Lue keskustelun säännöt.
Milloin perheenäitinä saa kunnolla omaa aikaa?
27.04.2024 |
Minkä ikäinen nuorimman pitää olla, että äitinä saa vihdoin kunnolla omaa aikaa? Siis useita tunteja kerralla. Olen tilanteessa, jossa lapsen isä päätti häipyä lapsen ollessa kaksi ja lasta hoitavia tukiverkostoja minulla ei ole. Oma aikani on siis lapsen nukahdettua illalla ennen kuin nukahdan itse tai jos otan lastenhoitajan mennäkseni lääkäriin. Lapseni on introvertti ja ujo ja aika minussa kiinni, ei ole näköpiirissä että alkaisi vaikka yökyläilemään kaverilla aikoihin, kun päivät päiväkodissa ja nyt eskarissakin on yhtä tuskaa kun ei halua olla.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Sitä omaa aikaa on se aika lapsen lapsen kanssa silloin kun tekee niitä lapsia. Lapsi on vaativa otus, joka menee kaiken edelle, jos siihen ei ole valmis lasta ei pidä tehdä.
Aloittajan kohdalla on ns myöhäistä katua, mutta tämä on elävää oppimateriaalia niille jotka vasta miettivät sitä perheen perustamista. Sitä lasta ei voi palauttaa. Ja elämässä ei ole sitä ennustettavuutta ja siitä lapsesta voi joutua vastuuseen esim yksin, tai siitä lapsesta voi tulla neurotyyppinen, jne.
Mutta isälle on ok häipyä ja ottaa omaa aikaa 100%? Eiköhän tuossakin ole ollut kaksi vanhempaa lasta tekemässä, jolloin myös vastuu ja ajankäyttö olisi jakautunut edes osin sille toisellekin. Ja ei, sitä ei voi aina ennustaa, miten isukki päättääkin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on minusta aina kiehtovia: mies häipyi eikä välitä yhtään. Siihen asti lapsella on ollut isän puolella isovanhemmat, joita ei ole hyväksytty lähellekään ydinperhettä, koska he ovat outoja, ikäviä, anoppi sanelee jne. Kun mies lähtee, lähtee samantien koko miehen suku lapsen läheltä?
Erosin mieheni kanssa 5 vuotta sitten ja vaikka isä ei kovin innolla ole mukana lapsensa elämässä, niin isovanhemmat toivovat, että saisivat esim. kahdesti kuukaudessa vähintään yhteisen päivän, mielellään pitkän viikonlopun yhdessä poikansa lapsen kanssa. Minusta se on OK.
Sitä niittää mitä kylvää.
Eihän tässä ole puhuttu yhtään mitään isovanhemmista, joten ei voida yhtään tietää, kuka kylvänyt ja kuka niittänyt mitäkin.
Voihan olla, että isän vanhemmat ovat samanlaisia karkulaisia tai asua vaikka kansaneläkkeellä Espanjassa. Tai että ovat kuolleet.
Ei kaikki aina ole sen yh:n syytä.
Mutta ehkä tässä oli taas tarkoitus korostaa, miten SINÄ olet osannut hoitaa asiat niin hyvin. Hienoa! Saat mitalin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on siis YKSI esikouluikäinen lapsi.
Kyllä, ja se yksi voi olla haastavampi viihdyttää, kun ei ole sisaruksista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kyllä kuusivuotiaalle aika traumatisoivaa joutua mukaan äidin terapiaan, gynekologille jne. Ja aika tylsää joutua istumaan kaksi tuntia penkillä odottamassa kun äiskälle tehdään permis.
Kyllä, tai jos äiti käy taide- tai lukupiirissä, vanhempien voimavararyhmässä, kirkon rukouspiirissä, ohjatussa porrasjuoksussa, syvän altaan vesijumpassa tai vaikka mieshu or an luona.
Mutta siis kaikkialle voi ottaa esikouluikäisen mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuoden jälkeen. Kyllä sä jaksat!
N. 5v iässä se voi alkaa käydä kavereillaan leikkimässä, jos järjestät leikkitreffejä. Kouluikäisen voi sitten jo jättää kotiin ja voi joskus mennä yökylään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kohdalla on ns myöhäistä katua, mutta tämä on elävää oppimateriaalia niille jotka vasta miettivät sitä perheen perustamista. Sitä lasta ei voi palauttaa.
Juurihan AP kertoi aloituksessaan, että lapsen isä oli häippäissyt lapsen ollessa 2v, eli teoriassa voi, mutta se on kovin paheksuttavaa.
Vaimollani kyllä aikaa riittää. T leskimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10-12-vuotias pärjää jo ihan hyvin yksin kotona muutaman tunnin, eli muutama vuosi vielä.
Kai ne nyt pärjää pitempäänkinn kuin vain muutaman tunnin? Käyhän vanhemmat yleensä töissäkin 8h/päivä koulujen loma-aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on minusta aina kiehtovia: mies häipyi eikä välitä yhtään. Siihen asti lapsella on ollut isän puolella isovanhemmat, joita ei ole hyväksytty lähellekään ydinperhettä, koska he ovat outoja, ikäviä, anoppi sanelee jne. Kun mies lähtee, lähtee samantien koko miehen suku lapsen läheltä?
Erosin mieheni kanssa 5 vuotta sitten ja vaikka isä ei kovin innolla ole mukana lapsensa elämässä, niin isovanhemmat toivovat, että saisivat esim. kahdesti kuukaudessa vähintään yhteisen päivän, mielellään pitkän viikonlopun yhdessä poikansa lapsen kanssa. Minusta se on OK.
Sitä niittää mitä kylvää.
Samaa mieltä, vaikka se isä on häipynyt niin isovanhempiin kannattaa pitää yhteyttä.
Tiedän tuttavaperheen, josta isä häipyi, mutta isovanhempiin yhteys säilyi.
Nyt kuulin, että tämä isä käy usein lastaan katsomassa sil
Minä tunnen/tiedän monta eroperhettä ja kaikissa lapset on molempien isovanhempien kanssa tekemisissä. Kahdessa on just tuo tilanne, että isä käy vanhempiensa luona tapaamassa lastaan/lapsiaan. Eikä se ole eikä pidä olla pelkästään siitä äidistä kiinni, niillä isovanhemmilla itsellään on aika iso merkitys siinä miten suhde lapsenlapsiin säilyy vanhempien eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10-12-vuotias pärjää jo ihan hyvin yksin kotona muutaman tunnin, eli muutama vuosi vielä.
Kai ne nyt pärjää pitempäänkinn kuin vain muutaman tunnin? Käyhän vanhemmat yleensä töissäkin 8h/päivä koulujen loma-aikoina.
Eikä tuon ikäisen vanhemmalla ole edes oikeutta jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta, joten flunssassakin pitäis pärjätä yksin. Kyllä kannattaa opettaa yksinoloa vähän jo aiemmin.
Kun lapsi on päiväkodissa ja itse pitää vapaapäivän (kyllä, näin saa ja voi tehdä), kun lapsi nukkuu, kun lapsi leikkii itsekseen, kun lapsi on toisella hoidossa. Jos olisin halunnut enemmän omaa aikaa, en olisi hankkinut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäiselle kysyjälle vastaus, riippuu paljon lapsesta ja ylipäätään perhesuhteista.
Minulla kuopus täyttää kohta 12. Melko helposti nykyään saa jo omaa aikaa suhteessa lapsiin. Mutta tähän toki vaikuttaa se, että vanhemmat sisarukset ovat hänelle seurana.
Ongelmaksi minulla oman ajan suhteen on muodostunut parisuhde. Puoliso odottaa minun olevan aina samaa aikaa läsnä kotona mitä hän. Rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa alakoulun aikana alkavat luultavasti omat asiat ja mahdollisesti kaverit kiinnostaa enemmän kuin äidissä kiinni oleminen.
Näin oli meillä. Kun viimeinenkin lähti kouluun ja tuli lisää harrastuksia ja kavereita, oma elämä helpottui juuri ajan käytön suhteen. Pienemmät on jatkuvasti täynnä tarpeita ja riippuvaisia vanhemmasta, koululainen osaa jo jotain itsekin.
Kannattaa tukea lapsen kaverisuhteita ja kutsua kavereita kylään. Kun tekee sitä jo nyt, ennen kuin lapsi on kouluiässä, tutustuu myös niitten kavereitten vanhempiin. Tutuille vanhemmille uskaltaa sitten helpommin jättää lapsen itsekin kylään ja vähän isompana yökylään. Ujolle ja introvertille lapselle itselleenkin voi olla helpompi luoda niitä kaverisuhteita, jos on yksi kaveri kerrallaan leikkimässä, vs se koko meluisa eskariryhmä päiväkodissa.
Ihan riippuu lapsesta, mutta varmasti tulee helpompia pätkiä aina ajoittain ja joskus alakoulussa voit jo käydä harrastuksissa kun lapsi on kotona pari tuntia, mutta ei voi oikein ennustaa tapahtuuko se missä vaiheessa. Oletettavasti kun lapsi ei enää osallistu iltapäiväkerhoon. Iltamenoja joudut odottamaan tuosta pidempään, jos siis jätät kaiken vain lapsen kasvun varaan. Ei siis kannata yrittää jaksaa vain sen avulla, että pian helpottaa. Lapsi tai sinä voitte sairastua tai vammautua (vaikka toki epätodennäköistä) koska vaan ja sellaisessa tilanteessa olisi hyvä olla jo toimivia käytänteitä olemassa.
Koska olet yksinhuoltaja niin saat helpommin esimerkiksi sosiaalitoimesta ennaltaehkäisevää apua: tukiperhe/-henkilö lapselle, kotiapu jne. Erilaiset harrastusmahdollisuudet tukihenkilön kanssa jne. Varamummot yms. Lisäksi kannattaa luoda lapselle mahdollisuuksien mukaan sellaista verkostoa naapurustoon, että hän voi jäädä kaverin luo leikkimään kauppareissusi ajaksi yms. ja voit sitten vuorostaan lapsen kavereita pitää silmällä.
Yritä nähdä hyvät puolet: lapsi on ilmeisesti normaalisti kehittynyt, hieman isompi jo ja suhteellisen kiltti? Sehän tarkoittaa, että kun vaan löydät hyvän lastenhoitajan, esim. alan opiskelija, niin hänet oikeasti voi jättää hoitoon. Voit aloittaa tunnin kauppareissuista ja sitten jossain vaiheessa ihan iltamenoakin. Ujous ei tätä estä vaan ujolle lapselle on oikeastaan tärkeää totuttaa hänet muiden aikuisten kanssa oloon.
Tärkein neuvoni siis on, että älä jää odottamaan lapsen kasvua (et vielä tiedä mitä kaikkea teillä on elämässä edessä) ja älä jää yksin. Lapsellasi ei ole mitään estettä lopulta jäädä muiden hoitoon ja joku hoitajaopiskelija hoitaa jo ihan kympin tuntipalkalla lastasi. Samoin monet yhteiskunnan palvelut ovat saatavillasi toisin kuin monilla pariskunnilla!
Mun esikoinen täytti just 9 ja on nyt viimeisen vuoden yökyläillyt kaverinsa luona tai kaveri meillä melkein joka viikonloppu. Jää myös ihan mielellään yksin kotiin muutamaksi tunniksi silloin tällöin. 6v kuopus käy satunnaisesti jonkun kaverin luona pari tuntia leikkimässä. Onhan se hassu tunne kun joskus molemmat lapset on yhtä aikaa kavereilla ja kotona on niin hiljaista.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan! (Ja en ole edes yh.)
ja en = enkä
Meillä oikeastaan helpotti joskus 8-vuotiaana. Sitä ennen lapsi karkaili, joten ei oikein uskaltanut ottaa mitään torkkujakaan. Tuon iän jälkeen kuitenkin pärjäsi lapsena jo yksin.
Mutta toinen vaihtoehto olisi saada lapselle tapaamiset isän kanssa, jolloin saat omaa aikaa. Tai mahdollisesti joku tukiperhe, esim. viikonloppu kuukaudessa.
Univaje ja oman ajan puute voi olla ihan tolkutonta. Tsemppiä!