Milloin perheenäitinä saa kunnolla omaa aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enää n. 20 vuotta, niin alkaa helpottaa ; )

 

T:vela

Mitä höpötät? Jos lapsi nyt on 2v niin viimeistään kun on 10v, viihtyy paremmin kavereiden kanssa eikä tarvitse vahtia, paljon nuorempaakaan. Meillä ainakin helpotti, kun lapsi 7v.

Milloin äiti saa kunnolla OMAA aikaa useita tunteja. Esimerkiksi kun se lapsi on vaikka koulun jälkeen yksin kotona, niin äiti on silloin vielä töissä (ei oma aikaa). Kun lapsi äidin kotiuduttua menee kavereiden kanssa ulos, äiti tekee, ruokaa, pesee pyykkiä...(ei omaa aikaa). Lapsi tulee ulkoleikeistä syömään ja jutellaan kuulumisia.  Sitten lapsi esim. pelaa hetken. Äiti siivoaa jäljet ja laittaa tiskit+muuta pientä siistimistä. Sitten käydään yhdessä läksyt läpi. Kunnolla. Lapsi puuhailee itsekseen legojen tms kanssa. Äiti laittaa pestyt pyykit, maksaa laskuja, vastailee mahdollisesti sp:hin + tekee metatöitä. Mahdolliset pihahommat + + + ja sitten on aika huolehtia iltapala, iltapesut, hammaspyykit, tarkistaa repun pakkaus, katsoa aamuksi vaatteet ja aamupalat. Lapsi lukee vielä hetken, ja menee sitten nukkumaan. Sen jälkeen äiti käy itse iltapesulla, katsoo työvaatteensa, tekee huomisen kauppalistan tms. Tämän  jälkeen jää hieman aikaa, jos jää. Nipistät yöunistasi lisää, jos tarvitsee, Et silti voi ottaa omaa aikaa montaa tuntia yötä vasten ja lähteä kotoa pois moneksi tunniksi. (ehkä vuorotyöläis yh:t joutuu näin tekemään, en tiedä).

Ja tässä listassa oli vain osa kaikista töistä mainittuna. Listassa ei edes ollut harrastuksia, ei somea, ei lukemista. Koska niihin ei aika itselläkään riittänyt millään yksittäistapauksia lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa. 

Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.

No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.

Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.

Ap:n lapsi nyt on eskarissa, mutta haluaisin nähdä sen harrastuksen, missä on ok, että vaikka joku parivuotias kiukuttelee ja juoksee ympäriinsä kysellen, koska lähdetään. 

Enkä tiedä, saako jonnekin kuntosalille edes viedä pieniä lapsia, lienee vaarallista, jos he heiluvat siellä laitteiden keskellä. Jonkun mielestä on ok viettää kaikki vapaa-aikansa lasten kanssa, mutta jotkut sitten taas tosiaan kaipaavat vaikka liikuntaharrastusta. 

Jos oma aika kotona kelpaa, niin sovitte lapsen kanssa vaikka siitä, että viikossa katsoo yhden elokuvan itsekseen, kun äiti pötköttää makuuhuoneessa. 90 min lastenleffan aikana ehtii jo itse vähän rentoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa. 

Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.

No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.

Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.

Ap:n lapsi nyt on eskarissa, mutta haluaisin nähdä sen harrastuksen, missä on ok, että vaikka joku parivuotias kiukuttelee ja juoksee ympäriinsä kysellen, koska lähdetään. 

Enkä tiedä, saako jonnekin kuntosalille

Nyt puhuttiin esikouluikäisestä lapsesta eli tässä vaiheessa vuotta 6-7 -vuotiaasta. Sen ikäisen voi ottaa mukaan ihan joka paikkaan mukaan. 

Itselläni on kolme lasta, joista nuorin 2v, joten kuulostaa turhalta kitinältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on minusta aina kiehtovia: mies häipyi eikä välitä yhtään. Siihen asti lapsella on ollut isän puolella isovanhemmat, joita ei ole hyväksytty lähellekään ydinperhettä, koska he ovat outoja, ikäviä, anoppi sanelee jne. Kun mies lähtee, lähtee samantien koko miehen suku lapsen läheltä?

Erosin mieheni kanssa 5 vuotta sitten ja vaikka isä ei kovin innolla ole mukana lapsensa elämässä, niin isovanhemmat toivovat, että saisivat esim. kahdesti kuukaudessa vähintään yhteisen päivän, mielellään pitkän viikonlopun yhdessä poikansa lapsen kanssa. Minusta se on OK.

Sitä niittää mitä kylvää.

Aloittaja ei kyllä kerro isovanhemmista mitään, ei myöskään ajalta ennen eroa. Emme tiedä onko ne edes elossa enää. Emmekä tiedä olisivatko olleet käytettävissä lapsen ollessa vauva. Ovatko kenties sairaita, asuvat kaukana tms. Silti halusit haukkua ja syyl

Ei, emme tiedä tuollaisista asioista mitään, kunhan muistutin, että kaikissa näissä avuttomuustarinoissa on sama sanoitus. Lapsen isä lähti ja samalla koko isän suku ihan kuin valittajanaiset tahallaan valitsisi puolison, josta ei ole isäksi ja jonka suvusta ei ole kuin vaivaa.

Miksi meillä on joukko väsyneitä äitejä, jotka on ihan yksin vain siksi, että isän suku on niin paska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on minusta aina kiehtovia: mies häipyi eikä välitä yhtään. Siihen asti lapsella on ollut isän puolella isovanhemmat, joita ei ole hyväksytty lähellekään ydinperhettä, koska he ovat outoja, ikäviä, anoppi sanelee jne. Kun mies lähtee, lähtee samantien koko miehen suku lapsen läheltä?

Erosin mieheni kanssa 5 vuotta sitten ja vaikka isä ei kovin innolla ole mukana lapsensa elämässä, niin isovanhemmat toivovat, että saisivat esim. kahdesti kuukaudessa vähintään yhteisen päivän, mielellään pitkän viikonlopun yhdessä poikansa lapsen kanssa. Minusta se on OK.

Sitä niittää mitä kylvää.

Aloittaja ei kyllä kerro isovanhemmista mitään, ei myöskään ajalta ennen eroa. Emme tiedä onko ne edes elossa enää. Emmekä tiedä olisivatko olleet käytettävissä lapsen ollessa vauva. Ovatko kenties sairait

Jostain ne paskat miehet tulevat, ja jotenkin osaavat peittää sen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kolme lasta, joista nuorin 2v, joten kuulostaa turhalta kitinältä. 

Yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on minusta aina kiehtovia: mies häipyi eikä välitä yhtään. Siihen asti lapsella on ollut isän puolella isovanhemmat, joita ei ole hyväksytty lähellekään ydinperhettä, koska he ovat outoja, ikäviä, anoppi sanelee jne. Kun mies lähtee, lähtee samantien koko miehen suku lapsen läheltä?

Erosin mieheni kanssa 5 vuotta sitten ja vaikka isä ei kovin innolla ole mukana lapsensa elämässä, niin isovanhemmat toivovat, että saisivat esim. kahdesti kuukaudessa vähintään yhteisen päivän, mielellään pitkän viikonlopun yhdessä poikansa lapsen kanssa. Minusta se on OK.

Sitä niittää mitä kylvää.

Aloittaja ei kyllä kerro isovanhemmista mitään, ei myöskään ajalta ennen eroa. Emme tiedä onko ne edes elossa enää. Emmekä tiedä olisivatko olleet käytettävissä lapsen ollessa vauva. Ovatko kenties sairait

Itse olen ollut totaaliyksinhuoltaja. En kyllä ymmärrä, miten on uusavutonta, jos ei ole tukiverkkoa ympärillä. Itsellä oli kyllä kaikki isovanhemmat lapsille olemassa, mutta vanhoja, sairaita ja kaukana. Ystävistä ei ollut paljon apua, sillä he olivat töissä. Ja kun oli tosi uupunut, niin ei olisi tullut mieleenkään, että olisi jaksanut vaihtarina ottaa vielä lisää lapsia hoidettavaksi joltain kaverilta, että olisi saanut omaa aikaa. Ja ei moni kavereista olisi sellaista halunnutkaan, sillä heillä isovanhemmat hoitivat lapsia, niin ei ollut mitään tarvetta sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin tämä käsite vanhemman oma aika syntyi ja sitä alettiin pitää jotenkin saavutettuna kaikille vanhemmille kuuluvana oikeutena?

Ennen tuo vanhemman oma aika oli kaiken lomassa, kun lapset touhusivat keskittyneesti omiaan tai katselivat televisiota, sai napattua hetken tehdä jotakin ilman lasta. Joskus pääsi marraskuun pimeään vesisateeseen yksin kävelylle, kun saatiin lapsenvahti.

Kun lapset sai nukkumaan oli iltaisin pieni oma hetki. Samoin aamulla, jos oli tarpeeksi aamuvirkku. 

1980-luvulla, kun lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Sitä ennen sekä vanhemmilla ja lapsilla oli omaa aikaa. Yhtäläisesti lapsen on menettänyt oman aikansa. He elää sitä samaa arkea, kuin lapsetkin. 

On se ikävää, ettet saanut huomiota. Pahoittelen.

Oikeasti, miksi palsta on toista päivää täynnä trolleja, persuja ja jankuttajia?

n. 20v jos saat ne muuttamaan pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä omaa aikaa on se aika lapsen lapsen kanssa silloin kun tekee niitä lapsia. Lapsi on vaativa otus, joka menee kaiken edelle, jos siihen ei ole valmis lasta ei pidä tehdä.

Aloittajan kohdalla on ns myöhäistä katua, mutta tämä on elävää oppimateriaalia niille jotka vasta miettivät sitä perheen perustamista. Sitä lasta ei voi palauttaa. Ja elämässä ei ole sitä ennustettavuutta ja siitä lapsesta voi joutua vastuuseen esim yksin, tai siitä lapsesta voi tulla neurotyyppinen, jne. 

Länkyn länkyn soo soo soo.

Sinä voit kokea asian noin, mutta kyllä se monelle edelleen tulee yllätyksenä ettei esim isän tarvitse ottaa sitä vastuuta lapsesta. On juridisesti säädetty, että isyyden voi kuitat

Niin. Kyllä tiedän, millaista on olla vuosia yksin vastuussa. 

Kun lapset tehdään, pysyvät ne elämässäsi loppuun asti. Kuuluvat perheeseen ja vauvan syntymästä lähtien on olemassa vain yhteinen aika. Ns. omaa aikaa sitten kun muuttavat pois kotoa. Kyllä sitten harmittaa ja toivoisi monta kertaa vanhempana, että saisi sitä yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset tehdään, pysyvät ne elämässäsi loppuun asti. Kuuluvat perheeseen ja vauvan syntymästä lähtien on olemassa vain yhteinen aika. Ns. omaa aikaa sitten kun muuttavat pois kotoa. Kyllä sitten harmittaa ja toivoisi monta kertaa vanhempana, että saisi sitä yhteistä aikaa.

Eli äidin ei pitäisi päästä koskaan yksin työväenopiston ranskan tunnille tai zumbaan ennen kuin lapsi on muuttanut pois kotoa?

Voi olla kyllä kuusivuotiaalle aika traumatisoivaa joutua mukaan äidin terapiaan, gynekologille jne. Ja aika tylsää joutua istumaan kaksi tuntia penkillä odottamassa kun äiskälle tehdään permis. 

Äiti ehtii hyvin zumbaan ja työväenopiston ranskan tunnille myöhemminkin, kun lapsi on koululainen tai jo muuttanut pois kotoa.

Yhteiskunnanko pitäisi pikkulasten äideille tällainen aika järjestää? Ei hyvää päivää, jollei itsellä ole tukiverkkoja niin ihan itse täytyy ottaa se lusikka käteen ja alkaa soveltaa, jos johonkin totaaliyksinhuoltajana haluaa erikseen päästä. 

Miksi alapeukut? Oikeastiko luulette, että on olemassa joku instanssi, joka tulee antamaan teille sitä kuuluisaa omaa aikaa? Älkää unta nähkö. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa. 

Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.

Olen totaali-yh joka nykyään asuu uuden hyvän miehen kanssa. Kuule, se on aivan eri asia tulla kotiin tällaiseen porukkaan kuin yksin lapsen/lasten luo kotiin kun tietää että lasten hyvinvointi ja _viihtyminen_ on vain ja ainoastaan oman itsen varassa eikä ole sitä toista siinä auttamassa, tukemassa ja tarjoamassa seuraa ja olkapäätä. Ja katsomassa lasten perään niin että pääset itse rauhassa suihkuun tai kauppaan.

Et selvästi tiedä tästä asiasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kolme lasta, joista nuorin 2v, joten kuulostaa turhalta kitinältä. 

Minulla neljä lasta, nyt jo aikuisia mutta samaa mieltä. Turhaa kitinää omasta ajasta. Itse ovat halunneet perheen perustaa joten hoitakoot osuutensa kitisemättä.

Oma nuorimmaiseni poti eroahdistusta, ei olisi halunnut olla erossa minusta tyyliin koskaan. Erosimme isänsä kanssa, kun lapsi oli 2v ja siitä n. 10 vuoteen ei minulla juuri omaa aikaa ollut. Hän ei halunnut mennä päiväkotiin, isälleen, harrastuksiin.. Mutta ala-asteen jälkeen alkoi itsenäistyä, meni kavereilleen yökylään, siihen asti kaverit tulivat aina meille. Nyt on parikymppinen, eikä äidin seura pahemmin enää kiinnosta, nyt sitä omaa aikaa on, mutta en oikein osaa käyttää sitä 😏