Miten lastensuojelun tulisitukea nepsy -perheitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää. 

 

Meinaatko, että ne keskustelevat perhetyöntekijät on ilmaisia? Minä veikkaan, että jos palkattaisiin kodinhoitaja-nimikkeellä, palkka olisi jopa pienempi kuin amk-sosionomilla. Toisaalta en oikein ymmärrä sitäkään, että miksi sen keskustelun lomassa ei voisi tehdä kotitöitä ja helpottaa kuormitusta sitä kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää. 

 

Meinaatko, että ne keskustelevat perhetyöntekijät on ilmaisia? Minä veikkaan, että jos palkattaisiin kodinhoitaja-nimikkeellä, palkka olisi jopa pienempi kuin amk-sosionomilla. Toisaalta en oikein ymmärrä sitäkään, että miksi sen keskustelun lomassa ei voisi tehdä kotitöitä ja helpot

Perhetyön tarkoituksena voi olla löytää perheelle vaikka keinoja saada nepsy -lapsi lähtemään itsenäisemmin kouluun eikä jumittaa jonnekin. Tai saada peseytymiset toimivammaksi tai vanhempien antamaa ohjausta lapselleen toimivammaksi. Nämä kaikki antavat perheelle itselleen enemmän tilaa pestä ne vessansa ihan itse ihan kuten me kaikki muutkin vanhemmat teemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää. 

 

Meinaatko, että ne keskustelevat perhetyöntekijät on ilmaisia? Minä veikkaan, että jos palkattaisiin kodinhoitaja-nimikkeellä, palkka olisi jopa pienempi kuin amk-sosionomilla. Toisaalta en oikein ymmärrä sitäkään, että miksi sen kesku

Tiedän tuon varsin hyvin. Toinen asia onkin sitten, että kuinka hyödyllistä perheelle on, kun sosionomi tulee seuraamaan perheen dynamiikkaa "ylhäältä" käsin. Mutta se on jo toinen keskustelu. Minun pointti oli se, että kyllä sitä rahaa menee perhetyöhön muutenkin. Jossain määrin hassua on se, että eivät osallistu millään tavalla kotiaskareisiin eivätkä saakaan osallistua yleensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää. 

 

Meinaatko, että ne keskustelevat perhetyöntekijät on ilmaisia? Minä veikkaan, että jos palkattaisiin kodinhoitaja-nimikkeellä, palkka olisi jopa pienempi kuin amk-sosionomilla. Toisaalta en

Eivät he ole siellä opettamassa teille parempia tiskausniksejä vaan toimimaan niiden omien lapsienne kanssa fiksummin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää. 

 

Loppujen lopuksi kodinhoitajan saaminen kunnalta tulis halvemmaksi.

Perheen ongelmat tulee ilmi hyvin kun kotona joku käy säännöllisesti, saadaan järjestettyä ajoissa apua.

Mielenterveys ongelmia tulee vähemmän vanhemmille, kun stressiä arjessa on vähemmän.

Lapsen kanssa kodinhoitaja on yksi turvallinen aikuinen elämään.

Lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle vähenee ja kulut vähenee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää. 

 

Loppujen lopuksi kodinhoitajan saaminen kunnalta tulis halvemmaksi.

Perheen ongelmat tulee ilmi hyvin kun kotona joku käy säännöllisesti, saadaan järjestettyä ajoissa apua.

Mielenterveys ongelmia tulee vähemmän vanhemmille, kun stressiä arjessa on vähemmän.

Meillä on päivähoito ja koulu, jotka ovat sellaisia palveluja, hoito. ja opetustehtäviensä lisäksi, että voivat tuoda ilmi perheen ongelmia ja lapsen lastensuojelun tarpeita. Lapset käyvät näissä joka arkipäivä. Se vessanpesijä ei toisi mitään lisäarvoa tähän. 

Ei ehkä kannata hankkia ainakaan enempää lapsia, jos ei pärjää yhdenkään kanssa. Yhteiskunnan velvollisuus ei ole elättää lapsiperheitä, tämä aika usein unohtuu ja lapsiperheet vaan vaativat lisää ja lisää. Julkiselta puolelta saa jotain palveluja, jos ne ei riitä niin aina on yksityinen puoli. Nepsy on nykyään joku muoti-ilmiö kun halutaan ulkoistaa kasvatus, mutta etuuksia pitäisi saada.

Vierailija kirjoitti:

Nepsy-ongelmat tarkoittaa sitä, että on haasteita, joiden eteen pitää tehdä enemmän töitä kuin muut. Vertaa lukivaikeus. Jos sinulla on lukivaikeus, lukeminen on hitaampaa ja työläämpää, mutta se ei tarkoita, että sinun ei pitäisi lukea.

Ja ennen kuin

Se että samantyyppisiä piirteitä tai haasteita löytyy aiemmista sukupolvista, ei tarkoita että ne ns. nepsy-haasteet olisivat sen periytyvämpiä kuin ruokailutottumukset, ammatti tai musiikkimaku. Periytyminen voi olla sosiaalista, mitä se useimmiten on -siihenhän sosiaalisaatio ja kasvattaminenkin pohjautuvat. Väite neuropsykiatristen haasteiden periytyvyydestä pohjautuu puhtaasti kaksostutkimuksille, jotka eivät tuota suoraan näyttöä minkään ilmiön geneettisestä periytyvyydestä, vaan antavat periytyvyyden osuudesta populaatiotason arvioita. Siitä ei voi päätellä kenenkään yksilön häiriön taustalla olevaa etiologiaa. Arvioon vaikuttaa oletetun perinnöllisyyden ohella mm. laskentatapa, ja usemmiten käytetty laskentatapa tuplaa annetun perinnöllisyysarvion, mitä jotkut tutkijat kritisoivat inflatoivan perinnöllisyyden osuutta arviossa. Suurin osa kaksostutkimuksista perustuu erittäin valikoituun, ei-edustavaan otokseen, josta yleistäminen perusjoukkoon eli esimerkiksi kaikkiin ADHD-diagnoosin tai autismin kirjon diagnoosin saaneisiin lapsiin on kyseenalaista. Kaksostutkimuksilla on osoitettu, että monet elämäntapatottumukset ovat jopa huomattavan periytyviä: kahvin juominen on joidenkin tutkimusten mukaan 58 % geeneistä johtuvaa, ja esimerkiksi erään vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen netin ongelmankäyttöä selitti peräti 66 % geenit. Mitä sitten tapahtuu, kun ei ole nettiä eikä kahvia saatavilla? Toisaalta pään periytyvyys on nolla kaksostutkimusten mukaan, koska siinä ei ole lainkaan vaihtelua. 

On oletettavaa, että piirteet jotka ovat muovautuvia ja muokattavissa, kuten mieltymys kahviin tai  opettajan tarkkaavainen kuunteleminen, ovat taas vähemmän syvälle geeneihin rakennettuja piirteitä. Tämän vuoksi yhdellekään psykiatriselle tai neuropsykiatriselle häiriölle ei ole olemassa geenitestejä. Molekyyligeneettisissä tutkimuksissa yleensä seulotaan valtavilla aineistoilla aivan olemattomia tilastollisia assosiaatioita, joista tehdään hyvin rohkeita kausaalipäätelmiä ilman esimerkiksi edes asianmukaista tilastollisen merkitsevyystason korjausta eli tilastollisesti merkitseviä assosiaatioita löydetään lähinnä siksi, ettei tilastollisia menetelmiä osata tai haluta käyttää oikein. Kun otoskoko on riittävän iso ja vertailtavia ryhmiä/luokkia on valtava määrä, mikä tahansa aivan olematon assosiaatio saadaan tilastollisesti merkitseväksi. Näin löydetään tusinoittain "geneettisiä riskitekijöitä"; jotka eivät ole yleensä mitenkään häiriölle edes spesifejä, mutta joista tehdään pitkälle meneviä kausaalipäätelmiä ilman, että edes yritetään toistaa tulos toisissa tutkimuksissa. Lisäksi ongelma on väestötasolla sekoittavat tekijät, esimerkiksi sosiaalinen stratifikaatio eli esimerkiksi se, että tiettyihin sosioekonomisiin/etnisiin ryhmiin esimerkiksi kasautuu geneettisiä riskitekijöitä ja psykiatrisia häiriöitä ihan siitä syystä, että tietyt ihmiset sattuvat pariutumaan toistensa kanssa todennäköisemmin. Nepsy-haateet eivät ole sen periytyvämpiä kuin köyhyys tai lihavuus, ne ovat vain tapa medikalisoida tavanomaista vaihtelua ihmislajin sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy-ongelmat tarkoittaa sitä, että on haasteita, joiden eteen pitää tehdä enemmän töitä kuin muut. Vertaa lukivaikeus. Jos sinulla on lukivaikeus, lukeminen on hitaampaa ja työläämpää, mutta se ei tarkoita, että sinun ei pitäisi lukea.

Ja ennen kuin

 

Se että samantyyppisiä piirteitä tai haasteita löytyy aiemmista sukupolvista, ei tarkoita että ne ns. nepsy-haasteet olisivat sen periytyvämpiä kuin ruokailutottumukset, ammatti tai musiikkimaku. Periytyminen voi olla sosiaalista, mitä se useimmiten on -siihenhän sosiaalisaatio ja kasvattaminenkin pohjautuvat. Väite neuropsykiatristen haasteiden periytyvyydestä pohjautuu puhtaasti kaksostutkimuksille, jotka eivät tuota suoraan näyttöä minkään ilmiön geneettisestä periytyvyydestä, vaan antavat periytyvyyden osuudesta populaatiotason arvioita. Siitä ei voi päätellä kenenkään yksilön häiriön t

Kaiken sanomasi jälkeen voin vain todeta, että ongelma on ja pysyy, niin kauan kuin neurodivergenttien haasteita toimia yhteiskunnassa ei oteta tosissaan, eli syrjintä jatkuu. Tämä on ainoa, millä on merkitystä.

Hullua, että edes epäilet nepsyyden biologista periytymistä. Vauvana adoptioon annettu nepsyn lapsi osoittautuu todennäköisesti nepsyksi myös kasvettuaan nenttiympäristössä. Pantteri ei pääse pilkuistaan eikä susi muutu lampaaksi, vaikka kasvaisi niiden keskellä.

"Perhetyön tarkoituksena voi olla löytää perheelle vaikka keinoja saada nepsy -lapsi lähtemään itsenäisemmin kouluun eikä jumittaa jonnekin. Tai saada peseytymiset toimivammaksi tai vanhempien antamaa ohjausta lapselleen toimivammaksi. Nämä kaikki antavat perheelle itselleen enemmän tilaa pestä ne vessansa ihan itse ihan kuten me kaikki muutkin vanhemmat teemme."

Vaan kun niillä perhetyöntekijöillä ei yleensä ole mitään nepsy-osaamista, eikä täten yhtään mitään tietoa, mikä auttaisi noissa asioissa. Kyllä niillä nepsylasten vanhemmilla yleensä itsellään on se paras tieto siitä, kuinka käsitellä omia lapsia.

Mä en oo saanut ikinä perhetyöltä yhtään mitään neuvoja, jotka toimis mun lapsen kanssa. Paljon kyllä sellaisia, jotka ois tosi haitallisia ja sotkis täysin meidän arjen toimimisen. 

"Eivät he ole siellä opettamassa teille parempia tiskausniksejä vaan toimimaan niiden omien lapsienne kanssa fiksummin."

No kun heillä ei ole minkäänlaista pätevyyttä sellaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää. 

 

Meinaatko, että ne keskustelevat perhetyöntekijät on ilmaisia? Minä veikkaan, että jos palkattaisiin kodinhoitaja-nimikkeellä, palkka olisi jopa pienempi kuin amk-sosionomilla. Toisaalta en oikein ymmärrä sitäkään, että miksi sen kesku

Onko vanhemmat noin avuttomia ettei osaa sanoa että sinne suihkuun nyt heti jos et itse mene niin autetaan. Sama on koulun kanssa sinne mennään tai viedään ja jäädään viereen päiväksi. Ei ole ihme että lapset oireilee kun vanhemmat on niin kädettömiä ettei suutaan saa auki. Terveisin Aspergerin ja ADHD lapsen äiti 

Neurokirjo laaja

Lievimmille riittää esimerkiksi perheen tukimuodot ja toimintaterapeutti + puheterapeutti

Vaativampaan esimerkiksi kodin ulkopuolinen tukiperhe tai tilapäishoitoyksikkö (esim.rinnekodilla tällaisia yksiköitä lapsille ja nuorille)

Riippuu iästä myös onko enempi neuvola mukana tai koulunkäyntiavustajalle tms tarvetta

Pienemmät ryhmäkoot, kommunikaation sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittamista. ÄLYLAITTEIDEN RAJOITUS

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja koivuniemen herraa. Halpa ja kustannustehokas vaihtoehto.

Tai edes joskus joku vanhempi sanoisi sille lapselle että menet kouluun nyt tai itket ja menet. Loppuu se perseily 

Kyllä nepsypiirteisyys vaikuttaa olevan todella todella periytyvää. Näin lapsiperhesosiaalityöntekijänä varmaan 3/4 asiakkaistani ainakin on joku nepsydiagnoosi ( tai jos pieni lapsi ei vielä diagnoosia mutta vahvat piirteet ) ja ei tule ainakaan äkkiseltään yhtään asiakasta mieleen, jonka vanhemmista edes toisella ei olisi nepsypiirteisyyttä, yleensä löytyy ihan diagnoosikin vähintään toiselta vanhemmalta.

Tai no yhden muistan, jonka vanhemmilla ei ollut mitään ja olivat täysin tasapainoisia . Mut hän olikin adoptiolapsi eli se selittää  

Toki on sit osa näistä perheistä sellaisia , että ongelma on enemmänkin siinä perhesysteemissä kuin neuronbiologiassa. Monesti on useamman tekijän summa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja koivuniemen herraa. Halpa ja kustannustehokas vaihtoehto.

Tai edes joskus joku vanhempi sanoisi sille lapselle että menet kouluun nyt tai itket ja menet. Loppuu se perseily 

Kyllä mulle tehtiin lapsena noin. Sillä pilattiin mun elämä niin, että olen ollut koko ikäni täysin työkyvytön. 

Oman lapsen kohdalla toimin toisin, ja hän on nyt elämässä erittäin hyvässä asemassa. Koska hän sai olla melkein vuoden käymättä koulua aikanaan kun ei silloin siihen pystynyt. 

Lempeydellä, ymmärryksellä ja koulun ja ympäristön sopeutuksella ja joustolla saatiin menestyvä huippuosaaja. 

Pakottamisella saatiin työkyvytön huippuälykkäästä yksilöstä, jolla olisi ollut potentiaalia tuottaa yhteiskunnalle jotain. 

"Onko vanhemmat noin avuttomia ettei osaa sanoa että sinne suihkuun nyt heti jos et itse mene niin autetaan. Sama on koulun kanssa sinne mennään tai viedään ja jäädään viereen päiväksi. Ei ole ihme että lapset oireilee kun vanhemmat on niin kädettömiä ettei suutaan saa auki. Terveisin Aspergerin ja ADHD lapsen äiti"

Ei se avuttomuutta ole. Miten sä raahaisit sinne suihkuun tai kouluun lapsen, joka itkis, hyperventilois, oksentais, tärisis ja jonka raajat ei kantais? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja koivuniemen herraa. Halpa ja kustannustehokas vaihtoehto.

Tai edes joskus joku vanhempi sanoisi sille lapselle että menet kouluun nyt tai itket ja menet. Loppuu se perseily 

Jos se lapsen itkeminen ois lattialla makaamista, paniikkikohtausta, hyperventilointia, tärisemistä ja oksentamista, niin miten susta se "itket ja menet" oikein toimis? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nepsypiirteisyys vaikuttaa olevan todella todella periytyvää. Näin lapsiperhesosiaalityöntekijänä varmaan 3/4 asiakkaistani ainakin on joku nepsydiagnoosi ( tai jos pieni lapsi ei vielä diagnoosia mutta vahvat piirteet ) ja ei tule ainakaan äkkiseltään yhtään asiakasta mieleen, jonka vanhemmista edes toisella ei olisi nepsypiirteisyyttä, yleensä löytyy ihan diagnoosikin vähintään toiselta vanhemmalta.

Tai no yhden muistan, jonka vanhemmilla ei ollut mitään ja olivat täysin tasapainoisia . Mut hän olikin adoptiolapsi eli se selittää  

Toki on sit osa näistä perheistä sellaisia , että ongelma on enemmänkin siinä perhesysteemissä kuin neuronbiologiassa. Monesti on useamman tekijän summa

 

Minä olen nepsy ja siihen hoitoa saatuani kyllä ihan tasapainoinen ihminen. Surkeaa millaisia ennakkoluuloja ja ajatuksia "ammattilaisella" on. Varsinkin kun sosionomiopinnot ei anna minkäänlaista pohjaa nepsyosaamiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää. 

 

Meinaatko, että ne keskustelevat perhetyöntekijät on ilmaisia? Minä veikkaan, että jos palkattaisiin kodinhoitaja-nimikkeellä, palkka olisi jopa pienempi kuin amk-sosionomilla. Toisaalta en

En tiedä miksi lainasit tekstiäni, mutta olen osittain eri mieltä. Hyvin harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta istua päivästä toiseen koulussa. Ei yhteiskunta sellaista maksa. Toisekseen tuossa tekee karhunpalveluksen niin lapselle kuin koululle. Itse yritin hoitaa mahdollisimman pitkään itse lapsen koulun, kunnes tajusin, että niin kauan kuin minä yritän puutteita korjata, jää todelliset haasteet näkemättä. Lopetin sen ja koulun oli pakko tarjota tukitoimet.