Milloin perheenäitinä saa kunnolla omaa aikaa?
Minkä ikäinen nuorimman pitää olla, että äitinä saa vihdoin kunnolla omaa aikaa? Siis useita tunteja kerralla. Olen tilanteessa, jossa lapsen isä päätti häipyä lapsen ollessa kaksi ja lasta hoitavia tukiverkostoja minulla ei ole. Oma aikani on siis lapsen nukahdettua illalla ennen kuin nukahdan itse tai jos otan lastenhoitajan mennäkseni lääkäriin. Lapseni on introvertti ja ujo ja aika minussa kiinni, ei ole näköpiirissä että alkaisi vaikka yökyläilemään kaverilla aikoihin, kun päivät päiväkodissa ja nyt eskarissakin on yhtä tuskaa kun ei halua olla.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Vierailija kirjoitti:
Hae sosiaalitoimelta tukiperhettä, jos tukiverkko oikeasti on olematon. Jonoa tukiperheisiin tosin voi olla kuukausia, vuosiakin. Tutustu muihin äiteihin ja katsotte aina välillä toistenne lapsia päivän/viikonlopun että toinen saa levättyä ja tehtyä omia juttuja. Muuten vaihtoehtoja ei oikein ole.
Itse muutin sos-lapsikylään tukiperheeksi ja sain sitä kautta itsellekin tukea.
- yh since 2016
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.
Ja siinä omassa yhteisössään voi ottaa sen ongelman esille ja yhdessä keksiä sitten niitä ratkaisuja. Esim erään perheen teini piti lapsiparkkia, että äidit pääsi harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.
:D . Riippuu kyllä aika paljon lapsesta. Omani ei pysy paikallaan kuin max 5 minuuttia vaikka antaisi kännykkäpelin käteen. Haluaisin nähdä sen kuoronjohtajan, joka suostuisi vetämään harjoitukset niin, että neljävuotias vilistää koko ajan ympäri huonetta ja käy hyppimässä äidin jalassa kyselemässä koska lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.
Ja siinä omassa yhteisössään voi ottaa sen ongelman esille ja yhdessä keksiä sitten niitä ratkaisuja. Esim erään perheen teini piti lapsiparkkia, että äidit pääsi harrastamaan.
Missä ihmeen omassa yhteisössä? Minulla on työyhteisö, muut ovat lapsettomia tai lapset jo aikuisia. Ystävilläni ei ole lapsia. Sukulaiset asuu kaukana. Terkkuja Helsingistä.
Kun koulu alkaa, voi helpottaa, mutta voi käydä toisinkin päin. Itse olen introvertti ja kouluaika oli ihan kamalaa. Tosin vanhempani eivät sitä tienneet, eikä he myöskään ymmärtäneet että olen introvertti. Ja lapsen iän myötä saattaa ilmaantua aina uusia asioita murehdittavaksi. Meillä päin seurakunnilta voi pyytää hetkeksi lastenhoitoapua, että pääsee itse esim. asioille. Onko ap alueellasi tällaista? Seurakunnilla voi olla myös perhekerhoja, joissa voi tutustua toisiin yh-äitiin ja sieltä saada vuorotteluapua lastenhoidossa.
Ap:lla on siis YKSI esikouluikäinen lapsi.
Saat omaa aikaa kun lapsi on päiväkodissa ja eskarissa ja myöhemmin koulussa. Haetaan koko ajan aktiivisesti töitä?
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on siis YKSI esikouluikäinen lapsi.
Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.
Nykyään tämä on helpompaa kuin ennen. Jumppasalin nurkassa istuu lapsi, jos toinenkin tuijottamassa sitä puhelinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.
Just. Kaikki eivät niin halua tehdä ja se on ihan ymmärrettävää.
Milloin tämä käsite vanhemman oma aika syntyi ja sitä alettiin pitää jotenkin saavutettuna kaikille vanhemmille kuuluvana oikeutena?
Ennen tuo vanhemman oma aika oli kaiken lomassa, kun lapset touhusivat keskittyneesti omiaan tai katselivat televisiota, sai napattua hetken tehdä jotakin ilman lasta. Joskus pääsi marraskuun pimeään vesisateeseen yksin kävelylle, kun saatiin lapsenvahti.
Kun lapset sai nukkumaan oli iltaisin pieni oma hetki. Samoin aamulla, jos oli tarpeeksi aamuvirkku.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä käsite vanhemman oma aika syntyi ja sitä alettiin pitää jotenkin saavutettuna kaikille vanhemmille kuuluvana oikeutena?
Ennen tuo vanhemman oma aika oli kaiken lomassa, kun lapset touhusivat keskittyneesti omiaan tai katselivat televisiota, sai napattua hetken tehdä jotakin ilman lasta. Joskus pääsi marraskuun pimeään vesisateeseen yksin kävelylle, kun saatiin lapsenvahti.
Kun lapset sai nukkumaan oli iltaisin pieni oma hetki. Samoin aamulla, jos oli tarpeeksi aamuvirkku.
Kyllähän sen KUULUISI olla kaikille kuuluva juttu. Yksinhuoltajana toki vaikeampaa toteuttaa, mutta mikä estää vaikka palkkaamaan lastenhoitajan silloin tällöin ja lähtemään omiin juttuihin?
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä käsite vanhemman oma aika syntyi ja sitä alettiin pitää jotenkin saavutettuna kaikille vanhemmille kuuluvana oikeutena?
Ennen tuo vanhemman oma aika oli kaiken lomassa, kun lapset touhusivat keskittyneesti omiaan tai katselivat televisiota, sai napattua hetken tehdä jotakin ilman lasta. Joskus pääsi marraskuun pimeään vesisateeseen yksin kävelylle, kun saatiin lapsenvahti.
Kun lapset sai nukkumaan oli iltaisin pieni oma hetki. Samoin aamulla, jos oli tarpeeksi aamuvirkku.
Varmaan oman ajan käsite syntyi silloin, kun yhteiskunnassa alkoi olemaan hyväksyttyä, että nainen käy harrastuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä käsite vanhemman oma aika syntyi ja sitä alettiin pitää jotenkin saavutettuna kaikille vanhemmille kuuluvana oikeutena?
Ennen tuo vanhemman oma aika oli kaiken lomassa, kun lapset touhusivat keskittyneesti omiaan tai katselivat televisiota, sai napattua hetken tehdä jotakin ilman lasta. Joskus pääsi marraskuun pimeään vesisateeseen yksin kävelylle, kun saatiin lapsenvahti.
Kun lapset sai nukkumaan oli iltaisin pieni oma hetki. Samoin aamulla, jos oli tarpeeksi aamuvirkku.
Kyllähän sen KUULUISI olla kaikille kuuluva juttu. Yksinhuoltajana toki vaikeampaa toteuttaa, mutta mikä estää vaikka palkkaamaan lastenhoitajan silloin tällöin ja lähtemään omiin juttuihin?
Hmm. Raha?
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on siis YKSI esikouluikäinen lapsi.
Ihanaa! Olet lukutaitoinen! Vieläpä ymmärrät lukemisesi.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä käsite vanhemman oma aika syntyi ja sitä alettiin pitää jotenkin saavutettuna kaikille vanhemmille kuuluvana oikeutena?
Ennen tuo vanhemman oma aika oli kaiken lomassa, kun lapset touhusivat keskittyneesti omiaan tai katselivat televisiota, sai napattua hetken tehdä jotakin ilman lasta. Joskus pääsi marraskuun pimeään vesisateeseen yksin kävelylle, kun saatiin lapsenvahti.
Kun lapset sai nukkumaan oli iltaisin pieni oma hetki. Samoin aamulla, jos oli tarpeeksi aamuvirkku.
1980-luvulla, kun lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Sitä ennen sekä vanhemmilla ja lapsilla oli omaa aikaa. Yhtäläisesti lapsen on menettänyt oman aikansa. He elää sitä samaa arkea, kuin lapsetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Noihin voi hyvin ottaa lapsen mukaan. Olen ottanut monta kertaa.
Nykyään tämä on helpompaa kuin ennen. Jumppasalin nurkassa istuu lapsi, jos toinenkin tuijottamassa sitä puhelinta.
Meillä lapset on otettu joskus mukaan laulamaan. Osa on odottanut eteisessä ja mukana ollut värityskirjaa, tarrakirjaa jne. Alakoululaiset ovat saattaneet tehdä läksyjään. Monestihan nuo ovat ihan järjestelykysymyksiä. Eskari-ikäinen osaa jo istua hiljaa, kuten varmaan ap:n ujo lapsikin.
Joka neljäs kouluikäisestä lapsesta kokee olevansa yksinäinen.