Tunnetteko YHTÄKÄÄN lokkia ns. gold diggeriä joka elää vain miehen/miesten rahoilla?

Useimmat varakkaat valitsevat työn, jossa voi valita työajan ja työnkeston. Lentoemo, harrastusyrittäjä, konsultti, terapeutti, pt. jne. 

Minusta jokainen voi tehdä mitä haluaa ja mihin kykenee. Sanonpahan vain, että työllä ja työllä on eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin joskus varakkaalla alueella ja kyllä siellä oli tavallista että vaimot oli ns. kotirouvia. Myös monella miehellä oli työ joka vaikutti enemmän harrastukselta.

Asun nyt varakkaalla alueella, ja täällä on hämmästyttävän paljon hoikkia ja luontaisesti kauniit piirteet omaavia naisia jotka ovat töissä liikunta-alalla, tai alalla joka liittyy terveyteen ja hyvinvointiin. Hämmästyttävän monella on myös yritys joka tuottaa jotain kivaa palvelua, jolla tuskin tienaa mitään.



 

Kotirouville on minun kokemukseni mukaan tyypillistä harrastaa työntekoa (niin teen minäkin), mutta alueella, joka on kotipaikkani ja jossa asuu vain varakkaita ihmisiä, ei tosiaan ole kotirouvia enää niin kuin ennen oli - tai sitten en tunne naapureita enää kovin hyvin, koska olen asunut pääasiassa mieheni kotitalossa ja oma asuntoni on ollut kakkosasuntona.

Minäkin tunnen vain lokkimiehiä. Ja aina ne on just sen köyhimmän työttömän yh:n lompakolla 🙄

Minä. En kylläkään koe olevani mikään muu kuin puoliso. Mieheni on itse ehdottanut aikoinaan, että minä voin halutessani jäädä kotiin. Kaunis en ole, aivan tavallinen.

Mitä niillä minun hiluillani tehtäisiin, kun niille ei ole tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Ex, työtön taitelijamies, osoittautui lopulta golddiggeriksi. Ei enää vuosien suhteen jälkeen rakastanut, mutta koska meillä oli minun työssäkäyvänä omistama iso omakotitalo, jossa hänellä hienot pohjoisvaloon antavat työtilat ja isot varastot ja 5h+k+s, niin ei kuulemma halunnut aikaisemmin ottaa eroa puheeksi - kun joutui sitten muuttamaan kaupungin vuokrayksiöön ja siellä on hieman raskasta yrittää olla luova taiteilija. Mukava ihminen mutta - golddigger. Loppua kohti ei enää ostanut kaupastakaan muuta kuin kaljaa itselleen, minä maksoin ruuatkin.

Mulla oli kans tällainen taiteilijamies. Joi sivussa mun omaisuuden ja ruokakaupassa latoi kaljansa omasta ostoskoristaan aina eri kassalinjalle. Hänestä oli tosi vaikeaa päästä eroon. Ihan tosi vaikea.

"Kysymys on aika pitkälti siitä, että voi valita, mitä töitä tekee. Onko harrastusyrittäjä nelipäiväisellä lyhyellä päivällä. Vai tekeeko pitkää päivää toisen palveluksessa kontrollin alaisena. Työllä ja työllä on todellakin eroa. 



Työ, jota on pakko tehdä ilman jouston varaa on kuluttavaa. 



Tai johtotehtävissä oleminen sillä tiedolla, ettei tarvitsisi käydä töissä, mutta käy koska se on mukavaa. Ja tietysti nostaa sosiaalista statusta. Saa enemmän mukavia juhlia piireissä, koska on esimerkillinen. Sitten voi hyvällä omallatunnolla postata matkakuvia jne. "

Kommentin ekasta osasta olen tietenkin samaa mieltä. Raha tuo vapautta ja riippumattomuutta, se on varallisuuden tärkein asia. Se että voi valita työnsä on oikeasti valtava juttu, koska silloin työntekoa voi käyttää aidosti itsensä rakentamiseen. Mutta työnteko on valtaosalle taloudellinen pakko ja työelämä on nykyään raskasta. Kukaan ei voi olla varma työpaikastaan ja sopeutumista vaaditaan. Erityisesti nuorilla on rankkaa, koska kaikki on nykyisin niin epävarmaa.

Johtotehtävissä olijoista olen oman kokemukseni perusteella eri mieltä. Ainakin tuntemani ihmiset, jotka ovat johtotehtävissä, eivät tosiaankaan ole siellä sosiaalisen statuksen takia eikä sellainen draiviksi missään nimessä riittäisikään, kun tuollaisista töistä puhutaan. Monilla on ajatuksia rakentaa yrityksestä omien arvojen ja tavoitteiden mukainen, ei heitä muuten olisi valittukaan eli kyllä vaatimukset ja työhistoria noihin hommiin aika korkeita ovat. Pitää todella erottua joukosta. Eikä statusta oikein ole missä näyttää, koska joutuu luopumaan niin paljosta, vapaa-ajasta hyvin pitkälti ja käytöksen pitää olla aina mallikelposta, koska edustaa yritystä myös vapaa-ajallaan.

Jos yritys on ikioma, eteenpäin ajava voima on asioiden saavuttaminen vielä suuremmassa mitassa kuin hallituksen luottamuksen varassa toimivilla (he toteuttavat muidenkin strategiaa), en siis näe statuksen saavuttamista lainkaan merkittävänä tekijänä. Pikemminkin on kyse ihmisen luontaisesta potentiaalista, joka ilmenee statuksena muille.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään, ja suurimmalla osalla kavereista on avioehto. Siitä kyllä ihan avoimesti puhutaan. Onhan se nyt vaan hölmö mennä naimisiin ilman. Se pitäisi olla pakollinen kaikille.

Meilläkin on avioehto. Se ei kuitenkaan tarkoita yksistään yhtään mitään. Sehän on sopimus, jonka sisältö on se, mitä kukakin haluaa.

Aika moni varakas säästää puolisolleen yksityistä eläkepottia. Tai puolison nimissä on omaisuutta.

Avioehto ja testamentti ovat aika perusjuttuja mielestäni, jos on mitään omaisuutta. Selkeyttää asioita ja vähentää riidan mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin yhden. Putosi korkealta ja kovaa, kun ekonomipankkirimiehensä otti eron. Siipeilijä joutui varmaan kymmenen vuoden pintaliitoelåmån jälkeen palaamaan ihan oikeisiin töihin (sairaanhoitaja) ja vuokra-asuntoon. 

Sai kuitenkin 10 vuotta leppoisaa elämää.

En sanoisi että gold digger mutta mummini oli kotirouva eli hoiti lapset eikä koskaan tehnyt palkkatyötä. Kun pappa kuoli elelee nyt pienellä kansaneläkkeellä ja leskeneläkkeellä.

Miehet/naiset, joita kumppani elättää, en ajattele gold diggereinä, mutta hieman tyhminä kylläkin. Mitä jos elättäjälle sattuu jotain tai tulee ero, niin vuosia työtä tekemätön putoaa tyhjän päälle. 

Sitten on ne palkinto vaimot, jossa mies maksaa elatuksen, asumisen ja laskut. Nainen tekee vähän töitä tai harrastaa omalla yrityksellä ja käyttää kaikki omat tulot vain kaikkeen tyhjänpäiväiseen miestä miellyttävään kampaamo- ja kosmetologikäynteihin, vaatteisiin ja omiin lomamatkoihin. Näissä tapauksissa taas ajattelen miehen olevan se tyhmä. 

 

En. Yksi tuilla keplottelija nainen on lähipiirissä. Toki sitten on niinkinpäin että naisella on suuremmat tulot, ja mies hyötyy puolison tuloista. Mutta en tunne puhdasta golddiggeria.

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi että gold digger mutta mummini oli kotirouva eli hoiti lapset eikä koskaan tehnyt palkkatyötä. Kun pappa kuoli elelee nyt pienellä kansaneläkkeellä ja leskeneläkkeellä.

Miehet/naiset, joita kumppani elättää, en ajattele gold diggereinä, mutta hieman tyhminä kylläkin. Mitä jos elättäjälle sattuu jotain tai tulee ero, niin vuosia työtä tekemätön putoaa tyhjän päälle. 

Sitten on ne palkinto vaimot, jossa mies maksaa elatuksen, asumisen ja laskut. Nainen tekee vähän töitä tai harrastaa omalla yrityksellä ja käyttää kaikki omat tulot vain kaikkeen tyhjänpäiväiseen miestä miellyttävään kampaamo- ja kosmetologikäynteihin, vaatteisiin ja omiin lomamatkoihin. Näissä tapauksissa taas ajattelen miehen olevan se tyhmä. 

 

Näissä skenaarioissa monesti unohtuu pari asiaa. Nimittäin se, että pienipalkkaisille ero ja puolison kuolema muutenkin pudottavat taloudelliseen kurimukseen, kun taas kotirouva saattaa pärjätä ihan ok, koska kaikkein köyhimmillä ei ole elätettävää puolisoa. Vanhemmilla sukupolvilla astuu kuvaan myös leskeneläke puolison kuollessa. Ikänsä kotirouvana ollut voi myös hakea avioehdon sovittelua, jos se on hänelle epäedullinen. Kotirouvan tilanne ei siis välttämättä ollenkaan ole huonompi kuin kenen tahansa, jonka puoliso tahtoo erota tai kuolee. Se on riippuvainen tuloista ja omaisuudesta.

Mitä tyhmyyteen tulee, niin muiden elämäntapojen moittiminen tyhmäksi ei ole kovin viisasta, varsinkin, kun et heidän tilanteestaan kuitenkaan tiedä. Näissä ketjuissa on aina ihmisiä, joista ihmettelen mistä he ovat muiden asiat noin tarkkaan tietonsa onkineet pankkitilin saldoa ja luottokortin menoja myöten. Se on vain vilkasta mielikuvitusta useimmissa tapauksissa. Edes ystävät eivät aina tiedä, eivät edes merkittävistä omaisuuksista puhumattakaan muista, intiimimmeistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet että jos pariskunnalla on rahaa kuin roskaa niin eikö olis aika sydämetöntä laittaa lapset päikkyyn tai muiden hoidettavaksi että voi toteuttaa itseään töissä.

Ei ole pakko laittaa lapsia päikkyyn, jos on rahaa. Voi ottaa kotiin kotiapulaisen, nannyn tai ainakin au-pairin. Miten sinulla tuli edes mieleen että pienet lapset laitettaisi johonkin päikkyyn?

Kotiapulainen tekee ruokaa ja hoitaa kotia. Ei sille kuulu jättää lapsia 8 tunniksi. Au pair kuskaa lapset korkeintaan päiväkotiin/kouluun. Todellisuudessa se että äiti jää kotiin on järkevin vaihtoehto ellei vaimo ole joku Innes-Stubbin kaltainen huippujohtaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kotiäitiys ole golddiggeriä. Eivät kaikki ole aina työelämässä, mutta kontribuoivat yhteiseen talouteen muuten.

Kyllä sekin on. Eihän noin helppoa "työtä" voi verrata oikeiseen työhön.

 

Jos se olis helppoa niin miehethän sitä tekisi.

En tunne yhtään onnenonkijaa koska Suomessa on niin harvassa kovatuloiset miehet ja niillä on useimmiten myös työelämässä menestyvä kumppani. Äly korreloi täällä vahvasti tulojen kanssa, eikä älykäs mies halua tyhjäpäistä ja kunnianhimotonta puolisoa. Poikkeuksiakin lehtitietojen mukaan on, mutta en tiedä kuinka älykäs joku kauramies on. Vaikuttaa lähinnä tuurilla rikastuneelta päihdeongelmaiselta.

Tiedän kyllä naisia jotka haluaisi elää korkeampaa elintasoa kuin perheen tulot antaisi myöden. Jankuttavar koko ajan jonkin asian hankkimista. On niin tärkeää näyttää varakkaammalta kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kotiäitiys ole golddiggeriä. Eivät kaikki ole aina työelämässä, mutta kontribuoivat yhteiseen talouteen muuten.

Missä joku on niin väittänyt? Kirjoittamalla noin todistit, että se on juuri sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnen vain lokkimiehiä. Ja aina ne on just sen köyhimmän työttömän yh:n lompakolla 🙄

Miksi kerrot tuon tämän keskusteluketjun yhteydessä, kun ei sitä kysytty? Lue aloitus uudestaan. Minä en tunne aloittajan tarkoittamia henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi että gold digger mutta mummini oli kotirouva eli hoiti lapset eikä koskaan tehnyt palkkatyötä. Kun pappa kuoli elelee nyt pienellä kansaneläkkeellä ja leskeneläkkeellä.

Miehet/naiset, joita kumppani elättää, en ajattele gold diggereinä, mutta hieman tyhminä kylläkin. Mitä jos elättäjälle sattuu jotain tai tulee ero, niin vuosia työtä tekemätön putoaa tyhjän päälle. 

Sitten on ne palkinto vaimot, jossa mies maksaa elatuksen, asumisen ja laskut. Nainen tekee vähän töitä tai harrastaa omalla yrityksellä ja käyttää kaikki omat tulot vain kaikkeen tyhjänpäiväiseen miestä miellyttävään kampaamo- ja kosmetologikäynteihin, vaatteisiin ja omiin lomamatkoihin. Näissä tapauksissa taas ajattelen miehen olevan se tyhmä. 

 

 

 

Meillä mies elättää, mutta minä käyn nykyään välillä töissäkin. Ylläpidän suhteita siten, että jos käy pahasti niin saan kyllä kokopäivätöitä ja säästöönkin on jäänyt. Lisäksi on henkivakuutukset ja miehen säästöt.  Minusta meillä on asiat paremmin hoidossa kuin monilla pareilla joissa kulut jaetaan ns tasan. Jos lapsia tulee, niin ollaan jo aikoja sitten sovittu siitä miten mies kompensoi tulonmenetystäni. Sitäkään ei moni pari tee. 

Ai hitto, ilmoitan tähän ketjuun mieheni. 47v. ei tehnyt päivääkään palkkatöitä. Elelee mukavasti pääomatuloilla. Itse olin myös kotona lokkeilemassa 5v. kunnes kyllästyin ja menin töihin. Ei mee huonosti eikä kurjasti.

Vierailija kirjoitti:

"Se aito ja oikea :)



Ja kiitokset positiivisesta palautteesta!



121212"

Ole hyvä, kiva huomata, että olet ok, kun jo kerran sua täällä huhuilinkin, että mihin olet kadonnut ja toivottavasti kaikki on hyvin. Mitä sulle kuuluu? (Ymmärrän, jos et halua vastata.)

Ei siis olla kumpikaan täältä pois kokonaan päästy. Mietin mikä täällä pitelee, kun oikeasti kaikki aiheet on jo käyty läpi mitä täällä on, palsta on nähty. Omalla kohdalla varmaan sillä on  merkitystä, että sosiaalinen elämä on näin kotirouvana paljon vähäisempää kuin se oli töissä ollessa. Toisaalta olen nähtävästi liian vanha uusiin ystävyyksiin, olen nimittäin torjunut pari oikeasti mukavaa naista, jotka ovat tehneet tuttavuutta ja pahoittanut vähän heidän mieltään. Heissä ei oikeasti ole mitään vikaa, mutta en vain jaksa enää ottaa elämääni uusia ihmisiä enää. Palsta täyttää jutustelun tarpeen, mutta uusista, kiinnostavista aiheista on kyllä pulaa.

Jokin kulma tähän kotirouvahommaan löytyy siitä, että sosiaaliset suhteet vähenevät merkittävästi. Jos se tapahtuu nuorena, voi ehkä päätyä yksinäisyyteen, jos jää leskeksi tai tulee ero. Noissa tilanteissa ainakin palstan perusteella ihmiset saattavat jopa tuntea vahingoniloa kotirouvan tilanteen johdosta. Jokaisen pitää ottaa omista valinnoistaan vastuu ja niin tapahtuukin julmassa luonnossa, mutta toisen ihmisen onnettomuuden tarkastelu pahantahtoisesti (kuten tässäkin ketjussa) ei tunnu ihan inhimilliseltä. Mutta kaipa ne mustat ajatukset ansaitsevat päästä ilmoille siinä missä taivaansinisetkin. Minun tuntemilleni kotirouville ei ole käynyt yhdellekään huonosti eli heitä ei ole jätetty eivätkä muutenkaan ole käynyt mitään ikävää. Ainakaan vielä. En kyllä kovin montaa tunnekaan itseni lisäksi, osa on jo kuollut. 

Koetko siis itsesi gold diggeriksi, vai miksi kerrot tämän kaiken tässä ketjussa?

Otsikko ja avuasviesti:

Tunnetteko YHTÄKÄÄN lokkia ns. gold diggeriä joka elää vain miehen/miesten rahoilla?

Miten paljon sellaisia on todellisuudessa? Ovatko edes kauniita? Miten peiteltyä homma on?

Itse en kotiäitiyttä nimittäisi miksikään kullankaivuuksi, mutta mikäs siinä jos itse koet vain kärkkyväsi miehen/miesten rahoja. No, oletko kaunis? Onko hommanne miten peiteltyä?

Voisin jäädä mieheni elätettäväksi, sillä hän tienaa monta kertaa enemmän kuin minä. Haluan kuitenkin panostaa uraani ja kehittyä siinä, sillä koen sen merkittäväksi monella tavalla (erityisopetusala). Ei tulisi mieleenikään jättäytyä pois. Toki joustoa on, että ihan mitä työtä vain ei ole pakko tehdä elättääkseen itsensä. 

Äitini jäi isäni rahojen varaan elämään, kaiketi mielenterveydellisistä syistä. Isäni ei ole todellakaan varakas, joten tuskin äitini mitään "kultaa kaivoi".

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi että gold digger mutta mummini oli kotirouva eli hoiti lapset eikä koskaan tehnyt palkkatyötä. Kun pappa kuoli elelee nyt pienellä kansaneläkkeellä ja leskeneläkkeellä.

Miehet/naiset, joita kumppani elättää, en ajattele gold diggereinä, mutta hieman tyhminä kylläkin. Mitä jos elättäjälle sattuu jotain tai tulee ero, niin vuosia työtä tekemätön putoaa tyhjän päälle. 

Sitten on ne palkinto vaimot, jossa mies maksaa elatuksen, asumisen ja laskut. Nainen tekee vähän töitä tai harrastaa omalla yrityksellä ja käyttää kaikki omat tulot vain kaikkeen tyhjänpäiväiseen miestä miellyttävään kampaamo- ja kosmetologikäynteihin, vaatteisiin ja omiin lomamatkoihin. Näissä tapauksissa taas ajattelen miehen olevan se tyhmä. 

 

Kyllä me ollaan puhuttu ja virallisesti sovittu, mitä tapahtuu eron tai kuoleman kohdatessa. Nämä lukee siellä avioehdossa. Kummassakaan tapauksessa minä en putoaisi tyhjän päälle, koska mieheni ei halua sitä vaan haluaa huolehtia, että pärjään hyvin jatkossakin.

En siis todellakaan ole mieheni kanssa rahan vuoksi. Voisin erota ja eläisin suht mukavasti. Ihmeellisiä oletuksia aina nämä, että se varakas osapuoli jotenkin armollisesti roikottaisi toista mukana ja puff vaan, hankkiutuisi kylmästi eroon. Yhteinen elämä rakennettu ja lasten kasvatus on ollut pitkälti minun vastuullani. Siinä menisi lasten välit isäänsä, jos hän minut heivaisi jonnekin rotankoloon.