hermoston oireita. Kun käyttää sedatiivisia lääkkeitä pitkään kehoni meni aivan hirveään ylikierrostilaan purkuvaiheessa.
Omat genitaalini ovat kyllä herkät vaikka olen psykiatrian lääkkeitä käyttänyt 20 vuotta. Lääkkeitä en lopeta sillä niillä mieleni pysyy paremmin tasapainossa. Siksi olen lääkkeet alunperinkin saanut ettei mieli heittele ja olen niiden avulla pysynyt työelämässä. Moni kun on eläkkeellä samalla diagnoosilla. Masentuneena se seksi ei ainakaan ole mielessä.
Kuten huomaa olemme erilaisia ja reagoimme lääkkeisiin eri tavalla. Toisille ne lääkkeet ovat elintärkeitä ja toiset niitä varmasti syö ilman todellista tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti ensisjaisesti masentunut surusta, menetyksistä jne. vs. toissijainen anemia/ alentunut kilpirauhashormonien toiminta/ sukupuolihormonien toiminta alhaista/perinnöllinen sairaus/ persoonallisuushäiriö, joissa masennus tulee pikkuhiljaa, sen syytä ei osata osoittaa selvästi. Noissa syissä on siis eroja, mutta kun masennuslääkkeitä määrätään tuosta vain kaikille, syykin saattaa hukkua lopulta kaikkien vanhojen ja uusien oireiden sekaan. Ja sitten saa moni väärin lääkitty oireita, joiden takia ei moni edes halua enää edes kokeilla lääkkeitä, kun somessa huudellaan ties mitä.
Voi ei..mulle kirjoitettiin just citalopramia (SSRI) hankaliin PMS-oireisiin. Olen ihan hermoheikko vähintään yhden viikon kuukaudesta siinä määrin, että koen muidenkin kuin itseni kärsivän siitä. Lapsetkin kiristää hermoja, sietokyky tosi matala ja kiihdyn 0-90 ennen kun ehdin edes tajuta mitä tapahtui.
Nyt mietin kuitenkin onko tämä pienempi paha kuin nuo lääkkeet jos tuollasta tulee! Olen toki merkannut kalenteriin milloin muutun raivottareksi ja yritän pitää itseni kurissa, mutta josko olisi vielä isompi paine onnistua kun tietää, että tämä on sitten seuraava vaihtoehto..
Eikö näistä ole tosiaan enempää positiivisia kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä PMMS-oireisiin aloittaisi masennuslääkettä, mieluummin jokin silloin tällöin veetutukseen otettava olisi parempi. Järkyttävää, miten lääkärit määräävät noita kaikkiin yleisoireisiin potilailla. pitkäaikaiseen masennukseen hyvä lääke, muttei alentuneeseen mielentilaan silloin tällöin etenkään hormonikierron suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi masennus olisi jostain muusta johtuvaa kuin kemiasta jos kaikki muu tunteisiin vaikuttava kuitenkin on kemiaa.
Itse kun olin masentunut ei im ollut harkinnassakaan, useimmin taitaa kuulua vaikeisiin tai psykoottistasoisiin masennuksiin (tai niiden paranemisprosessiin).
Niin. Voitaisiinko masennus ajatella normaalina olotilana jota ei tarvitse lääkitä
Vierailija kirjoitti:
Voi ei..mulle kirjoitettiin just citalopramia (SSRI) hankaliin PMS-oireisiin. Olen ihan hermoheikko vähintään yhden viikon kuukaudesta siinä määrin, että koen muidenkin kuin itseni kärsivän siitä. Lapsetkin kiristää hermoja, sietokyky tosi matala ja kiihdyn 0-90 ennen kun ehdin edes tajuta mitä tapahtui.
Nyt mietin kuitenkin onko tämä pienempi paha kuin nuo lääkkeet jos tuollasta tulee! Olen toki merkannut kalenteriin milloin muutun raivottareksi ja yritän pitää itseni kurissa, mutta josko olisi vielä isompi paine onnistua kun tietää, että tämä on sitten seuraava vaihtoehto..
Eikö näistä ole tosiaan enempää positiivisia kokemuksia?
Tätä en ymmärrä. Miksi näitä SSRI lääkkeitä työnnetään tilapäiseen vaivaan kun nuo lääkkeet toimii kehossa 24/7?? Ja niihin syntyy riippuvuus.
Minä kävin kysymässä esiintymisjännitykseen apua (tilanteita tulee maksimissaan kymmenen vuodessa) ja tyrkytettiin mielialalääkkeitä ja kun kysyin eikö muita vaihtoehtoja ole niin ei. Menin yksityiselle ja sain sellaiset mitä voi ottaa vain jos tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei..mulle kirjoitettiin just citalopramia (SSRI) hankaliin PMS-oireisiin. Olen ihan hermoheikko vähintään yhden viikon kuukaudesta siinä määrin, että koen muidenkin kuin itseni kärsivän siitä. Lapsetkin kiristää hermoja, sietokyky tosi matala ja kiihdyn 0-90 ennen kun ehdin edes tajuta mitä tapahtui.
Nyt mietin kuitenkin onko tämä pienempi paha kuin nuo lääkkeet jos tuollasta tulee! Olen toki merkannut kalenteriin milloin muutun raivottareksi ja yritän pitää itseni kurissa, mutta josko olisi vielä isompi paine onnistua kun tietää, että tämä on sitten seuraava vaihtoehto..
Eikö näistä ole tosiaan enempää positiivisia kokemuksia?
Jos hormonit heittelee niin tuskin siitä aiheutuvia oireita masennuslääke poistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkään vahvoja lääkeaineita syöneet näkee jo silmistä. Samoin tuoksu muuttuu. Vaikuttaa myös esim. kävelytyyliin.
Persoona muuttuu. Ihmisistä tulee sellaisia, että ne reagoivat vähemmin ulkoisiin ärsykkeisiin.
Nämä siis tälläisiä mitä sivusta seuraava maallikko näkee.
Tuoksu? Minkälainen se on??
Kahta tyyppituoksua on tullut havaittua lääkkeen käyttäjillä. Toinen on semmonen tunkkaisen sukuinen haju mihin sekoittuu hiukan pilaantuneen/parfyymin hajua. Toinen on semmosen tosi pistävän hikisen tyyppinen haju olematta kuitenkaan varsinaisesti hien hajua.
Haju lähtee ajastaan kun lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi masennus olisi jostain muusta johtuvaa kuin kemiasta jos kaikki muu tunteisiin vaikuttava kuitenkin on kemiaa.
Itse kun olin masentunut ei im ollut harkinnassakaan, useimmin taitaa kuulua vaikeisiin tai psykoottistasoisiin masennuksiin (tai niiden paranemisprosessiin).
Niin. Voitaisiinko masennus ajatella normaalina olotilana jota ei tarvitse lääkitä
Suru on normaalia mutta jatkuva masennus ei. Niillä kun on eroa. En minä masennus- ja psykoosilääkettä suruun syö.
Masennus sen takia vähän eri koska siinä haluaa usein tehdä im. Tosin voi pelkokin oireilla samoin.