Miten lastensuojelun tulisitukea nepsy -perheitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lakata syyttämästä ja syyllistämästä vanhempia ja lakata tyrkyttämästä kaikkia haitallisia ja lisää kuormittavia "tukitoimia", ja kuunnella sen sijaan niitä vanhempia ja uskoa, että itse tietävät, mihin ja millaista tukea kaipaavat. 

 

Jostain syystä nämä nepsyjen vanhemmat tietävät aina tarvitsevansa lisää ilmaista rahaa ja ilmaisen siivoojan kotiinsa, vaikka itsekin olisivat kotona. 

Ei tarvita siivoojaa kun olen itse laitoshuoltaja. Perhetyö kävi toteamassa kotini epätavallisen siistiksi. Lapsikin joutui asumaan huoneessa joka oli siistein mitä he on ikinä nähneet, mikä tietysti oli hyvin epäilyttävää.

Vierailija kirjoitti:

 Kolme maksettua lomaa vuodessa, yksi lapsille, yksi perheelle ja yksi vanhemmille. 

Jos työntekijä ehdottaa perheelle tuetun loman oma vastuu osuuksien maksamista ne saatetaan maksaa lastensuojelusta. Eihän niitä perheet itse nähtävästi voi edes mennä ehdottelemaan omaksi tuen tarpeeksi. Toisista perheistä taas valitellaan, ettei ole edes ruokaan rahaa. Voiko edes  kieltäytyä lähtemästä minnekään tuetulle lomalle ilman, että siitä tulee hankaluuksia perheille, jotka eivät tarjottua tukea ota vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä nypsyt ja napsut tulisi hoitaa keskitetysti, ei jokaiseen perheeseen riitä minkään valtakunnan rahat kymmenelle avustajalle. Äiti ja mahdollinen isä töihin leipää hankkimaan

Osa kouluikäisistä tarvitsisi enemmän perään katsomista, ohjausta. Huostaanotettuina sijoituspaikoissa se tilanne mahdollistetaan eli aikuinen tai aikuisia on alaikäisten lähettyvillä. Miksi ei tueta edullisempaa vaihtoehtoa eli alaikäisten kotona asumista. Hyvällä tuurilla voi olla palkallisia etätyö mahdollisuuksia, mutta tuskin kaikille tarvitsijoille sitäkään tilannetta mahdollistetaan.

"Teillä on selkeästi lievät oireet, onnea siitä. Lievän toisessa päässä oleva ääripää onkin jo sitten jo hyvin haastava."

Ei todellakaan ole lievät oireet, kysymys on siitä, että osaan suhteuttaa. Minulla on sekä nepsy-lapsi että vaikeavammainen lapsi. Ja nuo nepsy-oireet ei todellakaan ole iso juttu verattuna vaikeavammaisuuteen.

Ja kyllä, oma nepsy-lapsi on saanut korotettua vammaistukea KELA:sta vuosien ajan, käynyt koulunsa pienluokassa jossa 1 aikuinen kahta lasta kohden, saanut sekä toiminta- että puheterapiaa useita vuosia. Joten turha tulla selittämään, että on "lievä" nepsy.

Monille ne nepsy-ongelmat ovat niiiiin rankkoja siksi, kun eivät tiedä, mikä on oikeasti rankkaa. Sitten kun heille kertoo, että nepsyys ei ole kovin vaativaa verrattuna vaikeavammaisuuteen, niin sitten tullaan sanomaan, että en tiedä, mistä puhun. Kyllä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä nypsyt ja napsut tulisi hoitaa keskitetysti, ei jokaiseen perheeseen riitä minkään valtakunnan rahat kymmenelle avustajalle. Äiti ja mahdollinen isä töihin leipää hankkimaan

Osa kouluikäisistä tarvitsisi enemmän perään katsomista, ohjausta. Huostaanotettuina sijoituspaikoissa se tilanne mahdollistetaan eli aikuinen tai aikuisia on alaikäisten lähettyvillä. Miksi ei tueta edullisempaa vaihtoehtoa eli alaikäisten kotona asumista. Hyvällä tuurilla voi olla palkallisia etätyö mahdollisuuksia, mutta tuskin kaikille tarvitsijoille sitäkään tilannetta mahdollistetaan.

Paljon kalliimpaahan se kotiin vietävä lapsenhoito on. Jos perhe ei selviä niin perusasiasta, niin sijoitus on aiheellinen.

Remmiä ja koivuniemen herraa. Halpa ja kustannustehokas vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

"Teillä on selkeästi lievät oireet, onnea siitä. Lievän toisessa päässä oleva ääripää onkin jo sitten jo hyvin haastava."

Ei todellakaan ole lievät oireet, kysymys on siitä, että osaan suhteuttaa. Minulla on sekä nepsy-lapsi että vaikeavammainen lapsi. Ja nuo nepsy-oireet ei todellakaan ole iso juttu verattuna vaikeavammaisuuteen.

Ja kyllä, oma nepsy-lapsi on saanut korotettua vammaistukea KELA:sta vuosien ajan, käynyt koulunsa pienluokassa jossa 1 aikuinen kahta lasta kohden, saanut sekä toiminta- että puheterapiaa useita vuosia. Joten turha tulla selittämään, että on "lievä" nepsy.

Monille ne nepsy-ongelmat ovat niiiiin rankkoja siksi, kun eivät tiedä, mikä on oikeasti rankkaa. Sitten kun heille kertoo, että nepsyys ei ole kovin vaativaa verrattuna vaikeavammaisuuteen, niin sitten tullaan sanomaan, että en tiedä, mistä puhun. Kyllä tiedän.

Niin. Sitähän minä juuri sanoinkin, että teillä on selkeästi lievät nepsyoireet. Tai sitten tiedät hämmentävän vähän aiheesta. Ei adhd liity mitenkään esimerkiksi siihen, että vaaditaanko lapselta luokan edessä esitelmiä vaiko ei. Niin kuin kerroit itsekin, teillä on rutkasti muita ongelmia. Ei adhd tarvitse puheterapiaa eikä adhd ole vamma. Ja tässä keskustelussa puhutaan nimenomaan niistä. Vammaisen ja lieväoireisen nepsyn ero onkin varmasti valtava, sitä en kielläkään. Mutta se vammaisuus ja puheterapia ei taas liity nepsyihin mitenkään ja siitä tässä keskustelussa oli kyse. Vähän sama kuin minä sanoisin sinulle, että mihin näitä puheterapeutteja tai vammaisen apuvälineitä tarvitsee. Pois turha paapominen ja suuta auki vaan! (kyllä, kärjistetty esimerkki) Tai että tulisin sanomaan sinulle, että lapsen vaikeavammaisuus ei on niiiiin helppoa kuolleen lapsen rinnalla. Eivät liity toisiinsa mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä nypsyt ja napsut tulisi hoitaa keskitetysti, ei jokaiseen perheeseen riitä minkään valtakunnan rahat kymmenelle avustajalle. Äiti ja mahdollinen isä töihin leipää hankkimaan

Osa kouluikäisistä tarvitsisi enemmän perään katsomista, ohjausta. Huostaanotettuina sijoituspaikoissa se tilanne mahdollistetaan eli aikuinen tai aikuisia on alaikäisten lähettyvillä. Miksi ei tueta edullisempaa vaihtoehtoa eli alaikäisten kotona asumista. Hyvällä tuurilla voi olla palkallisia etätyö mahdollisuuksia, mutta tuskin kaikille tarvitsijoille sitäkään tilannetta mahdollistetaan.

 

Paljon kalliimpaahan se kotiin vietävä lapsenhoito on. Jos perhe ei selviä niin perusasiasta, niin sijoitus on aiheellinen.

 

Eihän välttämättä mitään perhetyötä tms. edes aina tarvittaisi vaan lapsen perään katsomista johonkin ikään asti yksilöllisesti koulupäivän jälkeen, ettei hän yksinään tai sisaruksen kanssa kohella miten sattuu aikuisen/aikuisten töissä/opiskelupaikalla ollessa. Eikä esim. perhetyönkään tarvitse välttämättä olla jatkuvaa vuodesta toiseen kaikkien perheiden kohdalla. Voisi riittää esim. tarpeen mukaiset hetken aikaa kestävät lisäavut perheen tueksi esim. perhetyön muodossa (ei taida olla seurakunnilla mitään tukea tähän tarkoitukseen ?) tai sitten ei sillekään tuelle ole tarvetta, vaan riittäisi vanhemman/luotettavan tutun läsnäolo koulupäivien jälkeen kotosalla. Sosiaalisia kontakteja perheillä voi olla riittävästi tai ei ole riittävästi. Nepsy haasteita (eihän kaikilla ole välttämättä edes dg, kun ei niitäkään leimoja tarvita, jos saa koulusta ilman niitä riittävän tuen tarvitsijoille, eikä lääkekokeiluille vaikuta olevan tarvetta) on monen tasoista. 

Ehkä lasi vois kasvattaa nepsyt niin vanhemmat vois huilata kun on niin rankkaa. Tuet ja lomat vanhemmille silti.

Tarjoamalla sellaista apua, mitä perhe tarvitsee. Kotiapua, jos se on tarpeen, terapiaa niille joille se on tarpeen. Lapselle kuntoutusta. Byrokratiaa saisi olla mahd. vähän ettei voimat mene jatkuviin paperihommiin ja ongelmissa vellomiseen.

No ennenkaikkea lastensuojelun tulisi olla kuormittamatta perhettä entisestään. 

"Ei adhd tarvitse puheterapiaa eikä adhd ole vamma."

Et itse ymmärrä. Minun nepsy-lapsella on diagnooseina sekä asperger että ADHD. Hänelle on myönnetty 8 vuotta puheterapiaa ja 8 vuotta toimintaterapiaa. Mihin perustat sen väitteen, että nepsyt ei tarvitse puheterapiaa? Eiköhän lastenneurologian moniammatillinen työryhmä tiedä tämän paremmin kuin sinä. Jos yhtään luit, niin nepsy-lapseni sai puhe- ja toimintaterapiaa ja kävi koulunsa luokassa, jossa yksi aikuinen kahta lasta kohden.

Vaikeavammaisille ei edes myönnetä puhe- ja toimintaterapiaa siinä määrin kuin nepsyille, koska vaikeavammaiset eivät hyödy niistä (lue: eivät pysty kuntoutumaan edes terapian avulla). Ja vaikeavammaisten luokassa on vähintään 1 avustaja / lapsi (välillä enemmänkin), eli vähintään puolet enemmän aikuisia kuin vaativimmilla nepsyillä.

Missasit juttuni pointin, joka oli se, että nepsyjen vanhemmat valittavat miten on niiiiin hankalaa. Vaikka oikeasti ei se niiiiin hankalaa ole. Nepsyt oppivat puhumaan, kävelemään, käymään vessassa jne. Se on oikeasti hankalaa, kun on lapsi, joka on vielä aikuisenakin autettavissa kaikessa. Nepsyt kuntoutuvat, kun vanhempi näkee vaivaa. Ja kyllä vanhemmuus on vaivannäköä. On ollut sitä aina, ja tulee olemaan jatkossakin.

Olen myös huomannut, että jos ihminen on kokenut elämässään jotain muuta todella vaativaa esim. lapsen syövän tai lapsen vaikean sydänvian tai hoitanut vaikeasti dementoitunutta vanhempaansa tms., niin tällaiset ihmiset eivät valita näistä nepsy-ongelmista, vaan osaavat suhteuttaa. Mutta kun kaikki on mennyt pumpulissa, niin on niiiiin rankkaa, kun nepsy ei halua pitää esitelmää, tai tarvitsee päivittäin liikuntaa, jotta ei hypi kotona kuin durasel-pupu.

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja koivuniemen herraa. Halpa ja kustannustehokas vaihtoehto.

Millälailla väkivalta auttaa pelkoon ja ahdistukseen ja aistiyliherkkyyksiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja koivuniemen herraa. Halpa ja kustannustehokas vaihtoehto.

Millälailla väkivalta auttaa pelkoon ja ahdistukseen ja aistiyliherkkyyksiin? 

Kun saa remmiä perseelle, niin kyllä sitä oppii kuka määrää ja kuinka ollaan, oli sitten herkät aistit tai ei.

Vierailija kirjoitti:

"Ei adhd tarvitse puheterapiaa eikä adhd ole vamma."

Et itse ymmärrä. Minun nepsy-lapsella on diagnooseina sekä asperger että ADHD. Hänelle on myönnetty 8 vuotta puheterapiaa ja 8 vuotta toimintaterapiaa. Mihin perustat sen väitteen, että nepsyt ei tarvitse puheterapiaa? Eiköhän lastenneurologian moniammatillinen työryhmä tiedä tämän paremmin kuin sinä. Jos yhtään luit, niin nepsy-lapseni sai puhe- ja toimintaterapiaa ja kävi koulunsa luokassa, jossa yksi aikuinen kahta lasta kohden.

Vaikeavammaisille ei edes myönnetä puhe- ja toimintaterapiaa siinä määrin kuin nepsyille, koska vaikeavammaiset eivät hyödy niistä (lue: eivät pysty kuntoutumaan edes terapian avulla). Ja vaikeavammaisten luokassa on vähintään 1 avustaja / lapsi (välillä enemmänkin), eli vähintään puolet enemmän aikuisia kuin vaativimmilla nepsyillä.

Missasit juttuni pointin, joka oli se, että nepsyjen vanhemmat valittavat miten on niiiiin hankalaa.

En missannut vaan olen edelleen samaa mieltä. Kuten jo sanoin, lievän nepsyn ja vaikeavammaisen ero on varmasti suuri. Jos ajattelee niin kuin sinä, että nepsy kuntoutuu, kun vanhemmat näkee vaivaa ja opet pistää esitelmöimään luokan edessä, kertoo siitä, että sinulla ei yksinkertaisesti ole mitään hajua siitä, kuinka vaikeita nepsyoireet voivat olla. Edelleen, älä sekoita vammaisuutta ja puheterapian tarvetta nepsyoireisiin.

Tuntuu hassulta, että "nepsyn" vanhemmalle joutuu edes selittämään näin itsestään selviä asioita, mutta se, että lapsi ei pysty pitämään esitelmää luokan edessä (johon vetoat joka viestissäsi) ei ole mikään syy nepsydiagnoosille. Julkiselle on nykyään todella vaikeaa päästä tutkimuksiin ja sinne pääsyä on rajattu vaikeimpiin tapauksiin. Summa summarum, nyt vaikuttaa siltä, että sinulla on vammainen lapsi, jolla on lieviä nepsyoireita. Silloin varmasti nimenomaan ne nepsyoireet tuntuu lieviltä. Jännä juttu muuten, että taas omassa lähipiirissä kaikista empaattisimpia ovat ne, joilla on lapsi menehtynyt tai lasten kanssa muuten suuria haasteita. Ei he käy vähättelemään muiden haasteita. Mutta meitä on toki moneen junaan. 

Ja tuo "nepsyjen vanhemmilla on niiiiiin vaikeaa" on nimenomaan tuota toisen alentamista ja toisen kokemuksen (myös sen lapsen) vähättelyä. Edelleen, sitä voisi verrata siihen, että sinulle kerrottaisiin kuinka sinun elämä on niiiiiin helppoa, kun oma lapsi on kuollut. Minulla on ollut hyvin vaikeaa omien nepsyoireiden kanssa, koska ne ovat vaikeuttaneet omaa elämää erittäin merkittävästi. Sama oman lapsen kohdalla. Tämä ihan siitä huolimatta, että olen elänyt traumaattisen lapsuuden. Ei se ole vähentänyt nepsyoireiden kuormitusta tai onneksi vienyt myötätuntoa muita kohtaan. Oikeastaan päinvastoin. 

Ja vielä tuosta vanhempien vaivannäöstä. Tottakai tulee nähdä vaivaa lasten kanssa, mutta nepsyjen kohdalla se ympäristön kuormitus on kaikista tärkein. Eli käytännössä päiväkoti, koulu ja työpaikka. Tähän voisi tietenkin vastata samalla mitalla ja tuumata, että kylläpä teillä on niiiiiin helppoa, kun yhteiskunta tukee perhettänne raskailla tukitoimilla, vaikka todellisuudessa en niin ajattelekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei adhd tarvitse puheterapiaa eikä adhd ole vamma."

Et itse ymmärrä. Minun nepsy-lapsella on diagnooseina sekä asperger että ADHD. Hänelle on myönnetty 8 vuotta puheterapiaa ja 8 vuotta toimintaterapiaa. Mihin perustat sen väitteen, että nepsyt ei tarvitse puheterapiaa? Eiköhän lastenneurologian moniammatillinen työryhmä tiedä tämän paremmin kuin sinä. Jos yhtään luit, niin nepsy-lapseni sai puhe- ja toimintaterapiaa ja kävi koulunsa luokassa, jossa yksi aikuinen kahta lasta kohden.

Vaikeavammaisille ei edes myönnetä puhe- ja toimintaterapiaa siinä määrin kuin nepsyille, koska vaikeavammaiset eivät hyödy niistä (lue: eivät pysty kuntoutumaan edes terapian avulla). Ja vaikeavammaisten luokassa on vähintään 1 avustaja / lapsi (välillä enemmänkin), eli vähintään puolet enemmän aikuisia kuin vaativimmilla nepsyillä.

Missasit juttuni pointin, joka oli se, että nepsy

Piti tietenkin lukea, että oma lapsi on elossa. Ja kyllä, ymmärsin että sinulla on kaksi lasta. Vaikeasti vammainen ja toinen "moniongelmainen". Pahoittelut, en keksi korrektimpaa ilmaisua. 

Ei kai se ole ensisijaisesti lastensuojelun vastuulla, vaan nämä lapset pitäisi saada lastenpsykiatrian piiriin ja tuet ja avut ja terapiat sitä kautta.

Nyt lastensuojelu paikkaa sitä, että lastenpsykiatria ei toimi.

Eihän välttämättä mitään perhetyötä tms. edes aina tarvittaisi vaan lapsen perään katsomista johonkin ikään asti yksilöllisesti koulupäivän jälkeen, ettei hän yksinään tai sisaruksen kanssa kohella miten sattuu aikuisen/aikuisten töissä/opiskelupaikalla ollessa. Eikä esim. perhetyönkään tarvitse välttämättä olla jatkuvaa vuodesta toiseen kaikkien perheiden kohdalla. Voisi riittää esim. tarpeen mukaiset hetken aikaa kestävät lisäavut perheen tueksi esim. perhetyön muodossa (ei taida olla seurakunnilla mitään tukea tähän tarkoitukseen ?) tai sitten ei sillekään tuelle ole tarvetta, vaan riittäisi vanhemman/luotettavan tutun läsnäolo koulupäivien jälkeen kotosalla. Sosiaalisia kontakteja perheillä voi olla riittävästi tai ei ole riittävästi. Nepsy haasteita (eihän kaikilla ole välttämättä edes dg, kun ei niitäkään leimoja tarvita, jos saa koulusta ilman niitä riittävän tuen tarvitsijoille, eikä lääkekokeiluille vaikuta olevan tarvetta) on monen tasoista. 

Perhe voi itse ostaa iltapäiväkerhopaikan, ei siihen lastensuojelua tarvita. 

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia perheitä parhaiten tukisi, kun kodinhoitajat otettaisiin takaisin käyttöön lastensuojelun palveluna.

Perhe tarvitsee apua, puhuminen pelkästään ei ketään hyödytä. 

Pitää saada apua kodin ja lasten hoitoon.

 

Perheet voivat itse ostaa itselleen tarvitsemiaan siivous- ja lastenhoitopalveluita. Ei sellaisella maalla, joka joutuu leikkaamaan jo terveydenhuollostakin ja panemaan sairaaloita kiinni ole varaa maksaa kenenkään kotiin kunnallista vessapesijää.