Me eletään 2024, pitäisi olla jo ihan päivänselvää, että liikunta ja konkreettinen tekeminen ovat parhaita apuvälineitä masennukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, se ei ole edelleenkään noin yksinkertaista. Tiedätkös, minä sairastuin ekaan masennukseen töissä ollessani. Tekemistä oli ihan riittämiin ja liikkumista, mutta eipä se mitään auttanut.

Jos olisit ollut työtön, olisit luultavasti sairastunut jo aiemmin. Työ varmasti tuki vointiasi vaikket sitä selvästi ymmärräkään. 

Vedä kuule käteesi, saatanan ylimielinen lässyttäjä. Olet täysin pihalla.

Väite on naurettava. Se ei todellakaan tee hyvää kaikille, osalle se aiheuttaa masennusta juoksennella kirkkaassa valossa ja paahtaa menemään, ruuhkassa. Tai pakkasessa. Ehkä tulee kipeäksi jopa. Ihmisten pitäisi kuunnella vointiaan ja mennä sen mukaan. Kävely toki hyvä, edes joka toinen päivä tai joskus. Moni liikkuisi ulkomailla takuulla enemmän, jos olosuhteet ovat suituisat. Astmaatikkoja on myös ja kipuisia.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisiko ap miksi olen masentunut yhä vaikka käyn kuntosalilla,lenkkeilen koiran kanssa ja olen keto-ruokavaliolla enkä käytä alkoholia? Minulla on myös ystäviä ja ihana mies. 

Silti diagnoosi vaikea masennus. Pääsen lääkkeiden voimalla sängystä ja lääkkeiden avulla nukun.

 

En ole ap, vaikka tässä kohtaa kommentoinkin.

Joillekin lääkkeet auttaa eli onko silloin aivoilla oikea tarve niille ko. lääkkeille ja sitten toisilla ei ne aivokemiat olekaan samalla tavalla toimivat (eihän niitä aivoja mitenkään tutkita yksilöllisesti verikokein/kuvauksin tms., mikä kenelläkin on häiriönä muuta kuin keskustellen, korkeintaan havainnoiden käyttäytymistä), vaikka masennukseksi sanoitettuja oireita onkin. Todetaanhan joillekin masennus lääkekokeiluistakin useamman lääkekokeilun jälkeen, että ne ei auta olemassa oleviin oireiluihin. Nukkumishaasteiden taustalla voi olla vaikuttamassa turvallisuuteen liittyviä asioita (mielessä ja/tai elinympäristössä), jotka taas ei välttämättä lääkkeillä poistu ja jos unet ei ole riittävästi kunnossa niin eihän silloin juurikaan/ollenkaan kukaan jaksa ilman psyykkeenkin oireilua

Liikunnallinen rutiini on kaikki kaikessa

Nyt persut  pääsevät asian ytimeen. Alv tulee valtiolle enemmän kuin koskaan.Tulonjako eli oikeisto vie ne ja masennus juopottelut maaseutu (jota kepu ajaa) on leikkurissa. Ne jotka maksavat eivät tule saamaan rahoilleen vastinetta.

Käyn töissä ja itken vessassa.

Syön salaattia vaikka haluan suklaata.

Ulkoilutan kissaa valjaissa koska sh toitottaa miten tärkeää on liikkua ulkona. 

Enkä voi yhtään paremmin kuin silloin kun elin suklaalla,nukuin puoleen päivään ja liikuin vain kauppaan kun suklaa ja kahvi oli loppu. 

Takana useita lääkekokeiluja ja osastohoitoja.

Sh ja lääkärit kyselee eikö oloni oikeasti ole yhtään parempi.

Tuntuu,että kaikki on jo kokeiltu.

Ja sitten ylimielinen ap tulee julistamaan ettei hölmöt masentuneet tajua lähteä lenkille!

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaista masennusta: 

Sellainen, mikä johtuu ulkoisista tekijöistä. Tästä paranee yleensä ja ilman lääkkeitä.

Aivokemioissa häikkää. Tämä on sellainen sisäsyntyinen masennus jolle ei ole mitään "syytä". Vaatii lääkityksen ja on useimmiten loppuelämän masennus koska uusiutuu niin helposti.

Ongelma tulee usein siinä että jokaista masennusta pyritään hoitamaan ajatuksella että aivokemiat on sekaisin, vaikka näin ei välttämättä ole. Tämmöiselle ihmiselle lääkkeet voi jopa olla haitaksi.

Millä hiton todisteilla todistat että masennus on "aivokemioiden häiriö."

Entä me korkean suorituskyvyn masentuneet, jotka käymme töissä, etenemme uralla, urheilemme ja näytämme ulospäin menestyneiltä, hyväkroppaisilta, huolitelluilta, iloisilta, sosiaalisilta ja silti olemme vakavasti masentuneita?

Miksi liikunta ei pidä masennusta loitolla? 

Juuri näin

totta

Eihän täällä haluta uskoa edes että ylipaino on terveysongelma.

Vierailija kirjoitti:

Itse yritin tuota "liikuntaa ja konkreettista tekemistä". Yritin poistua kotoa mahdollisimman paljon, ulos lenkille ja ihmisten pariin jne.

Ja vain vittuunnuin siihen jatkuvaan ramppaamiseen. Uloslähtö ja ihmiset siellä ulkona alkoivat vain rasittaa, puhumattakaan jostain ryhmätoiminnasta mukaan tarttuneista riippakivistä.

Lopulta uuvuin niin, että lakkasin kertaheitolla käymästä harrastuksissa, tai edes aamulenkillä josta oikeasti nautin, koska en jaksanut enää edes nähdä muita ihmisiä.

Nykyään, minulla on kävelymatto kotona, ja tarkoitukselliseksi tekemiseksi riittää kirjan lukeminen. Hittoon muut ihmiset.

Kyllä se vaan niin on, että suurin osa ihmisistä, on niin rasittavia, että ne vie sinusta energiaa. Itse nautin yksinolosta, luonnosta ja lukemisesta. Siihen lisäksi sopivasti matkustelua, hyvien ystävien tai sukulaisten kanssa. Myös terveellinen ruokavalio. Kaikki rasittavat ihmiset pois vapaa aikaa pilaamasta. Töissä joutuu pakosti heitä sietämään. Jos pystyisin lopettamaan palkkatyön tekemisen, olisin onnellisin.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten huippu-urheilijoita on viime aikoina sairastunut masennukseen? Eikö liikunta toimikaan?

Jippii. Löytyy onneksi se yksi masentunut urheilija, niin sinun ei onneksi tarvitsekaan tehdä mitään.

Veikkaan että urheilijalla on vähän eri syyt; suorituspaineet, ulkonäköpaineet, äärimmäisen kontrolloitu elämä, vaativa valmentaja jne. 

Mutta jatka vain sohvalla makaamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten huippu-urheilijoita on viime aikoina sairastunut masennukseen? Eikö liikunta toimikaan?

Niillä on varmaan sitten tosi epäterveellinen ruokavalio😅. Älä nyt ala kyseenalaistamaan kun ap tietää millä aivokemianhäiriöt korjataan...

Itse asiassa urheilijoilla lajista riippuen on usein liian niukka ruokavalio. Ja se tietysti altistaa masennukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio on myös iso juttu

Mikä ruokavalio parantaa masennuksen?

Ei tähän kukaan vastaa. Olen kysynyt sitä monta kymmentä kertaa, mutta vastausta en ole saanut.

Goolgella saat monta monituista vastausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten huippu-urheilijoita on viime aikoina sairastunut masennukseen? Eikö liikunta toimikaan?

Jippii. Löytyy onneksi se yksi masentunut urheilija, niin sinun ei onneksi tarvitsekaan tehdä mitään.

Veikkaan että urheilijalla on vähän eri syyt; suorituspaineet, ulkonäköpaineet, äärimmäisen kontrolloitu elämä, vaativa valmentaja jne. 

Mutta jatka vain sohvalla makaamasta.

Puhumattakaan että liikunta ja ulkoilu ei ole synonyymi kilpaurheilulle.

Ei vain kaikki ymmärrä noita nyansseja.

Olen kuntosalilla käyvä,onnellisesti naimissa oleva kampaaja. Harva tietää että olen ollut vaikeasti masentunut  15 vuotta,syön kahta eri masennuslääkettä ja nukahtamislääkkeitä.

Toivottavasti ap tajuat hävetä ennakkoluulojasi.

Omia kokemuksia: Söin vuosikausia masennuslääkkeitä ja ne leikkasi tunteita. Ongelmat oli mm seksipuolella ja olo oli lääkityksen vuoksi apaattinen tunnetasolla. Kun lopetin lääkkeet koin aivan perkeleellisiä vieroitusoireita, mm. unet sotkeentui täysin.

Masennuslääkityksen aikana ja ennen sitä elin vähän miten sattuu. Unirytmit oli miten sattuu, hyvä kun sain luonnonvaloa, käytin paljon kofeiinia, alkoholiakin meni, ravintoni ei ollut läheskään aina terveellistä. Olin lihava. Poltin kynttilää molemmista päistä. En juuri liikkunut. Minulla oli myös PTSD-oireita mutta en ymmärtänyt itseäni juuri ollenkaan.

Nykyään olen lääkkeetön. Lopetin lääkkeet ja silloinkin olin masentunut mutta hiljalleen olo koheni. Liikun ja syön terveellisesti. Lopetin kofeiinin. En käytä alkoholia. Huolehdin joka päivä siitä että käyn ulkona ja saan luonnonvaloa. Olen käynyt traumainformatiivisessä kehoterapiassa jossa olen opetellut meditointia ja autonomisen hermoston tasapainottamista koska kävin aina vuosia ylivireystilassa ja olin myös alivireydessä kovan stressin jälkeen.

Pitkään olin työkyvytön mutta rupesin asteittain toiminnallisesti kuntouttamaan itseäni ja nykyään kykenen jo töihin taas.

Tiedän tapoja hoitaa itseäni, olen enemmän kontaktissa tunteisiini. Valitsen mielummin kokea ikäviäkin tunteita kuin olla lääkkeissä turra. Seksuaalipuoli ei palautunut lääkkeiden jälkeen ja olen siitä vihainen etten tiennyt että näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Omia kokemuksia: Söin vuosikausia masennuslääkkeitä ja ne leikkasi tunteita. Ongelmat oli mm seksipuolella ja olo oli lääkityksen vuoksi apaattinen tunnetasolla. Kun lopetin lääkkeet koin aivan perkeleellisiä vieroitusoireita, mm. unet sotkeentui täysin.

Masennuslääkityksen aikana ja ennen sitä elin vähän miten sattuu. Unirytmit oli miten sattuu, hyvä kun sain luonnonvaloa, käytin paljon kofeiinia, alkoholiakin meni, ravintoni ei ollut läheskään aina terveellistä. Olin lihava. Poltin kynttilää molemmista päistä. En juuri liikkunut. Minulla oli myös PTSD-oireita mutta en ymmärtänyt itseäni juuri ollenkaan.

Nykyään olen lääkkeetön. Lopetin lääkkeet ja silloinkin olin masentunut mutta hiljalleen olo koheni. Liikun ja syön terveellisesti. Lopetin kofeiinin. En käytä alkoholia. Huolehdin joka päivä siitä että käyn ulkona ja saan luonnonvaloa. Olen käynyt traumainformatiivisessä kehoterapiassa jossa olen opetellut meditoint

Mielenkiintoista myös lääkityksen aikana ja välittömästi sen jälkeen kokemani kamalat ahdistukset hävisivät myös. Uskoisin että sillä oli merkitystä että lakkasin stimulantin eli kofeiinin joka kiihdyttää hermostoa ja erilaiset hermostoon vaikuttavat aineet (masennuspillerit ja alkoholin käytön) ja hoidin suolistoani kunnon ruokavaliolla. Se mitä olemme kumpuaa myös hermostosta ja suolistosta. Psykiatria on ihan liian "aivokeskeinen".

Mietin mikä osa ihmisten ahdistusta on sitä että työelämä on stressaavaa ja hermosto käy ylikierroksilla ja he käyttävät myös erilaisia stimulantteja kuten nikotiinia, kofeiinia ja myös lääkemuodossa olevia hermostoa stimuloivia aineita. Tyyneys tulee parasympaattisen hermoston aktivoinnista ja kehon tyynnyttämisestä kunnon suolistoa hoitavalla ruokavaliolla ja rentoutumisen harjoittelemisella. Moni päätyy tässä vaiheessa vielä käyttämään erilaisia hermostoon vaikuttavia lääkeaineitakin mikä voi lisätä sotkua entisestään.

Uskon että moni ei osaa pitää kehostaan huolta ja siksi voi huonosti. Ihmisellä on tietyt perustarpeet minkä pitää täyttyä että voi hyvin, jotka on kehollisia. Valo (tahdittaa elimistössä erilaisia prosesseja kuten melatoniinintuotantoa), uni, päivärytmi, liike, kunnon ruokavalio. Toki on myös monia tunnetason tarpeita esim sosiaalinen vuorovaikutus, se että pääsee toteuttamaan itseään jotenkin niin että se tuottaa jonkinlaista täyttymystä. Nyky-yhteiskunta voi individualistisessa kilpailukeskeisessä kulutuskeskeisessä näkemyksessä jättää tiettyä arvotyhjiötä ja tyhjyyden tunnetta ihmisille.

Moni vain antaakin itsensä passivoitua. "mä olen masentunut" niin ei tarvi tehdä mitään. Se on ok aikansa mutta asteittain voi alkaa PIKKUASKELIN muuttaa asioita.

Itselläni on nykyään itselleni erilaisia projekteja. Yksi on se että olen päättänyt sen että pyrin siihen etten liikaa kangistu kaavoihin. Teen asioita myös mitkä eivät heti tuota mielihyvää mutta ajan kanssa voivat tuottaa missä kehitän itseäni. Moni menee vain laput silmillä sitä omaa oravanpyöräänsä.

Huippu-urheiluko terveellistä? Kovat paineet, kehoa rääkätään niin että tulee vammoja, todella keho- ja suorituskeskeistä toimintaa jossa mielen hyvinvointi voi jäädä toiselle sijalle. Keho saattaa käydä ylikierroksilla kaiken pakkosuorittamisen takia.

Ei kannata tuota käyttää esimerkkinä siitä että muka jotenkin tosi hyvät elämäntavat takaisi sen ettei tule masennusta.

Masennusta hoitaa lempeä kehosuhde, lempeys tekemisessä (jos tarvii lepoa ottaa sitä), se että mitoittaa paineet sellaisiksi että ne ei ole liiallisia psyykelle, keholle lempeä liikunta, vireystasojen seuraaminen ja tasoittaminen. Kehon kuunteleminen. Nämä ei välttämättä toteudu huippu-urheilijalla joka varmaan näennäisesti elää terveellisesti mutta elääkö oikeasti?