Lue keskustelun säännöt.
Milloin perheenäitinä saa kunnolla omaa aikaa?
27.04.2024 |
Minkä ikäinen nuorimman pitää olla, että äitinä saa vihdoin kunnolla omaa aikaa? Siis useita tunteja kerralla. Olen tilanteessa, jossa lapsen isä päätti häipyä lapsen ollessa kaksi ja lasta hoitavia tukiverkostoja minulla ei ole. Oma aikani on siis lapsen nukahdettua illalla ennen kuin nukahdan itse tai jos otan lastenhoitajan mennäkseni lääkäriin. Lapseni on introvertti ja ujo ja aika minussa kiinni, ei ole näköpiirissä että alkaisi vaikka yökyläilemään kaverilla aikoihin, kun päivät päiväkodissa ja nyt eskarissakin on yhtä tuskaa kun ei halua olla.
Kommentit (125)
Jaa a, oma lapsi on vasta vauva. Ei ole omaa aikaa ollut tai kunnon unia 9 kuukauteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10-12-vuotias pärjää jo ihan hyvin yksin kotona muutaman tunnin, eli muutama vuosi vielä.
Vierailija kirjoitti:
No enää n. 20 vuotta, niin alkaa helpottaa ; )
T:vela
Jaa. 8-vuotiaani kun pääsee koulusta, niin käy kotona tekemässä läksyt ja syömässä, sitten kirmaakin ulos kavereiden kanssa. Viikonloppuna jo aamuisin kaverit soittelemassa lasta seurakseen ulos.
Tässä oikeastaan juuri huomaa, miten lapsi lopulta on pieni vain hetken, ja sitten alkaakin pikkuhiljaa se itsenäistyminen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen totaali yh. Ei verkostoja mitään. Lapsi seiska luokalla ja nyt ns. omaa aikaa on jo paljon. Hitaasti kapset itsenäistyy. Neuvon kuitenkin nauttimaan oman lapsen seurasta. Itse pidän siitä paljon, kun saa puuhailla oman kanssa. Jaksa lapsesi kanssa
Tuo ehkä riippuu siitä, millainen turva- ja tukiverkosto on. Joten aikuisen kannattaa olla aktiivinen, lapsen kanssa täytyy lähteä kotoa ja tutustua lähellä oleviin lapsiperheisiin.
Ovatko isän sukulaiset mitenkään lapsen elämässä mukana?
Voisiko ap pyytää eskarikavereita kotiin leikkimään? Se ripustautuminen äitiin vähenee pikkuhiljaa, kun on muitakin kavereita.
On introvertti ja ujo. Jos käy niin ikävästi, että syrjäytyy tässä nykyajan maailmassa (toivottavasti näin ei käy) niin ei koskaan. Lisäksi saat ulkopuolisilta paheksuntaa, kun et ole osanut oikein kasvattaa. Minulla näin. Ja kiitos vaan etukäteen, arvaan että tähänkin tulee ilkeitä vastauksia. Ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta perheestä ja rakkaista pitäisi saada omaa aikaa? Itselleni lasten näkeminen työpäivän jälkeen on päivän paras hetki. Ja haluan viettää kaiken vapaa-aikani läheisteni kanssa.
Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmetyttää.
No voihan ihminen haluta käydä vaikka kuoroharjoituksissa, jos on kuorolaulua ikänsä harrastanut. Ei sinne voi ottaa lasta mukaan. Tai ehkä joskus olisi mukava käydä kampaajalla.
Riippuu niin siitä vanhemmasta, miten helppo tai vaikea on ruveta juttelemaan niille kanssaleikkijille esim leikkipuistossa.
Itse tutustuin äitiysloma-aikaan moneen vauvan äitiin ja ko ihmiset ovat pysyneet ystävinä tähän päivään asti.
Kävin lisäksi myös seurakunnan äiti-lapsi piirissä, missä myös tuli ystäviä.
Vanhemman pitää olla aktiivinen, lapsi saa siitä mallia ja kavereita.
Ja matalalla kynnyksellä kannattaa pyytää niitä pihakavereita kotiinkin, silloin saa myös niitä vastakutsuja.
Sitten kun se on muuttanut pois. Tänään vein aamulla roskia ja oli niin kaunis ja lämmin ilma, että ajattelin jos vain jatkaisin molokin jälkeen eteenpäin ja katoaisin. Ei sitä rauhaa tule ikinä niin kauan kun lapset on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On introvertti ja ujo. Jos käy niin ikävästi, että syrjäytyy tässä nykyajan maailmassa (toivottavasti näin ei käy) niin ei koskaan. Lisäksi saat ulkopuolisilta paheksuntaa, kun et ole osanut oikein kasvattaa. Minulla näin. Ja kiitos vaan etukäteen, arvaan että tähänkin tulee ilkeitä vastauksia. Ei haittaa.
Minkä ikäinen lapsesi on nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enää n. 20 vuotta, niin alkaa helpottaa ; )
T:vela
Jaa. 8-vuotiaani kun pääsee koulusta, niin käy kotona tekemässä läksyt ja syömässä, sitten kirmaakin ulos kavereiden kanssa. Viikonloppuna jo aamuisin kaverit soittelemassa lasta seurakseen ulos.
Tässä oikeastaan juuri huomaa, miten lapsi lopulta on pieni vain hetken, ja sitten alkaakin pikkuhiljaa se itsenäistyminen.
Olet sitten aika onnekkaassa asemassa. Minun nuorin täyttää nyt 18v ei ikinä käy missään. On aina kotona. Koulusta suoraan kotiin. Istuu koko kesän ja kaikki lomat huoneessaan. Ei ole ikinä pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on minusta aina kiehtovia: mies häipyi eikä välitä yhtään. Siihen asti lapsella on ollut isän puolella isovanhemmat, joita ei ole hyväksytty lähellekään ydinperhettä, koska he ovat outoja, ikäviä, anoppi sanelee jne. Kun mies lähtee, lähtee samantien koko miehen suku lapsen läheltä?
Erosin mieheni kanssa 5 vuotta sitten ja vaikka isä ei kovin innolla ole mukana lapsensa elämässä, niin isovanhemmat toivovat, että saisivat esim. kahdesti kuukaudessa vähintään yhteisen päivän, mielellään pitkän viikonlopun yhdessä poikansa lapsen kanssa. Minusta se on OK.
Sitä niittää mitä kylvää.
Samaa mieltä, vaikka se isä on häipynyt niin isovanhempiin kannattaa pitää yhteyttä.
Tiedän tuttavaperheen, josta isä häipyi, mutta isovanhempiin yhteys säilyi.
Nyt kuulin, että tämä isä käy usein lastaan katsomassa silloin, kun lapsi on isovanhemmilla (siis miehen vanhemmilla).
"Olet sitten aika onnekkaassa asemassa. Minun nuorin täyttää nyt 18v ei ikinä käy missään. On aina kotona. Koulusta suoraan kotiin. Istuu koko kesän ja kaikki lomat huoneessaan. Ei ole ikinä pois kotoa".
Oletko huolissasi hänestä? Onko koulussakin yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enää n. 20 vuotta, niin alkaa helpottaa ; )
T:vela
Jaa. 8-vuotiaani kun pääsee koulusta, niin käy kotona tekemässä läksyt ja syömässä, sitten kirmaakin ulos kavereiden kanssa. Viikonloppuna jo aamuisin kaverit soittelemassa lasta seurakseen ulos.
Tässä oikeastaan juuri huomaa, miten lapsi lopulta on pieni vain hetken, ja sitten alkaakin pikkuhiljaa se itsenäistyminen.
Jatkan kommenttiani, että ei, en tee aina kotitöitä noina aikoina. Ruokaa voi tehdä isomman satsin usealle päivälle, ja kodin ei tarvitse näyttää sisustuslehdet sivuilta. Mieluummin lepäilen ja teen omia juttujani sen sijaan, että kiillottaisin kaakelivälejä peileiksi koska nyt tuli siihen sopiva väli. Siivoan kerran viikossa, ja muuten saa mennä ihan sillä, että kumpikin vie tavarat paikoilleen ja tiskikone hoitaa tiskit.
Pesukonettakaan ei tarvitse kahden hengen taloudessa pyörittää joka päivä, pari kertaa viikossa riittää.
Sitten, kun lapsi muutta kotoa pois. Miksi tehdä lasta, jos ei ole valmis sitä yksin hoitomaan? Se puoliso voi vaikka kuolla auto-onnettomuudessa yhtäkkiä ja pitää varautua hoitamaan lapset ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko kotiapua kunnalta tai lastenhoitajan MLL:n tai muun järjestön kautta?
Joku tulisi muutamaksi tunniksi lapsen luo ja sinä pääsisit jonnekin kotoa pois virkistymään.
Osta rahalla aikaa eli lastenhoitaja kehiin. Et kai nyt persaukisena alkanut lapsia tekemään?
Voi voi, kun se kaikkein ihanin mies sitten otti ja lähti. Voi voi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä käsite vanhemman oma aika syntyi ja sitä alettiin pitää jotenkin saavutettuna kaikille vanhemmille kuuluvana oikeutena?
Ennen tuo vanhemman oma aika oli kaiken lomassa, kun lapset touhusivat keskittyneesti omiaan tai katselivat televisiota, sai napattua hetken tehdä jotakin ilman lasta. Joskus pääsi marraskuun pimeään vesisateeseen yksin kävelylle, kun saatiin lapsenvahti.
Kun lapset sai nukkumaan oli iltaisin pieni oma hetki. Samoin aamulla, jos oli tarpeeksi aamuvirkku.
Kyllähän sen KUULUISI olla kaikille kuuluva juttu. Yksinhuoltajana toki vaikeampaa toteuttaa, mutta mikä estää vaikka palkkaamaan lastenhoitajan silloin tällöin ja lähtemään omiin juttuihin?
Rahanpuute varmaankin. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä käsite vanhemman oma aika syntyi ja sitä alettiin pitää jotenkin saavutettuna kaikille vanhemmille kuuluvana oikeutena?
Ennen tuo vanhemman oma aika oli kaiken lomassa, kun lapset touhusivat keskittyneesti omiaan tai katselivat televisiota, sai napattua hetken tehdä jotakin ilman lasta. Joskus pääsi marraskuun pimeään vesisateeseen yksin kävelylle, kun saatiin lapsenvahti.
Kun lapset sai nukkumaan oli iltaisin pieni oma hetki. Samoin aamulla, jos oli tarpeeksi aamuvirkku.
Kyllähän sen KUULUISI olla kaikille kuuluva juttu. Yksinhuoltajana toki vaikeampaa toteuttaa, mutta mikä estää vaikka palkkaamaan lastenhoitajan silloin tällöin ja lähtemään omiin juttuihin?
Rahanpuute varmaankin. 🤔
Voi olla, että on vaikeaakin, koska lapsi on introvertti ja äitiinsä ripustautuva.
Jos oma aika tarkoittaa sinulle samaa kuin osalle (trollaajista) keskustelussa, että lapsi ei enää oleskele saman katon alla eikä voi tulla omin avaimin omaa aikaasi keskeyttämään, tuolloin oman ajan aika on lapsen täytettyä 18 vuotta. Jos taas oma aika tarkoittaa sinulle, että voit esim. makkarissa oleskella ja lapsi on olkkarissa, niinnsen aika on jo nyt. Joku ehdottikin lapselle leffan katsomista ja sinulle siksi aikaa omaa puuhaa. Jos taas haluay, että lapsi ja sinä olette eri paikoissa, niin kannattaa ruveta huokuttelemaan lasta johonkin harrastukseen. Introverttiys ja ujous eivät tarkoita, ettei voisi harrastaa. Toki voi vaatia teitä molemmilta aluksi paljon. Mistä lapsi tykkäisi? Lapsen kaverisuhteita kamnattaa viimeistään nyt alkaa tukea. Kutsukaa eskarikavereita kylään ja ekaluokalla esim. kaikki tytöt/pojat/kaikki oppilaat synttäreille. Jos se on lapselle liikaa, niin sitten muutama lapsi. Lapsi alkaa myös olla siinä iässä, että yksim kotona olemista voi alkaa totutella. Sinä tunnet hänet ja hänen valmiutensa parhaiten. Ei tarvitse odottaa että hän on 10-vuotias ellei sitten ole "erityinen" tms. mitä et ainakaan kuvannut lapsen olevan.
Itse olen totaali yh. Ei verkostoja mitään. Lapsi seiska luokalla ja nyt ns. omaa aikaa on jo paljon. Hitaasti kapset itsenäistyy. Neuvon kuitenkin nauttimaan oman lapsen seurasta. Itse pidän siitä paljon, kun saa puuhailla oman kanssa. Jaksa lapsesi kanssa