Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toiminko huonosti kuten miesystävä sanoo?
29.04.2024 |
Lapseni eivät pidä kumppanista ja sanoin nyt, etten enää painosta ja vaadi olla yhdessä mutta halutessaan toki ja minä olen mieluusti hänen lasten kanssa mikäli he haluavat viettää aikaa yhdessä. Tarkoitan tällä, ettei painostusta vaan nuorten omat fiilikset huomioiden.
Mies otti pahasti nokkiinsa ja totesi minulle, että haluan pitää lapset erossa suhteestamme ja koska vihaamme häntä, meidän näkemiset vaikeutuvat huomattavasti. _Vihaamme_, minäkin siis, särähti pahasti. Näinkö suhtautuu minuun?
Yritän avata asiaa, että pakottamalla ei hyvä tule ja että haluan toki kaikkien olevan yhdessä. Enkä halua rajata lapsia ulkopuolelle vaan puhun jokaisen omasta itsemääräämisoikeudesta, pätee myös nuoriimme.
Tähän mies vastasi, että lopeta hänen manipulointi.
Olen ihmeissäni. Tuntuu, etten osaa vastata enää mitään, enkä nähdä. Tuntuu kuin hän ei pitäisi minusta lainkaan, vaikka sanoo että rakastaa ja haluaa vaan olla yhdessä. Hän suree, kun on niin vaikeaa. Mutta miksi kääntää mun puheet noin?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies itse tässä manipuloi sinua ja projisoi sen sinuun.
Tämä! Mies on pelottava manipuloija. Juokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänessä on valtavasti hyvää, kunnon ammatti ja kertoo sekin, että on fiksut ihanat lapset kasvattanut. Mutta on tuollaista erikoista.. en saa kiinni, tuo ei tunnu terveeltä. Enhän minä voi ketään pakottaa! Miten sen kääntää siihen, että minäkin vihaan häntä ja manipuloin? En edes osaa enää sanoa mitään tuohon, sekin varmaan olisi manipulointia jos yrittäisin perustella lisää.
Ammatti ei kerro mitään ihmisestä ja lapsista on voinut tulla tasapainoisia ihmisiä äitinsä vuoksi. En tarkoita, että mies täysin mätä on, mutta jotain empatiakyvyttömyyttä vaikuttaa olevan.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tunnettu kuutisen vuotta ja yhdessä kolme. Ei ole raivoaja tms pikemmin herkkä ja hyvin loukkaantunut kun häntä ei hyväksytä ja on kaikkensa yrittänyt.
Linkitä hänelle tämä:
https://ruuhkavuodet.fi/2024/02/21/esitella-vanhemman-uusi-kumppani-tei…
https://supli.fi/uusperheissa-muutetaan-liian-nopeasti-yhteen-sanoo-asi…
Kyllä miehen ihannetila on tiivis, onnellinen uusperhe. Kaikki mikä on sen ulkopuolella on väärin ja viallista. Jankkaa sitä, että minun lapseni vihaavat häntä ja kohtelemme häntä itsekeskeisesti ja loukkaavasti rajaten kaikesta. Sanoo että on katkera meitä kohtaan.
Minulle olisi todella tärkeää, että lapseni hyväksyisivät kumppanin kenen kanssa olen eivätkä ahdistuisi mikäli näkevät tätä. Tiivistä uusperhettä en kaipaa, enkä haluaisi asua yhdessä. Pääpaino elämässä lasteni kanssa, sopivalla painolla seurustelua ja haluaisin joskus kaikkien voivan viettää aikaa yhdessä ja tehdä jotain (kuten isän perheessä tekevät tyytyväisinä). Vaikuttaa, ettei nykyisen kanssa tämä mahdollistu, koska lapset eivät siedä häntä.
Mies kysyy nyt, onko mulla kaikki kunnossa. Koska sanoin hänelle, että keskittykäämme kumpikin omiin asioihimme (sanottuaan mulle että vihaan ja manipuloin häntä).
Olen harmissani, että lapseni eivät häntä hyväksy ja tunnen, että ollaan pattitilanteessa. On vaikeaa ylläpitää saati kehittää suhdetta, jota lapseni kaikkensa välttävät. Samaan aikaan tiedostan, ettei lapset saisi määrittää sitä kenen kanssa aikuinen valitsee suhteen, kun tämä ei ole millään tavalla tehnyt pahaa vaan päinvastoin haluaisi tulla toimeen lasten kanssa. Ja kun lapset aikuistuvat, lentävät pesästä ja myös kokevat asiat ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen harmissani, että lapseni eivät häntä hyväksy ja tunnen, että ollaan pattitilanteessa. On vaikeaa ylläpitää saati kehittää suhdetta, jota lapseni kaikkensa välttävät. Samaan aikaan tiedostan, ettei lapset saisi määrittää sitä kenen kanssa aikuinen valitsee suhteen, kun tämä ei ole millään tavalla tehnyt pahaa vaan päinvastoin haluaisi tulla toimeen lasten kanssa. Ja kun lapset aikuistuvat, lentävät pesästä ja myös kokevat asiat ihan eri tavalla.
Kuulostaa sille että etsit täältä palstalta edelleen vahvistusta sille että voit jatkaa suhdetta. Joku tuolla jo kysyikin, mitä sinä itse haluat? Itse en missään nimessä jatkaisi tuollaista suhdetta, mutta sulle tuntuu tuo mies olevan kovin tärkeä, en kyllä yhtään ymmärrä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen ihannetila on tiivis, onnellinen uusperhe. Kaikki mikä on sen ulkopuolella on väärin ja viallista. Jankkaa sitä, että minun lapseni vihaavat häntä ja kohtelemme häntä itsekeskeisesti ja loukkaavasti rajaten kaikesta. Sanoo että on katkera meitä kohtaan.
Minulle olisi todella tärkeää, että lapseni hyväksyisivät kumppanin kenen kanssa olen eivätkä ahdistuisi mikäli näkevät tätä. Tiivistä uusperhettä en kaipaa, enkä haluaisi asua yhdessä. Pääpaino elämässä lasteni kanssa, sopivalla painolla seurustelua ja haluaisin joskus kaikkien voivan viettää aikaa yhdessä ja tehdä jotain (kuten isän perheessä tekevät tyytyväisinä). Vaikuttaa, ettei nykyisen kanssa tämä mahdollistu, koska lapset eivät siedä häntä.
Mies kysyy nyt, onko mulla kaikki kunnossa. Koska sanoin hänelle, että keskittykäämme kumpikin omiin asioihimme (sanottuaan mulle että vihaan ja manipuloin häntä).
Pari ensimmäistä virkettä kertoo kaiken oleellisen. Miehelle ei tule riittämään mikään mitä teillä on antaa. Vaikka lapset olisivat ok miehen kanssa, niin miehelle ei riittäisi tuokaan mitä sinä suhteelta haluat, vaan vaatisi kokoajan enemmän ja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota, onkohan sille tosiaan syynsä miksi lapsesi eivät pidä hänestä??
Lapset voivat olla pitämättä ihan vaan siksi että kokevat uuden kumppanin tunkeilijana, varsinkin jos hän asettuu osaksi perhettä nopeasti.
Oma kokemus: Vaikka yrittää olla hyvä toisen lapsille, homma menee niin että kaiken hyvän esim. tavaran saatuaan ovat että kiitti, mutta muistuttavat ettet ole isä tai äiti, et voi määräillä, mutta ostelepa meille nyt kaikkea kivaa niin voidaan hetki kaveerata. - Pari sukulaista, kenellä oli isäpuoli jo lapsesta, eivät halunneet hoitaa vanhaa isäpuolta oman äidin kuoltua. Sisarukset olivat saaneet ihan kaiken mitä toivoa saattaa, oli ponit ja muut, mutta koska oma isä oli kuollut näiden ollessa alle kouluikäisiä, ja varakas isäpuoli kuvioissa vasta pari vuotta myöhemmin, kehtasivat hylätä hänet kun oma äiti pitkän avioliiton päätteeksi kuoli, ja häntä vanhempi isäpuoli taitaa elää vieläkin. Kiittämättömyys on maailman palkka, jotkut ovat opportunisteja, toivottavasti useammat kiitollisia.
No hyi. Ukko on ostanut vissiin saman marttyyreiden käsikirjan kuin anoppini. Kuulostaa niin tutuilta nuo: olette kiittämättömiä, vaikka minä olen kaikkeni antanut, surullinen, kun ei arvosteta ym. skeida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ap voi vielä montakin rakkautta osua kohdallesi.
Lapsesi ovat he mitkä ovat ja pysyvät.
En oikeastaan ole ymmärtänyt ihmisiä mitkä kusevat suhteensa lapsiinsa jonku ihastuksen takia. Mikä lopuksi ei kestäkkään sitten pitemmän päälle. Minkä kyllä kaikki tajuaa paljon ennen sitä ihastunutta/rakastunutta.
Mies on yrittänyt kaikkensa. Ollut ystävällinen lapsilleni, tarjoutunut kuljettamaan harrastuksiin, auttamaan läksyissä, laittamaan ruokaa. Mitä vaan. Ollut aidosti kiinnostunut ja auttavainen. Muistanut syntymäpäivät. Lapseni kuitenkon vetivät liinat kiinni.
Suhteessamme on hyvää toisen huomiointi, samat kiinnostuksen kohteet ja tulevaisuuden haaveet, älyllinen kohtaaminen jne. Paljon hyvää. Olen kokenut, että hän on se oikea, sellaista tunnetta en ole koskaan saavuttanut muiden kanssa.
Ja sitten kaikki edellä kuvaamani, mikä saa tällä hetkellä minut kyseenalaistamaan kaiken. Haluan kuitenkin olla varma ja nojata realiteetteihin. Tuntuu väärältä ihan vaan teinien suhtautumisen vuoksi lopettaa kun tietää että voivat ajatella 5v päästä aivan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap voi vielä montakin rakkautta osua kohdallesi.
Lapsesi ovat he mitkä ovat ja pysyvät.
En oikeastaan ole ymmärtänyt ihmisiä mitkä kusevat suhteensa lapsiinsa jonku ihastuksen takia. Mikä lopuksi ei kestäkkään sitten pitemmän päälle. Minkä kyllä kaikki tajuaa paljon ennen sitä ihastunutta/rakastunutta.
Mutta mies ei ole tehnyt mitään pahaa lapsille ja voiko lapset sanella aikuisen parisuhdevalintaa?
Vierailija kirjoitti:
Mies on yrittänyt kaikkensa. Ollut ystävällinen lapsilleni, tarjoutunut kuljettamaan harrastuksiin, auttamaan läksyissä, laittamaan ruokaa. Mitä vaan. Ollut aidosti kiinnostunut ja auttavainen. Muistanut syntymäpäivät. Lapseni kuitenkon vetivät liinat kiinni.
Suhteessamme on hyvää toisen huomiointi, samat kiinnostuksen kohteet ja tulevaisuuden haaveet, älyllinen kohtaaminen jne. Paljon hyvää. Olen kokenut, että hän on se oikea, sellaista tunnetta en ole koskaan saavuttanut muiden kanssa.
Ja sitten kaikki edellä kuvaamani, mikä saa tällä hetkellä minut kyseenalaistamaan kaiken. Haluan kuitenkin olla varma ja nojata realiteetteihin. Tuntuu väärältä ihan vaan teinien suhtautumisen vuoksi lopettaa kun tietää että voivat ajatella 5v päästä aivan toisin.
Jankkaat vaan samaa koko ajan. Eihän siinä, sen kun jatkatte kun on niin ihanaa. Terveisiä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on yrittänyt kaikkensa. Ollut ystävällinen lapsilleni, tarjoutunut kuljettamaan harrastuksiin, auttamaan läksyissä, laittamaan ruokaa. Mitä vaan. Ollut aidosti kiinnostunut ja auttavainen. Muistanut syntymäpäivät. Lapseni kuitenkon vetivät liinat kiinni.
Suhteessamme on hyvää toisen huomiointi, samat kiinnostuksen kohteet ja tulevaisuuden haaveet, älyllinen kohtaaminen jne. Paljon hyvää. Olen kokenut, että hän on se oikea, sellaista tunnetta en ole koskaan saavuttanut muiden kanssa.
Ja sitten kaikki edellä kuvaamani, mikä saa tällä hetkellä minut kyseenalaistamaan kaiken. Haluan kuitenkin olla varma ja nojata realiteetteihin. Tuntuu väärältä ihan vaan teinien suhtautumisen vuoksi lopettaa kun tietää että voivat ajatella 5v päästä aivan toisin.
Missä kohtaa teillä näkyy toisen huomiointi? Itse kun olen lukenut kaksi ketjua siitä miten mies EI huomioi sinun ja lastesi tunteita? Vaan merkitystä on ainoastaan hänen tunteillaan.
Ja tulevaisuuden haaveistakin, juuri kerroit, että miehelle ei riitä mikään muu kuin tiivis onnellinen uusperhe, ja sinä haluaisit rentoa seurustelua silloin kun sopii, etkä halua asua yhdessä. Kuulostaa melko suurelta nuo erot teidän haaveissa.
Siskoni mies manipuloi siskoani aikoinaan.
Miehelle oli liikaa siskon lapset edellisestä suhteesta.
Miehellä itsellä oli kaksi lasta jotka olivat heillä 24/7.
Mies halusi selvästi perustaa perheen siskoni ja lapsiensa kanssa.
Niin selvät kuviot ulkopuolisille.
Siskolleni ei voinut tästä puhua, koska oli niin rakastunut.
Muutenki järkyttävä ukko, saa raivareita jos joku asia ei mene mielen mukaan.
On myös onnistunut saamaan siskoni välit huonoksi entisten ystäviensä parissa.
Ovat olleet juhlimassa ystävien luona ja siellä pistänyt tämä ukko rähinät käyntiin.
Aika monet ihmettelee mitä siskoni näkee tässä ääliössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap voi vielä montakin rakkautta osua kohdallesi.
Lapsesi ovat he mitkä ovat ja pysyvät.
En oikeastaan ole ymmärtänyt ihmisiä mitkä kusevat suhteensa lapsiinsa jonku ihastuksen takia. Mikä lopuksi ei kestäkkään sitten pitemmän päälle. Minkä kyllä kaikki tajuaa paljon ennen sitä ihastunutta/rakastunutta.
Mutta mies ei ole tehnyt mitään pahaa lapsille ja voiko lapset sanella aikuisen parisuhdevalintaa?
Lapset on jo nähnyt ton miehen läpi. Ehkäpä tapahtunut asioita mitä eivät ole kertoneet äidillensä koska tämä on nyt onnellinen ja rakastunut.
Jostain syystä ovat molemmat parit omista existään eronneet.
Olis hyvä käsitellä ennenkun siirtyy seuraavaan suhteeseen.
Ap onko tämä sinun ja miehen eka yritys erojenne jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Mies on yrittänyt kaikkensa. Ollut ystävällinen lapsilleni, tarjoutunut kuljettamaan harrastuksiin, auttamaan läksyissä, laittamaan ruokaa. Mitä vaan. Ollut aidosti kiinnostunut ja auttavainen. Muistanut syntymäpäivät. Lapseni kuitenkon vetivät liinat kiinni.
Suhteessamme on hyvää toisen huomiointi, samat kiinnostuksen kohteet ja tulevaisuuden haaveet, älyllinen kohtaaminen jne. Paljon hyvää. Olen kokenut, että hän on se oikea, sellaista tunnetta en ole koskaan saavuttanut muiden kanssa.
Ja sitten kaikki edellä kuvaamani, mikä saa tällä hetkellä minut kyseenalaistamaan kaiken. Haluan kuitenkin olla varma ja nojata realiteetteihin. Tuntuu väärältä ihan vaan teinien suhtautumisen vuoksi lopettaa kun tietää että voivat ajatella 5v päästä aivan toisin.
Ongelma tässä sopassa ja syy miksi suhde ei toimi, ei ole lasten suhtautuminen vaan miehen suhtautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap voi vielä montakin rakkautta osua kohdallesi.
Lapsesi ovat he mitkä ovat ja pysyvät.
En oikeastaan ole ymmärtänyt ihmisiä mitkä kusevat suhteensa lapsiinsa jonku ihastuksen takia. Mikä lopuksi ei kestäkkään sitten pitemmän päälle. Minkä kyllä kaikki tajuaa paljon ennen sitä ihastunutta/rakastunutta.
Mutta mies ei ole tehnyt mitään pahaa lapsille ja voiko lapset sanella aikuisen parisuhdevalintaa?
No onhan se nyt tehnyt pahaa. Änkenyt lasten henkilökohtaiseen tilaan, painostaa, vähättelee heidän tunteitaan ja rikkoo heidän rajojaan.
Samoinhan lasten isän uusi puoliso on tullut elämään kysymättä lapsilta, viestii, tapaa ja mukana halusi lapset tai ei. Miksi se ok?
Alue: Aihe vapaa
Mies on muodostanut jonkinlaisen ihannekuvan siitä, millaista elämää haluaisi itse viettää ja sitten suuttuu siitä, kun muilla ihmisillä on mielipiteitä siitä, millaista elämää he haluaisivat viettää. Ap taiteilee sen välillä, millaista elämää mies haluaisi viettää ja millaista elämää lapset, eikä hänellä tunnu olevan omaa mielipidettä ollenkaan. Mies on pyrkinyt taivuttamaan todellisuutta oman ihannekuvansa mukaiseksi, samoin lapset. Ilmeisesti lapset ovat onnistuneet toistaiseksi paremmin. Mikä olisi ap:n oma ajatus siitä hyvästä elämästä, jota hän itse haluaisi viettää?