Toiminko huonosti kuten miesystävä sanoo?
Lapseni eivät pidä kumppanista ja sanoin nyt, etten enää painosta ja vaadi olla yhdessä mutta halutessaan toki ja minä olen mieluusti hänen lasten kanssa mikäli he haluavat viettää aikaa yhdessä. Tarkoitan tällä, ettei painostusta vaan nuorten omat fiilikset huomioiden.
Mies otti pahasti nokkiinsa ja totesi minulle, että haluan pitää lapset erossa suhteestamme ja koska vihaamme häntä, meidän näkemiset vaikeutuvat huomattavasti. _Vihaamme_, minäkin siis, särähti pahasti. Näinkö suhtautuu minuun?
Yritän avata asiaa, että pakottamalla ei hyvä tule ja että haluan toki kaikkien olevan yhdessä. Enkä halua rajata lapsia ulkopuolelle vaan puhun jokaisen omasta itsemääräämisoikeudesta, pätee myös nuoriimme.
Tähän mies vastasi, että lopeta hänen manipulointi.
Olen ihmeissäni. Tuntuu, etten osaa vastata enää mitään, enkä nähdä. Tuntuu kuin hän ei pitäisi minusta lainkaan, vaikka sanoo että rakastaa ja haluaa vaan olla yhdessä. Hän suree, kun on niin vaikeaa. Mutta miksi kääntää mun puheet noin?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap voi vielä montakin rakkautta osua kohdallesi.
Lapsesi ovat he mitkä ovat ja pysyvät.
En oikeastaan ole ymmärtänyt ihmisiä mitkä kusevat suhteensa lapsiinsa jonku ihastuksen takia. Mikä lopuksi ei kestäkkään sitten pitemmän päälle. Minkä kyllä kaikki tajuaa paljon ennen sitä ihastunutta/rakastunutta.
Mutta mies ei ole tehnyt mitään pahaa lapsille ja voiko lapset sanella aikuisen parisuhdevalintaa?
vauva.fi:ssä on paljon viestejä rajan asettamisesta kumppanille, mutta näyttää siltä, että ihmiset unohtivat asettaa rajat lapsille. Se näyttää jopa olevan kiellettyä, mutta myös lasten pitäisi oppia rajat jo varhaisessa iässä. Muuten he kasvavat itsekkäissä aikuisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap voi vielä montakin rakkautta osua kohdallesi.
Lapsesi ovat he mitkä ovat ja pysyvät.
En oikeastaan ole ymmärtänyt ihmisiä mitkä kusevat suhteensa lapsiinsa jonku ihastuksen takia. Mikä lopuksi ei kestäkkään sitten pitemmän päälle. Minkä kyllä kaikki tajuaa paljon ennen sitä ihastunutta/rakastunutta.
Mutta mies ei ole tehnyt mitään pahaa lapsille ja voiko lapset sanella aikuisen parisuhdevalintaa?
Ei lapset toki voi sanella kenenkään parisuhdevalintaa, mutta lapsia ei myöskään voi velvoittaa osallistumaan kenenkään parisuhteeseen. Kukin saa ottaa millaisen mulkeron haluaa kumppanikseen. Se on sitten eri asia, haluaako lapset olla kummankaan kanssa tekemisissä.
Vaikuttaa siltä että aloit tosiaan manipuloida ryhtymällä marttyyriksi, kun asiat eivät menneet haluamallasi tavalla. Olet ikävä ja myrkyllinen ihminen.
Ehkä ketjussa maalataan hieman kärjistettyä kuvaa normaalisti miehestä.
Näyttää, että on muodostunut omituinen joko-tai -tilanne. Miehelle ei kelpaa mikään muu ratkaisu kuin se oma, vaikka ei-ikinä-mitään-koskaan-lainkaan-ollenkaan ja kaikki-mulle-heti-nyt -toimintapojen välillä on lukematon määrä erilaisia tapoja olla parisuhteessa ja toimia uusperheenä. Onkohan noin joustamattoman tyypin kanssa siunauksellista olla pidempään suhteessa ylipäänsä? Olisi mielenkiintoista tietää, oliko joudtamattomuutta jo hänen ja ex-vaimon suhteessa ja oliko se osatekijä heidän erossa? Joku tosi omituinen kierre tuossa on.
Nykyään mies sanoo, että keskitytään vaan suhteeseemme eikä edes halua kuulla lapsistani puhetta (koska eivät siedä miestä). Mutta se tuntuu mahdottomalta, luontaisesti äitinä puhun koko elämästäni ja mies menee lukkoon tai lohkaisee jotain ikävää. Lisäksi kun lapset ovat pitkälti luonani. Tai kun miehen mielestä juhlapyhät kuuluisi viettää yhdessä niin masentelee niistä aina jo 2kk etukäteen ja vaihtaa kuvakkeikseen niitä surullisia hahmojaan. Tämä ongelma siis värittää kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään mies sanoo, että keskitytään vaan suhteeseemme eikä edes halua kuulla lapsistani puhetta (koska eivät siedä miestä). Mutta se tuntuu mahdottomalta, luontaisesti äitinä puhun koko elämästäni ja mies menee lukkoon tai lohkaisee jotain ikävää. Lisäksi kun lapset ovat pitkälti luonani. Tai kun miehen mielestä juhlapyhät kuuluisi viettää yhdessä niin masentelee niistä aina jo 2kk etukäteen ja vaihtaa kuvakkeikseen niitä surullisia hahmojaan. Tämä ongelma siis värittää kaikkea.
Ei sun kyllä tarvitse niistä lapsista kertoa koko aikaa. Voit säkin vähän suodattaa sun puheita, vaikka mies se tässä kuviossa enemmän törppö on.
Vierailija kirjoitti:
Hänessä on valtavasti hyvää, kunnon ammatti ja kertoo sekin, että on fiksut ihanat lapset kasvattanut. Mutta on tuollaista erikoista.. en saa kiinni, tuo ei tunnu terveeltä. Enhän minä voi ketään pakottaa! Miten sen kääntää siihen, että minäkin vihaan häntä ja manipuloin? En edes osaa enää sanoa mitään tuohon, sekin varmaan olisi manipulointia jos yrittäisin perustella lisää.
Kuule, ihmisillä on monesti sellainen tapa, että kun ne syyttää jotakuta kärkkäästi jostakin, niin ne yleensä silloin tekee tai haluaa tehdä just sitä, mistä ne sitä toista syyttää. Varsinkin jos syyte tulee sille syytetylle ihan puskista, kertoo se siitä, että kellekään muulle, kuin sille syyttäjälle, ei ole edes tullut moinen mieleen. Että sinuna miettisin aika tarkkaan kuka manipuloi ja ketä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään mies sanoo, että keskitytään vaan suhteeseemme eikä edes halua kuulla lapsistani puhetta (koska eivät siedä miestä). Mutta se tuntuu mahdottomalta, luontaisesti äitinä puhun koko elämästäni ja mies menee lukkoon tai lohkaisee jotain ikävää. Lisäksi kun lapset ovat pitkälti luonani. Tai kun miehen mielestä juhlapyhät kuuluisi viettää yhdessä niin masentelee niistä aina jo 2kk etukäteen ja vaihtaa kuvakkeikseen niitä surullisia hahmojaan. Tämä ongelma siis värittää kaikkea.
Itsepähän valitset olla tuon miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään mies sanoo, että keskitytään vaan suhteeseemme eikä edes halua kuulla lapsistani puhetta (koska eivät siedä miestä). Mutta se tuntuu mahdottomalta, luontaisesti äitinä puhun koko elämästäni ja mies menee lukkoon tai lohkaisee jotain ikävää. Lisäksi kun lapset ovat pitkälti luonani. Tai kun miehen mielestä juhlapyhät kuuluisi viettää yhdessä niin masentelee niistä aina jo 2kk etukäteen ja vaihtaa kuvakkeikseen niitä surullisia hahmojaan. Tämä ongelma siis värittää kaikkea.
Hanki oma elämä ja selkäranka. Sulla saatta olla vielä hyvät mahdollisuudet siihen, mutta miehellä ei 😂😂😂
Miestä harmittaa ja purkaa sen sinuun. Ei reilua, mutta niin monet (myös oma mieheni) tekevät. Sen ymmärrän, että kun suhteessa ollaan, toivoo, että saisi niitä juhlapyhiä viettää kumppaninsa kanssa yhdessä. Saahan siitä kurja mieli tulla. En kuitenkaan tiedä, miten teinejä voisi väkisin saada pitämään jostakusta.
Aikuinen mies draamailee profiilikuvilla? Aivan uskomatonta sontaa. Sinä tai lapsesi ette ole vastuussa hänen tunteistaan.
Joo, tuo kuvamanipulaatio kuulostaa hyvin oudolta.
Mies sanoo, että rakastaa ja toivoisi vaan yhdessäoloa.
Nuoreni perustelut miksi ei siedä miestä: se on outo, pukeutuu tyylitajuttomasti ja käyttää outoja ilmauksia, maalainen (tosi asiassa korkeakoulutettu kaupunkilainen villakangastakissa jne), sustaki tulee sen kaa sellai et suhtaudut asioihin eri tavalla, se vaa on sellai et hyi.
Ja: ota rikas mies, joka on lääkäri tai lentokapteeni. Pääasia että rikas. Ja pukeutuu hyvin.
Tätä tasoa nuoren ajatukset. Että minkä verran voi painoarvoa laittaa siihen että he eivät hyväksy nykyistä..🤔
No siinäpä sinulla miettimistä.
Todennäköisesti on osannut tulla heidän elämäänsä kunnioittamalla heidän rajojaan, ja tavalla joka huomioi lasten tunteet ja tarpeet, toisin kuin miehesi.