Lue keskustelun säännöt.
Autistin kanssa parisuhteessa
21.04.2024 |
Olen ihastunut ja vähän rakastunut mieheen, joka on autisti ja kärsii adhd:sta ja lievistä tic-oireista. Ei siinä, olen itsekin vähän outo ja kärsin lievästä adhd:sta, mutta mies on selkeästi ja vahvasti kirjolla. Osaa olla myös hyvin maskuliininen ja normaali, mutta sitten ne jotkut outoudet vähän ärsyttää ja häiritsee. On jotenkin erikoinen ja ristiriitainen hahmo samaan aikaan.
Tullaan tosi hyvin juttuun ja meillä on niin paljon yhdistäviä tekijöitä, samanlainen maailmankuva ja arvot yms. Tiedän, että ollaan kohdattu syystä, mutta sitten epäröin ja mietin, että olenko liian pinnallinen, kun mietin tällaisia. Tiedostan toki senkin, että ei kukaan ole täydellinen, mutta silti mietin tällaisia. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä syy, miksi ei koskaan autistin kanssa yhteen. 🙄
Niin mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en autistina ole ikinä päätynyt satunnaista seksiä pidemmälle neurotyypillisten kanssa. Kaikki pidemmät tapaillut ja seurustelut on aina olleet toisten autismin kirjolla olevien kanssa - suurin osa niin, ettei meistä kukaan ole vielä tiennyt olevansa autisti. Eli ainakin mun kohdalla vaikuttaa siltä, että kommunikaatio vaan toimii luonnollisesti toisen autistin kanssa, ja vedetään vaan ihan automaattisesti toisiamme puoleemme.
Tiedän kyllä myös pitkiä toimivia parisuhteita autistin ja neurotyypillisen välillä, eli joillain nekin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisteissa on paljon hyvää. Mutta.
Minä en nenttinä suostu kadottamaan itseäni ja vääntymään tuhannen mutkalle autistin vuoksi. Parisuhde ei onnistu, jos molemmat eivät tee kompromisseja, jousta ja tule vastaan.
En myöskään hyväksy rajattomuutta, manipulointia enkä pyrkimystä kontrolloida minua. Näihin olen valitettavasti törmännyt autistien kanssa
Autistin kanssa joutuu jo luopumaan monesta normaalista parisuhdejutusta, kuten hellyys, jos kosketusyliherkkyyttä, ja siitä, että toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut samalla tavalla kun itse kuuntelen toista. Aika isoja asioita.
Toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut - onko kaikki autistit tällaisia ettei heitä kiinnosta muiden kuulumiset?
Ei ole. Mä olen ainakin kavereideni suosikki"terapeutti", eli mua pidetään hyvänä kuuntelijana. Ja kyllä mua siis aidosti kiinnostaa toiset ihmiset ja heidän ajatukset ja kokemukset ja tunteet.
Olen itse "varttiautisti", miehekkeeni vähän vahvemmin (tai tyypilisemmin, koska mies) ja hänellä lisäksi ADHD-piirteitä. Olemme neljän kympin molemmin puolin ja tapailleet useamman vuoden. Molemmat työelämässä.
Hyvät puolet: seksi on mahtavaa, elämme yhtä hetkessä, pystymme puhumaan aivan kaikesta ja meillä on turvallinen olo toistemme seurassa. Jaamme joitain kiinnostuksen kohteita, joista voimme päristä yhdessä. Kumpikaan ei osaa valehdella. Hän myös tietää vajavuutensa, on hyvin itsereflektiokykyinen ja älykäs. Antaa lahjoja mielellään.
Huonot puolet: kosketusta / hellyyttä ei ole makuukamarin ulkopuolella. Hänellä ei oikeastaan ole tunne-elämää ja sosiaalisen älynkin kanssa vähän niin ja näin. Ei osaa lohduttaa, tukea tai auttaa, ei henkisessä eikä fyysisessä maailmassa (arkisia taitoja puuttuu). Mielenkiinnon kohteet menevät usein yhteisen ajan edelle. On myös aika perässä vedettävä, minä saan olla hevosena kaikessa jos haluan että jotain tapahtuu.
Olen kahden vaiheilla, jaksanko enää tätä jatkuvaa joustamista, tunnekylmyyttä ja yksin pärjäämistä. En silti haluaisi takaisin deittiviidakkoon, enkä pidä nenttien tavasta kusettaa ja "pelata" koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jo kaveri/tapailuvaiheessa jokin ärsyttää niin miettisin tarkkaan kannattaako lähteä siihen kelkkaan. Mieti sitä pidemmän päälle, tai jos siihen päälle selviää vielä jokin pahempi juttu (hyvin todennäköistä), että jaksatko.
Oma kokemukseni autistisena naisena on se että monet autistiset miehet ovat täysin seurustelusuhteeseen kykenemättömiä. Tämä ei johdu niinkään siitä että he ovat autisteja (ihan tosi, todella moni neurotyypillinenkin mies on sellainen, mutta heillä ei ole edes sitä autismia tekosyynä), vaan siitä ettei miehiltä vaadita kummoisia sosiaalisia taitoja, ja autisti harvoin itse tajuaa sellaista opetella jos siihen ei ulkoapäin ohjata. Tajuavat sen tuoman edun vasta siinä vaiheessa kun sitä ei ole ja pitäisi vakuuttaa nainen että on potentiaalinen hyvä romanttinen kumppani. Ei ole.
Oikeastaan neuvoisin kaikkia teitä naisia jotka mietitte että pitäisikö vai eikö, niin älkää. Jos yhtään epäröitte niin älkää ottako miestä taakaksenne. (Sama pätee muuten kysymykseen että kannattaako tehdä lapsia varmuudenvuoksi vai ei) Pääsette huomattavasti helpommalla yksin tai ottamalla vasta sen miehen josta tiedätte ilman AV:n raatiakin että se on sen arvoista.
Tämä ko henkilö jätti täysin kylmästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ko henkilö jätti täysin kylmästi.
Rakastin häntä enemmän kuin ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ko henkilö jätti täysin kylmästi.
Rakastin häntä enemmän kuin ketään.
Mulle kävi samoin, ja tää aika vuodesta aivan hirveän raastavaa kun ajattelen koko ajan että "tähän aikaan viime vuonna olin ihastunut ja rakastumassa". Nyt olen aivan saa t a n a n rikki. Senkin autisti-ADHD, kylmäkiskoinen kivenkantaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...Oma kokemukseni autistisena naisena on se että monet autistiset miehet ovat täysin seurustelusuhteeseen kykenemättömiä. Tämä ei johdu niinkään siitä että he ovat autisteja (ihan tosi, todella moni neurotyypillinenkin mies on sellainen, mutta heillä ei ole edes sitä autismia tekosyynä), vaan siitä ettei miehiltä vaadita kummoisia sosiaalisia taitoja, ja autisti harvoin itse tajuaa sellaista opetella jos siihen ei ulkoapäin ohjata. Tajuavat sen tuoman edun vasta siinä vaiheessa kun sitä ei ole ja pitäisi vakuuttaa nainen että on potentiaalinen hyvä romanttinen kumppani. Ei ole."
Siis juuri tätä olen miettinyt, että mikäköhän johtuu autismista ja mikä siitä, että on ylipäätään mies (joka on oppinut siihen, että ei tarvi pingottaa yhtään minkään kanssa). Eli autistin featureista oikeastaan tykkään, ja nuo ongelmat tuntuu olevan tavallisia monille neurotyypillisillekin miehille.
Mistä näitä ongelmaisia riittää nykyään? Ei pahalla, ihan vilpittömästi ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen autisti, ja tiedän, että mieheni elämä olisi kaikin tavoin parempaa ilman minua. Koen syyllisyyttä, analysoin itseäni ja häntä, mietin eroa. Olen hänelle siitä usein sanonut.
Alkuaikoina hän oli täysin eri mieltä ja piti minua ihanan persoonallisena. Sanoin jo silloin, että ei kanssani voi normaali ihminen olla.
Olen huomannut, että hän on ruvennut ajattelemaan samoin. Koin hetken aikaa olevani itsekin melkein normaali, mutta nyt kun hän on uupunut minuun ja outouteeni, huomaan vajoavani itse takaisin omaan eristyneisyyteeni.
Voin kertoa, että autisteillakin on tunteet, ja itse en mitään muuta toivo, kuin että olisin niin kuin muutkin!
Riippuu todella paljon yksilöistä, kannattanee käydä keskusteluja siitä miten tuo autismi juuri hänessä näyttäytyy ja mikä on sulle ok. Sellainen tarkennus, että mitään lievää autismia ei ole olemassa. Piirteet vain vaihtuvat yksilöiden välillä, ja joillain autisteilla on esim. lievä kehitysvamma tai ei ole nuorena opastettu sosiaalisten taitojen kanssa, jolloin autismi vaikuttaa väkevämmältä kuin jollain toisella. Juuri tämänkin vuoksi se keskusteleminen aiheesta on tosi tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autisteissa on paljon hyvää. Mutta.
Minä en nenttinä suostu kadottamaan itseäni ja vääntymään tuhannen mutkalle autistin vuoksi. Parisuhde ei onnistu, jos molemmat eivät tee kompromisseja, jousta ja tule vastaan.
En myöskään hyväksy rajattomuutta, manipulointia enkä pyrkimystä kontrolloida minua. Näihin olen valitettavasti törmännyt autistien kanssa
Autistin kanssa joutuu jo luopumaan monesta normaalista parisuhdejutusta, kuten hellyys, jos kosketusyliherkkyyttä, ja siitä, että toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut samalla tavalla kun itse kuuntelen toista. Aika isoja asioita.
Luulin aluksi että puhut autistina, mutta olikin päinvastoin. Minulla on autistina juuri tuollainen kokemus suhteesta neurotyypillisen kanssa että minun olisi pitänyt kadottaa itseni ja vääntyä tuhannen mutkalle sen toisen vuoksi, aina piti tehdä kompromissejä hänen hyväkseen, joustaa ja tulla vastaan, minulla ei saanut olla rajoja, manipuloi ja pyrki kontrolloimaan. Hellyyttä ja kuuntelua ei suhteessa ollut vaikka miten pyysin, kerjäsin ja itkin. Mielenterveys meni.
Tämä on tyypillistä autistinaisille että meidät kasvatetaan sukupuolitetusti tavalla jolla opimme maskaamaan, siirtämään omat tarpeemme syrjään ja muut saa kävellä yli, kunnes traumatisoidumme ja palamme loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisteissa on paljon hyvää. Mutta.
Minä en nenttinä suostu kadottamaan itseäni ja vääntymään tuhannen mutkalle autistin vuoksi. Parisuhde ei onnistu, jos molemmat eivät tee kompromisseja, jousta ja tule vastaan.
En myöskään hyväksy rajattomuutta, manipulointia enkä pyrkimystä kontrolloida minua. Näihin olen valitettavasti törmännyt autistien kanssa
Autistin kanssa joutuu jo luopumaan monesta normaalista parisuhdejutusta, kuten hellyys, jos kosketusyliherkkyyttä, ja siitä, että toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut samalla tavalla kun itse kuuntelen toista. Aika isoja asioita.
Luulin aluksi että puhut autistina, mutta olikin päinvastoin. Minulla on autistina juuri tuollainen kokemus suhteesta neurotyypillisen kanssa että minun olisi pitänyt kadottaa itseni ja vääntyä tuhannen mutkalle sen toisen vuoksi, aina piti tehdä kompromissejä hänen
Kyllä! Itsekin maskaan ja sitten kun en jaksa, olen kuulema vaikea sekopää, joka ei anna missään periksi. Vaikka olen antanut periksi niin pitkään, että vain itken ja olen aivan loppu, enkä pysty edes enää kommunikoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää paskaa osa kommenteista. Mulla on tod näk autismin kirjolla oleva kumppani ja tod näk olen myös itse. Yli vuosi ollaan oltu parisuhteessa eikä ole ollut mitään ongelmia. Joissain asioissa vaatinut sopeutumista mutta niin se on kaikissa parisuhteissa muutenkin. "Isoin" asia minkä kanssa on tullut haasteita, on ollut että jos kumppani tulkinnut minua kirjaimellisesti ja siitä tullut väärinkäsitys. Kumpikin ollaan koettu väkivaltainen parisuhde sekä pettämistä joten tiedetään tasan tarkkaan myös se että mitä ei missään nimessä haluta parisuhteessa kokea.
Ja aloittajan kysymykseen, jos asiat toimii niin kyllä, olet pinnallinen.
Autistit tosiaan ovat usein melko joustamattomia ja haluavat asioiden menevän tietyllä tavalla. He saattavat myös olettaa niiden menevän sillä tietyllä tavalla kommunikoimatta.
Lievästi autistisena koen, että neurotyypilliset ovat tuollaisia kuin kuvailet. He eivät missään kohtaa kerro, miten minun tulisi toimia, vaan muuttuvat vihamielisiksi tai passiivisaggressiivisiksi, kun en osannut arvata oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisteissa on paljon hyvää. Mutta.
Minä en nenttinä suostu kadottamaan itseäni ja vääntymään tuhannen mutkalle autistin vuoksi. Parisuhde ei onnistu, jos molemmat eivät tee kompromisseja, jousta ja tule vastaan.
En myöskään hyväksy rajattomuutta, manipulointia enkä pyrkimystä kontrolloida minua. Näihin olen valitettavasti törmännyt autistien kanssa
Autistin kanssa joutuu jo luopumaan monesta normaalista parisuhdejutusta, kuten hellyys, jos kosketusyliherkkyyttä, ja siitä, että toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut samalla tavalla kun itse kuuntelen toista. Aika isoja asioita.
Toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut - onko kaikki autistit tällaisia ettei heitä kiinnosta muiden kuulumiset?
Kiinnostaa kyllä, muttei välttämättä millä hyvänsä hetkellä. Jos mulla on ns. ajatus kesken, kestää muutaman sekunnin, että saan sen "hyllylle" ja pystyn kuuntelemaan toista ihmistä.
Ja sitten toki on myös eroja siinä, millaiset asiat kiinnostavat. Tuntuu, että autisteja kiinnostavat enemmän konkreettiset asiat kuin tunteet.
Kyllä. Olen autisti. En ole helppo persoona,vaan ilmeisesti outo kaikkien mielestä. Olen aina löytänyt rikkinäisiä miehiä, jotka kuvittelevat olevansa sielunkumppaneitani, itsekin hetken niin uskonut.
Mutta sitten he ovat aina kuitenkin päässeet omista hetken kriiseistään ohi ja huomanneet, että autistinainen olikin hetken aikaa kiva " jännänainen"
Sitten kun ns. normimiehen pää alkaa selkiytyä, on se autistinainen se hullu, johon meni sekaantumaan kun oli vaikea vaihe elämässä.
Av mammat ovat nyt yhdessä päättäneet, että ovat autisteja ja siksi jääneet yh-äideiksi! Hihiih!🤭
Kyllä jokaisella munkin tuntemalla autistilla, itseni mukaan lukien, on paljonkin aistiyliherkkyyksiä, mutta kellään meistä ne ei vaikuta sillä tavoin, ettemmekö pitäisi kosketuksesta ja läheisyydestä - tarkoittaen läheisyydellä juuri tuota mitä sinäkin.
Toki tiedän, että joillain autisteilla on niinkin, että eivät pidä kosketuksesta, mutta ei tosiaankaan kannata olettaa, että se on joku oletusarvo meidän suhteen.