Lue keskustelun säännöt.
Treffit pilalla. Mies nolasi minut kaverinsa edessä
27.04.2024 |
Menimme miehen kanssa elokuviin. Kas, sielläpä olikin yksi miehen kaveri myös, jonka en tiennyt olevan siellä. Mies meni kaverinsa viereen istumaan, juttelivat niitä näitä ja sitten mies esitteli meidät.
He eivät ilmeisesti olleet sopineet tapaamistaan varsinaisesti etukäteen, mutta hetkeä ennen leffaa olivat viestitelleet ja todenneet olevansa menossa katsomaan samaa leffaa. Minulle tästä ei kerrottu mitään.
Tilanne oli vaivaannuttava, koska luulin kyseessä olevan miesystäväni ja minun keskinäiset treffit. Toki tiedän, että elokuvateatteri on julkinen paikka ja siellä voi törmätä keneen tahansa, mutta en silti halua joutua yllätetyksi tuolla tavalla. Kyseessä oli pienen paikkakunnan pieni leffateatteri, eli paikat olivat vapaavalintaiset.
Pitääkö seurustelukumppanin kavereihin ja tuttuihin tutustua, ja pitääkö heidän kanssaan jutella? Olen melko yksityinen ihminen enkä ole kovin innostunut tutustumaan muihin. Lisäksi tuntuu, että miehen kaverin läsnäolo pilasi treffimme. Olisin halunnut olla rauhassa, mutta minut yllätettiin ikävällä tavalla. Tunnen itseni nolatuksi. Ylireagoinko?
Kommentit (233)
Olisihan se ollut hyvä mainita, mutta en tuossa mitään nolaamista näe. Paitsi sinun reaktiossasi, toivottavasti et näyttänyt sitä paikan päällä.
Ymmärrän kyllä pointin, itse skippasin kaikki kutsut alkuun, kun aloin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa. Ei vaan kiinnostanut lähteä sen kavereiden kanssa ulos siinä vaiheessa. Kun alettiin seurustelemaan ja oltiin pariskunta, niin tilanne oli eri. Nyt taas 14 vuoden jälkeen ei kiinnosta. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ap selvitellä tuota autismijuttua edes netistä lukemalla/kuuntelemalla. Voi olla että itseymmärryksessä loksahtaa muutama pala paikalleen, vaikka et diagnoosia päätyisikään hankkimaan. Varsinkin aikuisena diagnosoitujen naisten kokemukset. Tai asperger-naisten (vanha nimitys high function autismin kirjolle) kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Johan on ihmisillä taas ongelmat. En minäkään halua tutustua ihmisiin, mutta pakkohan se vaan on. Jos ukon kanssa yhtään enempää aikoo olla niin jossain kohtaa ne kaverit kai on melkein pakko tavata, joten miksi suhtautua asiaan lähtökohtaisesti negatiivisesti? Ei se kai ole sulta pois tervehtiä ja vaihtaa pari sanaa kohteliaasti. Miksi koet kaverin kilpailijana? Huono lähtökohta sellainen, jos heti kaveriin törmätessä alkaa parku siitä, että toinen kehtasi puhua kaverinsa kanssa vaikka sinä olit läsnä.
Mies lyöttäytyi kaverin seuraan kun piti olla ap.:n kanssa kahdestaan treffeillä. Kyllä minäkin olisin suuttunut tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet sosiaalisesti sen verran estynyt, että mikä on ns. muille normaalia, on sulle ahdistavaa. Siten sun on vaikea tutustua ihmisiin ja tuo sosiaalisesti normaali mies ei osaa ottaa normaalia suurempaa yksityisyyden, tilan, jne tarvetta huomoon.
Oletkohan autismin kirjolla?
En tiedä olenko kirjolla. Se kyllä selittäisi paljon. Ainakin tässä ketjussa minut on haukuttu alimpaan maanrakoon ihan vain siksi, että saatan olla autistinen tai että minulla saattaa olla siihen viittaavia piirteitä. Aivan kuin olisin muita huonompi ihminen.
- ap
Neurotyypilliset ei yleensä tajua. Pitävät erilaisuutta helposti moraalikysymyksenä, mitä se ei ole. Sama tapahtuu helposti toisin päin.
En usko, että mies tahallaan nolais sinua, mutta ei osannut/halunnut otta
Kiitos viestistäsi sekä ymmärryksestä.
Kaipa minun täytyy kuitenkin lopettaa tuo suhde. Niin moni tässä ketjussa on vihjaillut, että olen huono ja kelvoton ja että "mies ansaitsee parempaa".
En tiedä miten oppisin hyväksymään itseni tai miten elämästä saisi sujuvampaa. Koko ikäni olen ollut vähän "outo", eikä tuo tunnu helpottavan iän myötä yhtään.
- ap
Otsikko ei kyllä yhtään vastannut nyt sisältöä. Miten se mies nolasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohh hohh hoijaa
Päivän huonoin provo 🙃
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se ollut hyvä mainita, mutta en tuossa mitään nolaamista näe. Paitsi sinun reaktiossasi, toivottavasti et näyttänyt sitä paikan päällä.
Ymmärrän kyllä pointin, itse skippasin kaikki kutsut alkuun, kun aloin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa. Ei vaan kiinnostanut lähteä sen kavereiden kanssa ulos siinä vaiheessa. Kun alettiin seurustelemaan ja oltiin pariskunta, niin tilanne oli eri. Nyt taas 14 vuoden jälkeen ei kiinnosta. 😅
Saatoin olla hermostunut, mutta mitenkään töykeä tai tyly en tilanteessa ollut.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitit asian kärkkäästi, siitä monet ärsyyntyivät.
Moni on sitä mieltä, että naisen pitäisi aina olla iloinen, pulppuava ja maailmaasyleilevän sosiaalinen. Samaan aikaan mies saa olla vaikka minkälainen tökerö möllöttäjä.
Suomessa oudoksutaan puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä, mutta samalla sitten naisilta odotetaan tietynlaista sosiaalisuutta. Jännä yhtälö. Introvertin naisen on hirveän vaikeaa toimia tällaisessa ympäristössä, kun koko ajan saa kuulla tekevänsä jotain väärin.
Tietenkin naisilta odotetaan sosiaalisuutta, koska heidän oletetaan selviävän lasten kasvattamisesta niin, etteivät nämä puolestaan pelkää omaa varjoaan. Voi tulla tilanteita, joissa sosiaaliset verkot ovat hengentärkeitä. Jos ei ole tarkoi
Ohis. En halua lapsia, ja seurustelukumppanini tietää sen kyllä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap selvitellä tuota autismijuttua edes netistä lukemalla/kuuntelemalla. Voi olla että itseymmärryksessä loksahtaa muutama pala paikalleen, vaikka et diagnoosia päätyisikään hankkimaan. Varsinkin aikuisena diagnosoitujen naisten kokemukset. Tai asperger-naisten (vanha nimitys high function autismin kirjolle) kokemuksia.
Älytöntä kuvitella netissä jotakuta autistiksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ok olla erilainen, vaikka sitten joutuukin välillä tilanteisiin, joissa ei tule ymmärretyksi tai hyväksytyksi. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ja tietää mitä tarvii ja pyrkii tarpeensa toteuttamaan, on helpompi elää, vaikka oliskin erilainen kuin muut.
Tietenkin on ok olla erilainen, mutta tulee muistaa ettei silloin pidä loukkaantua siitä, että normaali toimii kuten normaali toimii. Erilainen ei pysty ottamaan huomioon normaalin tarpeita joka tilanteessa, eikä normaali erilaisen. Epämiellyttäviä tilanteita väistämättä tulee eteen, kun toinen ei ymmärrä toista. Niiden kanssa täytyy joko ymmärtää ettei ole kyse tahallisuudesta, vaan siitä ettei taas vaan tajunnut kuinka erilainen toinen on kuin itse, ja mennä eteenpäin. Tai sitten suhde täytyy lopettaa, jos kokee toisen niin erilaisena että näitä epämiellyttäviä tilanteita on liikaa.
Minusta kuulostaa nyt vahvasti siltä, että ap ei ole hyväksynyt itseään sellaisena kuin hän on, koska velloo tilanteessa näin paljon. Jos hyväksyisi itsensä, voisi vaan todeta että näin se nyt meni, ja jättää asian taakseen. Normaalilta vaatii usein oikeasti todella paljon venymistä pystyäkseen elämään nepsyn kanssa.
t. Nepsy itsekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet sosiaalisesti sen verran estynyt, että mikä on ns. muille normaalia, on sulle ahdistavaa. Siten sun on vaikea tutustua ihmisiin ja tuo sosiaalisesti normaali mies ei osaa ottaa normaalia suurempaa yksityisyyden, tilan, jne tarvetta huomoon.
Oletkohan autismin kirjolla?
En tiedä olenko kirjolla. Se kyllä selittäisi paljon. Ainakin tässä ketjussa minut on haukuttu alimpaan maanrakoon ihan vain siksi, että saatan olla autistinen tai että minulla saattaa olla siihen viittaavia piirteitä. Aivan kuin olisin muita huonompi ihminen.
- ap
Neurotyypilliset ei yleensä tajua. Pitävät erilaisuutta helposti moraalikysymyksenä, mitä se ei ole. Sama tapahtuu helposti toisin päin.
En usko, että mies ta
"En tiedä miten oppisin hyväksymään itseni tai miten elämästä saisi sujuvampaa. Koko ikäni olen ollut vähän "outo", eikä tuo tunnu helpottavan iän myötä yhtään. "
Tää on niin tuttua. Mutta kun luet niitä muiden autististen naisten kokemuksia, niin huomaat et ole ainoa "outo", vaan yksi versio tästä maailmassa olemisen muodosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tämä just sama aloitus ollut pari viikkoa sitten? Provo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän normaalissa parisuhteessa toisen ystäviin pitää tutustua ja heitä pitää sietää. Ei kumppania voi sillä tavalla "omia" itselleen, että kieltää toiselta omat kaverit ja vaatii, että ollaan aina vain kahdestaan. Mietipä vastaavasti, jos sinun hyvä ystäväsi alettuaan seurustella lakkaisi kokonaan tapaamasta sinua, koska uusi kumppani vaatisi hänet kokonaan itselleen. Miltä tuntuisi?
Leffateatteria en nyt muutenkaan näkisi paikkana, missä ei voisi jutella kavereiden kanssa, jos heihin törmää. Jos miehesi veisi sinut ravintolaan syömään ja siellä pyytäisi yllättäen kaverinsa istumaan samaan pöytään, olisi asia ihan toinen.
Mitenpä se normaali parisuhde sitten määritellään, ja miksi minun parisuhteeni pitäisi olla normaali... Ihan tällaisia irrallisia ajatuksia nämä.
En ole missään vaiheessa kieltänyt miestä olemasta kavereidensa kanssa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen olet?
28.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä just sama aloitus ollut pari viikkoa sitten? Provo.
Heti kun ajatusmalli ei sovi skeemaan niin epäillään provoksi.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
On ok olla erilainen, vaikka sitten joutuukin välillä tilanteisiin, joissa ei tule ymmärretyksi tai hyväksytyksi. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ja tietää mitä tarvii ja pyrkii tarpeensa toteuttamaan, on helpompi elää, vaikka oliskin erilainen kuin muut.
Tietenkin on ok olla erilainen, mutta tulee muistaa ettei silloin pidä loukkaantua siitä, että normaali toimii kuten normaali toimii. Erilainen ei pysty ottamaan huomioon normaalin tarpeita joka tilanteessa, eikä normaali erilaisen. Epämiellyttäviä tilanteita väistämättä tulee eteen, kun toinen ei ymmärrä toista. Niiden kanssa täytyy joko ymmärtää ettei ole kyse tahallisuudesta, vaan siitä ettei taas vaan tajunnut kuinka erilainen toinen on kuin itse, ja mennä eteenpäin. Tai sitten suhde täytyy lopettaa, jos kokee toisen niin erilaisena että näitä epämiellyttäviä tilanteita on liikaa.
Minusta kuulostaa nyt vahvasti siltä, että ap ei ol
Ymmärrän tämän kaiken toki, mutta itsensä hyväksyminen on todella vaikeaa, kun on koko ikänsä saanut kuulla olevansa vähän kummallinen. En tiedä onko huono palaute omaa syytäni (niinhän tässä ketjussa on vihjattu), vai ovatko muut olleet minua kohtaan kohtuuttomia ja epäreiluja. Enkä tosiaan tiedä sitäkään, olenko nepsy vai onko kyse jostain muusta. Enkä tiedä yhtään, miten se itsensä hyväksyminen käytännössä tapahtuu. Olen yrittänyt. Joillain osa-alueilla tulee välillä edistystä ja joillain toisilla takapakkia.
- ap
Normaalin käsite on hirveän suppea. Lähes kaikki meistä ollaan epänormaaleja jossakin asiassa jollakin tavalla. Tavanomainen olisi ehkä parempi sana. Toki jos puhutaan nepsyistä, kyseessä on tilanne, jossa jokin elimistön osanen ei toimi ihan niinkuin sen pitäisi toimia, ja se on lääketieteellinen asia sinällään. Mutta silti, nepsyjäkin on paljon joka junaan joten nepsyys sinänsä on ihan normaalia ja yleistä.
Suurin osa kuitenkin tietää mitä tarkoitetaan sillä, että jokin on normaalia. Vain nepsyn täytyy kysyä että mikä sitten on normaalia (koska ovat huomanneet niin selkeästi, että oma normaali poikkeaa muiden normaalista).
Nepsyydessä ei ole mitään vikaa. Kannattaisi kuitenkin lukea aiheesta koska oman mahdollisen nepsyyden tunnistaminen auttaa ymmärtämään itseä. Miksi toimii kuten toimii. Kun saa vastauksen kysymykseen miksi, on paljon helpompi lähteä miettimään miten opetella toimimaan edes hieman toisin, miten voisi edes hieman helpottaa omaa elämäänsä.
Tietenkin naisilta odotetaan sosiaalisuutta, koska heidän oletetaan selviävän lasten kasvattamisesta niin, etteivät nämä puolestaan pelkää omaa varjoaan. Voi tulla tilanteita, joissa sosiaaliset verkot ovat hengentärkeitä. Jos ei ole tarkoitus koskaan lisääntyä vaan viettää elämää jonkinlaisena kevytihmisenä, se aika harvalle kumppanikandidaatille taitaa sopia.
Sosiaalinen estyneisyys ei ole introverttiutta vaan diagnoosiasia.