Miten lastensuojelun tulisitukea nepsy -perheitä?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin kuormitun perhetyön kotikäynneistä ja en koe siitä asioiden jauhamisesta olevan mitään hyötyä, kun ei se muuta tosiasioita.
Vastaukseni on siis, että rauhaan jättäminen olisi mieleinen asia.
Meillä oli vuosia perhetyöntekijä, josta ei suuremmin hyötyä ollut, käydään vaan kysymässä kuulumiset ja siinä se työskentely lähinnä on sitten ollut, nyt vihdoin se vaihtui lapselle tukihenkilöksi.
Kannattaa tuota tukihenkilöä sinunkin kysyä. Meillä tuntuu että nyt vihdoinkin on tuki kohdallaan.
Lapsi saa tuntea että on tärkeä jollakin perheen ulkopuoliselle ihmiselle.
Saa valita yhtyeistä tekemistä tukihenkilön kanssa.
Tukihenkilö on kuin ystävä, hänelle voi helpommin kertoa asioista jotka painavat mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nepsypiirteisyys vaikuttaa olevan todella todella periytyvää. Näin lapsiperhesosiaalityöntekijänä varmaan 3/4 asiakkaistani ainakin on joku nepsydiagnoosi ( tai jos pieni lapsi ei vielä diagnoosia mutta vahvat piirteet ) ja ei tule ainakaan äkkiseltään yhtään asiakasta mieleen, jonka vanhemmista edes toisella ei olisi nepsypiirteisyyttä, yleensä löytyy ihan diagnoosikin vähintään toiselta vanhemmalta.
Tai no yhden muistan, jonka vanhemmilla ei ollut mitään ja olivat täysin tasapainoisia . Mut hän olikin adoptiolapsi eli se selittää
Toki on sit osa näistä perheistä sellaisia , että ongelma on enemmänkin siinä perhesysteemissä kuin neuronbiologiassa. Monesti on useamman tekijän summa
Minä olen nepsy ja
Enhän kirjoittanut . Lue uudestaan. Kirjoitin , että yhden perheen muistan, jossa lapsi oli vahvasti nepsy mutta (adoptio)vanhemmat eivät ja että vanhemmat olivat muutenkin tasapainoisia (= ei vaikuttanut olevan vanhemmuudessa puutteita). Ja tällä taas tarkoitin sitä, että useimmilla nepsylapsilla vanhemmilla myös on nepsypiirteisyyttä ja osalla myös lisäksi vanhemmuuden haasteita ( eli ei ehkä niitä kaikista tasapainoisimpia vanhempia).
Sosiaalityön opinnoissa on aika vähän nepsyopintoja, en muista oliko ollenkaan. Erityispedagogiikassa taas on paljonkin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin kuormitun perhetyön kotikäynneistä ja en koe siitä asioiden jauhamisesta olevan mitään hyötyä, kun ei se muuta tosiasioita.
Vastaukseni on siis, että rauhaan jättäminen olisi mieleinen asia.
Meillä oli vuosia perhetyöntekijä, josta ei suuremmin hyötyä ollut, käydään vaan kysymässä kuulumiset ja siinä se työskentely lähinnä on sitten ollut, nyt vihdoin se vaihtui lapselle tukihenkilöksi.
Kannattaa tuota tukihenkilöä sinunkin kysyä. Meillä tuntuu että nyt vihdoinkin on tuki kohdallaan.
Lapsi saa tuntea että on tärkeä jollakin perheen ulkopuoliselle ihmiselle.
Saa valita yhtyeistä tekemistä tukihenkilön kanssa.
Tukihenkilö on kuin ystävä, hänelle voi helpommin kertoa asioista jotka painavat mieltä.
Näiden tukihenkilöiden saatavuutta on kiristetty todella paljon ainakin tietyillä alueilla. Ennen niitä sai helposti ja useaksi vuodeksikin. Ei enää, koska soten rahat lopussa. Ja jos joku harva saa niin maks yhdeksi vuodeksi. Varsinkin , jos yhtään todetaan, että ongelma on perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa/ vanhemmuudessa, ei näitä tukihenkilöitä saisi enää myöntää , koska ajatellaan, ettei se korjaa varsinaista ongelmaa. Omalla alueella myöntökriteerit on tiukentuneet nyt ihan 2024 alusta todella tiukoiksi. Liian tiukoiksi, mutta eipä me sossut sille mitään mahdeta.
Kaffebulla kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, tulee käsitys, että nepsylasten vanhemmat tietävät itse parhaiten mikä lasten kanssa toimii ja perhetyöntekijät eivät tiedä mistään mitään.
Jos asia on näin, niin sittenhän se palvelu voidaan huoletta lopettaa. Olen itsekin sitä mieltä että se on pitkälti yhteiskunnan rahojen tuhlausta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Nykyhallituksemme toimet ovat siis oikeilla jäljillä.
No eihän ne perhetyöntekijät ole mitenkään erityisesti nepsyjä varten. Varmasti heille on paikkansa heitä tarvitsevissa perheissä, mutta nepsyperheille heillä harvoin on tarjottavaa.
Että ehkä palvelua ei kannata lopettaa siksi, että se palvelu on hyödytöntä väärille kohteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin kuormitun perhetyön kotikäynneistä ja en koe siitä asioiden jauhamisesta olevan mitään hyötyä, kun ei se muuta tosiasioita.
Vastaukseni on siis, että rauhaan jättäminen olisi mieleinen asia.
Ne perhetyöntekijät tulevat sinne kotiin, kun vanhemmuus ei riitä. Kun sitä nepsyä kuritetaan fyysisesti,läpsitään ja tönitään. Kun sen koulunkäynnistä ei huolehdita, kun se kulkee talvisin ilman toppatakkia jne. Perhetyöllä yritetään estää lapsen sijoitus, jos siitä ei ole hyötyä, niin sitten on pakko sijoittaa.
Et kai sä nyt oikeasti kuvittele, että perhetyötä tarjotaan vain noin ongelmaisille perheille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, tulee käsitys, että nepsylasten vanhemmat tietävät itse parhaiten mikä lasten kanssa toimii ja perhetyöntekijät eivät tiedä mistään mitään.
Jos asia on näin, niin sittenhän se palvelu voidaan huoletta lopettaa. Olen itsekin sitä mieltä että se on pitkälti yhteiskunnan rahojen tuhlausta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Nykyhallituksemme toimet ovat siis oikeilla jäljillä.Siinä mielessä samaa mieltä, etten usko ylipäätään esimerkiksi autistien *kuntouttamiseen* neurotyypilliseksi/yhteiskuntakepoiseksi niin, että pärjää vaikkapa normiluokassa etenkään, jos oireet ja vamma on syvempi. Eihän se onnistu. Hetken joku ehkä onnistuu leikkimään normaalia, ja sitten taas mennään. Nepsyvalmennus on täysin sanonko mistä - ihan pelleilyä. Nykymuodossaan juurikin rahan tuhla
Wau 😃 Siinäpä tukea kerrakseen.
Kaffebulla kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, tulee käsitys, että nepsylasten vanhemmat tietävät itse parhaiten mikä lasten kanssa toimii ja perhetyöntekijät eivät tiedä mistään mitään.
Jos asia on näin, niin sittenhän se palvelu voidaan huoletta lopettaa. Olen itsekin sitä mieltä että se on pitkälti yhteiskunnan rahojen tuhlausta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Nykyhallituksemme toimet ovat siis oikeilla jäljillä.
Eihän nyt se, että perhetyötä tyrkytetään turhaan nepsyperheille, joille se ei ole oikea tukimuoto, tarkoita, että perhetyö olisi turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Yliopiston käyneeksi ihmiseksi sinulla on hämmentävän huono ulosanti. Kirjoitit aiemmin, että tiedät yhden lapsen, jonka vanhemmat oli nepsyjä (?) ja tasapainoisia. Tuollaiset kommentit luo turhaa stigmaa, koska meitä tasapainoisia nepsyjä on. Sosionomi tekee yleensä sen "kenttätyön", mutta ilmeisesti teidän kunnassa sosiaalityöntekijä kulkee mukana? Se on harvinaista. Tässä ketjussa kun on kyse nepsyistä niin kuinka paljon opinnoissasi käytiin näitä läpi?
Lastensuojelun asiakkaana on kaikenlaisia lapsia. On vaikeavammaisia, kehitysvammaisia, syöpäsairaita, sokeita tms. Ei se lastensuojelun tehtävä ole hoitaa näiden lasten terveyttä, vaan vanhemmuutta, asumista, koulunkäynnin varmistamista jne.
Toki on. Tämä keskustelu koskee nepsyjä, ei lastensuojelua yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nepsypiirteisyys vaikuttaa olevan todella todella periytyvää. Näin lapsiperhesosiaalityöntekijänä varmaan 3/4 asiakkaistani ainakin on joku nepsydiagnoosi ( tai jos pieni lapsi ei vielä diagnoosia mutta vahvat piirteet ) ja ei tule ainakaan äkkiseltään yhtään asiakasta mieleen, jonka vanhemmista edes toisella ei olisi nepsypiirteisyyttä, yleensä löytyy ihan diagnoosikin vähintään toiselta vanhemmalta.
Tai no yhden muistan, jonka vanhemmilla ei ollut mitään ja olivat täysin tasapainoisia . Mut hän olikin adoptiolapsi eli se selittää
Toki on sit osa näistä perheistä sellaisia , että ongelma on enemmänkin siinä perhesysteemissä kuin neuronbiologiassa. Monesti on useamman tekijän summa
Minä olen nepsy ja siihen hoitoa saatuani kyllä ihan tasapainoinen ihm
Teillä on kyllä poikkeuksellisen hyvä tilanne, hienoa! Täällä ei julkinen eikä myöskään useammat yksityiset yritykset maksa työntekijöiden nepsyvalmennusta. Eli käytännössä nepsyvalmentajan koulutus on aniharvalla, koska se on niin kallis, että harva lähtee itse maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nepsypiirteisyys vaikuttaa olevan todella todella periytyvää. Näin lapsiperhesosiaalityöntekijänä varmaan 3/4 asiakkaistani ainakin on joku nepsydiagnoosi ( tai jos pieni lapsi ei vielä diagnoosia mutta vahvat piirteet ) ja ei tule ainakaan äkkiseltään yhtään asiakasta mieleen, jonka vanhemmista edes toisella ei olisi nepsypiirteisyyttä, yleensä löytyy ihan diagnoosikin vähintään toiselta vanhemmalta.
Tai no yhden muistan, jonka vanhemmilla ei ollut mitään ja olivat täysin tasapainoisia . Mut hän olikin adoptiolapsi eli se selittää
Toki on sit osa näistä perheistä sellaisia , että ongelma on enemmänkin siinä perhesysteemissä kuin neuronbiologiassa. Monesti on useamman tekijän summa
Pahoittelut, mutta en saa nyt kiinni, että mitä yrität oikein kertoa. Ensin sanot, että tiedät yhden nepsylapsen, jonka vanhemmat ovat tasapainoisia. Tämän jälkeen kiellät tämän ja sanot silti saman asian uudelleen. Mikäli tulet kertomaan, että sosiaalityöntekijä, jonka asiakkaista 75 % on nepsyjä, joista ainoastaan yhden vanhemmat on tasapainoisia, ylläpidät stigmaa siitä, että kaikki nepsyt olisivat epätasapainoisia.
No auttaa saamaan tarvittavia sopeutuksia koulussa, jos ei se muuten koulun puolelta meinaa onnistua.
Mikä muuten perhetyöntekijöiden koulutus on? Tai perheohjaajiksi noita kai nykyään kutsutaan. Millä ammattitaidolla he perheitä ohjaa?
Nepsy valmennuksen tavoitteet ovat yksilöllisiä, voi olla vaikka tavoite että lapsi pukee itse itsensä tai oppii kävelemään yksin koulumatkan.