Isäni kuoli, miten vapun juhliminen?
Isäni kuoli ilmeisesti sydänkohtaukseen tänään aamulla. Meillä olisi ollut keskiviikkona vappujuhlat mihin on kutsuttu muutama kaveriperhe lapsineen. Onko ok juhlia tapahtuneesta huolimatta?
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali ihminen peruisi juhlat. Jotain tapoja pitää olla.
Miksi?
Sinulle ja varmaan joillekin muillekin on turha yrittää selittää. Minäminäminä menee kaiken muun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa käsite nimeltään "Suruaika".
Mikäli isälläsi ja sinulla.ei ollut riitaa tai välit ns. poikki niin on hyvin outoa että pitäisit juhlat.
Joku kunnioitus vainajaa ka hänen läheisiään kohtaan, joihin itsekin kuulut.
Mitä silloin suruaikana pitäisi tehdä? Surra yksin kotona itkien?
Olin surullinen ja väsynyt. Itkeminen juhlissa ei kuulostanut kovinkaan viihdyttävälle. Suru tuli aaltoina, välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia.
-ohis
Pidä pieni muistotilaisuus ja aloita perintörahojen törsääminen.
Isä maksaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali ihminen peruisi juhlat. Jotain tapoja pitää olla.
Miksi?
Sinulle ja varmaan joillekin muillekin on turha yrittää selittää. Minäminäminä menee kaiken muun edelle.
Minäkin ihmettelen, että miksi? Ei se kuollut noista juhlista tiedä yhtikästä mitään. Multa on läheiset kuollut, mutta en tajua, että jotkut juhlat pitäisi sen takia perua. Kuolleet olisivat varmasti mielissään mitä enemmän nyt juhlittaisiin.
Kerro joku tarina.
Isä ois tahtonut, että jatkan elämääni. Iloiten.
Suret omillasi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali ihminen peruisi juhlat. Jotain tapoja pitää olla.
Miksi?
Sinulle ja varmaan joillekin muillekin on turha yrittää selittää. Minäminäminä menee kaiken muun edelle.
Vaikeahan sitä on varmaan selittää kun ei ole olemassa mitään syytä.
Ei ole olemassa mitään aikarajaa milloin saa olla iloinen tai tehdä jotain mielekästä läheisen kuoleman jälkeen. Ei ole myöskään olemassa mitään sääntöä että pitää eristäytyä oman perheen pariin ajaksi y.
Puistattavaa, miten joillakuilla ei ole mitään pyhää. Mutta kyllähän se näkyy monista kommenteista, että tänne kirjoittavat myös kaiken maailman B- ja C-kansalaiset, jos nyt ovat edes sitä tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa käsite nimeltään "Suruaika".
Mikäli isälläsi ja sinulla.ei ollut riitaa tai välit ns. poikki niin on hyvin outoa että pitäisit juhlat.
Joku kunnioitus vainajaa ka hänen läheisiään kohtaan, joihin itsekin kuulut.
Mitä silloin suruaikana pitäisi tehdä? Surra yksin kotona itkien?
Olin surullinen ja väsynyt. Itkeminen juhlissa ei kuulostanut kovinkaan viihdyttävälle. Suru tuli aaltoina, välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia.
-ohis
Minä taas nautin kun tein välillä jotain muuta kuin olin kotona, kun lähdin ihmisten ilmoille ja näin kavereita.
Mun isäni ei sylkenyt lasiin. Oli hyvinkin jalat maanpäällä tyyppiä. Oli tyyppiä 'elämän kuuluu jatkua'. Ja että jos vanha ihminen pääsee pois kärsimästä niin melkeenpä juhlan paikka.
Kun oma äitinsä kuoli oli ulkomailla, eikä sieltä päässyt pois hautajaisiin omin sanojensa mukaan.
Eikä muutenkaan mitään itku rääkkyjäisiä.
Hyvä isä oli meille tyttärille.
Vierailija kirjoitti:
Puistattavaa, miten joillakuilla ei ole mitään pyhää. Mutta kyllähän se näkyy monista kommenteista, että tänne kirjoittavat myös kaiken maailman B- ja C-kansalaiset, jos nyt ovat edes sitä tasoa.
Olisiko ap parempi ihminen jos mököttäisi itkien kotona mustat vaatteet yllä ja peruisi kaikki tapahtumat elämässään seuraavan 3 viikon ajalta?
Vierailija kirjoitti:
Puistattavaa, miten joillakuilla ei ole mitään pyhää. Mutta kyllähän se näkyy monista kommenteista, että tänne kirjoittavat myös kaiken maailman B- ja C-kansalaiset, jos nyt ovat edes sitä tasoa.
Mitä se pyhä on ja mitä tarkoita B- ja C-luokan kansalaisilla ihan tarkalleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puistattavaa, miten joillakuilla ei ole mitään pyhää. Mutta kyllähän se näkyy monista kommenteista, että tänne kirjoittavat myös kaiken maailman B- ja C-kansalaiset, jos nyt ovat edes sitä tasoa.
Olisiko ap parempi ihminen jos mököttäisi itkien kotona mustat vaatteet yllä ja peruisi kaikki tapahtumat elämässään seuraavan 3 viikon ajalta?
Ei muuten edes onnistuisi lapsiperheessä. Lapset tarvii päivittäin mm. leikkiä, ruokaa ja ulkoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa käsite nimeltään "Suruaika".
Mikäli isälläsi ja sinulla.ei ollut riitaa tai välit ns. poikki niin on hyvin outoa että pitäisit juhlat.
Joku kunnioitus vainajaa ka hänen läheisiään kohtaan, joihin itsekin kuulut.
Mitä silloin suruaikana pitäisi tehdä? Surra yksin kotona itkien?
Olin surullinen ja väsynyt. Itkeminen juhlissa ei kuulostanut kovinkaan viihdyttävälle. Suru tuli aaltoina, välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia.
-ohis
Minä taas nautin kun tein välillä jotain muuta kuin olin kotona, kun lähdin ihmisten ilmoille ja näin kavereita.
Oliko sinulla oma perhe vai olitko yksin kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa käsite nimeltään "Suruaika".
Mikäli isälläsi ja sinulla.ei ollut riitaa tai välit ns. poikki niin on hyvin outoa että pitäisit juhlat.
Joku kunnioitus vainajaa ka hänen läheisiään kohtaan, joihin itsekin kuulut.
Mitä silloin suruaikana pitäisi tehdä? Surra yksin kotona itkien?
Olin surullinen ja väsynyt. Itkeminen juhlissa ei kuulostanut kovinkaan viihdyttävälle. Suru tuli aaltoina, välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia.
-ohis
Minä taas nautin kun tein välillä jotain muuta kuin olin kotona, kun lähdin ihmisten ilmoille ja näin kavereita.
Oliko sinulla oma perhe vai olitko yksi
Yksi lapsi
Vierailija kirjoitti:
Mun isäni ei sylkenyt lasiin. Oli hyvinkin jalat maanpäällä tyyppiä. Oli tyyppiä 'elämän kuuluu jatkua'. Ja että jos vanha ihminen pääsee pois kärsimästä niin melkeenpä juhlan paikka.
Kun oma äitinsä kuoli oli ulkomailla, eikä sieltä päässyt pois hautajaisiin omin sanojensa mukaan.
Eikä muutenkaan mitään itku rääkkyjäisiä.
Hyvä isä oli meille tyttärille.
Muisti mieleen että kaksi viikkoa isän kuoleman jälkeen työpaikallani oli juhlat.
Mietin että menenkö.
Isäni periaate että elämä kuuluu eläville helpotti paljon päätöksen tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puistattavaa, miten joillakuilla ei ole mitään pyhää. Mutta kyllähän se näkyy monista kommenteista, että tänne kirjoittavat myös kaiken maailman B- ja C-kansalaiset, jos nyt ovat edes sitä tasoa.
Olisiko ap parempi ihminen jos mököttäisi itkien kotona mustat vaatteet yllä ja peruisi kaikki tapahtumat elämässään seuraavan 3 viikon ajalta?
Älä unohda että tuhkaa tulee ripotella yllensä ja tietty itkijöitä tilata paikalle hautajaisiin.
Ja kenen kuolemasta kyse niin se sopiva suruaika.
Siis mikä tämä tärkeämpi asia on? Toinen on kuollut eikä se siitä eloon enää herää.